Olutarvio: Ruosniemen Viikate Pohjoista Viljaa lager

0 kommenttia
 

Pohjoista Viljaa

Panimo: Ruosniemen Panimo, Pori
Oluttyyli: Vaalea lager
Alkoholipitoisuus: 4,7%
Saatavuus: Maitokaupat (arvioitu pullo saatu panimolta)

Ei ollut kaukana, että tippa olisi tullut housuun kun kuulin Ruosniemen Panimon ja Viikatteen puuhailevan yhdessä olutta. Viimeisen kahdenkymmenen vuoden aikana elämä on tarjonnut kaikenlaisia käänteitä, mutta Viikate on ollut ja pysynyt. Noutaja tulee aina tasaisin väliajoin ja Viikatteen terävyyteen on yleensä voinut luottaa. Kyseessä on itselleni edelleen ehdottomasti se rakkain kotimainen, vaikka Timpan & Niskalaukauksen paluu hieman asetelmaa keikuttaakin. 

Viikatteen Alakulotettuja Tunnelmia EP ilmestyi vuonna 2000, jolloin päädyin sattumalta lataamaan sen "pahamaineisesta" Napsterista ja olin heti myyty. Sen jälkeen marssinkin nopeasti levykauppaan ja olen aina siitä lähtien syytänyt ensin markkoja ja sitten euroja yhtyeen tuotantoon, keikoille ja garderobiinkin. Näin se piratismi toimii, terkut vaan Lars Ulrichille.

Oluen nimi on Pohjoista Viljaa, joten on luonnollista, että tyyliksi on valikoitunut juuri maltaiset maut parhaiten esiin tuova vaalea lager. Siitä ei myöskään liene haittaa, että tyyli on samalla useimmille se tutuin ja turvallisin. Olut on suodattamaton, eli sen ulkomuoto on kevyesti utuinen ja pullon pohjalla on hienoinen sedimentti. Itse oluen spekseistä ei ole sen tarkempaa tietoa, mutta vahvuus on siis 4,7%, mikä tarkoittaa sitä, että olutta alkaa löytymään myös markettien valikoimista. Aluksi saatavuus rajoittuu valikoituihin K-kauppoihin, joista tulee aikanaan lista Ruosniemen Facebook-sivuille. Mikäli siis olutta halajatte heti tässä ensimmäisessä aallossa, niin pitäkää sosiaalista mediaa silmällä.

Etiketin tuulimylly on tuttu Pohjoista Viljaa singlen kansikuvasta. Singlen b-puoli, Köysistä Parhain (Peer Güntin Losing My Mind cover), on mielestäni yksi yhtyeen väkevimmistä kakkosraidoista - sitähän voi myöhemmin käyttää vaikka hamppuoluen nimenä, jos niikseen tulee. Olut korkattiin halkopinon takana ja salaa. 
"Almanakka pitäisi kääntää jo kesäkuulle, niin että pääsisi mökille saunomaan. Sanotaan näin, että jää perhe kakkoseksi - tää maistuu tosi hyvälle." - Kaarle Viikate oluen ensimaistolla. 

Nyt olemme siis herkän asian äärellä... Hieman utuinen kultainen lager kaatuu lasiin kauniisti vaahdoten. Tuoksu on niittymäisen kukkainen, yrttisen ruohoinen ja viljaisan maltainen. Todella hieno tuo kukkainen, hieman jopa hunajaisen hedelmäinen kevään tuoksu. Löydän myös saksalaisen kellerbierin kaikuja tuosta ruohoisemmasta puolesta. Maku on myös hyvä. Runkoa on riittävästi ja maltaisuus nousee tässä hienosti esiin - suodatetut lagerit jäävät suutuntuman runsaudessa ja pehmeydessä selvästi kakkosiksi. Humalointi antaa edelleen kukkaisia sävyjä, mutta nyt tuoksua selvästi yrttisemmin. Katkeruus on kohtalaisen rapsakka ja jälkimaku soi jälleen kellerbiermäisen pehmeästi ja pitkäkestoisesti. Kesää, mökkiä ja rantasaunaa tässä tosiaan enää jää kaipailemaan. Toimii!

Yhteenveto

Kellerbiermäisen pehmeä V-lager
ARVOSANA: 8+

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Ole hyvä ja kommentoi. Kommentit menevät valvonnan kautta.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...