Täydellisen IPAn metsästys osa 2: Reseptiikan puintia

2 kommenttia
 
Täydellisen IPAn metsästys osa 1: "The Battle of IPA" päättyi ja käteen jäi nippu parannuskohteita sekä haaste blogistikollega Arto "Tuopin Ääressä" Haloselta lähteä kehittämään reseptiikkaa yhdessä eteenpäin. 

Seuraavaksi siis kenties pääsemme Arton kanssa yhteisymmärrykseen yhteisestä reseptistä, valmistamme kumpikin oluet samalla reseptillä tahoillamme ja vaihdamme taas pulloja. Tästä päästäisiinkin mielenkiintoiseen rinnakkainvertailuun - samalla reseptillä, mutta eri laitteilla ja eri vedellä valmistetut oluet rinnakkain. Kutkuttava tilanne.
 
Lähtötilanne, eli "The Battle of IPA" oluiden maistot ja fiilikset niiden jälkeen luettavissa Reittausblogista, Tuopin Ääressä -blogista ja vielä ulkopuolisen kokemana Arde arvioi -blogissa.

Itsehän jäin kaipaamaan tietynlaista tasapainoa, jota eri hiiva tai hieman korkeampi käymislämpötila voisi aromikkuudellaan tuoda. Viimeisen oman versioni "Hayke's IPAn" käytin US-05 kuivahiivalla 15-16 asteessa ja se teki mielestäni jopa liian neutraalia jälkeä. Arto käytti IPAnsa lämpimämmässä ja S04 hiivalla - en ole sitä aiemmin ajatellut, mutta nyt kun maisteli oluitamme rinnakkain, huomasin selvästi kaipaavani omaltani samanlaista kevyttä esteristä hedelmäisyyttä ja runsautta humalien hedelmäisyyden tueksi.

Hayke's IPA
Pizza Port Swami's IPA

Toinen mikä itseäni hieman ihmetytti omassa oluessani oli oluen väri, eli mallasprofiili. 95% Pilsner ja 5% Cara Pale mallasta teki olueen oranssihtavan ja yllättävänkin "tumman" värin. Arton reseptissä oli 80% Pale Ale, 10% Kaurahiutale, 5% Cara Pale ja 5% Biscuit maltaita - siis saman verran Cara Palea ja perusmallaskin jo lähtökohtaisesti Pilsneriä hieman tummempaa Pale Alea ja silti oluidemme värit olivat lähes identtiset! Jännä homma. Itsehän lähdin hakemaan Pizza Port Swami's IPAn tyylistä vaaleaa kultaista väriä ja samalla kuivemman karheaa lopputulosta. Ei olutta nytkään toki makeaksi väittää voi, eikä voi toki Arton oluttakaan - IPA todellakin onnistuu monenlaisella mallaspohjalla, mutta mikä nyt sitten olisi se paras?

Miten tätä nyt kehittäisi eteenpäin? Lisäisikö jotain, ottaisiko jotain pois vai lähtisikö samantien täysin puhtaalta pöydältä liikkeelle? Heitän tähän nyt joitain omia ehdotuksiani reseptiikan suhteen ja Arto vastatkoon tahollaan sitten kun kerkiää. 

Puhtaalta pöydältä, mutta vanhat opit takaraivossa lähteminen vaikuttaa mielestäni parhaalta ratkaisulta - varsinkin nyt, kun tätä reseptiikkaa tehdään yhdessä. Ilman Arton verrokkiolutta (kiitos siitä!), olisin luultavasti vaan vähentänyt alkuperäisestä reseptistäni Cara Palen määrää ja jättänyt turhat humalakikkailut (mäski & ensivierre) pois sotkemasta - en näe niistä saatavan juuri mitään hyötyä.

Hiiva on tärkeä, ehkä jopa tärkein ja nestehiiva lienee ilmiselvä ratkaisumme jatkossa. Klassinen WLP001 California Ale lienee ilmiselvä valinta, mutta toisaalta satsin voisi hiivoja vertaillakseen myös puolittaa ja käyttää toisen puolen jollain muullakin. Tämä toki lisää kustannuksia ja hävikin määrää - kaksi hiivakakkua yhden sijaan.

Mallaspohja... Keep it simple sanoi kiekkoleijona. Lähden ehdottamaan nyt aiempaan kokemukseen perustuen simppeliä ja luotettavaa perustaa - 90-100% Maris Otteria. Mitä loput vai tarvitaanko edes muuta? En osaa sanoa. Kaurahiutaleet eivät tuntuneet Arton IPAssa haittaavan... voisiko pieni määrä vehnää toimia myös? Arto on tutkinut maltaita enemmän kuin minä (vannoutuneena sahtimallasmiehenä), joten jätän tähän mieluusti tilaa Artolle soveltaa. 

Humalointi. Välillä tuntuu, että ihan sama mitä sinne laittaa, kunhan on jenkkiläistä, niin suht samanlaista siitä tulee. Hieman on jotain fruittia enemmän kuin toista ja välillä pihkaa, mutta IPAlta se maistuu yhtä kaikki. Mäskihumaloinnit ja ensivierrehumaloinnit voi jättää pois, palataan tässäkin perusasioiden äärelle. IPAan kuuluu tietty sitruksisuus, joten Citraa kiitos. Tällä kertaa ottaisin peliin myös mäntyisyyttä tuovan ja täten Citraa hyvin komppaavan Simcoen. Liikaa greippisyyttä pitäisi ehkä pyrkiä välttämään ja tuoda jotain eksoottisempaa siihen tilalle - voisiko keiton loppuun painottuva Mosaic olla oiva valinta tähän? Artolla myös lienee Mosaicista hyviä kokemuksia Kaiku APAn tiimoilta. Liian montaa lajiketta keittoon ei kannata heittää, mutta ehkä tällainen trio toisistaan erottuvia lajikkeita voisi aromi- ja kuivahumaloinnissa toimiakin... Lajikkeita tärkeämpää onkin ehkä se, missä vaiheessa ne keittoon lisätään ja kuinka kuivahumalointi suoritetaan - maksimaalinen hedelmäisyys lienee tavoitteemme, mutta katkeropuolelle pitää panostaa vahvasti myös.

Mukavahan näitä on pyöritellä aikansa kuluksi. Mielenkiinnolla Arton vastausta odotellen :)

2 kommenttia:

  1. Morjesta! Olen ajatellut aloittaa kotioluen valmistamisen, ja minulla olisi pikku kyssäri. Aikaisemmissa blogi postauksissasi olet sanonut, että pistät kattilan mäskäyksen ajaksi uuniin. Ajattelin ostaa 30l kattilan, että saan pidettyä tuotannon kohtuu tasolla suhteessa käyttettyyn aikaan. Ongelmahan tietysti on se, ettei 30l kattila mahdu uuniini. Kysymys siis kuuluu; Toimisikohan mäskäys niin, että eristän 30l kattilan 26mm Armaflex eristeellä (Olen ammatiltani eristäjä / ilmastointiasentaja, joten Armaflexiä on saatavilla). Eli siis kattila vaikkapa luonnon korkista valmistetun pannulapun päälle, ja koko setti eristetty pohjaa lukuunottamatta Armaflexillä?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kunhan lämpötila pysyy mäskäyksen ajan suht tasaisena, niin ei väliä ole miten sen tekee. Jotkut vie kattilan saunaan. Itse olen mäskännyt käymisastiassakin, niin että astia on ollut makuupussissa ja siinä vielä toppatakki päällä. Hyvin toimi sekin.

      Poista

Ole hyvä ja kommentoi. Kommentit menevät valvonnan kautta.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...