Kotiolutta: Opisto Punk IPA (kansalaisopistolla valmistamamme olut)

0 kommenttia
 
Pidin alkuvuodesta Rauman kansalaisopistolla kotiolutkurssin, jonka kurssioluena valmistimme Punk IPA-kloonin, jonka nimesin Opisto Punk IPAksi. Kaivoimme netistä klooniohjeen ja sovelsimme siihen minulta jo valmiiksi löytyviä raaka-aineita. Kloonireseptin aromihumalat Ahtanum ja Nelson Sauvin vaihtuivat Cascadeen ja Centennialiin. Simcoea minulta sen sijaan löytyi. Katkerohumalana reseptissä toimiva Chinook korvattiin Magnumilla. Oluen valmistuksesta, reseptistä ja kurssin tunnelmista voit lukea enemmän täältä: Kansalaisopistolla pitämäni olutkurssin tunnelmia

Olut on siis valmistettu tammikuun lopulla, joten ikääkin sillä on nyt jo hieman turhan paljon. Tällaiset reilusti humaloidut oluet ovat parhaimmillaan muutamasta viikosta pariin kuukauteen, mutta nyt siis valmistuksesta on jo lähes 3 kuukautta aikaa. Tämä on ehkä lähempänä sitä ikää, missä suurin osa kaupallisista jenkeistä parhaimmillaan saavuttaa kauppojen hyllyt täällä Suomessa.


Kultaoranssi, tosi hyvin kirkastunut olut. Vaahtoa muodostuu keskirunsaasti ja se jättää kaunista pitsikuviota lasin reunoille. Tuoksussa on appelsiinimaisuutta, aprikoosipilttiä ja greippiä - tuoreena tämä oli enemmän sitrusmainen, mutta nyt oikeastaan monimuotoisempi ja runsaampi. Raikkaus on kuitenkin tallella. Tuoksun perusteella hyvin säilynyt, vaikka onkin muuttunut. Maussa humala on mennyt jo ruohoisempaan suuntaan. Alkumaussa on kyllä appelsiinimaisuutta ja keskivaiheilla US-05 hiivan tuottamaa tuttua persikkaisuutta. Loppuvedon katkero jää IPA-tyyliin kevyeksi, mutta sama homma on tosin alkuperäisessäkin Punk IPAssa. Humalien loppuveto on tosiaan enemmän ruohoinen ja yrttinen, hieman sellainen kulahtaneen oloinen. Tuoksussa raikkaus on säilynyt paremmin kuin maussa, mutta kyllä tämä mukavalta maistuukin edelleen. Simppeli mallaspohja on hieman keksimäinen ja iän myötä on tullut pieniä toffeemaisia vivahteitakin - tai sitten ne ovat vaan paremmin esillä nyt kun humalointi on jo hieman kulahtanut. Itse olisin ehdottomasti tehnyt tähän kuivahumaloinnin, eli nakannut pellettiä pönttöön vielä pääkäymisen jälkeen, mutta netistä kalastamamme ohje ei sellaista sisältänyt. Toisaalta nyt tuntuu, että tämä on kestänyt ikää paremmin kuin kuivahumaloidut jenkkiolueni - ainakin tämä on muuttunut vähemmän. Kuivahumalointihan iän myötä kärsii nopeiten ja eniten. Onnistuimme mielestäni hienosti, hyvä perusolut janojuomaksi ja laatutaso on kunnossa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Ole hyvä ja kommentoi. Kommentit menevät valvonnan kautta.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...