Kotiolutta: Maistelussa Rabbit Street IPA, Saison ja Imperial Stout

0 kommenttia
 
Nyt luvassa maistelukommentteja Olutopas.info ja Kotiolut.com nimimerkki kanerjuksen kotipanimosta. Viimeksi maistelin miehen oluita huhtikuussa ja tykkäsin. 

Alkusysäyksen Rabbit Street Breweryn tarinalle antoi kirjoittamani pussimäskäysohje, mutta tekijän laitteisto on sittemmin päivittynyt pois pussimäskäyksestä - nyt käytössä on sähkövastuksilla toimivat peräti 50 litraiset mäskäys- ja keittoastiat, jotka on valmistettu vanhoista olutkegeistä. 

IPA #21
(India Pale Ale, 6%, 151 IBU)

7.6 pullotettu IPA, jonka mallaspohjassa Pale Alea ja vehnää, sekä pieni määrä vaaleaa spraymallasta (Dry Malt Extract). Katkerointiin käytetty Columbusta ja Magnumia. Aromipuolella Nugget, Polaris ja Hallerthau Tradition. Nugget on jenkki ja Polaris uusi saksalainen lajike. Hallerthau tietysti tuttu perinteinen saksalaislajike. Hiivana US-05. Mäskäys- ja huuhteluvettä tuunattu kipsillä ja karvassuolalla.

Mielenkiintoisena yksityiskohtana osa humalista on keitetty jälkikäymis- eli karbonointivierteeseen. Tekijän mukaan tämä tuo aromin hyvin esille ja säilyttää sen pidempään.
 

Kultaoranssi väri, sameahko olomuoto ja mittava sekä runsaasti pitsiä jättävä vaahto. Tuoksussa on voimakasta humalien hekumaa, mutta osin yllättävin aromein. Voimakkaimmin itselleni tulee mielleyhtymiä kypsään mangoon ja passionhedelmään, sekä hunajameloniin. US-05:n tuttu persikkainen käymisaromi väijyy taustalla. Hyvä intensiivisyys ja hyvät aromit. Polaris humalaa kuvattiin netissä hieman minttuiseksi ja kyllähän tästä mielleyhtymiä pepsodentiinkin yrittämällä aikaiseksi saa.

Maussa terävin katkero tuntuu peittyvän hedelmäisyyden alle. Hedelmäisyyttä on, samoin ruohoisuutta ja kukkaisuutta sekä jälkivedossa myös tuoksusta tuttua minttua - kyllä, se on siellä, en vaan kuvittele sitä. Katkero tosiaan alkaa heti alkumaussa kovalla puraisulla, mutta loppua kohti hedelmäisyys ja hienoinen hiivaisuus tulevat pehmentämään. Jälkimaussa katkero jatkuu pitkään. Nautinnollinen, erilainen - ei sitrusta ja sitä perusgreippisyyttä, vaan kukkaisempaa ja minttuisempaa menoa.

Laatutaso on hyvä, mutta vielä kirkkaampi lopputulos, esim. irish mossilla (jota en tosin itse ole käyttänyt) voisi vielä parantaa lopputuloksen purevuutta eli tuoda lisää terävyyttä makuihin ja katkeroon. Täytyy myöntää, että reseptiä katsellessa epäilin hieman lopputuloksen "amerikkalaisuutta", mutta kyllä tämä ihan aidolta jenkiltä tuntuu, joskin jännittävästi hieman erilaisin aromein.

Saison #10
(Saison, 6%, 67 IBU)

Seuraavaksi maistoon joulukuussa 2014 keitetty ja tämän vuoden tammikuussa pullotettu Saison. Mallaspohjassa Pilsner, Vehnä, Ruis ja Caramunich II sekä kaurahiutaleita. Humalina Magnum, Ahtanum, Citra, Cluster ja Saaz. Hiivana Danstar Belle Saison kuivahiiva, joka on totuttuun tapaan syönyt aivan kaiken - oluen loppuominaispaino on 1.001. 


Kultaoranssi, sameahko, vaahdoltaan runsas ja pitsiä jättävä. Tuoksu on saisonmainen - kukkainen, niittymäinen ja saisonhiivaisen pippurinen sekä hieman lantamaisen hapan. Tein viime keväänä itsekin tällä samalla hiivalla saisonin, joka kävi myös samoihin 1.001 tai 1.002 lukemiin, hurja hiiva kyseessä. Tämän tuoksussa on paljon samaa, mutta tämä on aromaattisemman kukkainen. Iästä huolimatta tuntuu, että aromihumaloinnista on ainakin osa säilynyt. 

Maku tuntuu yksiulotteisemmalta kuin tuoksu. Voi olla, että aromit hukkuvat oluen kuivan ja osin kirpeän puraisun alle. Jälkimakuun nousee miellyttävää kukkeaa greippiä vasta pitkään nielaisun jälkeen. Maku on pääasiassa hiivan käymisaromien muodostamaa mausteisuutta ja kevyttä happamuutta. Suutuntuma on mukavan kuohkea, vehnäisen tuntuinen. Vehnää onkin yli 15% mallaspohjasta. Kaurahiutaleet yhdessä vehnän kanssa saattoivat pelastaa tämän, sillä nyt runkoa ja tuota kuohkeutta löytyy, vaikka hiiva onkin syönyt käymisen aikana käytännössä kaiken. Ruismallastakin on, mutta sitä ei erityisemmin noteeraa. 

Kesäinen ja nautittava saison, mutta ei erityisen mieleenpainuva tai hekumallinen. Perussaisonia, kuten tekijänsäkin mainitsi. 


Imperal Stout
(Imperial Stout, 8%, 118 IBU)

Huhtikuun lopulla pullotettua voimakkaasti humaloitua Imperial Stoutia. Mallaspohjassa Pale Ale, Medium Peated, Cara Plus 200, Black, Chocolate, Special-B ja Acidulated Malt. Lisäksi paahdettua ohraa, sekä ruis- ja vehnähiutaleita. Humalina Columbus, Warrior ja Hallerthau Tradition. Hiivana Safbrew S-33. Tässäkin vettä tuunattu kipsillä ja karvassuolalla. Aromihumalista osa keitetty karbonointivierteeseen, kuten IPAssakin. 

 
Musta olut, joka on vaahdoltaan kermaisen beige ja pitsikäs. Tuoksu on tiukan kahvimaisen paahteinen, raikkaan kukkean greippinen, suolainen ja hieman savuinen. En ole varma liittyykö savuaistimus runsaaseen paahteisuuteen vai onko se turvemaltaan tuotoksia, ehkä molempia. Humaloinniltaan Black IPAa, mutta Imperial Stoutin paahteisuudella ja intensiivisyydellä. Olut on suussa katkeran paahteinen, runsaan aromihumalainen ja hyvärunkoinen. Silkkaa nautintoa. Maku on aluksi hieman makean karamellimaltainen, sitten keskivaiheilla kahvimainen, hieman jopa kermainen ja loppua kohti humalien greippisyys kehittyy aina pitkäksi liu'uksi jälkimakuun asti. Katkero lähtee heti alkumausta ja kerää loppua kohti vielä hieman lisää voimaa, jääden suuhun pitkäksi aikaa. Tuoksun perusteella odotin pelkkää paahteen ja humalan tylytystä, mutta maku olikin pehmeämpi ja suklaisempi - joskin silti voimakkaan katkera. Hyvä, peräti erinomainen suutuntuma. Runkoa on, mutta niin on katkeroakin - tasapaino on erinomainen. Hieno olut!

Yksi satsin oluista on vielä maistamatta, tammitynnyrissä kypsynyt English Strong Ale, mutta sen jätän tekijän pyynnöstä odottelemaan talvea.
 
Kiitos kanerjusille näistä oluista!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Ole hyvä ja kommentoi. Kommentit menevät valvonnan kautta.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...