Kotiolutta: Wanderer Brewing Hidden Sins Quadrupel

0 kommenttia
 
Lemisen Maken kotioluiden parissa jatketaan. Tällä kertaa siirrytään itselleni aina niin rakkaaseen belgian suuntaan ja maistossa on belgityylisten oluiden mersu eli quadrupel, joka on dubbelista ja tripelistä vielä kertaluokkaa vahvempi tyyli.
 
Tekijän kommentit:
 
"Ensiyritys quadien maailmaan. On aika tuoretta vielä, mutta aika lupaava omaan makuun. Tästä kelpaa palaute niin saan hiottua reseptiä."
 
Hidden Sins
Quadrupel | 9,2% 


Tumman punaruskeaa ja vaahdoltaan hieman beigevivahteista olutta kaatuu goblettiin. Tuoksussa on belgihiivoille tyypillistä sokeroitua kuivahedelmää ja raikasta päärynänkuorimaisuutta, mutta myös tummempia sävyjä kuten anista, hentoa lakritsaisuutta ja marjaisuutta. Tuoksu kätkee oluen vahvuuden hyvin. Välillä leipäisiä maltaan kaikujakin. Suutuntuma tuntuu aluksi hieman jopa liian maltaiselta, mutta se on vain illuusio, joka hälvenee loppua kohti kun hiilihapot ja vahvuus tulevat peliin. Sellaista kandisokerimaista tai siirappimaista makeutta kuitenkin jostain tulee, mutta se menee ehkä nuoruuden piikkiin. Vanhemmiten se mielestäni usein muuttuu kuivahedelmäisemmäksi. Jälkimaussa on tuota lakritsaisuutta ja tummaa marjaisuutta myös useimpia belgiverrokkeja tai trappisteja runsaammin, se voi olla hiivankin tuottamaa. Paahteista maltaisuutta ei kuitenkaan mielestäni tässä ole, eli väri kenties tulee kokonaan tummasta sokerisiirapista, mikä on oikein.
 
Hyvän, mutta vielä nuoren makuinen ja ehkä yleisimpiä belgiverrokkeja vähemmän kuivahedelmäinen sekä myös vähemmän mausteinen - tässä ei lisättyjä mausteita taida olla ollenkaan tai ainakaan ne eivät nouse erityisesti esiin. Se ei toki tyylissä mikään oletus olekaan, mutta ainakin kuningasolut Rochefort 10:ssä mausteita on. Lämmittää mukavasti laskeutuessaan vahvuuden kuitenkaan sen erityisemmin maistumatta. Laatutaso tietysti kunnossa. Nuoren oloinen, kuten oli odotettavissakin. Siitä huolimatta tuntuu tymäkämmän lakritsaiselta tai tummemman siirappiselta ja vähemmän hedelmäiseltä kuin parhaat belgiverrokit, jotka ovat samalla sekä vahvoja, että raikkaita ja silti niiden maussa on myös runsaasti syvyyttä. Hyvä olut tämä on jo tässä kohtaa ja ensimmäiseksi versioksi mielestäni erittäin onnistunut. Lisää pitäisi vielä jostain repiä raikkautta ja ehkä myös rohkeasti, mutta kuitenkin harkiten mausteita. Hienovaraisen balanssin varassa nämä hommat yleensä taitavat olla. Hieno avaus Lemiseltä ja toivottavasti kehitys jatkuu - harvassa ovat hyvät quadit tänä päivänä. 

Kiitos tekijälle oluesta!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Ole hyvä ja kommentoi. Kommentit menevät valvonnan kautta.