Omat Oktoberfestit 2023 osa 2: Hacker-Pschorr, Hofbräu ja Weihenstephaner

Sesonkiolutta lasiin taas tässä kolmen arvion setissä. Ensimmäisessä osassa nautittiin Hohenthanner, Kukko ja Kulmbacher ne arviot pääset lukemaan tästä linkistä. Tänään vuorossa otsikon mukaiset tulkinnat. Ja sitten ei muuta kuin tämän rajun työn pariin. 

 

Hacker-Pschorr Oktoberfest Märzen

5,8% | Sisältää ohra 

 

Münchenistä perinteikkään panimon tulkintaa nyt lasiin. Oktoberfestoluelle 0,33 litrainen pullo on syntinen valinta ja harkitsinkin ostamista pitkään. Vesittyy koko homman idea jos maisteluannoksia aletaan tissuttelemaan. Tämä on edellisessä osassa arvioidun Laitilan Kekrin kanssa tätä hieman tummempaa koulukuntaa - kauniin kuparinen ja kirkas on luonnehdintani. Tuoksussa on voimakkaasti maltaisuutta, mutta hienon erottuvasti myös jalohumalaisuutta yrttimäisessä loistossaan. Hunajaisuutta vähäisesti. Tuhdin maltainen suutuntuma tasapainottuu katkeron voimasta ja vahvuuskin hieman kurkkaa - vaikka vahvuutta tosiaan on vain 5,8%. Loppumaku onkin varsin tymäkkä ja yrttimäisen katkeroinen. Voimakkaita makuja, jotka vievät sitä festarioluelle tärkeää juotavuutta helposta haastavampaan suuntaan. Jälkimaku elää suorastaan ikuisesti. Hyvä että on makua, mutta litrainen tuoppi olisi ehdottomasti tarpeeksi, sitten olisi jo vaihdettava telttaa raikkaamman oluen toivossa. Sen verta tuhtia kamaa on tämä, mutta ei huono. Samoille viivoille Laitilalaisen kanssa, mikä on tietysti kehu kotimaiselle. 

 

Arvioitu olut ostettu Rauman keskustan Alkosta. 

 

Hofbräu Oktoberfestbier 

6,3% | Vesi, ohramallas, humala

 

 

Nyt on ehkä se perinteisistä perinteisin oktoberfestien panimo ja tietysti Münchenistä. Yli kuusprossaisena vähän vielä vahvempaa kuin yleensä. Kirkkaan kultaista, vaahdoltaan aika maltillista. Tuoksu on maltainen, yllättävänkin yrttisen humalainen, ei juurikaan hunajainen, vaikka vahvemmat lagerit on yleensä juurikin sitä. Hyvä maltaisuus ja mahtavan muhkea suutuntuma. Keskivaiheilla aromikkuutta jälleen tyyliin nähden yllättävänkin runsaana ja jalohumalaisen yrttimäisenä ja lopussa sitten vielä pitkäkestoinen vahvuudenkin taka-alalle jättävä katkerointi. Lämmittää, mutta ei maistu. Laadukkaan oktoberoluen malliyksilö suorastaan. Juotavuus helppo, mutta makua on. Ei liian makea, vaikka on vähän vahvempikin ja vahvuus tarkoittaa sitä että toimii muutenkin - litraisella pääsisi humppateltassa jo varmaan kertalaakista hekuman porteille. Hieno olut! 

 

Arvioitu olut ostettu Rauman keskustan Alkosta.

 

Weihenstephaner Festbier
5,8% | Vesi, ohramallas, humala

Maailman vanhimmaksi panimoksi itse itseään tituleeraava Weihenstephaner vuorossa seuraavaksi. Panimo tekee yhtä maailman parhaista vehnäoluista eikä muukaan tuotanto juuri jälkeen jää, joten varmasti festbier on myös hieno kokemus. Nyt lasiin kaatuu tyylin normaalia vaaleampaa, mutta yhä kultaista ja kirkasta olutta. Tiheäkuplainen ja kestävä vaalea vaahto rakentuu oluen pinnalle. Tuoksu on maltaisuudeltaan pilsmäisen kliininen, hieman hunajainen ja sitten yrttimäisen sekä kukkaisen aromihumalainen. Tuoksussa ei ole ollenkaan raskautta, eikä sitä lopulta maustakaan juuri löydy, vaan maltaista makeutta on vain alussa, jonka jälkeen se katkeroinnin myötä vikkelään siirtyy sivummalle ja aromikkaampi humalaisuus pääsee esiin. Jälkimaussa sitten hunajaisia, edelleen maltaisia kaikuja ja pieni yhä kantava katkeruus. Tosi pehmeä ja hiilihapoiltaan kuohkea, viimeisen päälle juotava. Ehkä vaaleimman maltainen, mutta ei kuitenkaan yhtään bulkkimainen missään kohtaa - jotenkin vaan kaikki kohdillaan taas. Weihenstephanerin taikaa!

Arvioitu olut ostettu Rauman keskustan Alkosta.