Parit witit sarjassa astutaan ensin trappist-munkkien poluille ja sieltä siirrytään suoraan Savonlinnan suuntaan. Sarjan ideana on vain yksinkertaisesti nauttia parit witit ja kirjoittaa niistä mietteet, oluiden välille saattaa syntyä pientä vertailua tai sitten ei synny - asiasta ei oteta mitään paineita. Nautitaan kesästä ja witbieristä!
La Trappe Witte Trappist
5,5% | Vesi, vehnämallas, ohramallas, humala, hiiva, sokeri
Ensimmäinen
ja luultavasti myös ainut trappist-witbier nyt maistossa.
Ainesosaluettelo ei mausteita mainitse ja googlettelun perusteella
sellaisia ei ole lisättykään, mutta tuoksussa on kuitenkin raikkaan
sitrusmainen ”mausteinen” särmä. Tosi miellyttävä sitruunaisen vehnäinen
tuoksu. Hieman jopa limonadimainen. Suutuntuma on samettisen pehmeä ja
suuntäyttävän kuohkea. Hiilihappoisuutta on reilusti, mutta pehmeästi,
ei pisteliäästi - tämä tekee suutuntumasta raikkaan ja nautinnollisen. Juuri sellaista kepeyttä jota tyylissä pitääkin olla. Maussa on hämmentävän hyvin sekä tyylille ominaista
hedelmänkuorimaisuutta, tässä tapauksessa sitruunaa, että mausteisuutta,
joka on sitten käymisprosessin aikana hiivan synnyttämää, eikä lisätyn
korianterin aikaansaamaa. Kunnon witbier ilman witbierin mausteita -
erikoinen, mutta myös erittäin maukas tapaus. Aivan tyylin kärkipäätä
juotavuudeltaan ja myös makujen kirjoltaan.
Olaf White Knight Blanc
4,9% | Vesi, ohramallas, vehnämallas, kauramallas, humala, hiiva, sitruunankuori.
Savonlinnasta
saapuu valkea ritari haastamaan trappist-munkkien valvonnan alla
valmistetun. Asianmukaisen samea keltaisuuteensa hieman oranssia
syvyyttä saava olut. Tuoksu on vehnämaltainen ja sitruunainen, ei
kovinkaan lennokkaan aromaattinen vaan hieman raskas. Vehnämaltaisella
tarkoitan nimenomaan vehnäolutmaista eli saksalaisen hefeweizenin
tyylistä makeahkoa vehnäisyyttä, kun witbierissä yleensä käytetään
hiutaloitua ”torrefied wheatia”, joka tuo suutuntumaan vehnäistä
kuohkeuttaan, mutta ei niinkään tätä raskaampaa hefeweizeniin
oleellisesti kuuluvaa tuntumaa. Valkoinen ritari onkin maultaan enemmän
sitruunankuorella maustetun saksavehnän kaltainen, vaikka hiivan
aromikkuus ei hefen kaltaista olekaan. Witbierinä tai blanchena
yllättävän kehno, ei siis tyylinsä kaltainen kepeä ja raikas vaan tuhdimpi tapaus, mutta oluena noin niin
kuin ihan muuten vaan ok. Mielellään kippaan kupillisen, mutta ei
tämä mielestäni tähän oluttyyliin oikein istunut.
Aiemmin maistellut parit witit:
UG Breweries Double Mangover & Chouffe Blanche
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Ole hyvä ja kommentoi. Kommentit menevät valvonnan kautta.