Olutarvio: Sonnisaari Aprikosmos

0 kommenttia
 

Aprikosmos

Panimo: Sonnisaari, Oulu
Oluttyyli: Session IPA
Alkoholipitoisuus: 5,5%
Saatavuus: Alko (4,97€ / 0,33l)

Oli iloinen yllätys nähdä oululaisen Sonnisaaren olutta paikallisen olutravintola Old Copper'sin hanassa. Tämä aprikoosisoseella maustettu IPA näyttää kuuluvan myös Alkon valikoimiin, mutta on toki nykyään 5,5% vahvana vapaa myytäväksi missä tahansa kaupassa. Humalina on käytetty Magnumia, Cascadea ja Citraa. Alkon mittauksissa katkeroa on löytynyt Sonnisaarelle ominaisesti - 84 EBUa on 5,5% vahvalle oluelle tanakasti.


Samea, valoa vasten hohtavan oranssinen ja vaahdoltaan erittäin tiivis ja runsaan pitsikäs olut. Tuoksussa on raikasta fruittia melkein jopa yli äyräiden - pehmeä aprikoosi ja terävämpi sitrus naittuvat toisiinsa nautinnollisella tavalla. Maku on jännä - pehmeä, melkein hedelmälihainen aprikoosi valloittaa alkuvedon ja loppuveto terävöityy napakan sitruksen humalien runsaan havuisen katkeron toimesta. Makeutta ja greippistä happamuutta sopusuhdassa. Suutuntuma on keskitäyteläinen, keskiverron hiilihappoinen ja raikas. Hedelmäisyys on tuoretta ja nautittavaa. Tasapainoinen ja hyvä kokonaisuus, ei superominaisuuksia, mutta mikään osa-alue ei myöskään kyykkää. Voisin kuvitella ostavani jos pulloversio tulisi sopivassa saumassa kaupassa vastaan.

Olen tehnyt aprikoosilla maustettua IPAa kohtalalaisella menestyksellä joskus aikanaan itsekin.

Yhteenveto

Raikas ja hedelmäinen aprikoosi-IPA

Olutarvio: Flying Dog Doggie Style Pale Ale

0 kommenttia
 

Doggie Style Pale Ale

Panimo: Flying Dog, Yhdysvallat
Oluttyyli: American Pale Ale
Alkoholipitoisuus: 5,5%
Saatavuus:Maitokaupat (Ostopaikka: Citymarket Rauma, noin 4€ /0,355l)

Alkoholilain uudistuksen myötä kauppojen hyllyiltä voi löytää nyt hyvää APAa suoraan tyylin syntysijoilta, eli Yhdysvalloista. Vahvuutta siis uusi maaginen 5,5%. Oluessa on katkeruutta 35 IBUa. Humalat ovat Northern Brewer, Cascade, Simcoe ja Citra. Pulloni päiväys on 3.10.2018. Olut maksoi Citymarketissa mielestäni 3,99€, mutta en ole tästä aivan sataprosenttisen varma. Joka tapauksessa hinta on Alkon tasoinen; vastaava olut, Sierra Nevada Pale Ale, maksaa Alkossa 4,07€.


Kirkas, kuparisvivahteinen ja vaahdoltaan tiivis sekä kestävä olut. Tuoksu on tuttua jenkkisitrusta greippisine ja sitruunankuorisine vivahteineen. Kepeää karamellimallasta ja havuista pellettiä taustalla. Kohtalaisen raikkaan oloinen ja miellyttävä tuoksu. Maku on raikas ja terävä. Sitrus on alussa jopa parfyymimäistä, hieman saippuaista ja sitten loppua kohti tiivistyvämmän greippistä. Loppuveto on kuivakka, kohtalaisen katkera sekä hieman havuinen. Jättää miellyttävän hedelmäisen humalaisen maun ja hieman nahkean tuntuman suuhun. Hienoa nähdä jenkkiläistä perus-apaa kaupan hyllyssä. Harmittavasti tyylin benchmark, eli Sierra Nevada Pale Ale on 5,6% vahvana aivan liian väkevää meille suomalaisille.

Yhteenveto

Hyvä sitrusvetoinen APA

Olutarvio: Olvi Tuplapukki

4 kommenttia
 

Tuplapukki

Panimo: Olvi, Iisalmi
Oluttyyli: Vahva lager
Alkoholipitoisuus: 8,5%
Saatavuus: Alko (2,49€ / 0,33l)

Olvin Tuplapukki on vuodesta toiseen Alkon myydyin olut. Vuonna 2017 myynti Alkossa oli 1 155 091 litraa eli enemmän kuin monen pienpanimon koko vuoden tuotanto. Tähän kun lisätään vielä matkustajatuonti, joka lienee vielä suurempi kuin Alkosta ostettu määrä, niin päästään melko komeisiin lukemiin. Tuote on itselleni tuttu vuosien takaa - ajalta, jolloin maku ei läheskään aina ratkaissut. Päätin ottaa oluen nyt uudelleen testiin, sillä ajatuksella, että koitan selvittää onko kyseessä ihan vaan pelkkä juovutusjuoma, vai onko siinä maussa sittenkin jotain, joka kansaan vetoaa vuodesta toiseen.

Tuplapukki valittiin kuukauden olueksi Olutopas.info sivustolla heinäkuussa 2017 - tämän johdosta toinen sivuston foorumin admineista lähti menemään, eikä ole sen koommin sivustolle palannut. Olut siis selvästikin herättää tunteita. Olutoppaasta löytyy kuitenkin myös Tuplapukin ymmärtäjiä. Vuoden Olutarvioijaksi useasti valittu nimimerkki alfa on jopa kokeillut Tuplapukin useiden vuosien mittaista ikäännyttämistä. Tulokset ovat olleet hänen mielestään hyviä ja kypsytetty Tuplapukki on saanut pisteitä jopa 34/50, joka on selvästi yli oluen keskimääräisen pisteytyksen, joka on noin 20/50.



Vahvuutta Tuplapukilla on siis 8,5% ja katkeruutta 17 EBU (vrt. Olvi Export 14 EBU). Kantavierre on 17.7 Platoa, eli SG-asteikolla 1.078, jolloin loppupaino 8,5% oluella olisi 1.008 tai 2.1 Platoa. Hyvinkin kuivaksi käytetty siis.
 

Lasiin kaatuu kultaista ja kirkasta olutta, joka aluksi vaahtoaa "normaalisti", mutta vaahto sitten nopeasti katoaa miltei jäljettömiin. Olen aina luullut tätä huomattavasti tummemmaksi olueksi, mutta nyt kun ajattelen, niin olen aiemmin juonut tätä luultavasti aina suoraan tölkistä - ja tämä on siis muistikuva yli kymmenen vuoden takaa.  Tuoksu on hieman hunajaisen maltainen, hieman pahvimainen ja hieman hedelmäinen. Kevyesti myös sikunaisuutta. Hieman siis vähän kaikkea, mutta loppujen lopuksi ei kuitenkaan paljoa mitään. Kuin konsentraatiksi tiivistetty bulkkilager - Olvi III, lisää vain vesi! Olut on suussa aluksi melko makea ja kohtalaisen täyteläinenkin. Alkoholin voima alkaa keskivaiheilla kuivattaa makua ja loppuvedossa ollaankin runsaiden hiilihappojen saattelemana jo aika roisin rypistyksen äärellä. Tavara on tiukkaa - alkoholisuus tuntuu muutaman siemauksen jälkeen armottomasti läpi. Perkules, lähdin kyllä avoimin mielin ja olisin halunnut tykätä tästä, mutta ei se nyt vaan toimi. Tuntuu tiivistetyltä bulkkilagerilta. Tissuttelin putelin kuitenkin loppuun ja yritin ymmärtää. Vahvuus ja sittenkin peruslageria muistuttava - joskin makeampi ja tiivistetympi sekä alkoholisempi maku - ehkä vaan toimii suomalaiselle olutkansalle. Kyllähän tällä varmasti nopeasti pääsee jos on menossa.

Tismalleen samasta vahvuusluokasta haastan jokaisen Tuplapukin ystävän kokeilemaan niin ikään Alkosta löytyvää Fuller's Golden Prideä, joka on erittäin miellyttävän makuinen, hedelmäinen ja pehmeä.

Yhteenveto

Olvi III konsentraatti?

Kotiolutta: Nurmisen Stout

0 kommenttia
 
Kotkalainen Tuomo Nurminen lähetti tekemäänsä kotiolutta maisteluun. Kyseessä on stoutin tyylinen tumma olut, jossa mustamaltaat on kylmäuutettu normaalin mäskäyksen sijaan.

Tuomo kertoo tehneensä jo 90-luvun alussa edellisen kotipanobuumin aikaan olutta uutteista, mutta ehkä ajalle tyypilliseen tapaan enemmän prosentit kuin maku mielessä. Tuomon omin sanoin:
”Eräs pikku insidentti jäi sieltä 90-luvulta mielen sopukoihin, kun rivitalon kylmäkellariin oli unohtunut pari pulloa tekemäämme olutta ja äitini huomautti jossain vaiheessa, että eikö pojille maistu olut enää, niin äkkiä pullot hakemaan ja pullotuksesta oli siinä kohdassa varmaan puoli vuotta mennyt. Kaverin kanssa korkattiin ja kun pullot yleensä katosivat aina ennen toista viikkoa, niin olimme aivan äimän käkenä miten kirkasta, ja älyttömän hyvää olut oli… siinä kohdassa kumminkaan tajuamatta lainkaan kellaroinnin ihmettä.

25v meni panematta ja seurailin tuossa 2016 lähistöllä asuvan Harri Puhakan touhuja. Sitten kun Harrin mestaruus (Suomen kotiolutmestari 2016) tuli Saimaalta, niin mielenkiinto vain lisääntyi. Halusin kumminkin tehdä masokistisesti kaiken itse ja etenkin kun Harri touhuili pintahiivapuolella ja itse halusin ehdottomasti tehdä lageria, mihin kaikki olivat heti, että älä aloita siitä! Aloitin kumminkin kun tuo nuoruusmuisto kummitteli takaraivossa…

Harhailin sitten sivuillesi ja ihmettelin aluksi, että mitä helv… mallasta! Missä uutteet? Ja siitä sitten kuukausi tiukkaa nettiopiskelua aiheesta, Puhakalta kattilat lainaan ja Ukkosentuoja klooni tekoon. Ukkosentuojan tehneeltä Heiskaseltakin olen saanut lageri puolelle hyviä vinkkejä alkutaipaleella. Sitten Brewers Friendin opettelua ja omia reseptejä laatimaan..ekalla omalla lagerilla tulikin heti sijoitus 5. Saimaan lager sarjassa… Sitten tupsuteltu puolentoistavuoden aikana omat Ipat, Apat, Brown Alet yms..

Panoja ei vielä ole kuin se varmaan toistakymmentä, mutta tätähän tää on. Kaluston päivittelyä jne. Itse tykkään lukea paljon muilta tekijöiltä/kirjallisuutta ja vältellä sudenkuopat itse ja jokin onni on mukana ollut, kun yhtä ylikarbobointia lukuunottamatta on panot menneet ihan hyvin. Oma tavoite ei ole omassa pienpanimossa vaan jos mestarillisesti osaisi kymmenkunta tuotetta/tyyliä tehdä omaan käyttöön/makumaailmaan... siis himabisseä!”

Nurmisen Stout
5,5%, 28 IBU

Maltaat: Pale Ale, Cookie, Crystal 100, Melanoid, Wheat ja kylmäuutettu Black
Humalat: Magnum (0,5g/L katkero), Hallerthau Mittelfruh ja Sladek (1,5g/L kumpaakin muutama minuutti ennen keiton loppua)
Hiiva: US-05

Tekijän kommentit:
”Tarkoitus oli tehdä eka oma tumma olut. Itse pidän humaloiduista oluista ja vaikka tummissa stouteissa tuo ehkä yleensä on maltillisempaa, mutta kun se oma filosofia on tehdä sitä olutta omaan, eikä muitten suuhun, niin aromihumaloin kumminkin itselle sopivaksi. Olisiko sitten tyyliluokittelu stoutista joksikin muuksi kohdallaan, niin jätän sen sinulle… halusin kevyehkön tumman mitä olisi kiva juoda ja maltillisesti alkoholia, jotta voi ottaa myös toisen.”
Tummien maltaiden kylmäuuttamisesta Tuomo oli lukenut American Homebrewers Associationin foorumilta ja päätti kokeilla sitä. Ideana on se, että kun tummista maltaista ei mäskiin juuri sokeria irtoa, niin uutetaan niistä maku irti lempeämmin, jolloin helpommin vältetään liiallinen lakritsi yms. Tuomon reseptissä oli black maltia 300 grammaa, johon hän lisäsi litran vettä ja kylmäuutti seosta 24 tuntia. Sen jälkeen siivilöinti ja uute oli valmis. Uute lisättiin olutta tehdessä 5 minuuttia ennen keiton loppumista kattilaan mukaan.


Kaadan oluen lasiin vain hieman viilennettynä. Tummanruskea, miltei musta olut, joka vaahtoaa maltillisesti, mutta miltei suoralla kaadolla saa kuitenkin kauniin ja tiiviin kukan rakennettua. Tuoksu on kevyesti paahteisen ja leipäisen maltainen ja ihanasti kukkaisen humaloitu. Tuoksu ei ole kovinkaan voimakas, siis sillä tavalla mitä tämän värisiltä oluilta yleensä odottaa, vaan tuoksussa on vaaleamman oluen pehmeämpi ote - kylmäuutettu paahtomallas on tässä varmaan yhtenä tekijänä. Aromihumala nousee hienosti esiin - itse asiassa jos paahteisuus olisi voimakkaampaa, jäisi humala ehkä sen jalkoihin. 

Maku on miellyttävä ja paahteisuus tulee jo tuoksua voimakkaammin esiin, etenkin jälkimaussa, joka on hieman suolaisen lakritsainen ja aivan lopussa myös kahvimainen. Alkumaku on jälleen leipäisemmän maltainen, sitten katkero alkaa kehittymään ja mukaan nousee hieman yrttisen ruohoista humalaa ja siinä siivellä myös tuoksussa ihastuttanutta kukkaista aromikkuutta. Suutuntuma on aavistuksen kevyt, mutta maltillisesta hiilihappotasosta pidän. Nyt onkin vaikeasti lokeroitavissa oleva olut, jos nyt lokerointia ylipäätään tarvitsee tehdä, mutta asetetaan nyt johonkin kun tekijä sitä ikään kuin pyysi. Paahteisuus tulee jännästi kunnolla mukaan vasta aivan loppumaussa ja jälkimaussa. Maku kestää suussa pitkään. Stoutit ovat mielestäni paahteisia heti alusta alkaen ja portterit taas paahteisuudeltaan monesti stouteja lempeämpiä, joten olisiko tämä nyt sitten ennemmin porter kuin stout? Ehkä ihan geneerisesti ja tylsästi vaan black ale?

Laatutaso on joka tapauksessa kunnossa ja olut maukasta. Ottaisin mieluusti toisenkin, eli hienosti Tuomo on tavoitteeseensa osunut - helposti juotava, mutta mauiltaan riittävän runsas olut on kyseessä. Kylmäuutettu tumma mallas on tuottanut sellaisen lopputuloksen, etten taida oikein vastaavaa olla aiemmin maistanutkaan - alkumaku ja suutuntuma alussa on kuin vaaleasta oluesta, mutta loppu- ja etenkin jälkimaku on sitä tuttua tummaa. Monipuolinen juoma.

Kylmäuutettu mustamallas voisi olla erinomainen veto esim. Black IPAan, johon toivotaan yleensä kunnolla musta väri, mutta aika vähän mustamaltaan ominaisuuksia. Yleisesti käytössä on myös tekniikka, jossa mustamaltaat lisätään mäskäykseen vasta aivan mäskäyksen lopussa tai huuhteluvaiheessa.

Kiitos Tuomolle oluesta!

Olutarvio: Sori Brewing Yes IPA

0 kommenttia
 

Yes IPA

Panimo: Sori Brewing, Tallinna
Oluttyyli: India Pale Ale (IPA)
Alkoholipitoisuus: 5,5%
Saatavuus: Kaupat (Ostopaikka: Prisma Rauma, 3,29€/0,33l)

Tallinnan suomalaisimman panimon Yes IPA on näitä uuden kaupparajan mahdollistamia löytöjä. Vahvuutta on tasan se 5,5%. Olutta ei kuitenkaan ole valmistettu nyt juuri tähän rajaan sopivaksi, vaan se on kuulunut tämän vahvuisena panimon katalogiin jo viime kesästä alkaen. Sorilla on jo muutama IPA katalogissa, mutta tämä poikkeaa niistä olemalla gluteeniton. Humalina on käytetty hedelmäisiä jenkkejä Mosaicia ja Centennialia. Pullon päiväys on 15.11.2018 ja eräkoodi 196.


Utuisen kultaoranssi olut, joka vaahtoaa runsaasti. Vaahto jättää laskiessaan tiheät pitsit lasin reunoille - tämä on runsaasti humaloiduille oluille ominaista. Tuoksussa on raikkaasti havuisen pellettimäistä humalaa, tiukalla greipillä ja herukkapuskaisuudella höystettynä. Runko vilahtelee tuoksun taustalla hienoisen toffeemaisena. Maku jysähtää suuhun tiukan katkeron saattelemana ja myös päättyy katkeriin tunnelmiin. Siinä välissä koetaan aprikoosisosemaiset, sitrushedelmäiset ja tiukemman havuiset sekä herukkaiset etapit. Runko horjuu humalien iskun alla, mutta kestää lopulta tiukan katkerovyörytyksen, vaivoin toki, mutta kestää kuitenkin. Yleisilme on erittäin humalainen - runsaan katkera, mutta myös aavistuksen hedelmäsokerinen. Loppuveto on kuitenkin kuiva, raikas ja terävä. Kyllä tässä on eri osa-alueet aivan kohdillaan. Parhaita maistamiani gluteenittomia tässä tyylissä.

Yhteenveto

Ihan kunnollinen IPA gluteenittomana!

Olutarvio: Bohemia Regent Zimni Speciál

0 kommenttia
 

Bohemia Regent Zimni Speciál

Panimo: Bohemia Regent, Tsekki
Oluttyyli: Vaalea lager
Alkoholipitoisuus: 5,0%
Saatavuus: Alko (2,59€ / 0,5l)

Kahden ja puolen eskon puolilitrainen Alkosta. Jonkinlainen jouluspesiaali on kyseessä, mutta oluessa ei kuitenkaan etiketin perusteella ole mitään perustavarasta poikkeavaa ainesosaa - eikä se todellakaan haittaa. Laadukas tsekkityylinen peruslager kelpaa kyllä aina. Katkeroa melko maltilliset 29 EBU. Saman panimon hieman tuhdimpi Prezident on mainio olut.


Syvän kultainen kirkas olut, jonka vaahto jättää laskiessaan erittäin tiheät pitsit lasin reunoille.  Tuoksu on ehtaa tsekkipilsiä - löytyy kukkaista humalaa, hieman ruohoa, hunajaa ja melko härskisti diasetyyliä eli voimaista aromia. Maku on maltainen, hedelmäinen, diasetyylinen ja lopussa hieman metallinen. Katkeruutta on melko purevasti. Ehtaa tsekkikamaa, mutta saisi olla pehmeämpi - metallisuus ei toimi nyt ja runko voisi olla hieman tukevampi. Ei ole Urquellin voittanutta.

Yhteenveto

Tsekkipils ilman krumeluureja

Olutarvio: Laitilan FR35H

0 kommenttia
 

FR35H

Panimo: Laitilan Wirvoitusjuomatehdas, Laitila
Oluttyyli: Vaalea lager
Alkoholipitoisuus: 4,7%
Saatavuus: Turun seudun K-Supermarketit (arvioitu tölkki saatu panimolta)

Kukko-oluistaan tunnettu Laitilan Wirvoitusjuomatehdas julkaisi viime viikolla mielenkiintoisen uutuusoluen. FR35H on suodattamaton ja kuivahumaloitu lager, jonka humalat on poimittu Yhdysvalloissa vain 35 päivää ennen oluen keittämistä Laitilassa. Varsinainen tuorehumaloitu, eli ns. wet hop olut ei ole kyseessä, vaan humalat kuivatettiin ja pelletöitiin normaalin prosessin tapaan Yhdysvalloissa ennen niiden lähettämistä Laitilaan. Matka jenkeistä Suomeen alkoi vasta 25 päivää poiminnasta ja kesti siis 10 päivää tullaus- ja muine byrokratioineen. Joka tapauksessa, tämä lienee ennätysaika, missä humalaa on saatu jenkeistä Suomeen. Humalalajikkeiksi oli valikoitunut klassikot Cascade ja Centennial. 



Laitilan päätöksestä tehdä näistä humalista lager on ollut hieman debattia, koska lageria kylmäkypsytetään pitkiä aikoja, jolloin humalien aromikkuus ei ole oluen valmistuttua enää tuoreimmillaan. Tässäkin tapauksessa olut on keitetty jo marraskuussa ja sitä on kylmäkypsytetty kuusi viikkoa ennen tölkitystä ja oluen julkaisua. Toisaalta, oluen kuivahumalointi, jossa humalaa lisätään suoraan kypsytystankkiin, on voitu tehdä esim. vain viikko tai kaksi ennen tölkitystä, jolloin taas saadaan tuoreempaa aromia olueen. Pintahiiva- eli ale-oluen olisi voinut saada keittämisestä tölkkiin kolmessakin viikossa, jolloin tuoreus olisi ollut maksimaalinen. Kolikon toisella puolella lagerhiiva on neutraalimpi, vaikka melko neutraaleja ale-hiivojakin toki on,  jolloin humalat pääsevät esiin yksin, ilman hiivan tuottamia hedelmäisiä käymisaromeita. Laitila on toki lagereistaan tunnettu ja varmasti halusi oluen myös myydä mahdollisimman tuoreena (ja lager tunnetusti myy), joten ymmärrän kyllä tilanteen.

Olut on siis 4,7% eli vanhaan kaupparajaan sovitettu, koska marraskuussa olutta tehdessä ei uuden lain läpimenosta tai tulevasta prosenttirajasta ollut minkäänlaista varmuutta. Katkeroarvo on pidetty alhaisena, vain 25 EBU (vrt. Kukko Pils 35 EBU) ja suurempi panostus on annettu aromi- ja kuivahumaloinnille.

Ainesosat: vesi, ohramallas (Pilsner, Caramel Pale, Carared), humala (Centennial, Cascade), hiiva.


Kultainen, kirkas ja vitivalkoiselta vaahdoltaan varsin pitsikäs olut. Tuoksu on ehtaa humalapussia - vihreää mäntymetsäistä tuoksua ja tujusti greippisen pihkaista Centennialia sekä kukkaketoa. Hyvin raikas, hedelmäisyydeltään suoraviivaisen sitruksinen tuoksu. Neutraali lagerpohja päästää humalan estradille yksin ja soolo onnistuu. Olut on suussa miltei keskitäyteläinen, hieman öljyinen ja pehmeästi hiilihappoinen. Katkeruutta on maltillisesti, mutta aromikkuutta sitäkin enemmän. Maku tarjoilee sitä tuttua jenkkimeininkiä - pihkaa, greippistä sitrusta ja loppuvedossa havuisuutta. Hedelmäpaletti jää hieman yksiulotteiseksi sitrusjyystöksi, mutta se on toki näille humalalajikkeille ominaista. Raikas ja hyvä olut tuoreella humalaisuudella. Olisiko humalaisuus sitten ollut erilaista jos humalat olisivat viettäneet pakastettuna vuoden päivät ennen käyttöä? En osaa sanoa, mutta luultavasti ainakin jonkin verran. Mitään erityisesti uutta ja ihmeellistä olut ei siis tarjoa, mutta tuoreenoloinen ja aromikas humalointi kyllä löytyy. Kaikkein tärkein asia on kuitenkin se, että olut on hyvänmakuinen, laadukas ja miellyttävä juoda.

Yhteenveto

Aromikkaan humalainen lager

Kotiolutta: J #49 Brown Ale

0 kommenttia
 
Sitten maistoon veljeni J:n jouluna toimittama kotiolut, joka on järjestysnumeroltaan 49 ja tyyliltään Brown Ale. Joulupäivänä tätä jo maistelimme kohtalaisen runsaan sahdinmaistelun lomassa ja totesin kaman varsin hyväksi. Sen enempää ei ollut puhetta mitä tavara sisältää. Asiaa olisi toki voinut kysyä nyt jälkikäteenkin, mutta vedetään nyt tämä kotimaistelukin ihan näin mistään mitään tietämättä, niin eipä sitten ainakaan pääse vaikuttamaan maistelun lopputulemaan. Vahvuuskaan ei ole tiedossa.


Tumma, reunoiltaan punertava, mutta muuten miltei musta olut, jonka vaahto on beige, tiivis ja kestävä. Tuoksussa on toffeemaista karamellia, paahteisempaa leipäisyyttä ja sopivasti hedelmäistä humalaakin. Runsasmaltainen, mutta raikas tuoksu. Maku on paahteisen maltainen, hieman pihkaisen havuinen ja lopussa toffeemaisen karamellimaltainen sekä tasapainoisen katkera. Katkero kasvaa jälkimakuun mentäessä vielä ja on lopulta varsin runsastakin. Joku metsäinen, hieman mausteinen vivahde oluessa on, aivan kuin katajaa tai katajanmarjaa olisi mukana, mutta kyllä tuo humalistakin tulla voi. Loppuvedossa on hieman suolaisuuttakin. Tykkää kyllä, on itse asiassa todella hyvää. Tasapainoinen resepti, jossa lopun katkeruus tasoittaa alun miellyttävän maltaisen makeuden harmoniseen loppuliukuun.

Olutarvio: Mallassepät Leka Extra IPA (proto)

0 kommenttia
 

Leka Extra IPA

Panimo: Mallassepät, Naantali
Oluttyyli: India Pale Ale (IPA)
Alkoholipitoisuus: 6,8%
Saatavuus: Tulossa olutravintoloihin (ensisijaisesti Turun seudulla)

Kim Ketosella ja Jaakko Hartemaalla on takanaan kahdeksan vuoden mittainen kotiolutharrastus, joka on nyt konkretisoitunut kaupalliseen muotoon. Kaksikon Naantaliin perustama Mallassepät on tällä hetkellä Suomen uusin pienpanimo - se sai luvat kuntoon 1.1.2018 ja ensimmäinen olut keitettiin heti samana päivänä. Panimon ensimmäinen olut on Leka Extra IPA, josta sain vielä kotiolutlaitteilla, eli nykyisillä protolaitteilla keitetyn version panimolta arvioitavaksi.  Ero kaupalliseen ei välttämättä ole suuri, koska sekä proto- että varsinainen panimolaitteisto on Jaakko Hartemaan itse rakentamana kokonaisuus ja ne ovat keskenään samanlaisia - varsinaisen panimolaitteiston ollessa tietysti kapasiteetiltaan huomattavasti suurempi. Panimon facebook-sivujen videoista löytyy laitteista kiinnostuneille mielenkiintoisia ja opettavaisia pätkiä, kannattaa tsekata jos aihe kiinnostaa.

Reseptiikasta ei ole sen enempää tietoa kuin mitä proton etiketti tarjoaa ja sehän kertoo vain humalat, jotka ovat Cascade, Simcoe ja Citra. Lisäksi mainitaan katkeroiden määrä, joka on 60 IBU.

Turun Seutusanomien haastattelussa Hartemaa avaa oluen taustoja: 
"IPA on usein melko kuivarunkoista ja katkeraa, mutta meidän IPAssa on iso runko ja paljon hedelmäistä humalaa. Tämä ei ole läheskään yhtä katkeraa kuin useimmat IPAt ja siksi tätä on ehkä helpompi lähestyä."
Lekan eka satsi on tulossa saataville ainakin Turun seudun olutravintoloihin hanatavarana ja panimon tulevaisuuden suunnitelmiin kuuluu myös pullottamisen aloittaminen mahdollisimman pian.



Kuparinen, kirkas ja vaahdoltaan mukavan runsas sekä kestävä olut. Lekan tuoksu on old school West Coast IPAa - sitruksista ja mangomaista hedelmäisyyttä, pihkaisuutta ja mukavasti humaloinnin alta esiin nouseva toffeiskaramellinen, hieman brittialen tuntuinen mallaspohja. Laatu on kunnossa. Maku on myös hyvä. Mallasrunko tuo karamellimaista makeutta alkumakuun, keskivaiheilla katkero hiipii esiin ja voimistuu loppua kohti riittävän purevaksi. Hedelmää on mukana alussa pehmeämmän kypsänä ja loppupuolella tiiviimmän greippisesti. Suutuntuma on kohtalaisen täyteläinen ja pehmeän hiilihappoinen. Jälkimakuun jää hieman makeutta eli katkeroita voisi olla omaan makuuni enemmänkin, mutta haastatteluiden perusteella tämä lienee tietoinen ratkaisu. Ei siis se kaikkein intensiivisin humalapommi, vaan enemmän tasapainoisuuteen luottava. Vanhaa koulukuntaa, niin kuin jo mainitsinkin. Puolan legenda Atak Chmielu tulee mieleen. Toimiva reseptiikka ja ainakin protolaitteilla myös moitteeton toteutus. Tämän tyylisiin oluisiin ihastuin vuonna 2007 ja kyllä näille rakkautta vieläkin riittää. Peukku ylös ja onnea Mallassepille tuleviin koitoksiin!

Yhteenveto

Maltainen ja tasapainoinen old school jenkki

Olutarvio: Rocking Bear Linna Portteri

0 kommenttia
 

Linna Portteri

Panimo: Rocking Bear Brewers, Pori
Oluttyyli: Smoked Porter
Alkoholipitoisuus: 7,0%
Saatavuus: Olutravintolat (Arvioitu pullo saatu panimolta)

Linnan kaupunginosa sijaitsee aivan Porin keskustassa ja nyt sillä on myös oma Rocking Bear Brewersin valmistama portteri. Vahvuutta oluella on 7,0%, joten alkoholilain uudistuksen jälkeenkin tavara on liian vahvaa kauppojen hyllyille. Tämä on niin tuore tapaus, että se ilmeisesti tätä kirjoittaessa juuri lähtee panimolta eteenpäin, eli lienee ainakin paikallisista (porilaisista) ravitsemusliikkeistä saatavilla aivan näillä näppäimillä. Sain näyteputelin panimolta ennen kuin etiketit olivat saapuneet, joten omassani on vain speksit kertova plakaati, mutta alta löytyy myös panimon facebookista napattu kuva, josta Linnan etiketin voi bongata panimon kahden muun uutuuden seurasta. 

Maltaat: Savu, Pilsner, Red Ale, Dark Ale, Cookie, Wheat, Black
Humalat: Equinox (100 EBU)

Kuva: Rocking Bear Brewers


Lasiin kaatuu mustaa, vaahdoltaan beigesävyistä olutta. Tuoksu on nuotioisen turvesavuinen, suklaakonvehtimainen ja yllättävästi kaurainen, vaikkei kauraa ainesosaluettelosta löydykään. Monessa kauraisessa Oatmeal Porterissa on samankaltaista fiilistä tuoksussa. Suussa olut on ensinnäkin tiukan katkeroinen, mutta myös varsin hyvärunkoinen - nyt on voimakkaita makuja tarjolla. Suolaisuutta, lakritsia, tummaa kahvimaisuutta ja sitten sitä savuisuutta. Loppuveto on kuivan kahvipapuinen tai sittenkin nokipannukahvinen. Katkeruus soi päättymättömällä kasetilla. Anteeksi pyytelyn aika on näemmä Rocking Bearilla ohi ja nyt ammutaan kaikilla tykeillä. Savumaltaan ja tiukan katkeron liitto ei ole se kaikein helpoin ja tässäkin kokonaisuus saattaa olla monille jopa liian voimakasmakuinen - pullon loppupuoli tyhjenee itsellänikin hitaasti. Todella intensiivinen ja jykevä tapaus.

Yhteenveto

Voimakasmakuinen savuisa portteri

Olutarvio: Linden Styyri Nordic Lager

0 kommenttia
 

Styyri Nordic Lager

Panimo: Linden Brewery, Rauma
Oluttyyli: Vaalea lager
Alkoholipitoisuus: 4,7%
Saatavuus: Olutravintolat, tulossa kauppoihin

Styyri eli perämies on raumalaisen Linden Breweryn ensimmäinen lager. 4,7% vahvuisessa suodattamattomassa lagerissa on alaotsikkona Nordic Lager, joka panimon olutmestarin mukaan tarkoittaa pohjoisiin oloisiin paremmin sopivaa hieman runsaampaa mallaspohjaa.

Maltaat: Pilsner, Pale Ale, Crystal 100 ja Munich
Humalat: Magnum, Hallerthau Mittelfruh

Olut tuli tänään hanaan raumalaiseen Old Copper'siin, joten lennähdin paikalle maistamaan tuotteen tuoreeltaan. Pullo on alla olevassa kuvassa ihan vaan rekvisiittana, mutta olut löytyy jatkossa siis tyylikkäässä tipuetiketissä kaupoistakin - jokaisella panimolla pitää kuulemma olla oma lintuolut.

Syvän kultainen, täysin kirkas, vaahdoltaan tiheäkuplainen ja kestävä olut. Tuoksussa on leipäistä maltaisuutta, pieni aavistus toffeista runsautta ja hentoa kukkaisuutta sekä hedelmäisyyttä. Puhdasmaltainen, raikas ja laadukas lagerin tuoksu. Hienosti on onnistunut sekä käyminen, että kypsytys. Maku on myös raikas ja maukas. Mallaspohja on Vienna lagerin tai Dortmunderin tyyliin hieman runsaampi kuin peruskeppanassa ja yleisilme alussa hieman makeampi, mutta katkero tasapainottaa ja loppuveto on miellyttävästi rapsakan kuiva. Hanasta laskettuna suutuntuma on keskitäyteläinen ja hiilihappoisuus pehmeää. Onnistunut lager. Lindenin korkea laatutaso pysyy, vaikka pintahiiva onkin vaihtunut pohjahiivaksi.

Yhteenveto

Hyvärunkoinen ja laadukas lager

Olutarvio: Tucher Bajuvator Doppelbock

0 kommenttia
 

Bajuvator Doppelbock

Panimo: Tucher, Saksa
Oluttyyli: Doppelock
Alkoholipitoisuus: 7,5%
Saatavuus: Alko (4,45€ / 0,5l)

Saksalaisen varsin kookkaan panimon doppelbock Alkon valikoimista. Ei mitään kikkailua vaan mallasjuomaa jaloimmillaan. Tämän panimon tuotteita on Alkossa nähty useampiakin ja kaikki ovat olleet laadukkaita ja tasapainoisia suorituksia. Eniten olen pitänyt Sebaldus vehnäoluesta, joka on panimon normivehnää hieman vahvempi ja täyteläisempi. Übersee Export oli taasen laadukas hieman perustavaraa maltaisempi lager. Näiden aiempien maistojen siivittämänä siis myös Bajuvator ostoskoriin tarttui, eikä sitäkään tarvinnut katua.



Kirkas, valoa vasten väriltään kauniin rubiinin punertava. Mallasvetoisessa tuoksussa on runsaasti limppumaista leipäisyyttä, limpunkuorta ja maitosuklaatakin, myös kuivatun hedelmäisiä ja paahdetun sokerisia vivahteita löytyy. Maku on hieman sokerimaisen makea, maltaisuudeltaan melko imelän lippuinen ja jälkimaussa hieman paahteisen limpunkuorinen ja edelleen makea. Alkoholin lämpö ja kevyt katkeruus tasapainottavat, mutta makean puolelle yleisilme jää. Nielaisun jälkeen rintakehään nousee asiaankuuluva lämpö. Miellyttävä runsasmaltainen makeahko bock, jossa on kaikki kunnossa, mutta massasta edukseen erottuvat erityisen hyvät ominaisuudet puuttuvat.

Yhteenveto

Runsasmaltainen ja lämmittävä doppelbock

Olutarvio: Hiisi Tynnyrissä Kypsynyt Iku-Turso

1 kommenttia
 

Tynnyrissä Kypsynyt Iku-Turso

Panimo: Panimo Hiisi, Jyväskylä
Oluttyyli: Imperial Stout
Alkoholipitoisuus: 9,0%
Saatavuus: Alko (7,05€ / 0,33l)

Jyväskyläläisen Hiisin Iku-Turso Imperial Stout herättää itselleni lämpimiä muistoja. Kun lokakuussa 2015 polkaisin käyntiin #AvoinOlut haasteen, jossa haastoin kotimaiset panimot julkaisemaan jonkin reseptinsä kotipanijoiden käytettäväksi, otti Hiisi heti ensimmäisenä yhteyttä ja jakoi Iku-Turson täyden reseptiikan. Tästä kului aikaa vielä melkein vuosi, ennen kuin pääsin itse Tursoa maistamaan. Tämä tapahtui syyskuussa 2016. Ennen viime joulua Hiisiltä tuli Alkon valikoimiin myös tynnyrissä kypsynyt versio tästä mainiosta oluesta. Tämä versio on kypsynyt kolmen kuukauden ajan Oloroso-tynnyreissä, joten siihen lienee tarttunut aimo annos sherrymäisiä vivahteita. 

Iku-Turson perusversio palkittiin viime vuonna Suomen Paras Olut 2017 kilpailussa Stout & Porter sarjan voittajana ja se löytyy myös Alkon valikoimista melko sopuisaan alle vitosen hintaan.



Musta, yllättävänkin runsaasti vaahtoava olut. Vaahto on väriltään beige, ellei peräti mokka. Tuoksun antimet ovat pitkälti Oloroso-tynnyristä peräisin - tummaa luumuista hedelmää, rusinaa, aavistus vaniljaa ja sherrymäistä alkoholin lämpöä. Iku-Turson perusversion lakritsainen paahteisuus on vain hento kuiskaus tynnyrin taustalla. Enemmän siis kuivahedelmäinen tuoksu kuin stoutin tuoksu. Maku on hyvä. Siinäkin tynnyrin piirteet ovat pinnalla hedelmäisinä, vaniljaisina ja kuivakan tammimaisina, mutta loppu- ja jälkimaussa suolainen noitapillilaku nousee timangisti esiin. Katkeron tuntu on vähintään yhtä runsas kuin alkuperäisoluessakin, eli varsin voimakas ja erittäin pitkäkestoinen. Jälkilämpöä nousee rintakehään nielaisun jälkeen asiaankuuluvasti. Kyllä tässä moni asia on enemmän kuin kohdillaan.

Yhteenveto

Tynnyröity Iku-Turso

Klassikko: Moortgat Duvel

1 kommenttia
 

Duvel

Panimo: Duvel Moortgat, Belgia
Oluttyyli: Belgityylinen vahva ale
Alkoholipitoisuus: 8,5%
Saatavuus: Alko (3,98€ / 0,33l)

Klassikko-olut on pitkään markkinoilla ollut, asemansa vakiinnuttanut ja laadultaan aina luotettava kumppani. Belgialaisen Duvel Moortgatin nimikko-olut kuuluu ehdottomasti klassikoksi luettavien oluiden joukkoon. Vahvoista oluista on mediassa viime aikoina puhuttu, mutta eihän 5,5% ole vahvaa vielä nähnytkään. Duvel, eli Devil tai suomeksi Paholainen, puolestaan voidaan jo laskea vahvaksi - vaikka 8,5% a-vitamiinia on tämän tyyliselle belgioluelle vielä ihan normaalia. Olut käytetään skotlantilaista alkuperää olevalla pintahiivalla 20-26 asteessa (lämpötila nousee luonnollisesti käymisen aikana). Pääkäymisen jälkeen olut jäähdytetään ja sen annetaan kypsyä tankissa. Pullotuksen aikana olueen lisätään sokeria ja uutta hiivaa, joka saa aikaan hiilihapot tuottavan jälkikäymisen. Jälkikäymisvaiheessa pulloja pidetään 24 asteisessa tilassa kahden viikon ajan, jonka jälkeen ne kypsyvät vielä kuusi viikkoa viileässä ennen kuin pullot lähtevät panimolta. Koko prosessi ottaa aikaa 90 päivää. Keitossa humalina käytetään tsekkiläistä Saazia ja slovenialaista Styrian Goldingsia. 

Olut on huomattavan vahvaa, mutta maussa sitä ei juurikaan huomaa. Siksi tämä onkin täydellinen olut vahvoihin belgityylisiin tutustuville. Tämä sopii myös niille, jotka kerran tai kaksi ovat laivalla maistaneet lavuaarissa viilennettyä tuplapukkia ja todenneet näin vahvan oluen maistuvan aivan hirvittävälle - kaadapa Duvel lasiisi, niin mielipiteesi saattaa muuttua.


Kyseessä on vaalean kultainen olut, joka vaahtoaa belgityyliin runsaasti. Näyttää runsaampaa vaahtoa lukuun ottamatta aivan tavalliselta lagerilta. Tuoksussa on päärynänkuorimaisuutta, hentoa banaanisuutta ja pippurista mausteisuutta. Tuoksu on niin harmoninen, että on vaikeaa eritellä mikä osa hedelmäisyydestä tai mausteisuudesta tulee hiivan käymisen seurauksena ja mikä humaloinnista. Raikas ja runsas tuoksu, joka ei ole yhtään alkoholinen, vaikka vahvuutta on riittämiin. Maultaan Duvel on edelleen raikas ja hedelmäinen. Alkoholi tuntuu suutuntuman runsautena ja nielaisun jälkeen myös lämmittävänä tunteena rinnassa. Runsaat hiilihapot, pippurinen mausteisuus ja varsin terhakka katkerointi tekevät oluesta miellyttävän nautittavan. Kuohkeaa ja hedelmäistä, mutta loppuvedossa on sitä tarvittavaa potkuakin. Todella maagisen helposti nautittava näihin vahvuuksiin. Pirullisen hyvää ja tehokasta. Toimii parhaiten kylmänä tai hyvin viilennettynä. Suosittelen!

Yhteenveto

Hedelmäinen ja raikas