Kotiolutta: Panimo Duuni Black & Wit

0 kommenttia
 
Jyväskyläläisen Panimo Duunin, eli Jouni Ranisen ja Pekka Vesalan oluita on arvioitu tänne blogiin jo useampikin kappale parin viime vuoden aikana. Kun katsomme historiaa taaksepäin, voimme todeta tammikuussa 2015 kaverien tehneen olutta vielä pussimäskäämällä minimaalisin välinein - käymispönttöä käytettiin mäskäimenä ja lämpö pysyi yllä viemällä mäskäin saunaan. Sittemmin kavereille on käynyt kuten niin monelle muullekin, eli homma on saanut siivet alleen ja vienyt mukanaan. Syksyllä 2015 hankittiinkin sitten oluenpanolaitteistoksi himottu Braumeister ja nyt on sitten silläkin taottu jo tietysti useita keittoja.

Rauman suuntaan tulleessa paketissa oli mukana kahdeksan eri olutta kevyestä witbieristä aina raskaan sarjan Barley Wineen asti. Oluet tullaan käymään blogissa läpi tässä kesän aikana. Otetaan ensimmäiseksi maistoon tuo witbier, josta tekijät kertovat seuraavaa:

Black & Wit
  • Pilsner Malt, Munich Light, Mallastamaton vehnä, Carafa Special 3
  • Hallertau Mittelfruh
  • CBW Belgialainen vehnäoluthiiva
  • Appelsiininkuori, Limenkuori, Korianteri
  • 4,9% alc.vol, 22 IBU 

Tämä on nyt sitten sellainen virallinen kikkailuolut. Tavoitteena tehdä kesäisen kevyt witbier, mutta saada siitä musta ilman paahteisuutta. Vastaavia virityksiä näyttivät netissä tehneen esim. nimellä "The other Michael Jackson".

Kikkailua siis, mutta vain mallasosastossa, jossa sitä edustaa mustaksi paahdettu Carafa Special 3. Appelsiininkuori ja korianteri ovat tyypillisiä witbierin mausteita, mutta myös limenkuori voidaan laskea hieman eksoottisempien ainesosien joukkoon.

Tämä on mielenkiintoinen olut siinä mielessä, että me luulimme Ruokapuoti Lumon Testo-Teron kanssa pari vuotta sitten tekevämme mustaa witbieriä. Olette saattaneet kuulla Testowitistä, siinä värin piti tulla pakurikäävästä ja vierre olikin mustaa ennen käymistä, mutta käymisen aikana pakurin tuoma väri katosi. Sama efekti kävi myöhemmin Testowitin Pyynikillä valmistetussa kaupallisessa erässä. Katsotaanpa miten Duunin kaverit ovat tässä onnistuneet.



Totta tosiaan... lasiin kaatuu tummaa, punertavan ruskeaa olutta. Huonommassa valossa näyttäisi mustalta. Tumman lagerin tai miltei portterin väristä tavara on, mutta tuoksu on raikkaan hedelmäinen. Limemäisyys on pinnalla raikkaan pirskahtelevasti ja korianteri komppaa yhdessä appelsiinin kera. Siis todella raikas, ihan aidon witbiermäinen tuoksu. Mitään paahteisuutta en havaitse, mutta hieman pippurista mausteisuutta nousee - se on kuitenkin oletettavasti hiivan käymisaromeita, eli sillä ei ole mitään tekemistä paahtomaltaan kanssa. Maku on myös hedelmäinen - löytyy sitruunaa ja edelleen raikkaasti pinnalla olevaa limemäisyyttä. En tiedä ovatko kaverit käyttäneet saman verran sekä limen, että appelsiininkuoria, mutta jos näin on, niin limestä vaikuttaisi irtoavan enemmän ainesosia tuoksuun ja makuun. Toki lime ja appelsiinisuus myös sekoittuvat toistensa lomaan ja limemäisyys nyt vaan ehkä on tunnistettavampi aromi ja tuntuu siksi olevan pinnalla. Aivan jälkivedossa saattaisi aistia pientä kahviporoa, mutta en tiedä, ehkä sekin on vaan kuvitelmaa. Sokkona ei olisi vaikeaa lokeroida witbieriksi ja nimenomaan tietysti vaaleaksi.

Mallaspohjaan suosittelisin vielä käytettäväksi ohrahiutaleita, jotta suutuntumasta saisi entisestään pehmeämmän ja runsaamman - ei se nytkään huono ole, mutta sellainen tietty runsaus vielä uupuu. Mallia mallaspohjaan voi katsoa vaikka Vuoden kotipanijaksi hiljattain valitun Kalle Ohvon Witbieristä (resepti jutun kommenteissa). Tykkään tästä todella intensiivisestä hedelmäisyydestä kyllä... aiai... lime sopii hienosti kuvioihin ja tuo sellaista uutta ilmettä siihen iänikuiseen Hoegaardenin muottiin. Onnistunut, erittäin maukas ja ulkoisesti hämmentävä olut. Ulkonäön ja maun kontrasti on melkoinen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Ole hyvä ja kommentoi. Kommentit menevät valvonnan kautta.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...