Juhannus-special: Ruosniemen Vuorineuvos Cask Edition

1 kommenttia
 
Olutblogaajan ja all-around hyvän jätkän "homma" on toisinaan mukavaa siitä syystä, että tiskin alta saattaa irrota spesiaalipulloa.  Rauman SOPP:n yhteydessä Toripöllön edustalla olevassa parkkiruudussa (ei siis anniskelualueella, hah haa kyylät!) otin vastaan pikkupullon Ruosniemen Panimon Vuorineuvos Cask Editionia - aidossa Mackmyran viskitynnyrissä kypsynyttä Vuorineuvos Imperial Stoutia, jota on ollut kaupallisesti saatavilla tietääkseni ainoastaan Helsinki Beer Festivalilla tänä keväänä. Festivaaleilla olutta tarjottiin 0,75 litraisissa pulloissa, mutta tämä pikkupullo oli Ruosniemen Antti Karpaleen käsin pullottama ihan minua varten - kiitos vaan! Hommasin vaihdon yhteyteen Antille vastalahjaksi itse tekemääni Kesäpilsiä, sen paikalle roudaamisesta kiitos vaimolleni - kyllä ne vaan viittii kun välillä muistaa pitää hiukan hyvänäkin. 

Ruosniemen Vuorineuvos Imperial Stoutin perusversio oli Alkon käsityöläisolut setissä tämän vuoden alkupuolella. Hajanaisia pulloja perusversiota löytyy vielä Alkoista pisin Suomea ja nyt se irtoaa jo alennettuun hintaankin, 5,09€ / 0,33l. Perusversio oli makeahko, erittäin täyteläinen ja hidastempoinen naukkailtava. Olikin jännä maistaa, mitä oluelle oli käynyt viskitynnyrikypsytyksessä. Ruosniemellä reseptien kehittelyn ja panimon yleishommien, kuten esim. oluen valmistuksen, parissa puuhaileva Antti kertoi SOPP:ssa, että kypsytyksessä on tosiaan käytetty aitoa Mackmyran tynnyriä, eikä mitään pelkkiä lastuja. Mackmyra on ruotsalainen viskitislaamo, joka valmistaa single-malt viskejä.

Otin tämän maistoon juhannuspäivän iltana. Luonto oli hiljainen, kodassa tuli, hyvä kirja ja pientä särvintä tarjolla oluen kylkeen. Kokemus oli elämyksellinen. Yritän seuraavassa palata vihkoon kirjaamieni maistelukommenttien tunnelmiin.



Musta, mokkaiselta vaahdoltaan vähäinen. Tuoksun perusteella laatutaso on käsipullottelusta huolimatta vähintäänkin OK - en muuten mainitsisi, mutta Antti itse mainitsi käsipullottelun olevan vähän niin ja näin. Tuoksu on yleisilmeeltään jykevän lakritsainen, suolainen ja toffeinen - kuten perusversiokin. Nyt kuitenkin vaniljainen ja tamminen viski lykkää kauniisti tuoksun kärkeen. Efekti korostuu jos nuuhkaisee oikein läheltä lasia. Tyylikäs tuoksu kerrassaan. 

Maku ei ole niin makean toffeemainen kuin perusversiossa, mutta runko on silti erittäin täyteläinen. Nyt tammipuumainen ote ottaa paletin heti alkuvedossa haltuun ja loppumakuun nousee viskisyyttä yhdessä alkoholin lämmittävyyden kanssa - efekti toimii joka kerta. Pelkkää tynnyriä maku ei kuitenkaan ole, vaan tutut lakritsi, suolaisuus ja toffeemainen maltaisuus ovat edelleen läsnä. Humaloinnin greippisen kukkainen aromikkuus on ainut mikä on nyt perusversiota taaempana, mutta toki aikaakin on jo viime maistosta vierähtänyt.  Katkerossa piisaa edelleen tarpeeksi purentaa ja olut on tasapainoinen. 

Voisin kuvitella tämän sopivan monille makeutta karsastaville himoreittaajille paremmin kuin makeamman perusversion. Itse pidän kyllä makeistakin impeistä, mutta kyllä tämä silti on moniulotteisuudessa perusversiosta vielä ainakin yhden tason ylempänä. Erittäin nautinnollista ja hyvää. Vielä kun lisää rinnalle hyvän juuston niin juhannushekuma on valmis. Jos tässä oikein arvioimaan ruvettaisiin, niin kiitettäväänhän se heilahtaisi heittämällä. Elämyksellinen ehtoo.

1 kommentti:

  1. Hiukan täytyy olla kateellinen suomalaisen ja vielä porilaisen tynnyrikypsytyn Imperial Stoutin maistamaan pääsemisestä. Kaupallisesti saatavilla olutta on kyllä ollut ainakin myös Stadin Panimobaarissa, mutta ei ole itselle tullut vastaan.

    -Kiiski

    VastaaPoista

Ole hyvä ja kommentoi. Kommentit menevät valvonnan kautta.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...