Maistelussa Crew Republic X 2.1 Barley Wine

0 kommenttia
 
Tilasin tällaisen Barley Winen tammikuun lopulla Bier-Deluxesta ja nyt vihdoin viime lauantaina tulin nauttineeksi sen grillikodan lämmössä. Pakko sanoa heti kärkeen, että tykkäsin oluesta todella paljon. Tämän jälkeen kaadoin lasiin vielä samassa tilauksessa tulleen Anchor Old Foghorn Barley Winen, joka on minun ehdottomia suosikkejani, mutta se ei tällä kertaa maistunut aivan niin hyvin kuin tämä Crew. Foghorn oli vuoden 2014 versiota, jota en ollut ennen maistanut, ehkä huonoin maistamani versio, mutta ei missään nimessä huono - oikeastaan varsin mainio, mutta Crew oli nyt hekumallisempi.

Crew on saksalainen craft-valmistaja, jonka oluita arvioin viime syksynä blogiin useammankin. Noiden maisteluiden perusteella panimon oluiden taso on hieman vaihteleva, mutta parhaimmillaan erittäin hyvä. Panimon X-sarjalaiset ovat koeversioita - reseptejä, jotka ovat ensimmäistä kertaa tuotannossa. Niin panimo ainakin väittää, vaikka voihan kyse olla siitäkin, että tusinakeitot myydään prototyypin nimellä ja reittaajat ostaa tikin pois. No, tämän maistelun perusteella ei mistään tusinakamasta voida kuitenkaan puhua. Raaka-aineina Pilsner ja Crystal maltaat, sekä Herkules, Fuggles ja East Kent Goldings humalat. Humalien perusteella on lähdetty hakemaan brittityylistä vibaa. Katkeruutta on 60 IBUa.

Kauniin punertava, mutta vaahdoltaan niukka olut. Viskositeetti vaikuttaa heti kaataessa tuhdilta. Tuoksu on massiivisen maltainen - toffeeta, leipää, karamellia. ISOA MEININKIÄ! Hitunen asiaankuuluvaa sikunaisuuttakin nousee läheltä nuuhkiessa. Olut on täyteläinen ja makea, mutta tasapainoinen. Maussa on marmeladia ja aprikoosisosetta - hillomaista sokerisuutta. Lopussa nouseva katkeruus ja Chuck Norrisin roundhouse-kickin veroinen alkoholin lämmin potkaisu pyyhkivät kuitenkin tahmeuden suutuntumasta pois ja jälkimaku jää hyvin miellyttävän kuivahedelmäiseksi. Ei tällä oluella oikeastaan ole mitään uutta Barley Wine -genreen tarjota, mutta kun toteutus on hyvä ja kokonaisuus toimii, niin onhan se pirun nautittavaa.

ps. Bier-Deluxesta olut oli jo myyty loppuun, mutta Saveur-Bieressä näyttää tällä hetkellä ainakin olevan vielä.

Olutarvio: Van Steenberge Piraat Triple Hop

1 kommenttia
 

Piraat Triple Hop

Panimo: Van Steenberge, Belgia
Oluttyyli: Belgityylinen vahva ale
Alkoholipitoisuus: 10,5%
Saatavuus: Alko (4,56€ / 0,33l)

Piraat Triple Hop on Alkon tämän kevään uutuuksia. Kyseessä lienee reilummin humaloitu versiointi panimon perus-Piraatista, joka sekin on 10,5% belgityylinen vahva ale. En ole perusversiota maistanut, joten en osaa siihen verrata. Van Steenbergen muita tunnettuja oluita on mm. Gulden Draak. Alko on mitannut oluesta 27,1 EBU-yksikköä katkeruutta, eli katkeroa on about saman verran kuin Rekolan Munkintiessä. Alko itse tietää kertoa, että "samankaltaisia tuotteita" olisi Suomenlinnan Hoppe IPA, joka on brittityylinen India Pale Ale... Noh, Alko on Alko eikä ilmeisesti muuksi muutu.

Raaka-ainelistaus on seuraavanlainen: Kaivovesi, pilsnermaltaat, Spalt- ja Hallertau-humalat, riisi, sokeri, hiiva, karamelliväri. Karamelliväri herättää pientä ihmetystä - olut on siis värjätty, mutta miksi ihmeessä? Eikö pilsnermaltaista tuleva luontaisen kultainen väri ole miellyttänyt? Mukana on myös riisiä ja sokeria, joista sokeri on vahvoissa belgeissä perusraaka-aine. Riisi sen sijaan on harvinaisempi, mutta sillä on sama tarkoitus kuin sokerillakin - pitää runko kepeänä ja nostaa alkoholipitoisuutta.


Hieman utuisen oranssihtava olut, jonka vaahto on suurikuplaista ja ilmavaa. Tuoksussa on makeahkon sokerista alkoholin lämpöä ja "belgihedelmää", eli päärynänkuorimaista ja omenasosemaista tuntumaa. Humalien kukkaisia aromeita nousee hieman, mutta ihan perusbelgistä vaikuttaisi olevan kyse. Maku on makeahko, hieman alkoholimainen ja hedelmäsoseinen. Humaloinnin kukkaisuutta ja katkeroa on perusbelgiä hieman runsaammin, mutta kaikki maut - ne hyvätkin - tuntuvat peittyvän makeahkon alkoholisen yleiskuvan alle. Hunajaisuutta pilkahtelee siemaillessa, mutta se on laiha lohtu. Suutuntuma on täyteläinen ja hieman tahmaava. Turhan alkoholinen kokonaisuus, runko ei kanna vahvuutta kunnialla.

Yhteenveto

Turhan alkoholinen kokonaisuus
ARVOSANA: 7

Kotiolutta: Käsityöläispanimo Kapo Adonis Havu

0 kommenttia
 
Pikkuveljeni kiikutti Tampereelta kaverinsa valmistaman kotioluen. Ilmeisesti alkusysäyksen panouralle antoi kirjoittamani pussimäskäysohje. Tiedän tästä ainoastaan sen mitä etiketti kertoo, eli kyseessä on reilu 7% olut, jonka valmistuksessa on käytetty kuusenhavuja. Humalana on ainakin Columbusta ja katkeruutta rapsakat 48 IBUa - se on American Pale Alelle tyypillisiä lukemia. Tämän oluen tyyli ei siis tiedossa, mutta ehkei mitään tyyliä ole erityisesti haettukaan. Raaka-aineistakaan en tiedä sen enempää. Kyseessä mahdollisesti tekijän ensimmäinen kotiolut - panttimerkin alla etiketissä on #1. Mielenkiintoista, sitten maistelemaan!

Samea, rusehtava, hieman oranssivivahtenen - "likaisen" värinen olut. Ei mikään kaunotar ulkoisesti, mutta sisäinen kauneushan nämäkin hommat ratkaisee. Tuoksu on selvästi kuusenhavuinen heti pullon suusta ja lasiin kaatamisen jälkeenkin. Hieman pihkaisuutta, appelsiinimaista hedelmäisyyttä sekä pehmeää karamellimaisuuttakin. Jännä tuo neulasten säväys - voisi toimia IPAssakin. Itse asiassa Mikkellerin joulu-IPAssa pari vuotta sitten oli käytetty mäntyä ja se toimi hienosti. Tässä Adoniksessa rungon hiivaisuus ja "sameus" tuntuu tylstyttävän neulasmaisuuden terävintä kärkeä. Maku on raikas, alkumaussa makeamman appelsiinimainen - saattaa olla hiivan käymisen aikana suoltamaa esterisyyttä tämä pehmeä ja "kypsä" hedelmäisyys.  Keskivaiheilla humalien greippimäinen ja sitrusmainen puraisu alkaa rakentumaan ja nielaisua kohti edetessä se täydentyy mentholimaista raikkautta tuovaan neulasmaisuuteen. Loppuveto muodostuu katkeroiseksi ja alkoholin lämmittämäksi. Alun makeus kaikkoaa loppua kohti ja balanssi on hyvä. Neulasten tuoma vivahde erottaa tämän massasta ja kokonaisuus on hyvä, mutta parannettavaakin on vielä. En tiedä mitä on haettu, mutta mahdollisesti matalampi käymislämpötila ja nämä kolme askelta oluen kirkastamiseen voisivat entuudestaan parantaa elämystä - pitää esterisyyden kurissa ja tuoda neulasmaisuuden kirkkaammin esille. Kiitokset Kapolle hyvästä oluesta ja oppimismatkasta neulasten maailmaan oluen valmistuksessa. Täytynee itsekin koittaa joskus.

Olutarvio: Sierra Nevada Flipside Red IPA

0 kommenttia
 

Flipside Red IPA

Panimo: Sierra Nevada, Yhdysvallat
Oluttyyli: India Pale Ale
Alkoholipitoisuus: 6,2%
Saatavuus: 300 plo erä Alkon tilausvalikoimassa (loppuunmyyty)

Maahantuoja Servaali lähti kokeilemaan Alkon tilausvalikoimaa kuluttajaystävällisemmällä tavalla. Normaalisti tilausvalikoiman tuotteet tulevat tilattavaksi laatikoittain, mutta Servaali päätti tuoda kokeilumielessä kaksi Sierra Nevadan olutta tilattavaksi pulloittain. Torpedo Extra IPAa ja Flipside Red IPAa tuli molempia tilattavaksi 300 pulloa. Useista olutravintoloistakin tuttua Torpedoa on vielä jäljellä, mutta syksyn kausioluena jenkeissä julkaistava ja Suomessa harvinaisempi Flipside Red myytiin jo loppuun.

Olut on siis syksyn kausiolut ja julkaistu jenkeissä syksyllä 2014 - ikää on siis IPAlle jo liikaa, mutta päätin silti tilata kaksi pulloa ihan kannatuksen vuoksi. Yritin tilata myös Torpedoa, mutta sen tilaaminen ei onnistunut, tuote vapautuu Rauman Keskustan Alkon mukaan tilattavaksi joskus kesäkuussa. No, Torpedo on jo tuttu ja yli-ikäistäkin on tullut maistettua.

Flipside Redissä humalina Citra, Simcoe ja Centennial, jotka etiketin mukaan on lisätty whole cone hopseina, eli kokonaisina kukintoina (ei siis pelletteinä tai uutteina). Vedin pihalle notskin ensimmäistä kertaa tänä keväänä ja istuin luonnon helmaan nauttimaan yli-ikäistä jenkkiä...





Tumman kuparinen, kirkas ja vaahdoltaan runsas olut. Näyttävän värinen, kaunis olut. Tuoksu on karamellimainen, hieman paahtoleipäinen, marjaisen marmeladimainen ja kukkainen - ikä on tehnyt IPAsta English Strong Alen kaltaisen. Maku on enemmän IPAmainen, koska katkero hyökkää kielelle heti alkumaussa. Maun perusta on karamellimainen, hieman paahteinen ja leipäisen maltainen. Katkeruus tulee siihen kylkeen hieman yksinäisenä - hieman greippisyyttä ja kukkaisuutta kehittyy, mutta humalien hekumallisin isku on selvästi jo laantunut. Toki tuhdimpi runkokin osaltaan vaikuttaa siihen, miten humalointia aistimme. Maltaisuus on hyvä - pientä paahteen särmää ja sopivasti karamellia, mutta ei silti todellakaan mitenkään liiallisen makea. Katkeruus on tallella ja iäkkään humalan yrttimäisyyteen sekoittuva greippiliuku jatkuu pitkään vielä nielaisun jälkeenkin. Tuoreena varmasti aivan erilainen ja parempi, mutta tämän ikäisenä kuitenkin yhä toimiva ja monet tuoreemmatkin vastaavat kokonaisuutena peittoava olut.

Yhteenveto

Keväälläkin toimiva Syys-IPA.
ARVOSANA: 8½

Kotiolutta: Opisto Punk IPA (kansalaisopistolla valmistamamme olut)

0 kommenttia
 
Pidin alkuvuodesta Rauman kansalaisopistolla kotiolutkurssin, jonka kurssioluena valmistimme Punk IPA-kloonin, jonka nimesin Opisto Punk IPAksi. Kaivoimme netistä klooniohjeen ja sovelsimme siihen minulta jo valmiiksi löytyviä raaka-aineita. Kloonireseptin aromihumalat Ahtanum ja Nelson Sauvin vaihtuivat Cascadeen ja Centennialiin. Simcoea minulta sen sijaan löytyi. Katkerohumalana reseptissä toimiva Chinook korvattiin Magnumilla. Oluen valmistuksesta, reseptistä ja kurssin tunnelmista voit lukea enemmän täältä: Kansalaisopistolla pitämäni olutkurssin tunnelmia

Olut on siis valmistettu tammikuun lopulla, joten ikääkin sillä on nyt jo hieman turhan paljon. Tällaiset reilusti humaloidut oluet ovat parhaimmillaan muutamasta viikosta pariin kuukauteen, mutta nyt siis valmistuksesta on jo lähes 3 kuukautta aikaa. Tämä on ehkä lähempänä sitä ikää, missä suurin osa kaupallisista jenkeistä parhaimmillaan saavuttaa kauppojen hyllyt täällä Suomessa.


Kultaoranssi, tosi hyvin kirkastunut olut. Vaahtoa muodostuu keskirunsaasti ja se jättää kaunista pitsikuviota lasin reunoille. Tuoksussa on appelsiinimaisuutta, aprikoosipilttiä ja greippiä - tuoreena tämä oli enemmän sitrusmainen, mutta nyt oikeastaan monimuotoisempi ja runsaampi. Raikkaus on kuitenkin tallella. Tuoksun perusteella hyvin säilynyt, vaikka onkin muuttunut. Maussa humala on mennyt jo ruohoisempaan suuntaan. Alkumaussa on kyllä appelsiinimaisuutta ja keskivaiheilla US-05 hiivan tuottamaa tuttua persikkaisuutta. Loppuvedon katkero jää IPA-tyyliin kevyeksi, mutta sama homma on tosin alkuperäisessäkin Punk IPAssa. Humalien loppuveto on tosiaan enemmän ruohoinen ja yrttinen, hieman sellainen kulahtaneen oloinen. Tuoksussa raikkaus on säilynyt paremmin kuin maussa, mutta kyllä tämä mukavalta maistuukin edelleen. Simppeli mallaspohja on hieman keksimäinen ja iän myötä on tullut pieniä toffeemaisia vivahteitakin - tai sitten ne ovat vaan paremmin esillä nyt kun humalointi on jo hieman kulahtanut. Itse olisin ehdottomasti tehnyt tähän kuivahumaloinnin, eli nakannut pellettiä pönttöön vielä pääkäymisen jälkeen, mutta netistä kalastamamme ohje ei sellaista sisältänyt. Toisaalta nyt tuntuu, että tämä on kestänyt ikää paremmin kuin kuivahumaloidut jenkkiolueni - ainakin tämä on muuttunut vähemmän. Kuivahumalointihan iän myötä kärsii nopeiten ja eniten. Onnistuimme mielestäni hienosti, hyvä perusolut janojuomaksi ja laatutaso on kunnossa.

Kotiolutta: Kallio-Pahkavuori IPA

0 kommenttia
 
Arden blogissa taannoin esiintynyt Kallio-Pahkavuori IPA rantautui Raumallekin. Kyseessä helsinkiläistyneen salolaisen Tommy Heiskarin ja hänen salolaisystävänsä kotiolut. Kallio on tietysti kaupunginosa Helsingissä ja Pahkavuori Salossa. Viimeinen niitti oluentekoon ryhtymiselle näilläkin veikkosilla oli kirjoittamani pussimäskäysohje. On mukavaa että olen saanut toimia inspiraationa monille ja vielä mukavampaa on se, että pääsen nyt nauttimaan näistä "hedelmistä". 

Speksit Tommyn omin sanoin:

Tyyli: Tupla-IPA, n. 8%, 
Humalina: Summit, Columbus, Chinook, Simcoe. 
Maltaina: Pale, Cara Pale, Munich ja Wheat. 
Hiivana: Safale US-05 

Humalointi suoritettu continuos hoppingilla, eli pellettiä koko keiton ajan kattilaan viskoen. 




Hieman utuinen - sanotaanko, että erittäin hienosti kirkastunut - ja melko maltillisesti vaahtoava olut. Lämpötilakin on kyllä korkkaushetkellä todella alhainen, sillä annoin pullon asettua postin höykytyksen jäljiltä lagerointikaapissa (+1C) viikon verran ennen avaamista. Tuoksu  on karamellistoffeinen, runsaan passionhedelmäinen ja greippinen - enemmän nektarimaista pehmeyttä kuin terävyyttä. Alkoholisuus tuntuu nousevan tuoksusta sellaisena tiettynä voimakkuutena ja ryhdikkyytenä - se on sellaista lasista huokuvaa  tuntumaa, mutta ei siis viinaisuutta.  Maku on hieman karamellimaltainen ja toffeinen - rungoltaan sellainen reilun keskitäyteläinen. Humalointi tulee maussa tuoksua raikkaamman sitrusmaisena, peräti suuta supistavan greippisenä ja napakasti purevana. Sitrusveto kestää raikkaana alusta lähes hamaan loppuun asti. Tuoreuden aistii - melkoista nektaria! Ihan yhtä hyvää kuin omatkin IPAni ovat olleet, eli todella hyvää! 

Kiitokset Kallio-Pahkavuori kaksikolle tästä erittäin nautinnollisesta oluesta!

Suuret Oluet Pienet Panimot (SOPP) -tapahtuma Raumalla 16.5.2015!

0 kommenttia
 

Kesän, vai pitäisikö vielä sanoa kevään, ensimmäinen Suuret Oluet Pienet Panimot tapahtuma koetaan jo kolmatta kertaa putkeen Raumalla. Tapahtuma on yksipäiväinen ja järjestetään lauantaina 16.5. Paikkana on tuttuun tapaan Unescon maailmanperintökohteessa Vanhan Rauman ytimessä sijaitseva Rauman Tori.

Anniskeluaika alkaa klo. 12.00 ja päättyy 23.00. Oluiden maksaminen tapahtuu käteisellä, kuten muissakin SOPP-tapahtumissa, mutta ruoka-annoksiin sovellettanee edelleen aiemmiltakin vuosilta tuttua polettikäytäntöä - eli polettipisteeltä poletit kantoon ja ruokatoimijoiden kojuilta poleteilla sapuskat pöytään. Mikäli hintataso on aiempien vuosien kaltainen, niin 2dl maisteluannos hanaoluita on tyypillisesti 3€ ja 4dl annos 6€. Pullojen hinnoissa vaihtelua.

Alueelle tulee pieni esiintymislava, jolla on iltapäivän ja illan mittaa live-musiikkia ja muita esityksiä, joita voi tuttuun tapaan seurata tai olla seuraamatta. Reittausblogisti itse vastaa seuraavista "ohjelmanumeroista" - panimoiden esittely & edustajien haastatteluja noin klo 16.00 ja oluiden sokkomaistatus 18.00.

HUOM! Mikäli Suomi pelaa jääkiekon maailmanmestaruuskisoissa vielä lauantaina, näkyy peli torilla screeniltä!

Panimokattaus:
Vakka-Suomen Panimo
Beer Hunter's
Ruosniemen Panimo
Laitilan Wirvoitusjuomatehdas
Lammin Sahti 
Bryggeri Helsinki
Panimo Hiisi
Rekolan Panimo
Nokian Panimo
Teerenpeli (Hartwallin tiski)
Saimaa (Hartwallin tiski)
Stallhagen (Hartwallin tiski)
Olubryki Raum (Lapin Voima)  - lisätty 13.5
Panimokattauksessa on viime vuoteen nähden yksi lisäys ja se on Nokian Panimo - nyt on siis Raumalaisillakin todennäköisesti mahdollisuus tyypittää erittäin suosittu Keisari 66 hanaversiona!

Tapahtumasta on varmasti tulossa erittäin viihtyisä tänäkin vuonna - sitä odotellessa voi fiilistellen lukea viime vuotisen tapahtuman jälkifiilinkejä tästä linkistä.

Torilla siis tavataan 16.5.2015, klo 12.00 alkaen! 

Maistelussa kotiolutta Rabbit Street Breweryltä

1 kommenttia
 
Olutoppaassa ja kotiolut.com foorumilla vaikuttava nimimerkki kanerjus lähestyi kotipanimonsa Rabbit Street Breweryn olutlähetyksen kanssa. Setissä neljä olutta - Mandarina Weizen, Black IPA, W Pale Ale ja Turvestout. Kaikista oli lisäksi mukana täydelliset reseptit, joten maistellessa tiesi tasan tarkkaan mitä olut on syönyt. 

Alkusysäyksen Rabbit Street Breweryn tarinalle antoi kirjoittamani pussimäskäysohje, mutta tekijän laitteisto on sittemmin päivittynyt pois pussimäskäyksestä - nyt käytössä on sähkövastuksilla toimivat peräti 50 litraiset mäskäys- ja keittoastiat, jotka on valmistettu vanhoista olutkegeistä.

Mandarina Weizen
Hefeweizen 5%

Mallaspohjasta puolet pilsneriä ja puolet vehnää. Humalina Magnum (katkero) ja Mandarina Bavaria (katkero & aromi). Hiivana Wyeast 3068 Weihenstephan Weizen ja käymislämpönä 18 astetta.


Sitruunankeltainen ja hiivoilla tietysti oikeaoppisen samea vehnäolut. Tuoksussa on neilikkaisuutta ja sitruunaisuutta sekä varsin runsaasti purukumimaisuutta. Oikein raikas, tyylinmukainen ja laadukkaan oloinen jo tuoksun perusteella.

Maussa vehnäinen maltaisuus on hienosti esillä, peräti korostuneesti. Monesti vehniksissä hiivan käymisaromit peittävät tätä puhdasta maltaisuutta, mutta kenties matalampi käymislämpötila päästää nyt maltaan paremmin esille. Vehnisten perusmauista tässä on enemmän neilikkaisuutta ja sitruunaisuutta kuin banaanisuutta. Lopussa on kukkaisen greippinen, hieman kiivimäinen humalointi, joka on sopivan katkera - olut päättyy kieltä hyväilevän katkeroiseen liukuun. 

Oluen lämmetessä loppumakuun tulee pientä tiskirättimäistä tunkkaisuutta, jota yleensä esiintyy ainoastaan vehnäoluissa. En osaa sanoa mistä se johtuu, mutta sitä on välillä kaupallisissakin. Tässä se ei oikeastaan pääse häiritsemään, sillä se tulee esiin vasta lasin loppupuolella kun olut on jo lämmennyt - lasi olisi ollut tyhjä jo pitkän aikaa, ellei olisi tätä olutarvioijan raskasta taakkaa kannettavana. Kokonaisuutena hyvä raikas ja pureva hefe!



W Pale Ale
4,5%

Maltaina: Pale Ale, Pilsner, Vehnä, Crystal 50, Cara Plus 10 ja Cookie. Humalina Columbus ja Magnum  (katkero) sekä Waimea ja Wakatu (aromi). Oluen nimi tulee W-alkuisista aromihumalista.  Hiiva tuo olueen pienen twistin, sillä se on belgialaista kantaa - Wyeast 3522 Belgian Ardennes.


Sameahko keltaoranssi olut, joka vaahtoaa runsaasti. Tuoksu on selkeästi belgihiivaisen mausteinen, hieman pippurinen ja kevyesti tallimainen - humalointikin vaikuttaa taustalla voimakkaasti, mutta enemmän yrttimäisen vihreänä kuin hedelmäisenä, mustaherukkaisuutta löytyy hieman. Sokkona menisi Saisonistakin ihan täysin. Mallaspohjasta erityisesti vehnä nousee tuoksussa esiin. Aika nami tuoksu, vaikkakin erilainen mitä odotin.

Maku on hyvä ja jälleen kokonaisuutena saisonmainen - nyt kuitenkin pehmeää tropiikin hedelmäisyyttä alku- ja keskivaiheilla sekä nz-humalille ominaista kevyttä mustaherukkaisuutta. Lopussa hiivan happamuus ja mausteisuus tulee kehiin samalla kun katkero puree tiukasti. Mielleyhtymiä tulee lähinnä Beer Huntersin loisteliaaseen Saison De Randonneuriin - mainiota hienoista tallimaisuutta ja runsas humalointi. Hiivan rooli on korostunut ja se sopii tähän mielestäni hyvin - jos, tai siis kun, käsittelen tätä enemmän belginä kuin American Pale Alena.

Suutuntuma on hiivaisuuden johdosta runsas, vaikka onkin kepeä ja helposti juotava. Hiilihappoisuutta on runsaanlaisesti, mutta sekin sopii belgityyliin hyvin. Kokonaisuus on raikas.

Oikein miellyttävä maisteltava. Etukäteen ajattelin, että pääsen tässä jyvälle Waimean ja Wakatun mauista, mutta ei - kyllä hiivaisuus tässä on pinnalla ja hyvältä hiivalta tämä Wyeast 3522 vaikuttaakin. Tällä voisi tempaista vaikka kesäsaisonin tulemaan!

Black IPA
6%

Perusmaltaana toimii lähes 75% osuudella Vienna, eli täysin vaaleaa perusmallasta ei reseptissä ole ollenkaan. Lisäksi: Black, Roasted Barley, Flaked Barley, Flaked Oats, Crystal 50, Cara Plus 10, Cara Plus 100 ja Crystal 100. Katkerohumalina Magnum ja Columbus. Aromipuolella Citra, Nelson Sauvin ja Zythos. Zythos ei ole varsinaisesti kasvatettava humalalajike, vaan eri humalalajikkeista koottu blendaus - eri humalia siis puristettuna samaan pellettiin.


Saatesanat kertovat pullossa olevan jonkin verran humalamuhjuja, jotka kannattaa kaadossa tietysti jättää pulloon. Tästä johtuen arvelin oluen myös vaahtoavan reilusti joten suoritin kaadon ultravarovaisesti. Se kannatti, sillä lasiin nousi tälläkin tavoin mittava vaahto todella vaivattomasti.

Väri on syvän ruskea ja vaahto kauniin mokkavivahteista ja erittäin pitsikästä. Tuoksu yllättää ja hurmaa heti - yleensä en välitä hirveästi Black IPA tyylistä, mutta nyt mukana on IPAmaista hedelmäisyyttä ja nektarimaisuutta, eikä sitä normaalia tuhkaista paahteisuutta. Oluen istuttua lasissa hetkisen, muuttuu alussa hurmannut hedelmäisyys enemmän havuiseen suuntaan ja paahteisuus nousee myös runsaammin esiin suolaisena ja hieman pippurisena. Tuoksuista kannattaakin aina nauttia heti kaadon jälkeen, sillä silloin ne ovat voimakkaimmillaan. 
Oluella on tukevahko runko ja maku muistuttaakin pitkälti reilusti humaloitua stoutia, paahteisuus on suolaista ja lakritsaista sorttia. Hedelmäisyys jää hieman paahteisuuden alle, nousten pilkahdellen esiin siellä täällä - välillä heti alkumaussa, välillä vasta katkeron iskiessä. Nelson Sauvinin tunnistettavaa mustaherukkapensaista otetta on taustavireenä alusta jälkimakuun asti. Lopun katkeroveto on nautinnollisen katkera ja pitkäkestoinen. 
Vaikea tästä on mitään erityisempää valittamista löytää. Hedelmäisyys ei välity tuoksusta makuun sillä tavalla kuin toivoisi, mutta ei se toisaalta tee sitä kaupallisissakaan verrokeissa - ehkä siksi otan IPAni mieluiten vaaleana. Erinomainen olut tähän tyyliin, Black IPA, josta oikeasti pidin - ei tökkiviä kumivivahteita tai muitakaan karkeuksia!

Teron Turve Stout
7%

Maltaina Pilsner, Medium Peated Malt, Munich, Rye, Black Roasted Barley, Crystal 100, Wheat, Black ja Chocolate. Turvesavumaltaan osuus lähes 30%. Humalina tässä Magnum, Chinook ja Simcoe. Lisäksi keittoon on lisätty katajan havuja viimeisen vartin ajaksi. Hiivana tässä Safalen kuivahiiva S-33.


Lähestulkoon musta olut, joka vaahtoaa runsaasti ja mokkavivahteisesti. Intensiivisessä tuoksussa on suklaisuutta, greippistä humalaa, mietoa savuisuutta sekä maanläheistä mämmin ja turpeen sekaista tuntumaan. Kerrassaan miellyttävä tuoksu. 

Maku on pehmeä ja olut täyteläistä, mutta katkero nousee voimakkaana tasapainottamaan ja kokonaisuus on balanssissa. Olut soljuu suussa lähes kermaisen pehmeänä - maltillinen hiilihappoisuus sopii kokonaisuuteen hyvin. Maku on enemmän turpeinen kuin tuoksu antoi olettaa, mutta hyvällä tavalla. Savuisuutta sen sijaan on silti vain miedosti. Paahteisuus on pehmeää, enemmän toffeemaista ja suklaista kuin kahvimaista saati lakritsaista - tämä kun yhdistetään suutuntuman pehmeyteen niin maistuuhan se hyvältä. Humalointi antaa oman kontribuution taustana vaikuttavan greippisyyden ja hienoisen havuisuuden muodossa. Keittoon lisätyn katajan makua en tästä nyt löydä, mutta varmasti se kokonaisuuteen omalla tavallaan vaikuttaa. 

Kerrassaan miellytävä pehmeä ja miedosti savuinen olut. Jos nyt aletaan kategorisoimaan, niin itse pidän stoutia voimakkaamman paahteisena ja asettaisinkin tämän ennemmin Smoked Porter lokeroon pehmeämmän paahteisuutensa ansiosta.

Yhteenvetona voitanee todeta, että oluen valmistuksen prosessi on hyvin hallinnassa. Laatutaso pysyi kautta linjan korkeana ja resepteissäkin on vaikuttaa olevan sopivaa kunnianhimoa useiden maltaiden ja pienten belgihiiva ja turvetwistien kanssa. Ei kuitenkaan (ainakaan näissä oluissa) mitään erikoisuuden hakua erikoisuuden vuoksi vaan olutta tehdään selvästi sillä mentaliteetilla, että se on juotavaksi tarkoitettu. Kiitos kanerjus maistuvista oluista ja hyviä panoja jatkossakin!


Olutarvio: Ruosniemen Vuorineuvos Imperial Stout

0 kommenttia
 

Vuorineuvos

Panimo: Ruosniemen Panimo, Suomi (Pori)
Oluttyyli: Imperial Stout
Alkoholipitoisuus: 9,5%
Saatavuus: Alkosta rajoitetun ajan (6,40€/0,33l)

Porissa vuonna 2011 perustettu Ruosniemen Panimo teki Alkon käsityöläisoluisiin tänä vuonna Vuorineuvos Imperial Stoutin. 9,5% oluen mallaspohjassa on maltaina Pale Ale, Dark Ale ja Black maltaita sekä lisäksi paahdettua ohraa. Humalana on käytetty ainoastaan amerikkalaista korkea alfahappopitoista Columbusta. Alko on mitannut katkeroiksi 52,3 EBU-yksikköä. Alkon sivuilla on hauska yksityiskohta oluen valmistuksesta kertovassa osiossa: "Olut valmistettiin tuplamäskäyksellä, jotta vierteestä saatiin riittävän väkevä. Näin saavutettiin haluttu moottoriöljymäisyys." Käytännössä siis äijät Ruosniemellä saivat oluen vahvuuden vuoksi tehdä kaksi erillistä mäskäystä, jotta saivat keittoastian sopivasti täyteen  - samoja maltaita ei siis suinkaan mäskätty kahta kertaa. Reittausblogi ei myöskään suosittele lisäämään Vuorineuvosta öljynvaihdon yhteydessä. Alkon sivuilla olevien saatavuustietojen mukaan muutamia hajapulloja löytyy vielä ympäri Suomea.
Musta olut, joka on vaahdoltaan runsas, ilmava ja mokkaisen värinen. Tuoksu on lakritsaisen suolainen ja runsaan greippinen - humalointi  on vahvana hänessä. Taatelimaista ja luumumaista kypsää hedelmää nousee myös esiin. Jylhä, massiivinen tuoksu. Maku on makeahkon karamellitoffeinen, greippisen kukkainen ja jälkimaun puolella suklainen. Aika tuhti tapaus, mutta lopun katkeroveto kontraa makeuden melko hyvin ja alkoholipitoisuus verhoutuu ison maun alle - loppuliuku on miellyttävän pehmeä. Iso ja kaikessa makeudessaan aika hidastempoinen naukkailtava. Pulloa nauttiessa ei voi välttyä ajatukselta, että olut saattaisi hyvinkin hyötyä pidemmästä kypsyttelystä. Elinkaarensa tässä vaiheessa kuitenkin jo maukas hidas jälkkäri. Taatelia ja Columbuksen greippiä suklaavaippaan käärittynä.

Yhteenveto

Makea ja hedelmäinen imperiaali
ARVOSANA: 8½

Olutarvio: Fuller's Frontier

0 kommenttia
 

Frontier

Panimo: Fuller's, Englanti
Oluttyyli: Premium Lager
Alkoholipitoisuus: 4,5%
Saatavuus: Maitokaupat

Fuller's teki viime vuonna näyttävän lanseerauksen tästä "Frontier - New wave craft lager" oluestaan. Kaikki on tässä tehtyn panimon peruslinjasta poiketen - graafinen ilme on erilainen, pullon koko pienempi ja olut on siis lager, joskin tyylistä on käyty hieman debattiakin. Hiivana on ilmeisesti Fuller'sin talon hiiva, pintahiivaa siis, mutta olutta on kuitenkin lageroitu, eli kylmävarastoitu 42 päivää. Aikanaan tämä oli Ratebeerissa lokeroitu ilmeisti Golden Aleksi, mutta nyt tyylinä on Premium Lager. Valmistajan puolesta tämä on siis ehdottoman varmasti lager ja etiketti vielä korostaa, että "small batch". Koko touhu haiskahtaa pahasti markkinointiosaston tempaukselta, joka panimomestareiden on sitten ollut pakko toteuttaa, halusivat tai eivät. No, on se kuitenkin Fuller's, joten pakkohan se on testata nyt kun sitä viimein Raumallakin on.



Kirkas kullankeltainen olut keskiverrolla vaahdolla. Tuoksu on hieman viljavan maltainen, kukkainen ja kovahkon metallinen... öhhh... onpas makrolagerin kaltainen. Maussa on kuikkaisuutta ja greippisyyttä, sekä kuiva ja terävä katkero - aivan brittityylisen golden alen maku, joskin neutraalimpana ja valitettavalla metallivivahteella. Suutuntuma on tälle vahvuudelle mukavan täyteläinen ja hiilihappoa on bulkkimaisen runsaasti. Haiskahtaa kaikin tavoin yritykseltä vallata uusia markkinasegmenttejä, mutta kyllä Fuller'sin kannattaisi keskittyä ydinosaamiseensa eikä leikkiä maineellaan tällaisten keskinkertaisuuksien kanssa. Kertaostos

Yhteenveto

Kehno esitys Fuller'silta
ARVOSANA: 6½/10

Olutarvio: Bryggeri Helsinki Golden Ale

0 kommenttia
 

Bryggeri Golden Ale

Panimo: Bryggeri Helsinki, Suomi
Oluttyyli: Golden Ale
Alkoholipitoisuus: 5,6%
Saatavuus: Alko (4,48€ / 0,33l)

Vappuna kahden vuoden ikään yltävä Bryggeri Helsinki on mielestäni yksi luotettavimmista suomalaispanimoista. Tavara on aina laadukasta, tasapainoista ja varmatoimista. Alkon käsityöläisoluisiin kuulunut Kanttori oli tosin pettymys, mutta sekin enemmän hinta-laatusuhteeltaan kuin varsinaisesti mauiltaan. Tämä Golden Ale tuli Alkoon uutuutena jo pari kuukautta sitten ja omassa jääkaapissanikin se on viihtynyt jo kolmisen viikkoa. Nyt viime lauantaina oli kuitenkin niin lämmin päivä, että roudasin talvisäilössä olleet puutarhakalusteet pihalle, pesin ne asettelin terassille tutuille paikoilleen. Alkoihan siinä jo olut maistua ja valintakin oli selviö - Golden Alet kun ovat usein otollisia terassijuomia. Oluen raaka-aineiksi mainitaan Pale Ale ja karamellimaltaat. Humalina Centennial, Nelson Sauvin ja Citra.


Utuinen kultaoranssi väri ja ilmava runsas vaahto. Näyttää nätiltä auringossa. Aiai, kyllä kevättä jo odoteltiinkin. Tuoksu on pehmeän trooppishedelmäinen, persikkainen ja hieman pihkainen. Raikas, mutta jotenkin pullaisen pehmeän pyöreä. Maku on myös hyvä - pehmeän mangomaista ja persikkaista hedelmäisyyttä ja lopussa terävämpää sitruspuraisua rapsakalla katkerolla. Taattua Bryggerin laatutasoa eli puhdas ja raikas vailla minkään sortin tunkkaisuutta. Suutuntuma on pehmeä runsas sekä raikkaan pisteliäästi hiilihappoinen. Raikas ja yllättävänkin katkera golden ale. Piti oikein Alkon sivuilta katsoa katkeromittauksen tulos - 43,3 EBU - eipä se sitten ihme ole, että katkeron huomaakin. Kiitokset Bryggerille rohkeudesta tuntuvaan humalointiin - näin se pitääkin tehdä!

Yhteenveto

Raikas ja pureva Golden Ale
ARVOSANA: 9-/10

Olutarvio: Brewdog Brixton Porter

0 kommenttia
 

Brixton Porter

Panimo: Brewdog, Skotlanti
Oluttyyli: Portteri
Alkoholipitoisuus: 5,0%
Saatavuus: Ulkomailta (Ostopaikka: Bier-Deluxe)

Skottipanimon Brixton Porterista ei oikein tahdo löytää tietoa panimon omilta sivuilta. Googlettelu kertoo reseptin olevan alunperin panimon vuoden 2013 Prototype challengesta, joka lienee jonkin sortin prototyyppiskaba. Brixton Porterin piti kaiketi alunperin olla Brewdogin Brixtonin baarin avajaisjuhlallisuuksia varten, mutta baari ei koskaan auennutkaan. Pullon ikä jää myös hämärä peittoon, mutta saattaa siis olla jo hieman aikaa nähnyt. Etiketin eräkoodi on 306 DBBB, päiväystä on vielä kuitenkin reilusti jäljellä - parasta ennen on 21/08/15. Tilasin oluen Bier-Deluxesta Saksasta pari kuukautta sitten, mutta enää sitä ei kaupan valikoimassa näy. Mikäli olut alkaa kiinnostamaan, niin Ales By Mailissa ainakin näyttäisi olevan.

Maltaina: Extra pale, Dark crystal, Roast barley, black. 
Humalina: Victoria’s Secret, Bramling Cross, Challenger

5% perusportteri ei etukäteen aiheuta suuria riemunkiljahduksia - etukäteisodotukset pyörivät jossain perusvarman (unohdettavan) suorittamisen tai sitten Brewdogille joskus ominaisen yliyrittämisen (ylihumaloinnin?) maisemissa, mutta voin ilokseni todeta heti alkuun, että tämä olut yllätti oikein positiivisesti. 

Lasiin kaatuu musta ja beigesti vaahtoava olut. Tuoksu on paahtomaltainen, liitumaisen kuivahko, mineraalimainen ja miellyttävän runsaan kahvimainen. Yllättävän intensiivinen tuoksu vain 5% portterilla. Mukaan mahtuu hieman savuisiakin vivahteita. Maku on myös hyvä. Kuivahko, mutta tasapainoisen katkera - nyt ei ole ylilyöntejä. Kahvia on runsaasti, samoin maanläheistä turvemaista paahteisuutta. Jälkimaku tuo kitkerää tummaa suklaisuutta pakettiin. Runsasmakuinen, maukas ja tasapainoinen. Ehdottomasti Brewdogin parempaa tuotantoa!  

Yhteenveto

Runsasmakuinen portteri
ARVOSANA: 8½

Resepti: Reittausblogin Katajainen Ansa (vol. 2) Imperial Porter

6 kommenttia
 
Eilen julkaisin hyvin yksinkertaisen ja aloittelijaystävällisen vehnäolutreseptin ja tänään on vuorossa jotain hieman haastavampaa. Tekeminen on loppupeleissä prosessina yhtä yksinkertainen, mutta erityisesti maltaita on nyt useampaa eri laatua. Lisäksi oluen valmistuminen ja erityisesti kypsyminen kestää parin viikon sijaan useamman kuukauden.

Oluen pohjana toimii Fuller's Past Masters Double Stoutin resepti, jonka on Homebrewtalk foorumille kirjoittanut oluthistorioitsija Ron Pattinson, joka itse myös toimi konsulttina Fuller'sille Past Masters -sarjan oluiden yhteydessä. Olen korvannut reseptin sisältämän sokerin savumaltaalla ja säätänyt maltaiden määriä hieman. Tällä reseptillä syntyy varsin tuhtirunkoinen ja tasapainoinen brittityylinen Imperial Porter, jossa on ripaus savua ja miellyttävä brittihumalien aromi. Halusin tehdä mahdollisimman autenttisen brittioluen, joten tilasin olutta varten brittiläisiä Thomas Fawcettin maltaita.

Vinkki: reseptin sisältämiä erikoismaltaita voi esim. Brewcatista tilata suoraan tarvitsemansa määrät (100 gramman tarkkuudella). Itse tein niin, eikä jäänyt ylimääräisiä mallaspusseja säilöön vanhenemaan. 


Katajainen Ansa (vol. 2)
Imperial Porter / Foreign Stout

Speksit:
Original Gravity (OG):    1.090
Final Gravity (FG):       1.028
Alcohol by Volume (ABV):  8.07 %
Colour (EBC): 103.1
Bitterness (IBU): 69.9
Boil Time (Minutes):  60

Maltaat:
72,07% Maris Otter Pale Ale (Viking Maltin Pale Ale käy myös)
9,01% Brown Malt
5,41% Black Malt
5,41% Flaked maize
5,41% Thomas Fawcett Smoked Malt
2,7% Kaurahiutale

Humalat:
2.3 g/L East Kent Golding Pellet (7.4% Alpha) @ 60 Minutes
0.9 g/L East Kent Golding Pellet (7.4% Alpha) @ 30 Minutes
2.7 g/L Fuggles Pellet (5.05% Alpha) @ 15 Minutes

Mäskäys:
Yksivaiheinen (infuusio)mäskäys 90 minuuttia 68 asteessa. Mäskin huuhtelu katajanoksapedin läpi. Itse käytin mehumaijaa, jonka marjaosan pohjalle asettelin muutamia lämpimällä vedellä huuhdeltuja katajanoksia ja nostelin mäskin siihen päälle. Jos tämä tuntuu hankalalta, voidaan huuhteluvetenä käyttää vettä, jossa on keitetty katajanoksia tai vaihe voidaan jättää kokonaan tekemättä, joilloin tuloksena on maistuva Imperial Porter ilman katajanoksien pientä vivahdetta.

Hiivaus ja käyminen:
Hiivataan käyttäen brittityylistä hiivaa Safale S-04. Annetaan käydä loppuun noin 20 asteisessa tilassa. Oma versioni kypsyi käymisastiassa noin kuukauden päivät, jonka jälkeen pullotin oluen.

Muuta:
Jälkikäymissokeria 4g/litra tai oman maun mukaan. Olutta kannattaa kypsyttää 2-3 kuukautta pullossa ennen nauttimista ja paranee vaan vanhetessaan (omani ovat nyt kirjoitushetkellä 5kk ikäisiä ja menevät yhä parempaan suuntaan).

Linkit:  
Olut Seppo Äyräväisen arvioitavana Olutopas -blogissa (38/50 pistettä)

Resepti: Reittausblogin Ihan Vaan Hefe

4 kommenttia
 
Tässä mainio ja hyvin yksinkertainen resepti perusvarman saksalaistyylisen vehnäoluen valmistukseen. Pääpaino reseptissä on maltaalla ja hiivan tuottamilla käymisaromeilla - huoneenlämmössä tai jopa lämpimämmässä käyttämistä jopa suositellaan, joten kesällä valmistaminenkaan ei ole ongelma.

Humalalajikkeiden kanssa ei ole niin tarkkaa, sillä ne lisätään heti keiton alussa ja periaatteessa niistä otetaan olueen vaan katkerot -  katsoo vaan, että IBUt asettuvat jonnekin 20-30 väliin. Omaan keittooni sattui tässä sekä Hallerthau Mittelfruhia että Magnumia.

Jos vehnäoluet maistuu, niin tässä on aloittelijalle hyvä ensimmäinen olut. Itsekin aion jatkossa tehdä tällä pohjalla vielä monta vehnää ja varioida lopputulosta fiiliksen mukaan käyttämällä eri hiivaa tai lisäämällä aromihumalia ja mahdollisilla muita mausteita.

Ihan vaan hefe
Hefeweizen

Speksit:
Original Gravity (OG):    1.048
Final Gravity (FG):       1.012 
Alcohol by Volume (ABV):  4.72 %
Bitterness (IBU):         23.1 
Boil Time (Minutes):      60

Maltaat:
55.56% Viking Malt Wheat
44.44% Viking Malt Pilsner

Humalat:
0.9 g/L Hallertau Mittlefrueh Pellet (4.8% Alpha) @ 60 Minutes
0.3 g/L Magnum Pellet (13.4% Alpha) @ 60 Minutes

Mäskäys:
Yksivaiheinen (infuusio)mäskäys 60 minuuttia 68 asteessa.

Hiivaus ja käyminen:
Hiivataan käyttäen vehnäoluthiivaa (esim. Safale WB-06) ja annetaan käydä loppuun 22-24 asteisessa tilassa. Oma versioni kävi loppuun kuudessa vuorokaudessa, jonka jälkeen pullotin heti ja nautin ensimmäisen pullon jo 3 vrk päästä - hyvää oli! 

Muuta:
Jälkikäymissokeria 6g/litra tai oman maun mukaan.

Linkit: 
Ensimaistossa kotipanimon "Ihan Vaan Hefe" - 9 päivää keittämisen jälkeen


Rinnakkainvertailu: Plevnan Siperia vs Ukonmalja Kuuratursas Imperial Stout

0 kommenttia
 
Pääsiäisen pyhinä on aikaa pysähtyä erittäin mielenkiintoisen rinnakkainvertailun pariin. Tänään toiseen nurkkaukseen asettuu legendaarinen Plevnan Siperia ja sen ainut pullotettu erä, joka tuli Alkoon joulun kausioluena marraskuun alussa 2013. Olut on siis nyt noin 1,5 vuoden ikäistä. Siperian kantava voima tuoreeltaan on aina ollut jenkkihumalilla toteutettu voimakas humalointi ja kuivahumalointi, joten nyt on mielenkiintoista maistaa mihin suuntaan kokonaisuus on elänyt ajan myötä.

Toisessa nurkkauksessa on Ukonmalja kotipanimon Kuuratursas Imperial Stout, joka on valmistettu 31.7.2013 - ikää on siis suunnilleen saman verran kuin Siperiallakin. Kuuratursaan vahvuus on sama 8% kuin Siperialla, eli molemmat asettuvat vahvuudeltaan Imperial Stout tyylin kevyeen päähän. Humalina pelkkiä jenkkilajikkeita - Columbus, Centenial, Amarillo ja Cascade. Kuuratursaan taustoista enemmän Ukonmaljan omassa blogissa ja Olutkellari -blogissa.

Speksit vaikuttavat sen verran samantyylisiltä, että rinnakkainvertailu lienee kaikkein hauskin tapa näiden nauttimiseen. Samalla tulee selvitettyä myös Siperian pulloversion nykykunto - kellariin kun jäi vielä joitakin pulloja. Siperia on siis vanha tuttu, mutta Kuuratursas on minulla nyt ensimmäistä kertaa maistossa. 

Käytän pisteytyksessä Olutoppaasta tuttua skaalaa, jossa kokonaispisteet (5-50) muodostuvat seuraavanlaisesti: Tuoksu (1-10) + ulkonäkö (1-5) + maku (1-10) + suutuntuma (1-5) + yleisvaikutelma (1-20)




Alemmassa rivissä ensin viikonpäivä, sitten viikko ja sitten vuosiluku.
Ulkonäkö

Korkataanpa ensin vanha kunnon Siperia, jonka parasta ennen merkintä korkissa on muuten 3/17 - eli säilyvyyttä on luvattu vielä pari vuotta eteenpäin. Koska olut on Nokian Panimolla pullotettu, on korkissa myös pullotuspäivä. Se on viikon 34 keskiviikko vuonna 2013 eli jossain elokuun kieppeillä. Pullo suhahtaa tutusti ja heti pullonsuusta tuoksu on tutun herkullinen. Lasissa olut on pikimustaa ja vaahdoltaan tiheää ja mokkavivahteista. 

Sitten Kuuratursas - voimakkaampi suhaus pullonsuusta ja lasiin kaatuu mustaa olutta. Olut ei paljaalla silmällä näytä aivan niin pikimustalta kuin Siperia. Kaadoin molemmat oluet laseihin suoraan lasia kallistamatta. Kuuratursas vaahtosi selvästi Siperiaa enemmän ja sen vaahto on vaaleamman sävyistä. Molemmat jättävät kaunista pitsikuviota lasin reunamille. 

Jos reittaisin nämä toisistaan erillään, niin laittaisin luultavasti molemmille ulkonäöstä 4 pistettä. Nyt Siperia on kuitenkin jylhemmän näköinen tummemmalla vaahdollaan, joten pisteet Siperia 5, Kuuratursas 4.

Tuoksu

Oluita tuoksutellessa tulee esiin ero intensiivisyydessä eli tuoksun voimakkuudessa. Siperian tuoksu nousee lasista voimakkaammin ja vivahteikkaammin kuin Kuuratursaan. Aromeiltaan Siperia on edelleen voimakkaasti paahtomaltainen, lakritsainen ja huokuu runsasta greippimäistä humalointia. Mallas on kuitenkin nyt voimistunut ja humalointi jäänyt enemmän taakse, tuoksussa on suolaisuutta ja jopa pieniä soijakastikkeen ja turpeen vivahteita. 

Kuuratursas on Siperiaan verrattuna selvästi kahvimaisempi, peräti herkullisen kahvimainen. Siperian kaltaista lakritsaisuutta ja suolaisuutta siinä ei ole. Tuoksu on Siperiaa raikkaampi - jos Imperial Stoutista nyt niin voi sanoa - ja kevyemmän oloinen. Kuuratursaan tuoksu on myös hedelmäisempi. 

Kuuratursas hyvä, Siperia erinomainen - pisteet Siperia 9, Kuuratursas 8.


Maku

Siperia on edelleen jylhän makuinen ja katkeruus puree lopussa johdatellen kuivan yrttimäiseen ja suolaiseen loppuvetoon. Lakritsaisuus tuntuu kasvaneen ja tuoksussakin esiintynyttä maanläheisyyttä on tullut makuunkin, tavallaan oluen runkoa syventäen. Tuoreen hekumallinen sitrushedelmäisyys on nyt enää pelkkää tiukasti purevaa greippiä ja yleisilme on muutenkin muuttunut - nyt runko on enemmän framilla. Jotenkin tämä tuntuu nyt myös tavallaan tuoretta "isommalta" ja runsaammalta, syvyyttä on ehkä eri tavalla kuin tuoreessa versiossa. Erilaista, mutta erinomaisen hyvää vieläkin. 

Kuuratursas on maultaankin kahvimaisempi, eikä niin intensiivisen voimakas kuin Siperia. Paahteisuutta on ja suolaisuuttakin kertyy loppuvetoon, mutta sitä tummempaa lakritsaista osastoa ja "ison oluen tuntua" tässä ei ole. Hiivan käymisesterit tuntuvat tuovan hieman hedelmäisyyttä makuun ja humaloinnin greippisyydessä on jotain samaa kuin Siperiassa, mutta intensiivisyys on siinäkin matalammalla tasolla. Siperiassa on enemmän katkeruuttakin. Hyviä elementtejä siis, mutta se iskevyys ja väkevyys kateissa - rinnakkainvertailussa ero tulee selkeästi esiin, mutta yksinään maisteltuna nämä nyanssit on vaikeampi hahmottaa. 

Kuuratursas on edelleen hyvä - maut ovat hyviä, laatutaso virheetön ja olut on kestänyt aikaakin hienosti, mutta Siperia painii isommassa painoluokassa. Ero maailmanluokkaa olevan timanttiseksi hiotun reseptin ja ensimmäistä kertaa työstössä olevan kotireseptin välillä on selkeä. Pisteet Siperia 9, Kuuratursas 7. Mainittakoon, että soolomaistelussa olisi saattanut lipsahtaa Kuuratursaalla kasinkin puolelle.

Kuuratursas puskee vaahtoa vielä kaatamisen jälkeen pullossakin.


Suutuntuma

Vaikka oluiden vahvuus on sama, on Siperian suutuntuma täyteläisempi, mutta ei kuitenkaan mitenkään "paksu" Imperial Stoutiksi. Siperian runsaampi maku tuntuu tuottavan myös täyteläisemmän suutuntuman, jossa makeuttakin on enemmän kuin Kuuratursaassa. Kuuratursaassa on myös hieman ärhäkkäät hiilihapot. Pisteet Siperia 4, Kuuratursas 3. 

Kuuratursaan pisteet ovat tässä kategoriassa peräti poikkeuksellisen alhaiset tämän tyylin oluelle ja näistä ominaisuuksista tekijä itsekin on suurimmat parannuskohteet löytänyt.

Kokonaisuus

Siperia, kuten todettua, on edelleen ikääntyneenäkin maailmanluokan olut. Sen sysimusta lakritsaisen suolainen mallaspohja yhdistyy tiukan greippivetoiseen humalointiin niin herkullisella tavalla, että se yllättää jokaisella maistelukerralla. Vaikka ero tuoreen ja ikääntyneen Siperian välillä on merkittävä, on herkullisuus kuitenkin edelleen omasta mielestäni samalla tasolla. Kuuratursas jää tässä vertailussa ikään kuin Jedimestarina toimivan Siperian oppipojaksi - elementit ovat siellä, mutta lisää voimaa ja kokoa tarvitaan, jotta noustaan huipulle. Pisteet Siperia 17, Kuuratursas 15. 

Siperia kokonaispisteet: 44/50 
Kuuratursas kokonaispisteet: 37/50


Kiitos Tommille hyvästä oluesta ja toki Plevnalle myös!

Reittaus-TV Episodi 38: Founders Curmudgeon

0 kommenttia
 
Reittauskodan uumenissa maistellaan Tallinnasta ostettua Founders Brewingin Curmudgeon Old Alea. Tammikypsytetty 9,8% massiivinen peto.

Ensimaistossa kotipanimon Jenkkivehnä

4 kommenttia
 
Neljä viikkoa sitten vaimoni piti kotona jonkinlaiset lastenvaatekutsut. Samana ajankohtana kannattamani jääkiekkoseura Rauman Lukko pelasi HPK:ta vastaan, joten ajattelin lähteä grillikotaan evakkoon ja seurata peliä tabletin välityksellä. Ajattelin siinä, että eikös perkule vedetä kaksi kärpästä yhdellä iskulla ja tehdä samalla oluttakin - kevätoluen tekemiseen oli iskenyt edellisenä päivänä valtaisa insipiraatio ja sehän oli pakko toteuttaa. 

Inspiraatio suolsi pääkoppaan reseptiä, joka kertoi tyyliksi nyt jenkkityylisen vehnäoluen. Vehnää tulisi olla suurin osa mallasrungosta ja runsaan jenkkihumaloinnin lisäksi hedelmienkuoria olisi sotkettava messiin. Brewmateen kehittelin mallasvaraston tilanteen mukaan reseptin, jossa oli 67% Viking Maltin Vehnää ja loput Pale Alea. Katkerohumalaksi aina luotettava - ja alfahappopitoisuudeltaan korkea - Magnum. Aromina perusjenkit Centennial ja Cascade, joiden lisäksi pakastimesta jämäpussi uusi-seelantilaista Pacific Gemiä. Laskennallisia IBUja kertyi IPA-tasoisesti hieman yli sata. Olen tosin todennut, että laskennallinen katkero ei läheskään aina välttämättä peilaa ainakaan sitä todellista katkeruuden tunnetta. Paikalliselta luomukauppiaalta hain hedelmiä - keittoon solahti limen-, appelsiinin-, veriappelsiinin ja sitruunankuoria. Jokaista hedelmää oli yksi kappale ja heitin kaikki kuoret 17 litran satsiin. Vedin terävällä veitsellä kuoret hedelmistä pois, niin että mukaan tulisi mahdollisimman vähän sitä kuoren sisäpuolista valkoista osaa - se saattaa kuulemma tehdä ei haluttua kitkeryyttä oluen makuun. Hiivana toimi aina luotettava US-05.

Mäskäys meneillään.


Suoritin mäskäyksestä alkaen kaiken grillikodassa. Yhteen käymisastiaan maltaat, kahteen muuhun oluen teossa tarvittava vesi. Mäskäys hoitui makuupussilla vuoratussa käymisastiassa ja keitto sekä mäskäys- ja huuhteluvesien lämmitys tietysti induktiokeittolevyllä. Oli komeaa katsella lätkämatsia ja maistella olutta samalla kun tuli loimusi ja olut valmistui siinä samalla. Huuhtelu ei tosin mennyt aivan nappiin ja sain maltaista irti vähemmän mitä olin ajatellut, tavoittelin 20-litran eräkokoa noin 4,5% vahvuudella, mutta sain vain 17 litraa ja lopulliseksi vahvuudeksi tuli laskennallisesti noin 4,6%. Pistin keittoon kuitenkin kaikki jo valmiiksi mittaamani humalat, joten katkeroa saattaa olla ns. tiukasti.

Viime viikon perjantaina pullotin oluen ja lisäsin jälkikäymiseen sokerin sijaan appelsiininkukkahunajaa. Olut on nyt siis ollut pulloissa noin 6 vuorokautta ja otan sen nyt ensimaistoon, koska en malta odottaa kauempaa. Ensimaistoon tuleva pullo on astian pohjalta pullotettu - se kuuluisa viimeinen pullo, joka harvoin tulee täyteen. Tämä jäi kaulastaan noin viisi senttiä vajaaksi, eli ei paljoa, mutta jäi kuitenkin.. Valitsen yleensä aina tämän "jämäpullon" ensimaistoon, ei sille oikein muutakaan käyttöä ole.

Nyt siis aina niin kutkuttava itsetehdyn oluen ensimaisto - onko kuukauden kestänyt prosessi ja työmäärä ollut turhaa, vai onko olut onnistunut ja maukas?


Pullo suhahtaa pirteästi ja lasiin kaatuu vielä utuista tavaraa. Senhän näki jo pullon ulkopuolelta, ettei näin lyhyessä ajassa ole ehtinyt sen suurempaa kirkastumista tapahtumaan. Pientä vaahtoa muodostuu päälle. Tuoksu on ensialkuun hunajainen... hetken ajattelen, että ehkä jälkikäymiseen käytetty hunaja dominoi nyt liiaksi, mutta ei - kyllä sieltä voimakas aromihumalointi ja appelsiininkuorimaisuuskin nousee hienosti esiin. Maku on tässä vaiheessa vielä enemmän raakile kuin tuoksu. Pehmeää tropiikin hedelmää löytyy alussa, mutta terävän greippinen katkero jyrää sen nopeasti. Loppuveto muodostuu kuivaksi ja voimakkaan katkeraksi - tämä oli hieman odotettavissakin. Kaipaa raikkautta ja runsaampaa hiilihappoisuutta - molempia luvassa kunhan olut jälkikäy kunnolla loppuun ja kypsyy vielä pari viikkoa lisää. Aurinkoinen terassi saattaisi myös nostaa maun uusiin sfääreihin. Palaamme asian pariin myöhemmin uudelleen - tässä vaiheessa varovainen "littipeukku".

Olutarvio: Stallhagen Lemon Ale

0 kommenttia
 

Lemon Ale

Panimo: Stallhagen, Suomi (Ahvenanmaa)
Oluttyyli: Golden Ale (maustettu)
Alkoholipitoisuus: 4,7%
Saatavuus: Maitokaupat (Ostopaikka: Citymarket, Rauma)

Nyt maistossa maitokauppoihin tässä kevään korvalla saapunut ahvenanmaalaisen Stallhagenin Lemon Ale. Tämä oluthan debytoi jo viime kesänä olutfestareilla ja ravintoloissa, silloin vahvuutta oli 5% eli kauppojen hyllyille ei sillä versiolla asiaa ollut. Pääsin itsekin maistolle Pub Winstonin olutjuhlilla ja tykkäsin kovasti. Olut on maustettu sitruunaruoholla, limetin lehdellä ja inkiväärillä. Hanaversiossa mausteet integroituivat olueen tyylikkäästi ja kokonaisuus oli todella raikas ja kesäinen. Samaa odotan tietysti tältä kauppavahvuiselta versiolta.

Lemon Ale olutfestareilla


Lemon Ale kotosalla
Hieman utuinen, kullankeltainen ja vaahdoltaan osittain suurikuplainen olut. Tuoksu on raikkaan sitruunaruohoinen, hieman tillimäinen ja raikkaan inkiväärimäinen. Mausteita lukuunottamatta pohjalla toimiva olut vaikuttaa aika neutraalilta - ei hiivan aromeita tai humalaisuutta. Maku on pehmeä ja raikas, todella kesäinen. Sitruunaisuutta, inkivääriä ja yrttistä mausteisuutta, hiilihappoa on runsaasti mutta pehmeästi. Varsin mutkatonta juotavaa kesäterassille - makua on juuri sopivasti ja suutuntuman pehmeys viehättää.

Yhteenveto

Raikas ja todella kesäinen!
ARVOSANA: 8