Kotiolutta: J #7 tarpeettoman tumma English IPA

1 kommenttia
 
Isoveljeni loihti toukokuun puolivälissä ns. kaapintyhjennysoluen, eli käytti jäljelle jääneet maltaat tällaiseen englantilaistyyliseen India Pale Aleen. Maltaina on käytetty Pale Ale, Crystal 100 EBC ja Munich -maltaita sekä hieman sokeria. Kaapintyhjennyksen merkeissä Crystalia on tyyliin nähden tarpeettoman paljon - tästä siis nimitys "tarpeettoman tumma". Vahvuutta oluella on 7,5% ja humalaa on käytetty noin 12 grammaa litraa kohti - se on kohtalaisen runsaasti se. Humalalajikkeet ovat brittiläisiä - Target, East Kent Goldings ja Progress. Hiivana Wyeastin nestehiiva 1318 - London Ale III. Arvioin tämän muiden kotioluiden tavoin Olutoppaan 5-50 pisteen asteikolla.
 

Lasiin kaatuu tummahkoa, mutta ei aivan niin tummaa olutta kuin odotin. Vaahto on mittava ja jättää reilusti pitsiä laskiessaan. Tuoksu on paahtoleipäinen, karamellimainen ja hieman marjainen. Humalointi nousee esiin hieman sitrusmaisena, saippuaisena ja tammimaisena - jotenkin brittityylisen hillittynä. Alkoholisuuttakin voi havaita, jos nenän vie lähelle. Maku on runsaan humalainen - katkeroa alkaa kertymään heti ja loppua kohti se vaan voimistuu yltäen miellyttäviin suuta kuivattaviin IPA-meininkeihin. Hienoista kirpeyttäkin heti alkumaussa, mutta se nopeasti katoaa. Runko on runsas, mutta se jopa hieman horjuu IBUjen ja alkoholipitoisuuden vyöryessä päälle. Keskivaiheilla maussa on pientä paahteisuutta ja marjaisuutta - mielessä häivähtää tässä kohtaa Fuller's 1845, mutta aivan niin hekumalliseen ja tasapainoiseen suoritukseen tässä ei ylletä. Alku- ja erityisesti loppumaussa humaloinnin takaa tulee esiin tuttuja brittityylisiä marmeladimaisia sävyjä, joista erityisesti pidän. Haluaisin tietää onko se joku tietty humala, hiiva vai mallas joka tuon tekee - sitä pitäisi sitten ehdottomasti hommata itsekin. Jälkimaussa marmeladit siirtyvät kuivuvan paletin myötä syrjemmäs greippisen happamuuden tieltä. Tämä olut oikeastaan vaan paranee lämmetessään, vaikka alkoholi hieman läpi hehkuukin. Loppujen lopuksi asettuu ehkä enemmän English Strong Ale -sektoriin, kuin English IPA -sektoriin, mutta oli miten oli, niin rosvosektorista pysytellään hyvinkin kaukana. Jonkinlaisena summauksena siis karamellinen, hieman paahteinen ja marjainen sekä runsaan katkeroitu täysin brittityylinen olut. Laadullisesti täysin kunnossa, kuten aiemmatkin samalta tekijältä maistetut. Lyhyellä luonnehdinnalla "winter warmer" - takkatuliolut.

Pisti muuten päänsisäisen reseptienkehitysyksikön raksuttamaan aika huolella - jotain brittityylistä olisi tehtävä, eikä karamellimallastakaan soisi säästeltävän. Tämä hiivakin vaikutti toimivalta, ei ainakaan mitään häiritsevää esterisyyttä, vaan oikeastaan päinvastoin - toimivaa tavaraa. 

Pisteytys
  • Tuoksu 7 
  • Ulkonäkö 4
  • Maku 8
  • Suutuntuma 4
  • Yleisvaikutelma 15
Aistiarviot
  • Makeus 5
  • Katkeruus 7
  • Happamuus 3
  • Täyteläisyys 6
Kokonaispisteet: 38/50

1 kommentti:

  1. Olen joskus kirjannut omiin muistiinpanoihin, että Target -humala olisi tuon marmeladimaisen aromin takana. Lähteestä en ole varma, mutta jostain netin syövereistä se on bongattu. Itsekin pidän tuosta marmeladin aromista, jota löytyy esim. London Pridesta ja ESB:stä.

    VastaaPoista

Ole hyvä ja kommentoi. Kommentit menevät valvonnan kautta.