Kotiolutta: Moukarkylän versio Reittausblogin Katajainen Ruis Alesta

0 kommenttia
 
Maistelussa mielenkiintoinen olut paikalliselta kotipanijalta. Tässä on käytetty viime kesänä julkaisemaani Katajainen Ruis Ale -reseptiä, jota pidän yhtenä parhaistani. Reseptin olut on tasapainoinen, miellyttävän rukiinen ja hieman katajainen, mutta ei mitenkään räjähtävän intensiivinen. Pidän kyllä myös in-your-face tyylisestä IPA-tykityksestä, niillekin on paikkansa, mutta tämä on sellainen olut jota voisi juoda ainiaan ajasta ja paikasta riippumatta. Olen aiemminkin kirjoittanut, että rukiin ja katajan liitossa on jotain pyhää ja maagista - siitä tuleva suomiviba vaan toimii.

Reseptiikka:

Katajainen Ruis Ale Ruisolut

Speksit:

Original Gravity (OG):    1.058
Final Gravity (FG):       1.014
Alcohol by Volume (ABV):  5.77 %
Colour (EBC): 34.5
Bitterness (IBU):  48.9   (Average)

Maltaat:
----------------
39.02% Viking Malt Pale Ale 
36.59% Viking Malt Pilsner
12.2% Weyermann CaraRye
12.2% Viking Malt Dark Ale

Yksinkertaisempi mallaspohjaversio on myös mahdollinen, siihen laittaisin 85% Viking Maltin Sahtimallasta ja 15% Weyermannin CaraRye mallasta.

Humalat

0.9 g/L Simcoe Pellet (11.7% Alpha) @ 60 Minutes
0.4 g/L Centennial Pellet (11.1% Alpha) @ 10 Minutes (Boil)
1 g/L Simcoe Pellet (11.7% Alpha) @ 10 Minutes (Boil)
1.8 g/L Centennial Pellet (11.1% Alpha) @ 2 Minutes (Boil)

Mausteet:

1.2 g/L Katajanmarjaa mäskäykseen
Pari katajanoksaa mäskäykseen
1.2 g/L Katajanmarjaa @ 10 Minutes (Boil)
Lisäksi katajanoksia "oman maun mukaan" @ 10 Minutes (Boil)

Mäskäys:
60 minuutin yksivaiheinen mäskäys @ 67°C

Käyminen:
Hiivana Safale US-05 kuivahiiva ja käymislämpötilana 20 astetta tai alle. Annetaan käydä loppuun ja pullotellaan. Jälkikäymissokeria oman maun mukaan, itse käytin 5g / litra. 

Maistetaanpa nyt miten Moukarkylän panomiehen versiointi toimii.



Tuttu kauniin punertava väri  ja mukava hieman beigevivahteinen vaahto. Tuoksussa on katajaa voimakkaammin mitä muistan omassa olleeni - ja se on herkullista! Miten aromaattinen neulasmaisuus, oioi! Taustalla eksoottisen hedelmäistä ja greippimäistä humalointia ja mallaspohjassa hieman karamellia ja ruista. Tämän voisi tuoksun perusteella olevan kuivemmaksi käynyt kuin oma alkuperäinen reseptini, jossa loppupaino oli 1.014. Makukin on hyvin aromaattisen katajainen, ei aivan niin mallasvetoinen kuin oma versiointini - tämä edelleen alleviivaisi sitä, että olut olisi hieman kuivemmaksi käynyt. Todella siis neulasmainen, freesi katajaisuus. Lopputulokseen vaikuttaa myös katajan lajike ja se onko "uros" vai "naaras" kasvista kyse, omissa oluissanikin on havaittavissa vaihtelua, vaikka katajan määrä olisikin silmämääräisesti sama. Vaihtelen toki katajaakin mistä kulloinkin nipsaisen oksia.  

Loppuvedossa makuun nousee kevyesti paahteista toffeeta ja rukiin mausteisuutta ja terävyyttä. Mainio versiointi. On todettava, että tämänkaltaiset oluet yksinkertaisesti vaan iskee meikäläiseen - tietty metsäisyys ja maanläheisyys, mutta kuitenkin moderni humalointi ja CaraRye -mallasta. CaraRyellä ei oikeasti voi mennä vikaan, kunhan pitää tietyn maltin sen käytössä, 5-15% on useimmissa tapauksissa riittävästi. Mainio pohjaresepti ja mainio versiointi, tästä voi molemmat olla ylpeitä. Tätä pitää tehdä itsekin vielä lisää... ehkä seuraavalla kerralla voisi kokeilla jopa pullahiivalla, jotta saisi hieman sahtimaisiakin piirteitä mukaan.

Kataja, CaraRye... laadukas prosessi. Ei siinä muuta tarvita, parhaus on tosiasia.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Ole hyvä ja kommentoi. Kommentit menevät valvonnan kautta.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...