Rinnakkainvertailu: Köökki Brewhouse Punk IPA klooni vs BrewDog Punk IPA

2 kommenttia
 
Nyt jälleen mielenkiintoisen rinnakkainvertailun pariin.  Tänään vastakkain Köökki Brewhousen kotiversio ja alkuperäinen Punk IPA.

Köökki Brewhousen kloonin speksit: 

  • Maltaat: Pale ale, Crystal 150, Carapale
  • Humalat: Magnum, Nelson sauvin, Simcoe, Ahtanum
  • Hiiva: Safale-04
  • 5%
  • 60 IBU
  • 16 EBC
Köökki Brewhousen J-P:n kommentit: 
 
Tämä olut on tuotettu minun reseptillä siskonmiehen kanssa heidän autotallissaan. Siellä on itse tehdyt laitteet joista nyt ei valitettavasti kuvia. Rosterisesta painekattilasta on halkaistu toinen pää auki ja toiseen päähän jalat. 6 Kw vastus pohjassa ja laite toimii voimavirralla. Mäskäys toimii pussimäskäyksellä jossa pumppu kierrättää nestettä tasaisesti. Keittokoko on 60L. Jäähdytys toimii vastavirtajäähdytyksellä ja koko paketti pumpataan 60L käymisastiaan. Oluet "Cold Brustataan" pakastimella jossa on oma ohjainyksikkö jolla pakastin säädetään +0.5 asteeseen että sakat valuun pohjalle. Tämän jälkeen ne pullotetaan hiilihappohanalla eli nämä oluet ei ole hiilihapotettu panimosokerilla.

Aidon Punk IPAn speksit Alkon sivuilta
  • Tipple pale ale -maltaat
  • Humalina Chinook, Simcoe, Ahtanum ja Nelson Sauvin
  • 5,6%
  • 36,6 EBU (Alkon mittaama) 
  • 16,4 EBC


Ulkonäkö

Klooniversio on karvan verran tummempi. Molemmat ovat yhtä kirkkaita, eli vain vähäisesti utuisia. Aidon asian vaahto katoaa hieman nopeammin. 

Tuoksu

Oluita tuoksutellessa humalaprofiilit vaikuttavat lähes täysin yhteneväiseltä. Aromipuolen humalakattaus on molemmissa sama ja sen kyllä huomaa. Humalat ovat mangomaisia, passionhedelmäisiä ja hieman marjaisia molemmissa. Erot tulevat esiin mallaspuolta tarkasteltaessa. BrewDogin aidossa asiassa on puhdasta leipäisyyttä hyvin vähäisellä toffeevivahteella. Klooniversiossa on hieman makeampaa karamellimaisuutta. Klooniversio on myös hieman pehmeämpi ja enemmän fruktoosinen, aito kuivempi ja hieman terävämpi. Molemmat oikein miellyttäviä, hienoa! 

Maku

Otetaanpa ensin aitoa asiaa - aluksi varsin pehmeän katkeroista ja runsaan trooppishedelmäistä, lähes nektarimaista tuntumaa. Keskivaiheilta eteenpäin Nelson Sauvinin mustaherukkaisuus nousee framille. Katkero kasvaa loppua kohti, mutta erityisen purevaksi se ei nouse missään vaiheessa. Aika lailla nappiin hiottu sessio-ipan makuprofiili - pehmeyttä ja hedelmää, ei mitään karkeuksia. 

Köökin klooniversio puree hieman terävämmin heti lähdössä, sitrusmaisuutta ja sellaista raikasta purentaa on enemmän kuin aidossa Punkissa ja loppuvetokin muodostuu kuivemmaksi - jälkimaussa on herkullista ananasmaisuutta. Nektarimaista hedelmäisyyttä ei kloonissa sen sijaan juurikaan ole, vaan maku on hieman yksipuolisempi. 

Paremmuudessa tullaan nyt makumieltymysten äärelle - enemmän pehmeyttä ja hedelmää (Punk IPA) vai enemmän katkeroa ja sitrusta (Köökki). Itselleni on vaikea vetää paremmuuseroa oluiden välille tällä sektorilla. Toisaalta pehmeys on erittäin nautittavaa, mutta sitten kun sen jälkeen ottaa terävämmällä purennalla iskevää kloonia niin hemmetin hyvältä maistuu sekin - ja sitten vice versa. Molemmat hyviä!

Suutuntuma

Aidon Punkin suutuntuma on pehmeähkön hiilihappoinen ja miellyttävän täyteläinen. Klooniversiossakin hiilihappoisuus on miellyttävän maltillisella tasolla, mutta suutuntuma on kevyempi - toki vahvuuttakin on vähemmän. Mikä tärkeintä, kummankin suutuntuma tukee oluen makuprofiilia. Klooniversion kevyempi tuntuma sopii erinomaisesti raikkaan sitruspurentaiseen makuun ja Punk IPAn tuhdimpi tuntu monipuolisempaan hedelmärepertuaariin.

Yhteenveto

Tuoksun perusteella olisi veikannut makujenkin olevan lähes yksi yhteen, mutta totuus on kuitenkin eri. Vaikka tuoksussa aromit mätsäsivät, niin maut ovat melko erilaisia - ehkä maltailla ja hiivalla on suurempi rooli maussa kuin tuoksussa, koska niissä suurimmat erot taitavat oluiden resepteissä olla. Molemmat oluet ovat oikein hyviä, peräti erinomaisia omassa tyylissään, joka on mielestäni enemmän APA kuin IPA, mutta lokeroinnit on lokerointeja ja nauttiminen on nauttimista.

Olen jälleen kiitollinen Köökin J-P:lle ja tietysti hänen siskonmiehelleen myös - hienoa työtä siellä kattiloiden takana. Klooniversion ei tarvitse hävetä kokonaisuutena aidolle asialle mitenkään, vaikka maut eivät aivan samoja olekaan. Teknisesti erittäin laadukasta panemista sekä kaupallisella, että kotipuolella. BrewDog on jo iso panimo, mutta lippulaivatuote on ainakin erinomaisessa kuosissa.

2 kommenttia:

  1. Kirjoitit että olet saanu niitä juomapaketteja panimoilta. Onko niistä pakko kirjoittaa vai voitko vaan naukata kitaan? Mietin, että kun monesti nämä ovat skeidaa, tai ainakin peruskauraa, niin mitä panimo tuosta hyötyy että lähettävät sinulle oluitaan? Jos esim tulee sitä tyypillistä tylsää kamaa ja suurinpiirtein panimokin sen saattaa arvata niin miksi haluta hieman haukkuja tai ainakin keskivertoleima? Eli ns. huonoa mainontaa? Ja mitä kävisi jos et kirjoitakaan kun yhdestä oluesta? loppuuko oluentulo taloon ilmaisen muodossa?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei ole yhdenkään paketin yhteydessä pyydetty kirjoittamaan mitään - kaupallisten oluiden ollessa kyseessä siis. Kotioluiden tekijät tietysti haluavat oluistaan palautteen.

      Rehti mielipide on annettava vaikka olisi minkälaista kuraa.

      Poista

Ole hyvä ja kommentoi. Kommentit menevät valvonnan kautta.