Vintage: Slottskällans Imperial Stout 2008

1 kommenttia
 
Slottskällans Imperial Stout 2008
  • Panimo: Slottskällans
  • Maa: Ruotsi
  • Alkoholipitoisuus: 9,0% 
  • Saatavuus: Olutravintolat, Systembolaget
  • Oluttyyli: Imperial Stout
  • Muuta: Pullotettu viikko 46/2008. Ikää hieman yli 2 vuotta.

Huomasin toissapäivänä Olutopas.infoa selatessa, että olen lokakuussa 2009 antanut Slottskällansin Imperial Stoutille 46/50 pistettä. Reittausblogin kouluarvosana-asteikolla tuo olisi joko 9½ tai 10-, hieman fiiliksen mukaan. Pidinkin tätä joskus lempioluenani. Samalla katselin hieman pisteitä, joita olin antanut nykyisille suosikki imperial stouteilleni. Great Divide Yeti, jonka tällä hetkellä arvostan ajatusmaailmassa Slottskällansin vastaavaa paremmaksi, on saanut 45/50. Left Hand Imperial Stout, jonka arvostan lähes yhtä korkealle kuin Yetin ja jonkin verran Slottskällansia paremmaksi, on saanut 43/50. Eli pisteytykset eivät ole aivan linjassa sen suhteen mitä pääkopassa liikkuu. Tähän vaikuttaa tietysti oman maun kehittyminen ja se, että nyt, reilua vuotta myöhemmin minulla on lähes 300 olutta enemmän maistettuna, eli perspektiiviä löytyy huomattavasti enemmän. Tämä pisteiden tarkastelu johti siihen, että hain kellarista yhden Slottskällansin Imperial Stoutin, lyhyesti SIS:n, joka on pullotettu vuonna 2008. Pitäähän tämä pisteytysasia selvittää ja se, miten oma, sekä oluen maku on reilun vuoden aikana kehittynyt. Kaksi alkuvuodesta 2009 pullotettua jäi vielä kellariin pölyttymään, eli tähänkin voidaan palata vielä myöhempinä vuosina uudelleen.

 Pullotusviikon päättelin parasta ennen päivästä, joka lienee laitettu 10v pullotuksesta eteenpäin. Vuotta ei näy kuvassa, mutta se on 2018.

Kuriositeettina mainittakoon, että vuonna 2009 tätä sai Alkosta hintaan 3,25€ / 0,33 pullo. Hinta tuntuu nykyistä hintatasoa vasten tarkasteltuna varsin alhaiselta. Jos tätä vielä Alkosta saisi, niin hinta todennäköisesti alkaisi nelosella, sen verran sekä verotusta, että tuotteiden hintaa (lue: katetta) on korotettu. Muistaakseni kossuleka maksoi silloin noin kympin ja mitäs se maksaa nyt? Noin kympin. Mielestäni mietojen alkoholijuomien verotus tulisi pitää samana (voisi laskeakin) ja väkevien verotusta korottaa. En usko, että kovin moni itsestään alkoholistia ns. "erikoisoluilla" tekee, kossulla saattaa tehdäkin. Tämä tulee nyt tietysti olutharrastajan suusta, eli kovin puolueettomana tätä kommenttia ei siinä mielessä tarkasteltuna voi pitää. En muuten edelleenkään pidä termistä "erikoisolut", eihän tämäkään imperial stout historian valossa tarkasteluna mikään niin erikoinen ole, nykyiset vaaleat lagerit, joita pidetään ns. normaaleina oluina, sen sijaan ovat. Tällä hetkellä Alkon valikoimiin kuuluu jostain käsittämättömästä syystä vain yksi imperial stout, ruotsalainen Nils Oscar, joka on mielestäni hieman keskivertoa heikompi esitys tähän oluttyyliin. Olen antanut sille olutoppaassa 38/50 pistettä, eli kyllä se hyvää olutta on, mutta löytyisi sinne valikoimiin monia paljon parempiakin.

Tässä SIS arvosteluni olutoppaasta, kirjoitettu 10.10.2009:
Kaadoin oluen snifteriin, täysin läpinäkymättömän musta olut, jonka pinnalle muodostuu ohut, mutta melko kestävä vaahto. Tuoksussa päällimmäisenä on suklaa ja pieni vivahde mämmiä. Ensimmäisen siemauksen aikana fiilikset ovat uskomattomat, maussa on lähinnä paahtunutta kahvia ja suklaata, eikä 9% alkoholipitoisuudesta huolimatta alkoholi maistu yhtään vaan suutuntuma on erittäin täyteläinen ja pehmeä. Alkoholin huomaa ainoastaan siitä, että olut lämmittää mukavasti. 18 asteen lämpötilasuositus kannattaa ottaa tosissaan, sillä itsekin harrastusta aloittaessa nautin tätä lähes jääkaappiviileänä, eikä tästä silloin saa läheskään kaikkea irti. Melkein huoneenlämpöisenä tämän oluen erittäin monisävyinen maku pääsee todella oikeuksiinsa ja makujen sinfonia on melkoinen. Maailman parhaimmistoon kuuluva imperial stout, jota saa myös kotoisesta alkostamme reiluun 3€ hintaan. Ehdottomasti kannattaa kokeilla ja rohkaisisin myös naisväkeä kokeilemaan tätä, varsinkin suklaan ystäviä. Yhden lasillisen nautiskeluun saa helposti upotettua kolmekin varttia, joten tämä on ehdottomasti rauhassa nautiskeltavaksi tarkoitettu olut. Tämän pitäisi myös parantua ajan myötä, joten ostinkin pari putelia kellariin ikäännytettäväksi, maistelen sitten vuoden päästä uudestaan.
Tähän nyt olisi tarkoitus sitten verrata tätä ikääntynyttä yksilöä. Tarkka vertailu on tietysti mahdotonta, sillä yli vuoden takaisesta maistelusta on muistikuviin jäänyt lähinnä oluen täydellinen tasapaino, suutuntuman pehmeys ja se, että todella hyvää oli.


Läpinäkymättömän mustaa olutta, melko niukalla ja katoavalla beigellä vaahdolla. Tuoksu paahteisen maltainen ja yllättävästi tumman hedelmäinen, tätä en aiemmin tästä löytänyt, vaikka se siellä varmasti on ollutkin. Tuoksussa myös lakritsaa, hyvin kevyesti kahvimaista otetta ja ripaus humalointia lopussa. Aiaiai, suutuntuma ei ole ainakaan huonontunut, sen tietää heti kun olut osuu kielenpäälle, todella pehmeää, täyteläistä ja melko matalahiilihappoista, kuten muistinkin. Maku on runsaan lakritsainen, hieman tummaa suklaata ja tietysti myös paahteista maltaisuutta, myös katkeroa löytyy lopusta yllättävän paljon, vaikka ikääkin on jo kertynyt ja jälkimaku onkin hieman kuivuva, tässä vaiheessa myös tuoksusta tutut tummat hedelmät astuvat yhä jatkuvan lakritsaisuuden kanssa mukaan kuvioihin. Alkoholia ei pienen potkun lisäksi havaitse tuoksusta eikä mausta, kuten ei aiemminkaan. Ei kovin makea, vaan enemmänkin paahteisen maltainen, kevyesti  kuivuva yleisilme. En muistanut tässä olevan juurikaan humalointia, mutta kyllä tässä humalaakin on käytetty sen verran, että tuntuu.

Onhan tämä herkullista ja helposti juotavaa jumalaisella suutuntumalla siunattua  olutta, mutta kieltämättä hieman särmätöntä. Mutta tarvitaanko aina särmää? Mielestäni ei, sillä juuri tällä hetkellä nautin tästä erittäin paljon. Jos tämä nyt pitäisi reitata Olutoppaaseen, niin antaisin ehkä 42-43 pistettä, eli todella hyvä olut, mutta silti tästä puuttuu "se jokin", se viimeinen tekijä, joka nostaisi tämän muiden yläpuolelle. Yetissä se oli erittäin tuhti humalointi yhdistettynä yleiseen massiivisuuteen, kaikkea oli ja paljon.  Slottskällans Imperial Stout on kuitenkin kahden vuoden ikäisenäkin erittäin tasapainoinen ja loistava olut. Vaikea sanoa, onko ikääntyminen tuonut tähän mitään lisää, mutta mitään ei ole ainakaan kadonnut. Muutaman vuoden päästä uusiksi!

Yhteenveto:
Tasapainoinen, loistavan suutuntuman omaava "helppo" imperial stout. Kahden vuoden ikäisenä vähintään yhtä hyvä kuin vuotta aiemminkin. 
I love it!

1 kommentti:

  1. Miltei kyynel kohoaa silmään kun muistelee tuon hintaa silloin.
    Nils Oscarin IS on ehkä lähempänä Foreign Export stouttia, eli samaa kuin esim. Guinnesin vahvempi tai pitkäripaisesta poistunut Ridgewayn tuotos. Olis aikanaan pitäny haalia useampi pullo varastoon, mutta sinisilmäisenä ajattelin tuon palaavan pian samaan hintaan.

    VastaaPoista

Ole hyvä ja kommentoi. Kommentit menevät valvonnan kautta.