 |
| Alkon kesäoluet 2011 |
Alkoon paukahti viime viikolla 9 kpl kesäoluita (listattu yllä), joista 6 olen saanut maistettua. Kahta ei alustavasti kiinnostakaan maistaa (
Apfel Bier ja
San Miguel) ja yhtä en ole vielä saanut, vaikka olen lähi-Alkooni tilauksen jättänyt (
Saison De Dottignies). Alla joitain ajatuksia ja havaintoja maistetuista.
Tanskalaisen Mikkel Borg Bjergsøn tyylinäyte tähän loppuunkaluttuun (niin luulin, mutta sitten maistoin tätä) vaaleiden lagerien tyyliin. Olut on pantu Kööpenhaminalaiselle Burger & Bun ravintolalle. Runsaasti humaloitu vaalea lager, joka muistuttaa maultaan enemmänkin jenkki pale alea. Kesäolutvalikoiman parhaimpia, I love it!
Olutarvio: Utuisen oranssinkeltainen olut, jonka runsas vaahto on osin suurikuplainen. Pieni kerros kestää oluen pinnalla pitkään. Tuoksu on miellyttävän mäntyinen (ei pistävä) ja todella runsaasti eksoottisen hedelmäinen. Hyvin humalainen tuoksu, jonka lopussa on aavistus karamellimaista mallasta, ei aivan tyypillisin vaalea lager. Maku on myös miellyttävän pehmeä, olut tuntuu miellyttävältä suussa ja on tuoksun tavoin hyvin eksoottisen hedelmäinen ja loppua kohti enemmän mäntyinen. Suutuntuma on ehkä aavistuksen vaahtoava ja se saa oluen tuntumaan hieman ohuelta aluksi, mutta loppua kohti happojen haihtuessa runko tukevoituu. Hiilihappoisuus on maltillista tasoa. Hyvin nautittava, tuoksu aivan erinomainen ja makukin erittäin hyvä.
Ranskalainen witbier, eli flaamien vehnäolut. Tyylilajin tunnetuin lienee Hoegaarden. Tämän ranskalaisen tuoksu ei vakuuttanut, mutta maultaan se oli varsin nautittava. Hinta-laatusuhde on ihan hyvä, mutta en usko tästä muodostuvan itselleni vakio-ostosta.
Olutarvio: Kullankeltainen, oranssihtava, utuinen ja runsaasti vaahtoava. Tuoksu on vehnäisen maltainen ja pippurisen mausteinen. Selkeästi erottuu myös likaista märkää rättiä muistuttava tuoksu, eli aivan parhaaseen raikkauteen ei ylletä. Maku on kuivahkon vehnäinen, hieman hapan ja mausteinen, loppupuolella myös hyvin kevyttä omenaista hedelmäisyyttä. Mausteisuuskin varmaan osaltaan auttaa kuivattamaan suutuntumaa. Maku on selvästi tuoksua parempi, joskin melko mieto ja yksipuolinen. Suutuntuma on kuivahko, melko runsaan ja hieman pistävän hiilihappoinen ja keskitäyteläinen. Ihan juotava witti.
Norjalaisen huippupanimon näyte belgiasta lähtöisin olevaan saison tyyliin. Hintava, kuten panimon oluet yleensäkin, mutta erinomaisen hyvä kesäinen nautiskelujuoma. Hinnasta huolimatta päätyy ostoskoriini kesän aikana monta kertaa. Tästä kirjoitin blogissa jo aikaisemminkin, lue juttu
tästä.
Olutarvio: Oranssinen, utuinen ja runsasvaahtoinen olut. Tuoksultaan raikas, hedelmäinen, hieman mausteinen ja hapan. Humalointi tuoksussa on hieman saippuaista ja sitruksista. Yleisilmeeltään napakka ja iskevä tuoksu. Maultaan menisi täysin belgialaisesta, ollen raikkaan belgihedelmäinen, hieman hapan, kuivahko ja kukkaisen, sekä sitrushedelmäisen humaloitu. Pitkä greippisen hapan ja kuiva jälkimaku kruunaa kokonaisuuden. Suutuntuma on kuivahko, keskitäyteläinen ja maltillisen hiilihappoinen. Hiivat jätän itse mieluummin pulloon, parempi ilman.
Ruotsalaisen Oppigårdsin blond ale on tyylille tyypillisen raikas ja erittäin juotava, mutta samalla hieman yksiulotteinen ja mauiltaan mieto, joka toki sekin on tyylille tyypillistä. Tästä ei jostain syystä tullut kirjoitettua olutarviota, mutta hyvä mieli jäi. Jos tyylilajin muut edustajat maistuvat, niin mikä ettei tämäkin. Tulen ostamaan toistekin ja arvio saattaa seurata perästä.
Jos vehnäolutta olisi pakko juoda suodatettuna, eli kristall-versiona, valitsisin Schneider Weissen TAP2:n, mutta koska ei ole pakko, niin juon ennemmin suodattamatonta. Mielestäni nämä suodatetut vehnikset ovat turha oluttyyli, mutta jos tälle jotain käyttöä on niin toiminee siltana lagerista kunnon vehniksien pariin.
Olutarvio: Kirkkaan kullankeltainen olut, joka vaahtoaa runsaasti, niin kuin hefen pitääkin. Tuoksu on runsaan purukuminen, sitruunainen ja hieman banaaninen. Hedelmäisyys hyvin pinnalla. Olut tuntuu suussa nielaisun jälkeen hieman nahkealta. Maku on suodattamatonta hefeä selvästi heikompi, kuten olettaa saattaa, mutta samat elementit ilman hiivan läsnäoloa ovat kuitenkin mukana. Sitruunaisuutta on banaania enemmän ja purukumissa löytyy, makeutta on ehkä jopa enemmän kuin happamuutta. Ei kuitenkaan millään tavalla pahvinen, kuten jotkin lajitovereistaan, vaan raikkaan juotava. Suutuntuma hieman suodattamatonta kepeämpi.
Tanskalainen suodattamaton pils, joka nimensä mukaan olisi sopiva sessiokäyttöön. Makukin tukee tätä väitettä, mutta Alkon hinnoittelu torpedoi sen. Hyvä pils, mutta turhan hintava. Omalta osaltani jäänee kertakokeiluksi.
Olutarvio: Kullankeltainen olut oranssilla vivahteella. Tiivis keskiverto vaahto, joka jättää pitsiä laskiessaan. Humalapainotteinen tuoksu, amerikan sitrusta ja mäntyä kevyt maltaisuus seuranaan. Simppeli, raikas tuoksu. Iskevä humalointi on myös maun hallitsevana elementtinä, alkaen ruohoisena ja taittuen loppua kohti yhä katkeramman mäntyiseksi päättyen jälkimaun pitkään greippiseen happamuuteen. Kevyt keksimäinen maltaisuus kulkee maussa mukana humaloinnin takana. Suutuntuma on maltillisen hiilihappoinen ja kenties aavistuksen keskitäyteläiseksi arvioimiani kevyempi.
Siinä niitä. Saison De Dottignies saatetaan nostaa blogissa myöhemmin esiin, mikäli tuote osoittautuu nautittavaksi. Tutustukaa nyt ensin näihinkin. Ai olet tutustunut jo? ...Juovo!
Muita uutisia:
Raumalla aloittaa uusi "pienimunaisten mikrokotipanimo" Forestriver, jonka ensimmäinen olut on Virpi. Kyseessä on kahden amatöörin kunnioitettava yritys halvan, mutta hyvän oluen panemiseen. Oluen taustalla on Uusi-Seelantilainen vaalea kaunotar, joka tarjosi blogistin nuoremmalle veljelle hänen elämänsä toistaiseksi parhaat kyydit. Olut valmistetaan Coopers Draught pönikästä, sokeri korvataan spraymaltaalla ja Uusi-Seelantilaista Nelson Sauvin humalaa lisätään aromihumalaksi "riittävästi". Mahdollisesti suoritetaan jopa osittaismäskäys crystal maltilla, mutta se on vielä auki. Asiasta lisää myöhemmin, mikäli touhu onnistuu. Jos ei niin vaivumme syvään hiljaisuuteen, eikä aiheesta enää puhuta. Asiasta lisää Reittausblogin facebook sivulla.
Sain myös postikortin Plzenistä, jossa wanhempi veljeni vieraili vaalean lagerin syntysijoilla. Matkakertomuksesta kiinnostuneet voivat suunnata tänne: J seikkailee, havainnoi ja valokuvaa
