Kotiolutta: Rabbit Street Bretta IPA porkkanaraasteella

0 kommenttia
 
Sitten maistoon blogista jo aiemminkin tutun Rabbit Streetin kotiolutta. Tällä kertaa maistoon Bretta IPA, joka on maustettu laittamalla sekundääriin porkkanaraastetta. Panimon nimi huomioiden ihan asiaankuuluva mauste, mutta muuten toki erikoinen valinta olueen - yleensähän vihannesmaista makua pyritään välttämään. Porkkanaraaste on tietysti yleensä ihan pirteän makuista. 

Oluessa maltaina Pale Ale, Vehnä, Vehnähiutaleet, Carapale ja Cookie. Humalina Columbus, Cascade, Centennial, Mandarina Bavaria, Citra ja Mosaic annostuksella reilu 500g/30l satsi. Sekundääriin siis porkkanaraastetta ja hiivana WLP648 Brettanomyces bruxellensis Trois Vrai. Vahvuutta 7%.

Maistui miltä maistui, niin täytyy jo etukäteen nostaa hattua kokeilulle. Näitähän voi kotona tehdä "miksi ei?" periaatteella, koska kaupallisia paineita ei ole.  


Lasiin kaatuu täysin kirkasta olutta, joka vaahtoaa suurikuplaisesti. Vaahto katoaa oluen pinnalta riks raks poks meiningillä suurimmaksi osaksi. Tuoksu on sitä aitoa brettan nahkasatulaa nyt. Hikistä, kovaa ajettua nahkasatulaa. Hitunen lambicmaista omenaisuutta ja hunajaista sitruksisuutta, mutta ei mitään IPA-tyylistä humalatykitystä - brettan aromit peittävät kaiken muun. Maussa sitä ipamaisuutta löytyy kovan heti alkumaussa alkavan katkeron myötä. Hedelmäisyys on lähinnä nahkeaa sitruksisuutta ja omenaista sekä hieman valkoviinimäistäkin. Humalien greippisyyttä ja kissanpissaa nousee jälkimaussa hieman sekaan. Yleisilme on alusta loppuun tuntuvan hapan ja hapokkaan pureva. Porkkanaraasteen olemassaoloa ei tuoksusta tai mausta noteeraa - muut makukomponentit, hiiva nyt etunenässä, ovat niin voimakkaita, ettei vihanneksen delikaatti aromi pääse esiin. Maltaista runkoa on tuntuvasti, vaikka loppuveto tietysti kuivakan katkeraksi kuivuukin. Hiilihappoisuus on hyvällä tasolla. Hieman on vaikeasti pureksittava olut itselle, bretta ja kova humalointi ei jotenkaan omaan makuuni toimi. Mieleeni muistui tätä maistellessa Evil Twin Femme Fatale vuodelta 2012, joka sekin osoittautui liian vaikeaksi palaksi itselleni. Kaadetaanpa hiivat sekaan. Täysin kirkas muuttui tietysti täysin sameaksi. Tuoksussa ei vaikutusta, mutta maku on vähemmän hapokas ja happamampi kuin aiemmin.

Ei uppoa omaan makuuni, mutta kyllähän tämä mielenkiintoinen maisteltava on. Bretta on toiminut tämän tekijän belgityylisissä oluissa aiemmin erinomaisesti, joten ehkä se on tuo voimakas jenkkihumalointi ja bretta yhdessä, jota hieman karsastan. Porkkanaraastetta en ikävä kyllä bongannut, olisi varmasti ollut eksoottinen maku oluessa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Ole hyvä ja kommentoi. Kommentit menevät valvonnan kautta.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...