Kotipanimossa tapahtuu: Katajaisen Ruis Alen panopäivä

5 kommenttia
 
Kotipanimotoimintani on jälleen käynnistynyt peräti kolmen kuukauden mittaiseksi venähtäneen tauon jälkeen. Viimeksi valmistin SM-kisojen karsintoihin osallistuneen sahtini heinäkuun alussa ja sen jälkeen on kattilat lojuneet toimettomina varastossa. Varsinainen into tekemiseen ei ole kadonnut mihinkään ja reseptejäkin on pyörinyt mielessä useita, mutta nyt ei vaan ole ehtinyt. Itse asiassa pitää olla iloinen siitä, että on ylipäätään ehtinyt reittailemaan miltei entiseen tahtiin.

Nyt kuitenkin kaivelin kamat varastosta esiin ja aktivoiduin taas panohommiin. Oma laitteistonihan koostuu kahdesta kattilasta, jotka ovat 17 ja 20 litraiset. Pienemmässä on hana ja hanassa kiinni MattMill EKTP "Lauterhexe" siiviläputki - tämä kattila toimii siis mäskäimenä. Isomman kattilan ostin oluiden keittämistä varten joskus alkuvuonna, mutta tilaamisen huumassa en saksalaisen nettikaupan sivuilla huomannut kattilan olevan sopimaton induktioliedelle, joten sen käyttö on jäänyt vähiin. Olen lähinnä käyttänyt sitä toisena mäskäimenä sahdinteossa, eli mäskännyt molemmissa kattiloissa, jotta olen saanut riittävästi ja riittävän vahvaa sahtia. 

Meillä kotona kaikki liedet ovat induktioliesiä, mutta nyt olin menossa tekemään olutta mummilaan, jossa on perinteinen liesi, joten ajattelin koittaa miten kaavailemani kahden kattilan painovoimainen panimosysteemi toimii ja pystyykö perinteinen liesi tosiaan kiehuttamaan noin 14 litran vierresatsia. 

Reseptinä toimi jälleen yksi iteraatio rakastamastani Katajaisesta Ruis Alesta. Tällä kertaa mallaspohjassa oli neljän viljan meininkiä, sillä Viking Maltin perinteisen Sahtimallassekoitteen lisäksi käytin Weyermannin Wheat Diastatic mallasta, sekä Nalle pikakaurahiutaleita ja tietysti kahta eri ruismallasta - Thomas Fawcett Pale Ryea ja mallasten kuningasta Weyermannin CaraRyea. 

Humaloinnissa tällä kertaa kaksi eksoottisempaa lajiketta jenkeistä El Dorado ja Mosaic. Painotus tällä kertaa selkeästi enemmän aromi- kuin katkeropuolella. Keittoon sujautin humalien lisäksi ison marjaisen katajanoksan, josta tulee oluen signatuurimaku.

Aloitin prosessin mittaamalla maltaat kattilaan ja lisäsin sitten tarvittavan määrän, reseptin tapauksessa 12 litraa, lämmintä vettä suoraan hanasta maltaiden päälle. Mäskin lämpötila asettui lähelle 60 astetta, josta lähdin sitä sekoitellen nostamaan aina tavoitelämpöön, eli 69 asteeseen. Maltaiden sekoittelu tuli tällä kertaa tehtyä ainakin kunnolla, eikä kuivia paakkuja taatusti jäänyt yhtää. Kaurahiutaleet sen sijaan paakkuuntuvat helposti ja niitä sai mallasmelalla metsästellä pisin kattilaa ja murskailla sitten kattilan reunamia vasten. Kun tavoitelämpö oli saavutettu, peitin kattilan kannella ja viltillä ja jätin sammutetulle liedelle. Tsekkailin lämpötilan pari kertaa mäskäyksen aikana ja tarvittaessa pistin pientä lämpöä liedelle. Aika hyvin lämpö kuitenkin pysyi yllä koko ajan. 

Huuhteluvedet lämmitin isommassa kattilassa mäskäyksen aikana ja kaadoin sitten huuhtelun lähestyessä käymisastiaan - kattila piti saada vapaaksi, koska tällä kertaa tosiaan halusin koittaa pystyykö normiliedellä kiehuttamaan tuollaista noin 14 litraista vierresatsia. Siivilöintiä varten viritin mäskäyskattilan liesineen jakkaran päälle lieden yläpuolelle, niin että sain laskettua hanasta vierteen suoraan keittokattilaan. Nostin ennen siivilöintiä mäskin lämpötilan vielä sekoitellen noin 80 asteeseen. Keittokattila oli siis normiliedellä ja kytkin tehot täysille heti kun ensimmäiset desit kirkasta vierrettä oli tippunut kattilan pohjalle. Nimenomaan kirkasta vierrettä, sillä kierrätin parit ensimmäiset litrat hanasta takaisin mäskin päälle, niin kauan kunnes hanasta valuva vierre oli kirkasta.
Nektari tippuu

Ohkaista noroa siivilöinnin loppuvaiheessa

Siivilöinti meni tosi nätisti, pidin mallaspatjan päällä koko ajan pienen kerroksen huuhteluvettä, niin ettei patja päässyt kuivumaan ja annoin vaan valua hanasta tasaiseen tahtiin. Keittokattilassa lämpötila nousi tasaisesti koko siivilöinnin ajan. Siivilöinti kesti tasan puoli tuntia ja hauskasti heti siivilöinnin päättyessä vierre saavutti kiehumispisteen. Homma siis toimi kuin unelma - juuri tällainen ajankäytön optimointi minulla oli mielessä toista kattilaa hommatessa, harmi vaan, että tyrin kattilaa tilatessa... Noh, homma pelittää nätisti, joten taas voisi alkaa katselemaan sopivaa keittokattilaa ja tällä kertaa jopa induktiolla toimivaa, niin saisi tällaisen systeemin rakennettua kotiinkin. Erillisellä induktiokeittolevyllä ei tarvitse edes viritellä mitään korkeita (ja epäturvallisia) jakkarasysteemejä, vaan kokonaisuuden saa rakennettua parempaan ja turvallisempaan työskentelykorkeuteen pöydällekin. 

14 litraa siis kiehuu tällä systeemillä ihan nätisti perinteisellä liedelläkin. En sitten osaa sanoa kauanko kiehumispisteen saavuttamiseen menisi jos vierteen lämmittäminen aloitettaisiin vasta täydellä kattilallisella jostain 65 asteesta. Keitossa ei sitten mitään ihmeellistä ollut. 60 minuutin perinteinen keitto ja humalaa kattilaan reseptin mukaisesti. Katajat tungin kattilaan tällä kertaa heti keiton alussa samalla kun katkerohumalatkin - näin pitäisi irrota reilusti aromia ja makua.



Keiton jälkeen jäähdytin vierteen tutulla tavalla, eli keittokattila kahvoistaan roikkumaan käymisastian päälle, käymisastia pesuhuoneeseen ja käsisuihkun avulla kylmä vesi kiertämään käymisastiaan. Satsi oli hiivauslämmössä hieman yli 20 asteessa 40 minuutin jäähdytyksen jälkeen. Ilmausta hetki, jonka jälkeen ripottelin sellaisenaan suoraan pussillisen US-05:sta pönttöön.

Satsi on käynyt tällä hetkellä noin viikon verran ja viikonloppuna voisi vaikka kipata jo kuivahumalat sekaan. Vesilukon tuoksu on totutun herkullinen ja satsin onnistuminen vaikuttaa todennäköiseltä.

Resepti

Mallaspohjassa perusmaltaana on aina luotettava ja edullinen sahtimallas, jota ostan säkeittäin Rauman Prismasta. Ruismallasta reilut 17%, joka on sen verran tuntuvasti, että ruismaltaan hieman mausteinen viba tulee selkeänä makuun ja CaraRyestä ehkä pientä toffeen vivahdettakin siihen tykö. Kaurahiutaleet ovat mukana pehmeyttämässä ja runsauttamassa suutuntumaa. Vehnämallas tuo myös oman kuohkean osansa suutuntumaan - Diastatic malt ei näin vähäisellä määrällä ainakaan vaikuttanut mäskäykseni saantoon, 63% on laitteistoni normi. Mäskäyslämpö on ylhäällä, koska haluaisin sen ja kauramaltaan avulla saada pehmeän ja runsaan mallaspohjan, jonka päälle sitten ruismallas ja kataja tuovat omaa terävyyttään. Kaiken kruununa sitten toimii runsas aromi- ja kuivahumalointi, joka varmasti etenkin tuoreena toimii oluen pääpiirteenä, muiden makujen ja aromien kerrostuessa sen alle - toivottavasti kauniiseen ja hekumalliseen tapaan. Hiivana toimii neuraali US-05, joka on vain hieman hedelmäinen - sen ei ole tässä oluessa tarkoitus nousta minkäänlaiseen rooliin.

Lokakuun lopussa lienee ensimaiston paikka!

5 kommenttia:

  1. Sinuna tilaisin kiinasta vastuksen ja sitten sellaisen potikan jolla voi portaattomasti säätää vastuksen ottamaa virtaa ja laittaisin sen tohon kattilaan. Paljon halvempaa ja säästää aikaa keitoissa jos iskee tuon kokoiseen kattilaan vaikka 3kw tehoa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos vinkistä. Tämmöset DIY hommat on hiukan jääneet vähemmälle perehtymiselle, mut toisaalta täällä olis kyl osaavaa porukkaa Rauman kotiolutpiireissä. Täytynee nostaa kissa pöydälle.

      Poista
  2. Ole hyvä, ja mieti oikeasti, säästää aikaa tosiaan ja rahaakin, sähköistä vähän pitää tietää ja toki askartelustakin :) hanankin laittaisin samoin tein. T. Imp stout kyselijä

    VastaaPoista
  3. Terve Harri! Oli mukava lukea blogistasi pitkästä aikaa kotipanimosi toiminnasta ja erityisesti tästä ruis alesta, tarkoitus olisi ensi viikonloppuna laittaa tulille oma versioni, jonka olen näiden sun ruis ale reseptien innoittamana kehitellyt ja tästä sain vielä mukavasti viime hetken vinkkejä. Olisiko sulla jotain vinkkejä tai niksejä lappoamiseen, itsellä on myös käytössä melkon 30 l pönttö ja oman eräkoon ollessa 15 l niin harmittavan iso prosenttiosuus tuntuu jäävän laakean 30 l pöntön pohjalle, kun alkaa loppua kohden lappo tukkeutumaan jatkuvalla syötöllä, varmaankin hiiva ja kuivahumaloinnin muhjut sitä tukkii. Vai mahtaako tämä olla sellainen ongelma mille ei paljoa ole tehtävissä?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei sille oikein mitään voi. Helpottaa jos joku kaveri varovasti kallistaa loppua kohti, mutta kuitenkin niin, ettei hiivapatja lähde liikkeelle.

      Poista

Ole hyvä ja kommentoi. Kommentit menevät valvonnan kautta.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...