Kotiolutta: Reittausblogin Hop Burst Hefe ensimaisto

0 kommenttia
 
Keittelin hieman kokeellisemman vehnäoluen kesäkuun alussa. Nimesin oluen Hop Burst Hefeksi, koska tein siihen Brewer's Apprentice -kirjasta bongaamani "hop burstin", eli lisäsin runsaasti aromihumalaa aivan keiton lopuksi. Tämä olut oli myös ensimmäinen kerta kun käytin pullotuksessa normaalin kidesokerin sijaan panimosokeria, eli dekstroosia.
 
Alla resepti ja pienet fiilikset ensimaistosta sen jälkeen kun olut oli ollut 9 vuorokautta pullotettuna. 




Pieni kerros vaahtoa kestää pitkään. Ihan vehnäolutmainen tuoksu neilikkaisine ja banaanisine piirteineen. Esiin nousee myös pirteää sitruksisuutta ja sitruunaruohoa sekä aavistus Citran  mangomaisuutta. Ei ollenkaan niin humalainen kun odotin, vaikka aromihumalointi on paperilla lähes IPAn tasoista. Kuivahumaloin kuitenkin melko maltillisesti, koska halusin varoa vetämästä överiksi. Nyt kuitenkin vaikuttaisi siltä, että kuivahumaloinnin merkitys oluen aromikkuudelle on suurempi kuin oletinkaan - siihen siis kannattaa jatkossa panostaa enemmän. Voi myös olla, että pelkkä Hop Burst keiton lopussa ei sittenkään riitä, vaan aromihumalaa pitäisi lisätä hieman myös aiemmissa vaiheissa. Asiaa on jatkossa tutkittava tarkemmin. Tuoksu muistuttaa jonkin verran Schneiderin TAP 4:ää, mikä ei ole huono asia, mutta toiveissa oli enemmän sellainen TAP 5 -tyylinen överimpi humalointi. Maku on hyvä. Sitruunaruoholla ja mangomaisuudella höystettyä normaalia katkerampaa ja vahvempaa vehnäistä. Loppuvedossa vehnän ja greipin happamuus yhtyvät kuivaan loppuvetoon. Hiilihappoisuudessa ei ole eroa aiemmin tekemääni perinteiseen vehnäolueen, jossa käytin pullotuksen yhteydessä kidesokeria. Tässä käytin siis saman määrän panimosokeria. Ei siis aivan niin aromikas humalointi kuin pullotuksen yhteydessä maistettu näyte antoi olettaa, mutta kokonaisuuteen voi kuitenkin olla tyytyväinen - se ei vaan ole aivan sitä mitä luulin siitä tulevan. Katsotaan miten kehittyy. Opetuksena tästä jäi itselleni mieleen se, että "älä koskaan enää aliarvioi kuivahumaloinnin mahtia!"

Rinnakkainvertailu: Rochefort 10 vs Westvleteren 12

3 kommenttia
 
Tänään huikeassa rinnakkainvertailussa Quadrupel -tyylin kärkinimet Rochefort 10 ja Westvleteren 12. Molemmat ovat trappist-oluita, eli trappist-munkkien valvonnassa luostarin tiloissa valmistettuja oluita, joiden tuotto menee luostarien ylläpitoon ja hyväntekeväisyyteen. Rochefortilla oluita valmistavat ulkopuoliset henkilöt munkkien valvonnassa, mutta Westvleterenillä valmistuskin on munkkien käsissä.

Westvleteren 12 patsastelee tälläkin hetkellä Ratebeer.com sivuston ykkösnimenä ja sitä pidetään yleisesti maailman parhaana oluena. Rochefort 10 on samassa listauksessa tällä hetkellä paikalla 10. Oman osansa tälle Westvleterenin arvostukselle tekee se tosiseikka, että se on trappist-panimoista pienin ja sulkeutunein. Sen oluiden hankkiminen on vaikeaa. Niitä voi ostaa suoraan panimolta, josta ne pitää varata puhelimella etukäteen. Silloin kun luostarin puhelinlinja on auki, on siihen vaikea saada yhteyttä. Oluen kysyntä on niin suurta. Linjoilta blokataan pois kaikki viimeisen kuukauden aikana samasta numerosta olutta varanneet, mutta silti siihen on vaikea saada yhteyttä. Jos pääset läpi ja saat varattua olutta, on maksimimäärä silti yksi laatikko per asiakas. Luostarin nettisivuillakin myönnetään, että kysyntä on suurempaa kuin tuotanto ja oluen ostaminen vaatii onneakin. Luostari kieltää jälleenmyynnin, mutta tätä kieltoa rikotaan täysin julkisesti ja häikäilemättä. Luostari myy tätä "maailman parasta olutta" 24 pullon laatikollisen 40 euron hintaan ja jälleenmyyjät pyytävät pullosta yli kympin hintoja. Oman pulloni ostin Saveur-Biérestä, josta siitä kiskotaan 12,70€ per pullo. Luostari on tästäkin täysin tietoinen, mutta ei silti nosta hintojaan. Olut kävisi kaupaksi yhtä hyvin tupla- tai jopa triplahinnalla, mutta hintaa ei silti nosteta. En ole oikein varma mitä mieltä tästä olen - toisaalta se on kunnioitettavaa, mutta toisaalta on surullista, että trokarit ja jälleenmyyjät käärivät luostarin työstä suurimmat voitot. Itsekään en tätä olutta pääsisi maistamaan ilman näitä jälleenmyyjiä, joten... kuten sanoin, hieman sekavat fiilikset tästä kokonaiskuviosta jää. 

Westvleteren 12 valmistetaan vaaleasta maltaasta ja humalasta, lisäksi siihen lisätään monenlaisia sokereita, jotka tuovat siihen sen tumman värin, vahvuuden ja maun. Rochefort 10 valmistetaan ohramaltaista, vehnätärkkelyksestä, sokereista, pienestä määrästä korianteria ja humalasta. Westvleterenin vahvuus on 10,2% ja Rochefortin 11,3%.

Nyt olisi siis tarkoitus maistella näitä Quadrupel -tyylin kärkinimiä rinnakkain. Westvleteren 12 pulloni iästä minulla ei ole tietoa - päiväys lisätään panimolla korkkiin, josta se on omassani kulunut pois. Olen ostanut oluen helmikuussa, joten sillä on jo ainakin puoli vuotta ikää, ehkä enemmänkin. Rochefort kymppiä minulla on kellarissa useampiakin, mutta rinnakkainvertailua varten hommasin Bier-Deluxesta tuoreemman, itseasiassa erittäin tuoreen, sillä tämän pullon on parasta ennen 06/03/19, eli jos ja kun parasta ennen on 5 vuotta eteenpäin, on olut maaliskuussa pullotettua. Rochefort 10 on yksi lempioluista ja ennestään hyvinkin tuttu, mutta Westvleterenin olutta maistan nyt ensimmäistä kertaa.



Ulkonäkö

Hyvin samankaltaiset oluet väriltään. Tummahkon ruskeita ja runsaasti vaahtoavia molemmat. R10 on aavistuksen tummempi ja utuisempi kuin Westy. Molemmille 4 pistettä.

Tuoksu

Ensimmäinen nuuhkaus Westvleterenistä on jännittävä paikka parkkiintuneellekin harrastajalle - oluen maine on niin myyttinen. Varsin erilaista mitä odotin. Kuivempaa, sherrymäistä otetta. Todella runsas ja voimakas kuivattujen hedelmien tuoksu, hieman päärynäisyyttä ja omenaisuutta, luumuisuutta ja humalaa - siis oikein tuntuvasti humalaa. Se ei ole tässä tyylissä mikään tyypillinen ominaisuus ainakaan näin vahvana. Upea tuoksu, jopa raikas, joka on pieni ihme näin vahvalle oluelle. 

R10 on oma itsensä, aivan spektaakkelimainen tuoksu. Lakritsaista, toffeemaista ja pähkinäistä mausteisen belgihiivaista meininkiä. Ei niin raikas, mutta pehmeämpi ja jotenkin syvempi ja voimakkaampi. Jos Westy olisi hedelmä, olisi R10 karamelli - niin erilaisia oluet keskenään ovat. Alkoholisuutta ei esiinny kummassakaan. Molemmille 9 pistettä.

Maku

Westyn maku on kuiva, sherrymäisen kuivahedelmäinen, voimakkaan humalainen ja myös tyylin keskivertoa selkeästi katkerampi. Luumua, rusinaa ja tammitynnyrimäistä kuivaa puuta. Jälkimaussa mausteista belgihiivaisuutta. Alkoholin lämpö huokuu rinnassa.

R10:n maistaminen on kuin kotiin palaaminen pitkän reissun jälkeen. Niin tutulta ja turvalliselta se tuntuu. Westyyn verrattuna se on pehmeämpi, makeampi, mausteisempi ja täyteläisempi, mutta ei niin hedelmäinen, saati läheskään niin humalainen. Tämä pehmeä täyteläisyys ja uniikilla tavalla hieman lakritsainen, jotenkin pähkinäinen sekä ajoittain jopa kermainen tuntuma toimii omaan makuuni joka kerta. Hiilihappoisuuskin on pehmeää, vaikka olut on huomattavan tuore.

Hyvinkin erityyliset oluet keskenään, vaikka samaan Quadrupel -kategoriaan molemmat vaivatta asettuvatkin. Westy siis kuivan sherrymäinen, jopa tammipuinen ja voimakkaasti humaloitu, kun taas R10 kermaisen pehmeä, mausteisempi ja makeampi (joskaan ei silti kovinkaan makea). Vaikea on pisteyttää, Westy on loistava, mutta R10 vie kuitenkin pidemmän korren. Pisteet Westy 9 ja R10 täysi kymppi. 

Suutuntuma

Rochefort on näistä täyteläisempi ja pehmeämmän hiilihappoinen. Se jättää nielaisun jälkeen suuhun hienoisen kuorrutuksen. Westy on taasen kuivempi, ei niin täyteläinen ja sen humalointi pyyhkii suun nielaisun jälkeen kuivaksi. Jälkimaku on Westyssä runsaampi ja pidempi. Molemmat hienoja omalla tavallaan. Pisteitä kummallekin 4.

Kokonaisuus:

R10 toimii omaan makuuni paremmin. Sen makumaailma on uniikki, eikä sille tahdo oikein löytyä edes jäljittelijöitä. Westy, vaikka upea olut onkin, on perinteisempi - sen kaltaisia kuivemman osaston Quadrupeleita olen maistanut useammankin, joskaan en koskaan läheskään näin voimakkaasti humaloitua, hienostuneen sherrymäistä ja silti alkoholipitoisuutensa täysin kätkevää yksilöä. Huh, mikä maistelu! Kaksi todella upeaa olutta rinnakkain. Oluiden erilaisuus kävi ilmi heti aluksi, joten tämä muuttui jo siinä vaiheessa oluiden keskinäisestä vertailusta ja kilpailuasetelmasta nauttimisen suuntaan. Molemmat ovat omalla tavallaan huippuoluita, keskinäisen paremmuuden ratkaisee maistelijan mieltymys ja minulla se kallistuu enemmän Rochefortin pehmeyden suuntaan. Pisteet Rochefort 19 ja Westy 18.

Rochefort 10 kokonaispisteet: 46/50 
Westvleteren 12 kokonaispisteet : 44/50

Molemmat siis upeita huippuoluita, mutta keskenään hyvinkin erilaisia. Olipa hieno maistelu! Olisiko Westvleteren 12 Ratebeerin arvostetuin olut, jos sen saatavuus olisi Rochefort 10:n tai St. Bernardus Abt:n tasoa? Se jääköön jokaisen itse päätettäväksi.  

Weihenstephanin ja Mikkellerin verkkokaupat lisätty listalle

0 kommenttia
 
Mikkeller twiittasi tänään yllättäen, ettei se enää toimita oluita Suomeen:
Käytännössä kävi ilmi, että Mikkeller vain etsii uutta jakelijaa oluilleen - eli yhteistyö Moestue & Caskin kanssa on tullut päätökseensä, koska Mikkeller ei ole ollut tyytyväinen sen toimintaan.

Tämä liittyy otsikon aiheeseen siten, että lisäsin olutta Suomeen toimittavien nettikauppojen listalle Mikkellerin Shopin, josta Mikkellerin oluita edelleen saa. Tämäkin kauppa on testattu ja havaittu toimivaksi. En itse henkilökohtaisesti, mutta testattu on. Postikulut ainakin tämän jutun kirjoitushetkellä ovat kiinteät 18.35€ / tilaus. Valikoimassa sekä Mikkellerin, että muiden oluita.

Toinen lisäys ko. listalle on Weihenstephanin, eli tämän erittäin kuuluisan saksalaispanimon oma nettikauppa, Weihenstephaner Fanshop, josta voi ostaa panimon omia tuotteita. Tämäkin nettikauppa tarjoaa ainakin kirjoitushetkellä vielä kiinteät 19,90€ postikulut ja toimitus on testattu ja todettu toimivaksi.

Ei muuta tänään - jatkakaa! 


Olutarvio: Samuel Smith Imperial Stout

1 kommenttia
 

Samuel Smith Imperial Stout

Panimo: Samuel Smith, Englanti
Oluttyyli: Imperial Stout
Alkoholipitoisuus: 7,0%
Saatavuus: Ulkomailta (Ostopaikka: Bier-Deluxe)

Samuel Smith Imperial Stoutin etiketti kuuluu olutkirjojen standardikuvitukseen. Tämä legendaarinen olut valmistetaan Englannissa, Yorkshiren vanhimmassa panimossa, joka käyttää vieläkin pitkälti perinteisiä menetelmiä. Vaikka panimo on vanha, perustettu vuonna 1758, on Imperial Stout huomattavasti tuoreempi tapaus - se debytoi "vasta" 1980-luvulla. Oluen valmistukseen käytetty vesi otetaan edelleen samasta 26 metriä syvästä kaivosta kuin 1758 ja olut käy kaksiosaisessa päältä avoimessa astiassa, yorkshire squaressa. Hiivakanta on sama kuin 1800-luvulla.  Hekumallisia juttuja tällaisia perinteitä arvostavalle kaverille. 

Jostain syystä tämä olut on onnistunut välttelemään minua, tai minä sitä, koko kuusivuotisen harrastukseni ajan. Nyt kuitenkin yhytin sitä saksalaisesta Bier-Deluxesta ja heilautin oitis pari pulloa ostoskoriin. Etiketti lienee säilynyt samanlaisena aina oluen julkaisusta asti - mitä nyt lisätty muutamia olutkilpailuista saatuja mitaleita. Kultainen folio kaulassa ja panimon nimi kohokuvioituna pulloon. Klassisen kaunista.



Nautittu hekumallista Saksa - Ghana ottelua seuratessa.

Musta olut. Runsas, pitsikäs vaahto. Tuoksu on brittimäisen karamellimainen, marmeladimainen, kukkainen ja varsin suklainen. Runsaan maltainen, vaan ei kovin paahteinen. Maussakaan ei ole sitä intensiivistä paahteisuutta ja lakritsia mitä nykyversioissa, vaan pehmeämpää ja brittiläisempää otetta. Seiskaprossaiseksi oikein täyteläinen, tuhti. Hieman makea, pehmeä, mutta lopussa kuitenkin riittävän katkera ja tasapainoinen. Suklaisuus on pinnalla kaikissa vaiheissa. Humalointi on aromikasta ja katkeroa löytyy keskiverrosti, kuitenkin tyylin nykynormia selvästi vähemmän. Eittämättä hienostunut, jalostunut ja tasapainoinen resepti. Hedelmäinen ja suklainen - jälkiruokamainen kokonaisuus. Hyvää on. Täyteläistä ja pehmeää. Klassikkostatus on ansaittu.

Yhteenveto

Klassikkostatuksen omaava suklainen stout
ARVOSANA: 9

Reittausblogin juhannustervehdys 2014

0 kommenttia
 
Juhannus. Keskikesän juhla. Iltapäivällä ja alkuillasta juhlittiin ystävien kanssa grillauksen ja parin vehnäisen oluen merkeissä. Nostettiin lippu salkoon, nautiskeltiin ribsejä ja makkaraa. Tuli ilta. Lapset kotiin nukkumaan. Vaimo jää vahtiin. Mies ja koira patikoivat maisemien pariin. Mukana sahtia, mukana kamera.


Ilmiö nimeltä Päivi

0 kommenttia
 
Brewdogin Hello My Name Is -olutsarja laajeni tänä vuonna jo vihdoin suomiversioon asti. Sarjan ensimmäinen olut oli ruotsin markkinoille tehty Ingrid. Sittemmin saman sarjan oluita on ollut mm. Mette-Marit (Norja) ja Vladimir (Venäjä). Vladimir julkaistiin näyttävästi Sotshin olympialaisten alla - sen etiketissä on jopa Putinin kuva. Päivi olut taasen ei ole ns. "virallisesti" Päivi Räsäselle osoitettu, mutta sen ovat suomalaiset Brewdogin blogissa äänestäneet ja kommenteissa valintaa on perusteltu nimenomaan (vittuiluna) Räsäselle. Kaikki sarjan oluet ovat marjoilla maustettuja DIPA-tyylin oluita ja marja on aina valittu kohdemaan mukaan. 

Eilen uutisoitiin, että Päivi -olut on mennyt Alkosta kuin kuumille kiville. Monessa myymälässä saldot näyttävät jo nollaa. Varsin onnistunutta sissimarkkinointia siis. Muuta mainontaa oluesta ei tehty, kuin lehdistöön levinneet "räsäsrevittelyt". Varmaa on se, että olutharrastajat eivät yksinään Alkon hyllyjä tyhjentäneet, vaan joukossa on monia ensimmäistä kertaa hieman erikoisempaa maistavia - tämä on hienoa, vaikka DIPA nyt tuskin on se helpoin "erikoisolut" ensimaisteluksi. Varmasti silti jollain rakkaus leimahti.

Itselleni Päivi oli ensimmäinen maistettu olut tästä Brewdogin sarjasta, eikä se täysin vakuuttanut. DIPA nyt ei muutenkaan ehkä ole otollisin pohja marjoilla maustettavaksi, koska sen maut ovat jo niin vahvat, että marjan maku jää väkisinkin hieman jalkoihin. Toisaalta tämän oluen ongelma ei ollut tyrnissä, vaan pellettimäisen raa'assa humaloinnissa, joka ainakin omassa suussani nousi häiriötekijäksi. En muista tällaiseen vastaavanlaiseen humalointiin oikein törmänneeni, ennen kuin tänä vuonna. Sattumoisin juuri tänä vuonna olen itse aloittanut oluen tekemisen ja ollut humalien kanssa paljonkin tekemisissä. Rauman SOPP:ssa oli myös pari olutta, joissa tällainen pellettimäisen raaka humalaveto häiritsi - samaa totesi veljeni ja yksi toinenkin paikalla ollut kaveri, joista sattumoisin molemmat valmistavat myös itse kotiolutta. En siis ole aivan yksin tämän uuden ilmiön kanssa. Liekö tämä aistimus vain pellettiä nuolleiden kotikokkien ongelma vai mikä, mutta Olutoppaan arvioista en nopeasti vastaavia havaintoja muiden arvioista löytänyt. Tyrnin kirpeys olisi sopinut tämän tyylisen oluen makupalettiin hyvin, mutta mukaan oli saatu ainoastaan happamuutta, joka toi kyllä tietyllä tavalla syvyyttä. Ei hullumpi, mutta humalointiin kompastui tällä kerralla. Ilmiönä kuitenkin hieno ja onhan tätä ollut hauska seurata. Oiva oppitunti markkinoinnista ja mielenkiintoinen katsaus suomalaisten ostokäyttäytymiseen - kuuden euron olutkin irtoaa kaupasta, kun hieman herätellään protestihenkeä poliitikkoa kohtaan.

Resepti: Reittausblogin Perushefe

59 kommenttia
 
Tässä resepti perinteisen hefeweizenin, eli suodattamattoman vehnäoluen tekemiseen. Vehnäoluet ovat siitä mukavia valmistaa kotona, että ne ovat varsin yksinkertaisia ja sietävät hieman korkeampia käymislämpötiloja (jopa 24 astetta) siitä suuremmin kärsimättä. Lisäksi ne ovat varsin nopeasti, jopa kahdessa viikossa, täysin valmiita juotaviksi.

Tällä reseptillä syntyy perinteistä hieman enemmän katkero- ja aromihumaloitu vehnäolut. Jos haluat vielä perinteisempää, niin pudota humalalisäyksiä hieman ja jätä aromihumalat vaikka kokonaan pois. WB-06 hiiva vaikuttaisi tuottavan 22-asteen käymislämpötilassa hyvät, mutta ei liialliset banaaniesterit ja hieman mausteisuutta. Katkerohumalointi vie loppumakua kuivempaan suuntaan - tämän tyylinen vehnis on oivallinen janonsammuttaja kesäkeleille!

Reittausblogin Perushefe
(Hefeweizen)

Speksit:
Original Gravity (OG): 1.051
Final Gravity (FG):  1.012 
Alkoholipitoisuus (ABV):  5.08 %
Väri (EBC): 10.7
Katkeruus (IBU): 30.3

Maltaat:
55.56% Wheat Malt
44.44% Pale Ale Malt

Humalat:
1.4 g/L Hallertau Mittlefrueh (4.8% Alpha) @ 60 Minutes (Keitto)
0.7 g/L Hallertau Mittlefrueh (4.8% Alpha) @ 15 Minutes (Keitto)
0.7 g/L Hallertau Mittlefrueh (4.8% Alpha) @ 5 Minutes (Keitto)

Mäskäys:
Yksivaiheinen infuusiomäskäys 67 asteessa 90 minuutin ajan.

Muuta:
Perinteinen 60 minuutin keitto. Hiivaus ja käymislämpötila 21-22 astetta. Hiiva Safbrew WB-06. Pullotus kun on käynyt loppuun. Jälkikäymissokeria 7g/litra. Valmista nautittavaksi jo viikon kuluttua pullotuksesta.

Maaseutumatkailua: Juhannussahtien nouto ja Finlandia Sahdin ensimmäinen olut Änkyrä

3 kommenttia
 
Satakunta - Pirkanmaa - Satakunta, meidän poppoo suhaili tämän päivän maaseutumatkailun merkeissä. Käytiin ensin parin vuoden tauon jälkeen Sastamalassa Kiviniityn kotieläinpuistossa, jossa viihdyttiin muutama tunti eläimiin tutustuen ja grillaillen. Sen jälkeen hopeanuoli ohjastettiin 20 kilometrin päähän Finlandia Sahdin nykyiselle panimolle ja baarille/ulosmyyntipisteelle.

Töpseli
Täpläkauris


Sahti on siitä jännä juoma, että lainsäädäntömme sallii sen ulosmyynnin valmistuspaikalta tai sen läheisyydestä. Finlandia Sahdilla ulosmyynti hoituu panimon kanssa samassa rakennuksessa sijaitsevasta baarista. Baarissa on A-oikeudet ja sieltä voi sekä ostaa sahtia mukaansa, että maistaa sitä paikan päällä. Sahtia saa myös ostaa omaan astiaan. Vierailin paikalla nyt ensimmäistä kertaa. Panimo on niin syrjäisessä paikassa, että sinne ei vahingossa eksy kukaan, mutta tarkoituksella paikan päälle tulleita kuitenkin riittää. Alunperin tarkoitus oli käydä nopeasti ostamassa muutama pullo sahtia mukaan juhannusta silmällä pitäen. Lapsetkin olivat jo väsyneitä kotieläinpuiston riekkumisen jäljiltä. Baarissa myytiin kuitenkin jäätelöä ja terassi näytti varsin houkuttelevalta. Lisäksi tarjolla oli panimon ensimmäinen olut Änkyrä. Otimme siis jätskit ja isukki myös Änkyrän. 

Änkyrä
Saalis matkasi kotiin kylmälaukussa

Änkyrä osoittautui todella rapsakaksi olueksi. Kyseessä on 5% suodattamaton ale, jossa pitäisi Suomalaiset Pienpanimot -kirjan perusteella maistua valmistajan mieltymys belgialaisiin vehnäoluisiin. Pohjana samaisen kirjan mukaan Finlandia Sahdin mäski ja humalaa riittämiin. Kaikki väittämät pitävät maistamisen perusteella myös paikkansa. Olut oli appelsiinimaisen hedelmäinen ja todennäköisesti saazilla humaloitu. Tasapainoinen ja rapsakka, todella puraisevan katkera, mutta silti hedelmäinen. Kuivassa loppuvedossa hieman yrttisyyttä ja vihannesmaisuutta. Varsin maistuva, ei ollenkaan sahtimainen, vaan ihan omanlaisensa olut. Reilulla kädellä annosteltu humala yllätti. Hieno pelinavaus olutpuolelle.

Ostin mukaani kaksi pulloa Finlandia Sahtia (8%) ja kaksi pulloa Finlandia Sahti Strongia (10%) - pullot olivat Alkoista tuttuja 0,75-litraisia muovipulloja. Hintaa normiversiolla 6,20€ (Alkossa 8,72€) ja Strongilla 7,40€ (Alkossa 9,94€). Hemmetin hyvää sahtia kohtuuhintaan siis! Oli kyllä jotenkin jännää ostaa sahtia mukaan baarista. Normitilanne sivistysvaltiossa, mutta täällä kekkoslovakiassa jotenkin niin ihmeellistä ja hienoa. Kyllä tämä ulosmyynti pitäisi sallia täysmääräisenä, ilman 4,7% rajaa, ihan oluillekin. Tilannehan on se, että jos Finlandia Sahti pullottaisi Änkyrää, ei se saisi myydä sitä ulos. Ulosmyyntilupa kun koskee ainoastaan sahtia. Eli puolet vahvempi sahti ulosmyytynä on no problem, kun taas prosenteiltaan maltillisempi olut on kuin paholainen suoraan pimeyden ytimestä. Hassua. Suosittelen niin Kiviniityn kotieläinpuistoa kuin Finlandia Sahtiakin. Tässä oiva yhdistelmä lapsiperheelle, jonka vanhemmat diggaa hyvästä sahdista.

Reittaus-TV Episodi 28: Katsaus Suomalaiset Pienpanimot kirjaan

0 kommenttia
 
Suomalaiset Pienpanimot on Santtu Korpisen ja Hannu Nikulaisen kirjoittama uunituore kirja. Todella erinomainen, tyylikäs, visuaalinen ja viihdyttävä summaus Suomen pienpanimoskenen tilasta keväällä 2014.

Kirjoitin tästä aiemmin tekstimuotoisen arvion, joka on luettavissa TÄSTÄ LINKISTÄ. Arvio kirjoitettiin sähköisestä versiosta, mutta nyt kun sain kirjan oikeasti fyysisesti käteeni, niin päätin tehdä vielä tämän videokatsauksenkin. Tämä kirja ansaitsee sen. Todella näyttävä teos, jota suosittelen vilpittömästi.

Olutarvio: Erdinger Urweisse

1 kommenttia
 

Erdinger Urweisse

Panimo: Erdinger Weissbräu, Saksa
Oluttyyli: Hefeweizen
Alkoholipitoisuus: 4,9%
Saatavuus: Alkon kesän kausiolut (3,74€ / 0,5l)

Erdinger on Saksan ja oletettavasti samalla myös koko maailman suurin vehnäolutpanimo - siis todellakin panimo, joka valmistaa pelkkiä vehnäoluita. Jos haluat erikoistua yhteen tyyliin tai pikemminkin tietyn tyyppisiin oluisiin, on sinun parempi tehdä se oikeasti kunnolla. Ainakin jos haluat menestyä. Näin Erdingerillä on ilmeisesti tehtykin, sillä panimo on ollut pystyssä vuodesta 1886 ja porskuttaa vahvana edelleen. Nyt arvioinnissa oleva Urweisse kuuluu panimon tuoreimpiin tuttavuuksiin, se lanseerattiin vuonna 2008, mutta reseptiä on haettu peräti 120 vuoden takaisista arkistoista. Tuskinpa aivan sellaisenaan, mutta ehkäpä jonkinlaisena kunnianosoituksena. Reseptissä vehnä- ja pale maltaita, sekä Hallerthau humalia - sattumoisin aivan kuten omassakin vehnäoluessani, jonka noin pari viikkoa sitten kotipanimossani tein. Siitä lisää myöhemmin, nyt Erdingerin pariin.


Hieman normivehnistä tummempi, oranssi ja samea sekä toki runsasvaahtoinen kuten pitääkin. Tuoksu on puhdasta laatuvehnää - se lyödään tiskiin heti, ei epäilystäkään. Banaania, purukumia ja vehnäistä mallasta. Konstailematon. Raikas. Maku on purukumimainen, sitruunainen ja vehnäinen. Erittäin tasapainoinen ja raikas. Alku- ja keskivaiheilla ehkä aavistuksen makeampi kuin tyylin normi, mutta kuivahtaa sitten lopussa tyylikkäästi. Runko on melko kevyt ja raikas, mutta runsaine hiilihappoineen kuitenkin täysin ryhdikäs. Jos perinteikkäästä vehnästä pitää niin onhan tämä varma valinta. Omissa kirjoissani jää silti vielä Ayingerin Brauweissen taakse, mutta haastaa ja voittaa kyllä Franziskanerit, Weihenstephanit ja Paulanerit. Ainakin näin mielikuvissa - rinnakkainvertailuhan kertoisi sitten totuuden.

Yhteenveto

Se on vehnäolutta, ei mitään muuta.
ARVOSANA: 9-

Olutarvio: Primátor Premium

0 kommenttia
 

Primátor Premium

Panimo: Pivovar Náchod, Tshekki
Oluttyyli: Pils
Alkoholipitoisuus: 5,0%
Saatavuus: Alko (2,99€ / 0,5l)

Olutoppaan foorumin keskusteluista bongasin vahvoja suosituksia tälle pils-tyyliselle oluelle. Olihan se otettava maistoon, kun hinta-laatusuhdetta kuvattiin erinomaiseksi. Primator Premium on tyypillinen tshekkipils, 100% ohramallasta ja 100% Saaz-humalaa. 

Samoissa keskusteluissa mainittiin, että eräs tshekeissä vieraillut foorumisti oli ostanut tätä olutta ihan normaalihintaan paikallisesta kaupasta - 0,29€ / pullo. Siis täysin samaa tuotetta ja tuo on kaupan ulosmyyntihinta. Nyt hinta on Suomessa tasan kymmenkertainen, vaikka se on ostettu (oletettavasti) tuottajalta tukkuhintaan vielä halvemmalla kuin tuo 0,29€ / pullo. Näyttäisi siltä, että joku tässä mättää. Verot ja kuljetukset ym. huomioidenkin ei kymmenkertaista hintaa nyt vaan voi saada, ilman että välissä on joku täysin tehoton toimija. Toimija, johon eivät normaalit kilpailun lainalaisuudet päde. Syyttävä sormi osoittaa jälleen rakkaan monopolimme suuntaan - tarvitaanko tuota fossiilia enää mihinkään?




Kirkas, kultainen ja pirteästi vaahtoava, eloisa olut. Tuoksu on hieman diasetyylinen, puhtaan ja raikkaan viljainen sekä tuntuvasti saaz-humaloitu. Selvää Pilsner Urquell vibaa, mutta huomattavasti pehmeämmällä ja runsaammalla maltaisuudella. Olut on suussa pehmeää, mallaspeti on kuin untuvapatja ja hiilihappoisuuden pehmeyskin on vertaansa vailla. Puraisu sitten lopuksi on kuitenkin aika kesy, mutta ei tämä silti raskaaksi jää. Tyylipuhdas tshekki, pehmeä, erittäin juotava, mutta ei kuitenkaan Urquellin tasoisesti pureva ja aromihumaloitu. Pehmeämmän pilsin ystäville satavarma valinta, ei mitään valittamista. Ostan toistekin.

Yhteenveto

Erittäin pehmeä, erittäin juotava
ARVOSANA: 8+

Olutarvio: To Øl Primal Pils

0 kommenttia
 

Primal Pils

Panimo: To Øl, Tanska
Oluttyyli: (Imperial) Pils / Höyryolut
Alkoholipitoisuus: 6,0%
Saatavuus: Alko (4,60€ / 0,33l)

Tämä tanskalainen hieman normaalia tukevampi pils tuli tuossa kevään korvalla uutuutena Alkon valikoimaan. Olut tunnetaan Ratebeerissä nimellä Stalins Organ, eli Stalinin urut, joiksi toisessa maailmansodassa kutsuttiin puna-armeijan raketinheittimiä. En tiedä onko nimi vaihdettu nimenomaan Suomen markkinoita varten, mutta tuskinpa Stalinin uruilla olisi hyökätty monopolin hyllyille. Lisäksi Ratebeerissä kerrotaan oluen olevan höyryolut (aka Californian Common) ja vaikka olut onkin pohjahiivalla käytetty, niin käymislämpötilaksi mainitaan 22 astetta - yleensähän pohjahiivaolut käy yli puolet kylmemmässä. 

Nykyinen nimi, Primal, saattaisi viitata oluen lievään - alkukantaiseen - savuisuuteen, mutta mitäpä niitä pohtimaan sen enempää - let's drink some beer! Valmistusaineet: Pilsner-, melanodin- ja cara crystal -maltaat, savustetut kauramaltaat ja -hiutaleet. Tomahawk-, Simcoe- ja Tettnanger-humalat.


Olut kaatuu lasiin hieman utuisena, koska täräytin pullosta jälkikäymishiivatkin sekaan - en jotenkaan ajatellut, että pils olisi suodattamatonta / pullossa jälkikäyvää. No, ehkä sekin on osa sitä "alkukantaisuutta". Väri on kaunis, ilta-aurinkoisen oranssi ja vaahto jättää tiheät pitsit lasin reunoille. Tuoksu on kiivimäisen kirpeän hedelmäinen, aavistuksen savuinen ja melko maltainen - ei oikein pilsmäisen kepeää ja puhdasta maltaisuutta, mutta ei oikein karamellistakaan. Jonkinlainen välimallin maltaisuus. Yleisilme on hieman tunkkainen, ei ollenkaan niin raikas kuin pilsin olettaisi olevan. Katkero nipistää kieltä heti siemaisun alussa. Pintahiivamainen hedelmäisyys korostuu maussa, ei tästä oikein irtoa pilsmäisiä fiiliksiä, vaan enemmänkin sellaisia keskivertoa hieman tunkkaisemman APAn tuntua. Ei siis aivan vakuuta. Melko kuiva, hieman savuinen ja tiukasti katkera loppu kuljettavat olutta parempaan suuntaan, mutta silti yleisilme huokuu sellaista Pils/APA -välimallin ratkaisua - ei oikein kumpaakaan kunnolla, vaan molempia hieman "vajaasti". Ihan ok näin kerran nautittavaksi, mutta ei toistamiseen.

Yhteenveto

Välimallin olut, hieman tunkkainen
ARVOSANA: 7+

Olutarvio: Hiisi Lutakko Offroad 4,5%

0 kommenttia
 

Lutakko Offroad 4,5%

Panimo: Panimo Hiisi, Suomi (Jyväskylä)
Oluttyyli: Vehnäale
Alkoholipitoisuus: 4,5%
Saatavuus: Maitokaupat (Ostopaikka: Ruokapuoti Lumo, Rauma)

Hiisi Lutakko Offroad on vehnäale, jonka mallaspohja on 100% vehnää - mallastettua ja mallastamatonta. Yleensähän vehnäoluissa on vähintään 20% myös ohraa ja usein enemmänkin. Oluen nimessä on netin arviosivuilla mainittu vahvuus 4,5%, sehän tarkoittaa sitä, että oluesta on myös erivahvuinen versio, joka tässä tapauksessa on 5,7% ravintolaversio. Maitokauppoja varten on jouduttu järjettömän lainsäädäntömme vuoksi tekemään oma kevyempi versio. Kuulemani mukaan tässä on mukavasti myös humalaa, joka ei nyt varsinaisesti yllätä - kyseessähän on kuitenkin Hiisin olut.


Utuinen, kultaoranssi olut, joka vaahtoaa runsaasti. Vaahto on aika suurikuplaista ja ilmavaa. Tuoksu... mein gott! Aivan kuin hedelmäkakkua, jossa on kosolti mansikkaa ja lisäksi aprikoosia ja persikkaa päällä. Hedelmien tuntu on niin hedelmäsokerinen ja raikas, että se saa leivosmaisia piirteitä. 100% vehnäinen mallaspohja velloo hieman happamana tämän erittäin runsaan hedelmäisyyden alla. Maku on aluksi kevyen makea ja mansikkainen sekä täynnä tropiikin hedelmiä. Keskivaiheilla vehnäinen mallaspohja nousee enemmän esiin ja vie makua happamampaan suuntaan. Suutuntuma on jotenkin ilmava - kevyt, mutta kuitenkin jotenkin runsas. Katkero puree kevyesti, mutta napakasti ja jälkimaku on tuttua greippiliukua. Olipas yllättävä hedelmäsoppa ja täysin vehnäinen mallaspohjakin toimii oluen eduksi tarjoten hedelmien tueksi sopivasti happamuutta. Yksi parhaista, ellei paras maistamani maitokauppavahvuinen uutuusolut tänä vuonna. Vahvempi versio lienee vielä parempi ja sitä saanee ainakin Lutakosta.

Yhteenveto

Tasapainoinen, erittäin hedelmäinen olut.
ARVOSANA: 8½

Reittaus-TV Episodi 27: Maistelussa Kouvostoliiton Alt Kouvola 1960 normaali & tammitettu

1 kommenttia
 
Altbier, tuo hieno lähes unohdettu oluttyyli. Hienoa, että tällaisia klassisia tyylejä pidetään elossa Suomessakin kotipanijoiden, tai ainakin yhden, toimesta.

Tässä episodissa tein yleisön pyynnöstä enemmän jälkieditointia. Pyrin pitämään videon lyhyempänä ja leikkasin turhat maiskuttelut (joo, se on semmonen mun maneeri) ja jaarittelut pois. Toimiiko uusi konsepti paremmin kuin vanha? Täyspitkää sensuroimatonta vai leikattua kompaktia?

Olutarvio: Du Bocq Saison 1858

0 kommenttia
 

Saison 1858

Panimo: Brasserie Du Bocq, Belgia
Oluttyyli: Saison
Alkoholipitoisuus: 6,4%
Saatavuus: Ulkomailta (Ostopaikka: Bier-Deluxe)

Du Bocqin Saison päätyi lasiini eilen iltapäivän auringossa. Tämäkin Saksasta tilattu pullo on jo hyvän tovin ehtinyt ikääntymään, sillä päiväys on 11.06.15, oletettavasti pullotettu samana päivänä vuonna 2013, eli pullo olisi aika tarkkaan vuoden ikäinen. Saison ei välttämättä pientä ikäännytystä säikähdä, sillä alunperin tyylin oluet pantiin talvella ja nautittiin seuraavana kesänä - tämän pullon sykli on pyörähtänyt vielä puoli vuotta tästä eteenpäin. Alkossa on Bocqin oluista Gauloise Brune, joka on varsin maukas ja maitokaupoissa maukas witbier Blanche De Namur.



Samea, haalean kultaoranssi väri ja tuttu belgityyliin kumpuileva vitivalkea vaahto. Tuoksu on raikkaan appelsiininkuorimainen, sitruunainen, korianterimainen ja pehmeästi hapan. Oikeastaan hyvinkin witbiermäinen kaikessa raikkaudessaan. Pehmeää, miellyttävää ja raikasta hedelmäisyyttä. Maussa on hieman enemmän särmää saisonhiivan ja humaloinnin iskiessä kehiin kosolti happamuutta ja katkeruutta. Hedelmät pysyvät silti kehissä mukana raikkaina ja kuulaina - onpa herkullinen kokonaisuus! Selvästi maustettu ja witbiermäisen sitruunainen, mutta saisonmaisella katkerovedolla. Alkoholi häivähtää lopussa ja rungossa on hieman raskautta, eli toimisi matalaprosenttisena varmasti vielä paremmin. Onnistunut, oikein nautittava kokonaisuus!

Yhteenveto

Witbier + Saison = Hyvää!
ARVOSANA: 8½

Olutarvio: Baumburger Heller Bock

0 kommenttia
 

Baumburger Heller Bock

Panimo: Klosterbrauerei Baumburg , Saksa
Oluttyyli: Heller Bock
Alkoholipitoisuus: 6,8%
Saatavuus: Alko (3,15€ / 0,33l)

Tämä olut nautittiin jääkiekkokisojen Suomi - Tshekki välieran aikana. Yleensä tykkään kirjoittaa jutut valmiiksi oluen nauttimisen yhteydessä, eli tässä on nyt vähän tällaisen väli- tai täytejutun makua. Halusin kuitenkin tämän oluen pääsevän linjoilla esille, koska se oli hyvä. Se oli oikein maukas ja pehmeä vaalea bock. Hieman alkoholinen, mutta 6,8% saakin hieman tuntua. Aiemmin Rauman SOPP:ssa tykkäsin kovasti Bryggeri Helsinki Maibockista, joten päätin sitten ostaa Alkosta verrokiksi tämän Baumburgerin, koska muuta vastaavaa ei oikein tarjolla ole ja tämähän on kevään uutuusoluitakin (Alkossa). En tiedä sitten mistä johtuu, että tällainen pehmeä, täyteläinen ja "turvallinen" tyyli tuntuu näin alkukesästä maistuvan oikein hyvin. Kenties olen ehkä kiskonut IPA-tyylisiä oluita viime aikoina sen verran paljon, että tällainen irtiotto perusasioiden ääreen tuntuu erittäin raikkaalta, suorastaan elämyksellistä.

Baumburgia ei pidä sekoittaa savuoluen mekkana tunnettuun Bambergiin, sillä paikkakuntien väliin mahtuu reilut 300 kilometriä. Aiemmin arvioimani Stift Engelszellin trappistit tulevat itseasiassa vain 130 kilometrin päästä Baumburgista, eli Saksan eteläosissa lähellä Itävaltaa ollaan. Baumburger on perheomisteinen luostaripanimo, joka viljenee itse ohransa ja humalatkin tulevat läheiseltä Hallerthaun alueelta. Kuulostaa kaikin puolin kannatettavalta toiminnalta. 



Utuisen kultaoranssi ja keskiverrosti vaahtoava vaalea bock. Tuoksu on hunajainen, kukkaisen kesäinen ja hieman alkoholin lämpöä huokuva. Suussa mukavan pehmeää, täyteläistäkin. Hunajaa, kukkaisuutta, kevyt katkero. Uppoaa hyvin, miellyttävä juoda. Alkoholi nousee lopussa lämmittäväksi ja vilahtaa maussakin. Kokonaisuutena onnistunut.

Arvion pituus lienee suoraan suhdannollinen tuon käynnissä olleen jäkismatsin jännitysmomenttiin. Tärkein käy kuitenkin ilmi, eli pehmeää, täyteläistä ja miellyttävää.

Yhteenveto

Pehmeää, täyteläistä ja miellyttävää
ARVOSANA: 8+

Alkon kesäoluet julki - vain 4 kpl ja kaikki vehnäoluita

2 kommenttia
 
Otsikko kertookin jo kaiken oleellisen, eli Alkon kesän kausioluet tulivat "julki", eli näkyville Alkon sivuille tänään. Oluita on neljä, joka on aivan naurettavan vähän, ja ne ovat kaikki vehnäoluita. Tämä on jotenkin taas niin huikaisevaa suorittamista rakkaalta monopolilta, ettei sitä voi kuin ihmetellä. 

Alkon kesän kausioluita ovat:

Kyllä, siellä on perusvehnää, on hieman tummempaa, on luomua ja on suodatettua - mutta kaikki vehnäoluita. Lisätään siihen vielä se, että Alkon valikoimassa on tällä hetkellä ainakin 13 olutta, joita voi suoraan verrata näihin (saksalaistyylisiä perusvehniä hieman eri tummuusasteilla). Mitä ihmettä? Sitten päälle vielä lähes neljän ja Störtebekerillä jopa lähes viiden euron hinnat. Vertailun vuoksi Nokian Elowehnää, joka on maitokauppojen paras vehnä, saa 2,14€ / 0,5l. Ei se Alkon parhaille vehnille makunsa puolesta pärjää, mutta hinta-laatusuhteessa se on vahvoilla. Eri tyylien ilosanomaa pitäisi julistaa, mutta ei... jotenkin aika aneemisen oloinen listaus. 

Ei tämä kuitenkaan sitä tarkoita, etteikö Alkoon kesän aikana tulisi muitakin oluita. Tulee, mutta ne eivät kuulu kesän kausivalikoimaan, eli osa niistä voi olla kertaerinä ostettuja tai pysyvämpiä vakiovalikoiman tuotteita. 

Muut tänään listatut oluet:


BrewDogin Hello, My Name is -sarjan suomiolut, eli Päivi, tulee siis Alkoon, kuten maahantuoja (Diamond Beverages) aiemmin lupaili. Täsmähaulla, eli tasavertaiset kilpailusäännöt hakuprosessissa sivuuttaen, mutta tulee kuitenkin. Se on hyvä, testaan mielelläni. Toinen uutuus on Greens IPA, joka on myös hyvä listaus. Ei siksi, että se välttämättä olisi hekumallisen huikea West Coast humalajytky, vaikka voihan se olla sitäkin, vaan siksi, että se on gluteeniton. Tämän osalta Alko täyttää sen, minkä sen monopoliasemassa olevana pitääkin täyttää - tarjoaa vaihtoehtoja keliaakikoillekin. Se on ilmeisesti vielä täysin gluteeniton, koska raaka-aineissa ei ole ohraa ollenkaan (Mallastetut hirssit, ruskeat riisinjyvät, mallastetut tattarit ja durrat, sokeri, karamellisoitu sokeri. Simcoe-, Amarillo- ja Nelson-humalat.)

Sellaisia luvassa siis rakkaan monopolin tarjonnassa tänä kesänä. Oikeasti vain neljä olutta ja oikeasti kaikki vehniksiä... hahah, onhan se hauskaa. Voisi vituttaakin, ellei voisi a) tehdä oluitaan itse b) tilata oluitaan ulkomailta.