Saisonkesä 2019 special: Linden Pi.La 2016 vs 2018

Lindenin oikea käsi Pasi "Paita" Rantanen ja Pienpanija Linden Turku Craft Beer festivaleilla 2019

Vappuaaton erityisen maistelun tarjoaa paikallinen pienpanija Linden komeapaitaisine kätyreineen. Sain kunnian vastaanottaa pullot kaikkien aikojen ensimmäisestä ja toistaiseksi viimeisestä Pi.La Farmhouse Ale kaupallisesta valmistuserästä. Linden kehitti reseptin kotipanimossaan Brooklyn Sorachi Acen innoittamana ja pääsin maistamaan 6,3% vahvuista kotiversiota jo maaliskuussa 2016. Lokakuussa 2016 olikin sitten ensimmäisen kaupallisen erän vuoro ja jo tuolloin Pi.La toimi vakuuttavasti. Arvio kiteytyi näihin sanoihin "Todella hyvä ja aidon belgityylinen olut - monesti suomalaisten pienpanimoiden saisonit ovat turhan makeita, mutta tämä ei ole." 

Erittäin mielenkiintoinen maistelu siis luvassa ja tietysti kunnia päästä suorittamaan tällainenkin vertailu.

  
Linden Pi.La
5,3% | Vesi, ohramallas, humala, hiiva | Humalina Amarillo ja Sorachi Ace 

Vintage 2016 | BBE 9.5.17 | Kaikkien aikojen ensimmäinen kaupallinen erä
Vintage 2018 | BBE 7.5.19 | Toistaiseksi viimeinen kaupallinen erä

Oluen erien reseptit on muuten täysin samat, mutta hiiva on eri. Muutamassa ensimmäisessä erässä hiivana toimi Mangrove Jack M29, jonka saatavuus suuremmassa pakkauskoossa kuitenkin loppui ja hiiva piti vaihtaa nykyiseen Fermentis SAFALE BE-134 Belgian Saisoniin.

2016 vs 2018

Vanhempi on selvästi väriltään tummempi ja se kertoo siitä, että happi on päässyt jo vaikuttamaan. Tuoreempi on sellainen kuin muistankin oluen olleen, eli vaalea ja valkoiselta vaahdoltaan runsas sekä kestävä. Iäkkäämmän tuoksu on pehmeämpi, yllättävästi brittityylisen marmeladimainen, hieman appelsiininkuorimainen, marjainenkin, mutta ei mielestäni juuri pahvinen tai muuten oksidoituneen oloinen. Muistuttaa enemmänkin brittiolutta. Tuoreemman tuoksu on iskevä, raikas ja pippurinen sekä humalainen. Todella selvä ero, kuten toki kahdessa vuodessa voi olettaakin syntyvän. Toki hiivakin on eri, mutta kyllä ikä on tässä isompi tekijä, koska oluen ensimmäinenkin erä aikanaan oli kunnon saisonia. Uudempikaan ei enää tuoretta ole ja niinpä Sorachi Acen limemäinen ja osin tillimäinenkin aromikkuus tuntuu jo kaikonneen ja hiivan upea saisonille ominainen mausteisuus pääsee nyt paremmin esiin. Uudempi on erinomainen, vanhempi myös varsin hyvä, mutta ei kyllä enää saisonia muistuta. 

Uudemman maku on niin ikään terhakka, iskevän raikas ja myös riittävän katkeroinen. Loppuveto kuivuu jopa purevaan pippurisuuteen ja loppumaussa saadaan humalaisuuttakin vielä mukaan. Vanhempi on jo auttamatta vanhentunut ja nyt myös hapen saanti varmistuu jälkimaun pahvimaisuuden muodossa. Lindenin aiempi lähes täysin käsityönä tehty pullotus päästi väkisinkin happea mukaan ja vaikka se ei päiväyksen sisällä oluessa niin tuntunutkaan, niin kaksi vuotta päiväyksen ylityttyä kyllä tuntuu. No, sitä osasin kyllä odottaakin. Nyt panimolla on kuitenkin pullotus ihan näinä päivinä päivittymässä automatisoituun ja hapettomaan linjastoon, joka parantaa laatutasoa entisestään. Olut ei muuten kuitenkaan ole mitenkään pilalla, se on vain vanha. Uudempi versiointin sen sijaan toimii kybällä, jopa aivan tuoretta paremmin, koska saisonhiivan mausteisuus on nyt korostuneempi ja etenkin loppuveto napakan kuivana hekumallinen. Olut jää harmittavasti juuri pois tuotannosta ainakin väliaikaisesti ja sen tilalle nousee Pi.La Raspberry edition, joka on niin ikään (tietysti!) tulossa Reittausblogin arvioitavaksi. 

Yli-ikäisen sijoitan "Spesiaalit"-kategoriaan merkinnällä ”wanha”, koska ei olisi päiväyksen ylityttyä reilua laittaa sitä kehnompien joukkoon. Pitää lisäksi arvostaa tekijän rohkeutta tuoda kaksi vuotta päiväyksen ylittänyt olut ylipäätään maistettavaksi. Tuoreempi menee ylimpään kategoriaan - juuri sen tyylinen iskevän raikas kesäjuoma millaiseksi saisonin miellän. Ei ehkä monimuotoisuudessa aivan hekumallisen Het Nestin Koekedamin tasoa, mutta erinomaisesti toimiva kokonaisuus kuitenkin. Kiitokset Mikolle ja Pasille oluista!

Fiilispohjainen ranking

Kärkipäätä:
Het Nest Koekedam (Queen of Diamonds)
Moose On The Loose Hop Moose Series Hopson

Linden Pi.La 2018

Varsin jees:

Beerzebub Quercus Crapulata (kotiolut)

Silly Saison

Brussels Beer Project Wild Child

Õllenaut Sauna Alus 

De Dochter van de Korenaar Noblesse Extra-Ordinaire

Vähän kehnommat:

Spesiaalit:  

Linden Pi.La 2016 (wanha)

Bändiolut: Stone & Metallica Enter Night Pilsner

Enter Night

Panimo: Stone Berlin, Saksa
Oluttyyli: Pilsner
Alkoholipitoisuus: 5,7%
Saatavuus: Alko (4,64€ / 0,5l) arvioitu tölkki saatu maahantuojalta

Heinäkuussa Hämeenlinnassa konsertoiva Metallica ja Stone Brewing ovat tehneet yhdessä oluen. Olut on tyyliltään pilsner, eli runsaasti humaloitua vaaleaa lageria on tarjolla. Olut on lisäksi vielä kuivahumaloitu, eli humalaa on lisätty suoraan käymistankkeihin vielä varsinaisen vierteen keiton jälkeen. Tämä tuo olueen ja erityisesti sen tuoksuun lisää humalien aromikkuutta. Stone Brewing on Yhdysvaltojen yhdeksänneksi suurin itsenäinen panimo, jonka päämaja sijaitsee Kalifornian Escondidossa, San Diegon piirikunnassa. Metallica on tunnetusti niin ikään Kaliforniasta lähtöisin, mutta tosin Los Angelesin piirikunnan puolelta. Samaa ikäluokkaa ja samoilta seuduilta kuitenkin, joten siinä ehkä se yhteistyökuvioiden "the juttu". Jenkeissä myytävä versio on tietysti tehtykin siellä, mutta Euroopassa myytävä olut on valmistettu Stone Brewingin panimolla Berliinissä. Kyseinen Berliinin panimo tosin myytiin juuri äskettäin skotlantilaiselle Brewdogille, joten oluen tulevaisuuden yllä leijuu ainakin Euroopassa jonkin sortin varjo. Tölkin pohjasta löytyy tölkityspäivä, joka minun tölkeissäni on 12.3.2019, kohtalaisen tuoretta siis. 

Oluen tarinaa avaa parhaiten tämä panimon julkaisema minidokkari "The Story of Enter Night Pilsner".

Kirkas, kultainen ja vaahdoltaan kestävä olut. Tuoksu on raikas, viljaisen maltainen, kesäisen niittyinen ja hieman hedelmäinen. Tyypillinen saksalaista laatua oleva lagerin tuoksu, mutta voimakkaampana ja humalaisempana. Käyminen on tapahtunut kylmässä ja hiivan käymisaromit ovat hyvin neutraalit, jolloin maltaisuus nousee parhaiten esiin ja humaloinnin kukkaisuus sekä yrttimäisyys tulevat myös puhtaasti läpi. Stonen kokoluokassa prosessi on tietysti huippuunsa hiottu ja laatutaso sen mukaista. Maku on hyvä ja juotavuus timanttinen. 5,7% vahvuus tarkoittaa täysmaltaisessa lagerissa varsin tukevaa ja maukasta runkoa ja tässä on keittoon täräytetty sen verran tuntuvasti humalaakin, että loppuvedon katkeruus tasapainottaa rungon makeuden täydellisyytä hipovalla tavalla - suuhun jää miellyttävä ja pitkäkestoinen jälkimaku, jossa humalien yrttimäisyys ja katkeroisuus jää leijailemaan miltei loputtomiin. Jälkimaun katkaisee vain seuraava, usein aika nopeastikin otettava siemaus. Juotavuus on siis kohdillaan. Jotkut "true-äijät" varmaan väittäisivät, etteivät pidä tästä, koska tämä on lageria ja "mainstreamia", mutta kun toteutus, ulosanti, karisma ja yksityiskohdat ovat kaikki yksinkertaisesti vaan kohdillaan, niin homma toimii juuri niin kuin 'tallica parhaimmillaan lavalla. Ilo nauttia vaikka sama setti useampaankin kertaan.

Yhteenveto

Runsasmakuinen, juotavuudeltaan erinomainen pilsner

ARVOSANA: 9

Saisonkesä 2019: De Dochter van de Korenaar / Het Nest / Moose on the Loose

Saisonkesä 2019 jatkuu. Edellisessä jutussa päästiin jo varsin mittavaan neljän saisonin kokonaislukemaan ja nyt tykitetään suoraan suoneen kolme saisonia lisää. Yksi tulee Porista, yksi Belgiasta ja yksi niin ikään Belgiasta, mutta Baarle-Hertogin Hollannin rajojen sisällä sijaitsevan eksklaavin puolelta. Kuulostaako monimutkaiselta? No, sitä se onkin, mutta olut on kuitenkin olutta ja saison vain saisonia, joten mennääs taas!

De Dochter van de Korenaar Noblesse Extra-Ordinaire
7% | Vesi, ohramallas, vehnämallas, humala

No nyt netistä tilatusta laatikosta nousi sokealla satunnaisotannalla tällainen. Tämä ei olekaan luokiteltu saisoniksi vaan blondeksi. Otin näitä nettitilaukseeni mukaan, koska laatikko ei tullut täyteen pelkistä saisoneista ja tietysti vain täysiä laatikoita tilataan. Yritin kuitenkin pitäytyä niissä eniten saisonmaisilta vaikuttavissa blondeissa - jos se nyt mitään kenellekään sanoo. Tämän pitkänimisen oluen ulkonäkö on enemmän oranssinen kuin blondi ja vaahtoa muodostuu erittäin runsaasti. Tuoksussa on jopa tripelit mieleen tuovaa hunajaisuutta ja pientä lämpöä, mutta myös hedelmäisyyttä. Ei niinkään saisonille tyypillistä mausteisuutta, kuten ei pitäisikään. Maltaisempi kuin keskitien saisonit. Maku on mausteisempi ja runsaan hiilihappoisuuden kanssa loppuun kiteytyvä katkero vähintään saisonien tasoa. Humalien aromikkuuttakin kohoaa mukavasti, nyt kun käymisaromit tuntuvat ottavan vähemmän roolia. Makua on runsaasti ja se on hyvää, mutta jopa belgioluen tapauksessa ylimitoitettu hiilihappoisuus syö juotavuutta. Ainakin tässä setin ekassa blondessa nyt maltaisuus ja humalat korostuvat, ei niinkään hiivan tuottama mausteinen esterisyys. Jälleen varsin jees. Olisi voinut nousta ylimpään kategoriaankin, jos olisi ollut maltillisemman hiilihappoinen ja ehkä mallaspohjaltaan hieman vaaleampi. Blonde tai saison, tyylistä viis siis, mutta vakuuttavaa belgilaatua.

Het Nest Koekedam (Queen of Diamonds)
6,5% | Vesi, mallas, humala, hiiva, sokeri

Hieman utuinen, väriltään vaalean kultainen ja vaahdoltaan kestävä olut. Tuoksu on hieman kirpakka ja erittäin raikas. Pirskahtelevaa omenankuorimaisuutta, aavistus hunajaa ja korianterista mausteisuutta sekä yrttimäistä humalaisuutta. Olut on suussa kuivahko, katkeroinen ja pirteän hiilihappoinen. No nyt on juotavuus ja raikkaus kohdillaan! Pippurinen jälkiveto ja runsas humalointi tuovat tarvittavaa purentaa, mutta runko, vaikka ei piiruakaan makea olekaan, kantaa sen hyvin. Taitaa tämäkin tyyli vaatia yli kuusi prosenttia vahvuutta, että kokonaisuudesta saadaan rakennettua näin hienosti toimiva. Nyt löytyy kaikkea mielestäni saisonille olennaista - pirtsakkaa hedelmää, mausteisuutta, katkeroa ja voimakkuutta. Tää menee ylimpään kategoriaan niin että heilahtaa!

Moose On The Loose Hop Moose Series Hopson Dry Hopped Saison
6,2% | IBU 42 | Maltaat: Pilsner, Cara Pale | Humalat: Cascade | Hiiva: Lallemand Belle Saison

Aika lailla kirkas, väriltään kauniisti syvän kultainen ja vaahdoltaan valkea. Tuoksussa saisonhiivan mausteisuus ja ”belgihedelmä” sekä Cascaden niittykukkaisuus ja sitruksisuus toimivat nautinnollisesti yhteen. Olisiko käymisaromien rooli tässä pulloversiossa jopa korostuneempi kuin hanaversiossa Turku Craft Beer festeillä maaliskuun alussa? Olut on ilmeisesti samaa keittoerääkin. Todella herkullinen, voimakas ja houkutteleva tuoksu. Maku on niin ikään nautinnollinen. Kaikki ikään kuin loksahtaa kohdilleen siten, että kokonaisuudesta muodostuu enemmän kuin osiensa summa - ja se on huippuoluen merkki! Cascaden ja saisonhiivan yhteispeli toimii, katkeruutta on riittämiin ja napakkuus on hyvä. Makeutta tässäkin on esim. edellistä verrokkia Het Nestin miltei rutikuivaa Koekedamia enemmän, mutta ei silti turhan paljoa ja se pienikin makeus toimii hyvin kuivahumaloinnin sitruksisuuden kanssa yhteen. Oli mielestäni Turku Craft Beer festien paras ja toimii yhtä hyvin, ellei paremmin nyt kun käymisaromien rooli vaikuttaa nousseen isommaksi viikkojen saatossa. Erinomainen ja siten fiilispohjaisesti tietysti kärkipäätä. 

 

Ja näin saatiin maistettua 7/ties kuinka monta saisonia ja nyt saatiin jo kärkipään rankingiin kaksi varianttia. Ei vielä kehnoja, eikä toivottavasti tulisikaan. Taistelu jatkuu!

Fiilispohjainen ranking

Kärkipäätä:
Het Nest Koekedam (Queen of Diamonds)
Moose On The Loose Hop Moose Series Hopson

Varsin jees:

Beerzebub Quercus Crapulata (kotiolut)

Silly Saison

Brussels Beer Project Wild Child

Õllenaut Sauna Alus 

De Dochter van de Korenaar Noblesse Extra-Ordinaire

Vähän kehnommat:

Spesiaalit: 

Bändiolut: Coolhead x Tyrantti Kobra 2

Tyrantti Kobra 2

Panimo: CoolHead Brew, Tuusula
Oluttyyli: NEIPA
Alkoholipitoisuus: 6,66%
Saatavuus: Alko (5,50€ / 0,33l)

Vaaran ja nopeuden nimeen vannova Tyrantti on Nahka-Sami Silvennoisen, Henkka Segerin ja Paha-Tapio Pennasen muodostama nahkahevitrio. 80-luvun Iron Maidenin ja Judas Priestin renkaiden jäljissä viilettävän yhtyeen 8.2.2019 julkaistu debyyttialbumi ylsi Suomen virallisella listalla sijalle 6.

Tyrantin prioriteetit ovat siinä mielessä kunnossa, että viime keväänä kauan ennen ensimmäistä levyä, julkaistiin jo ensimmäinen olut, "Kobra". Oluen valmisti tuusulalainen pienpanimo CoolHead. CoolHeadille Kobra oli ensimmäinen bändin kanssa tehty yhteistyöolut ja sen suosio pääsi yllättämään myös panimon väen:

– Ensimmäinen Kobra NEIPA myytiin kesällä niin nopeasti loppuun baareista, panimon myymälästä ja Pien -olutkaupasta, että kysyntää olisi ollut isommallekin erälle. Ensimmäisessä Kobrassa keskityttiin nimenomaan vaarallisen helppoon juotavuuteen, missä palautteiden perusteella onnistuttiinkin, tuotekehityspäällikkö Pietari Kruus kommentoi.

Tyrantin nopeatempoisen ja intensiivisen Kobra-kappaleen mukaan nimetystä juomasta tehtiin tällä kertaa hieman voimakkaampi. Reseptissä säilytettiin kuitenkin hevimetallikeikoille sopiva helppo juotavuus.Kobra 2 on sameaa humalanektaria, jolle makua tuovat Enigma- ja Mosaic-humalat. Humalaa on lisätty tuplakuivahumaloinnilla, eli lisäämällä sitä sekä heti käymisen alkuun että myös loppuun. Tästä olut saa tyypillisen mehukkuutensa ja sameutensa, eikä siitä tule turhan katkeraa. Humaloinnille taustatukea antaa Golden Promise -maltaista ja kaurahiutaleista rakennettu pehmeä mallaspohja.

Kobra iskeytyy lasiin tyylille ominaisen sameana ja valkeavaahtoisena. Tuoksussa on vaaran ja nopeuden tuntua. Intensiivisen hedelmäiset likit luritellaan tiukan kauravetoisen kompin päälle ja hyvällä tyylitajulla tietenkin. Keskikokoisen Siwan hedelmäosasto on siirtynyt humalien tuottamana panoprosessista tölkkiin kiitettävän raikkaana. CoolHead osaa asiansa. Kobra viettelee uhrinsa takuuvarmasti ja houkuttelee maistamaan. Olut on suussa pehmeä ja edelleen intensiivisen hedelmäinen. Pehmeää eksotiikkaa ja tiukempaa sitrusta hyvässä tasapainossa. Loppuveto yltyy runsaan katkeroiseksi ja havuinen falsetti kaikuu jälkimaussa päättymättömältä kasetilta soitettuna. Yleensä katkeruus on tässä tyylissä pliisumpaa, mutta nyt on jumalauta kunnollista! Kyllä se vaan kunnon NEIPA(kin) vaatii vahvuutta, että runko muodostuu miellyttävän tukevaksi ja humalaa voidaan ladata keittoon aivan käsittämättömät määrät tasapainon siitä häiriintymättä. Erinomainen olut!

Yhteenveto

Intensiivisen hedelmäinen ja raikas

ARVOSANA: 9+