• Twitter
  • Facebook
  • Instagram

Fiskarsin Panimo: Simon Says Yarrow Grisette

Lähettänyt - julkaistu 0 kommenttia
 

Simon Says Yarrow Grisette

Panimo: Fiskarsin Panimo, Fiskars
Oluttyyli: Grisette
Alkoholipitoisuus: 3,5%
Saatavuus: Kaupat (Arvioitu pullo saatu panimolta)

Fiskarsin Panimolta tupsahti näyteputelina eteeni elämäni ensimmäinen Grisette -tyylinen olut. Muistin lukeneeni tästä tyylistä joskus aiemmin Olutkoiran blogista ja sieltähän se juttu edelleen löytyy. Kyseessä on mieto olut, jota belgialaiset kaivos- ja tehdastyöläiset joivat virkistykseksi. Fiskarsin Panimon Grisettestä vastaa panimoon kevättalvella 2018 tullut uusi pääpanija Simon McCabe. 36 vuotias britti on toiminut aiemmin Lontoossa One Mile End Breweryssä. 

Simon kertoo panimon tiedotteessa:
”On hienoa päästä työskentelemään Suomeen ja tuomaan uusia tuulahduksia maailmalta. Suomen olutskene on nyt todella mielenkiintoisessa vaiheessa joten tämä on loistava hetki lyöttäytyä mukaan. 

Yksi mielenkiintoisempia tehtäviä Fiskarsin panimolla on oluiden tynnyrikypsytysohjelman käynnistäminen. Naapurissa toimivan Ägräs Distillery tarjoaa tähän erinomaisen mahdollisuuden. Tulemme käyttämään kypsytyksessä Oloroso, Akvavit ja viski tynnyreitä. Ja erityisen innoissani olen  Suomen luonnon eri yrttien ja villimarjojen mahdollisuuksista oluen maustamisessa."
Nyt siis käsissä on juurikin suomalaisella yrtillä, eli siankärsämöllä (engl. Yarrow) maustettu olut. Humalana tässä Grisettessä on käytetty saksalaista Pure -lajiketta.



Vaalean oranssi, vaahdoltaan keskirunsas olut. Tuoksu on aika lailla kevyen saisonin tyylinen, tarjoten yrttimäistä mausteisuutta, raikasta "belgihedelmää" ja hieman omenankuorimaisuutta. Siankärsämön yrttimäisyys on tuoksussa selkeänä elementtinä mukana. En välttämättä tunnistaisi sitä, ellen olisi perehtynyt raaka-aineeseen Testowitin teon yhteydessä. Maku on myös hyvä ja olut toimii mainiosti siinä tarkoituksessa jota varten se on tehty. Virkistävä, raikas ja janon sammuttava olut. Maussakin on saison-tyylisiä käymisaromeita mausteisuudesta lähtien, sopivan napakasti katkeron puraisua ja sitten sitä siankärsämön vaikeasti kuvailtavaa makua - se on jostain mintun ja limen välistä ja tuntuu myös suussa hieman sitrushedelmän tapaan suuta supistavana ja ehkä hieman karvaana. Suutuntuma on toki kevyt, mutta sopivan runsas hiilihapotus ja järkevästi annosteltu katkerohumala toimivat niin, ettei vetisyyttä pääse livahtamaan edes loppuvetoon. Oikein miellyttävä kokemus ensimmäiseksi Grisetteksi. Jään mielenkiinnolla seuraamaan Simonin edesottamuksia Fiskarsin kattiloiden ääressä.

Yhteenveto

Raikas "pikkusaison" eksoottisella yrtillä.

Olutarvio: Vakka-Suomen Pintaliitäjä

Lähettänyt - julkaistu 0 kommenttia
 

Pintaliitäjä

Panimo: Vakka-Suomen Panimo, Uusikaupunki
Oluttyyli: Vehnäolut
Alkoholipitoisuus: 5,0%
Saatavuus: Keskon kaupat (Ostopaikka: Citymarket, Rauma)

Katselin Citymarketin hyllyillä oluita ja silmät osuivat tällaiseen pulloon, jonka etiketistä en heti pystynyt ensi vilkaisulla panimoa tunnistamaan. Olut oli yllätyksekseni Vakka-Suomen Panimon valmistama. Luulin ensin, että nyt uudistetaan brändiä, eikä oluet olekaan enää tutun Prykmestar merkin alla, mutta tästä ei ilmeisesti olekaan kyse, koska etiketissä mainitaan myös valmistuttaja, joka on Kesko. K-ketjun tilaamaa tavaraa siis.  Etiketti mainitsee oluen olevan suodattamaton vehnäolut ja mausteina kerrotaan olevan appelsiininkuorta ja korianteria.


Hieman utuisen oranssihtava olut kaatuu lasiin mukavasti vaahdoten, mutta vaahto ei kestä kovinkaan pitkään. Tuoksu on voimakkaasti appelsiininkuorimainen ja korianterisen mausteinen - ihan ehtaa witbieriä tuntuisi sen puolesta olevan, mutta Hoegaardenia raskaammin. Todella appelsiininen tuoksu. Maku toimii myös kohtalaisen hyvin, mutta siinä kuitenkin liiaksi makeutta. Makeus karsii pois suurimman osan witbiereille ominaisesta kepeydestä ja hekumallisesta raikkaudesta. Todella appelsiininen ja lopussa jopa lämmittävästi korianterinen olut kuitenkin on, joten mistään pliisuilusta ei voi syyttää. Suutuntuma on makeudesta johtuen hieman raskas ja hiilihapotkin turhan maltilliset tämän tyyliselle oluelle. Ei tämä silti missään tapauksessa huono ole. Mieleen tuli lähinnä männä vuosilta tuttu Saimaan Brewers Special Belgian Wheat, joka sekin hieman liian makeana mielestäni hävisi aidoille ja raikkaammille belgeille.

Yhteenveto

Runsaan appelsiininen vehnäolut

Triplasti tripeliä: En Stoelemings / Schapen Kop / Het Nest

Lähettänyt - julkaistu 1 kommenttia
 
Reittausblogin massiivinen tripel saaga eteni viimeksi tilanteeseen 35/40 ja vuorossa on seuraavat kolme arviota. Jos et tiedä mistä tässä kaikessa on kyse, niin lukaise tämä alustus.

En Stoelemings Curieuse Neus
7,4% | Vesi, mallas, humala, hiiva | Pullotettu 5.12.2017 

Uudemman panimon tripeliä tarjolla. Jos etikettiä oikein tulkitsen, niin aloittanut 2014. Vain 7,4%, joka lienee toistaiseksi setin kevyin noteeraus. Kirkkaanlainen ja väriltään tummemman kuparinen olut kaatuu pikariin. Vaahtoaa kohtalaisesti. Väriltään siis tyylin keskivertoa tummempi. Tuoksuun lehahtaa hunajaisuutta, hieman viennalagerin tyylistä makoisampaa maltaisuutta ja jopa marjaisuutta. Kuivattuja hedelmiäkin on hieman. Ei pöllömpi tuoksu. Makukin on keskivertoa maltaisempi ja sitä kautta makeampikin. Löytyy hunajaisuutta ja jälleen sitä hieman marjaisampaa otetta, eikä niinkään raikasta hedelmäisyyttä tai tripelille ominaista mausteisuutta. Hiivan rooli jää tässä neutraalimmaksi. Makeutta siis on ja suutuntumakin jää maltillisen hiilihappoiseksi, joten yleisilme on auttamatta liian raskas. Itse asiassa melko pitkälti samaa tasoa kuin Malmgårdin Emmer Tripel - siinä on samat ongelmat kuin tässäkin. Ei tarpeeksi iskevyyttä! Ihan juotava, mutta valahtaa nyt fiilispohjaisessa rankingissä alimpaan kategoriaan.


Schapen Kop
 8%, 29 EBU, 11 EBC | Vesi, mallas, humala, hiiva, korianteri 

Tummemman kuparista se on tämäkin ja vaahtoa kohoaa vain vähäisesti - tripelien standardeilla nyt ainakin. Tuoksussa on hunajaa, mausteisuutta ja yllättävää lievää happamuuttakin. Ei täysin vakuuta, mutta jotain kiehtovaa tässä on. Maku on taas makeahkon maltainen ja jopa imelän hunajainen. Loppuvedossa on hieman etikkaista vivahdetta. Liekö siis tarkoitetussa kunnossakaan? Raskaanlainen suutuntuma se tässäkin on, ei tarpeeksi hiilihappoja, mutta makeutta liiaksikin. Jälkimaku on huono, siinä se hapan vivahde nousee esiin. Ei liene tarpeen arvostella pidemmälle, tämän tuskin pitäisi olla tällainen. Eka mielestäni laatuvikainen settiin. 



Het Nest SchuppenBoer Jack Of Spades 
8%, 38 EBU | Vesi, mallas, humala, hiiva, sokeri, mausteet 

Hieman utuinen ja väriltään vaalea tripel. Vaahto on tyylikkään pitsikästä. Tuoksu on kuivahedelmäinen, kevyesti hunajainen, tuntuvan mausteinen ja kukkaketoisen yrttimäisesti humaloitu. Nyt on oikein korostettua tuo humalan aromikkuus perustripeliin verrattuna. Jopa saisonmainen tai farmhouse alemainen viba. Hyvä tuoksu! Maku toimii myös mainiosti. Sopivan kuivakka ja hienostunut suutuntuma tripelille, hiilihappojakin on kuohkeasti. Humalointi on maun puolella myös perustripeliä korostetummin esillä sekä aromipuolen-, että katkeron osalta. Mausteisuutta löytyy myös, mutta on vaikea yksilöidä mitä mausteita voisi olla käytetty. Jälkimaussa on jopa anismaisuutta, mutta sitä tuottaa jotkin belgihiivatkin. Miellyttävä maku. Kohtalaiset fruitit, tuju mausteisuus ja humalaisuus. Runsasmakuinen, mutta enimmäkseen siis kuitenkin perinteisiä tripelin makuja. Ylimpään kategoriaan tämä, mutta ei terävimpään kärkeen kuitenkaan.

Nyt on siis 38/40 takana. Kuten aiemmin kerroin, niin yksi neljästäkymmenestä tilaamastani tripelistä olikin joko minun tai kaupan erheen takia miedompi belgityylinen ale, mutta sen tilalle nousi Malmgårdin Panimon keväällä näytteeksi lähettämä Emmer Tripel. Kokonaismäärä siis pysyy muuttumattomana ja 40 tripeliä maistellaan. Mutta, ei siinä vielä kaikki! Tämän jälkeen tulee vielä bonuskierros, jossa maistelen vielä viisi Alkosta toissaviikolla tilaamaani tripeliä. Kokonaismäärä tulee siis olemaan 45 tripeliä, eiköhän niiden myötä saa jo jonkinlaisen käsityksen tyylistä ja sen myötä sitten voisi itse tavoitella hekumallisen tripelin kotivalmistusta. Harmittavaa on, että Tripel Karmeliet, yksi vanhoista suosikeistani, ei tähän joukkoon kuulu, sillä sitä ei tällä hetkellä Alkosta saa. Täytynee koittaa kysellä sitä johonkin paikalliseen kuppilaan tai pitää silmät auki nettiostoksilla. 

Aiemmat tripel-saagan jutut:

Fiilispohjainen ranking:

Kärkipäätä: 
Gouden Carolus Tripel
Kapittel Watou Tripel Abt 10°
Oud Berseel Bersalis Tripel
St Idesbald Triple
Gentse Tripel
De Leite Enfant Terriple
De Dolle Dulle Teve
La Corne du Bois des Pendus La Triple
St. Bernardus Watou Tripel
Reinaert Tripel
De Koninck Triple d’Anvers
De Gouden Boom Brugge Tripel
Het Nest SchuppenBoer Jack Of Spades 

Varsin jees: 
Tongerlo Prior
D'Oude Caert Tripel
Postel Tripel
Leffe Triple
Corsendonk Gold Tripel
Witkap Pater Tripel
Ename Tripel
Ter Dolen Tripel
Kasteel Tripel
Corsendonk Agnus Tripel
Val-Dieu Triple
Vicaris Triple
Petrus Gouden Tripel

Vähän kehnommat: 
Dronkeput Tripel
De la Senne Jambe-De-Bois
Adelardus Belgian Tripel
Moeder Overste Tripel
Affligem Tripel
Grimbergen Tripel
Kempisch Vuur Tripel  
Waterloo Tripel
En Stoelemings Curieuse Neus

Spesiaalit: 
Ardenne Triple (bretta)
Wilderen Kanunnik Tripel (överimausteet)
Schapen Kop (laatuvikainen, etikkainen)

Triplasti tripeliä: De Koninck / De Gouden Boom / Petrus

Lähettänyt - julkaistu 0 kommenttia
 
Reittausblogin massiivinen tripel saaga eteni viimeksi tilanteeseen 32/40 ja vuorossa on seuraavat kolme arviota. Jos et tiedä mistä tässä kaikessa on kyse, niin lukaise tämä alustus. 


De Koninck Triple d’Anvers
8% | Vesi, ohramallas, vehnämallas, kaura, ruismallas, glukoosisiirappi, humala, mausteet, hiiva 

Kultainen, kirkas ja vaahdoltaan maltillinen neljän viljan tripeli. Tuoksu avautuu korianterisena ja kuivatun hedelmäisenä. Jälleen aprikoosia, hunajaa ja sokeroitua banaania. Tällä kertaa myös hurmaavan raikkaasti - tässä vaikuttaisi olevan potentiaalia. Maku toimii myös, joskin mausteisuus on siinä tuoksua terävämpää. Korianteri nousee melkein inkiväärisiin sfääreihin. Raikasta on ja suutuntumaltaan kuohkeaa ja alkoholi pysyy hyvin piilossa. Nyt on elementit kohdillaan, mutta maussa mausteisuus on ehkä omaan makuuni hieman turhankin hyökkäävää - toisaalta tätä ei ainakaan pysty syyttämään särmittömäksi, vaan sitä ”raffimpaakin” tulokulmaa löytyy. Ylimpään kategoriaan menee tämä pitkällä ainesosaluettelolla varustettu ison panimon olut. 


De Gouden Boom Brugge Tripel
8,7% | Sisältää ohramallasta ja mausteita 

Kirkas, väriltään syvän kultainen olut, joka vaahtoaa melko runsaasti. Vaahto jättää myös kauniit pitsit lasin reunoille. Tuoksu on hyvin perinteistä ja toimivaa tripeliä. Kevyesti maltaisuutta, sitten päärynänkuorimaista ”belgihedelmää”, hieman hunajaisuutta ja aavistuksen pippurimaisesti esiin nousevaa yleistä mausteisuutta, joka lienee käymisaromien, lisättyjen mausteiden ja humalan yhteispelin tuotosta. Hieno tuoksu! Maku on myös läpikotaisin tyylikäs. Hyvä mausteisuus, joka ei hyökkää missään vaiheessa, vaan vaikuttaa alusta asti loppuun taustamattona. Päälle rakentuu kuivattujen hedelmien ja raikkaampien ”belgihedelmien” kompleksinen kokonaisuus ja lopussa on pieni, mutta sen kriittisen eron tekevä katkeron puraisu. Alkoholi tuntuu loppuvedossa hieman, mutta niin se tripeleissä monesti tekee. Suutuntuma on kuivahko, kuohkeasti hiilihappoinen ja melko raikas. Tämä menee ihan sinne kirkkaimpaan kärkeen, todella upea maailmanluokan tripel. 


Petrus Gouden Tripel
7,5% | Sisältää ohra- ja vehnämallasta 

Hieman utuinen, kultaoranssi olut, jonka vaahto on tiivis ja kestävä. Tuoksu onkin erilainen kuin monissa muissa tripeleissä. Poikkeaa kaavasta, joten erottuu tällaisessa neljänkymmenen tripelin pitkän kaavan mukaan pidetyssä sessiossa joukosta. Tässä on sekä saksalaisen vaalean vahvan heller bockin hunajaisen maltaista ja kukkaista tuoksua että vahvan tumman belgin anismaista ja yrttimäistä mausteisuutta. Ei juuri ollenkaan niitä perinteisen tripelin tuoksuja. Vahva tuoksu, nousee lasista selkeästi ja voimakkaasti. Maku on lähempänä perinteistä tripeliä. Hunajaa, mausteisuutta ja kuivattua hedelmää, mutta jälkimaussa sitä tummemmalle belgille ominaista anismaisuutta ja jopa lakritsaa. Melko lämmittäväkin, vaikkakin ”vain” 7,5% vahvuutta. Suutuntuma on melko täyteläinen, hieman makeahko ja kuohkeasti hiilihappoinen. Toimii. Erikoinen tuoksu ja yllättäviä makujakin on tarjolla, mutta ihan toimiva tripeli tämä on. Keskikastiin.

Loppu häämöttää. 35/40 on maisteltu, mutta ei hätää - pistin tilaukseen Alkon valikoimasta viisi tripeliä lisää! Tulossa on Westmalle, Chimay, St. Feuillien, Straffe Hendrik ja La Trappe.

Aiemmat tripel-saagan jutut:

Fiilispohjainen ranking:
Kärkipäätä: 
Gouden Carolus Tripel
Kapittel Watou Tripel Abt 10°
Oud Berseel Bersalis Tripel
St Idesbald Triple
Gentse Tripel
De Leite Enfant Terriple
De Dolle Dulle Teve
La Corne du Bois des Pendus La Triple
St. Bernardus Watou Tripel
Reinaert Tripel
De Koninck Triple d’Anvers
De Gouden Boom Brugge Tripel
Varsin jees: 
Tongerlo Prior
D'Oude Caert Tripel
Postel Tripel
Leffe Triple
Corsendonk Gold Tripel
Witkap Pater Tripel
Ename Tripel
Ter Dolen Tripel
Kasteel Tripel
Corsendonk Agnus Tripel
Val-Dieu Triple
Vicaris Triple
Petrus Gouden Tripel
Vähän kehnommat: 
Dronkeput Tripel
De la Senne Jambe-De-Bois
Adelardus Belgian Tripel
Moeder Overste Tripel
Affligem Tripel
Grimbergen Tripel
Kempisch Vuur Tripel  
Waterloo Tripel

Spesiaalit: 
Ardenne Triple (bretta)
Wilderen Kanunnik Tripel (överimausteet)

Tilaa: Blogitekstit (Atom)