Kotiolutta: Torrvik Bryggeri Lavajärven Sikaseura 10v Juhlaolut (British Ale)

Sitten maistoon Lavajärven Sikaseuran 10v juhliin pantu brittityylinen ale, jonka paikallinen kotipanoduo on polkaissut muistaakseni Fuller's London Priden kloonireseptiä mukaillen. Tässä vahvuutta on kuitenkin 5,5%, kun aidossa London Pridessä 4,7%. Osuvat prosenttimäärät tämän päivän uutisiin peilaten...

Meripihkaisen kuparinen olut, joka vaahtoaa maltillisesti. Melko kirkkaalta vaikuttaa valoa vasten. Tuoksu on hedelmäinen, hieman marjainen ja toffeemaisen sekä pähkinäisen maltainen. Hiivana tässä muistaakseni oli Wyeast London Ale III, joka vaikuttaisi suoltavan mukavan hedelmäistä esterisyyttä. Brittityylisen humalan tuoreen puun, kukkakedon ja lempeän sitrusmaisuuden aromeita myös. Ihan tyylipuhtaalta britiltä vaikuttaa tuoksun perusteella. Mmmm... sopivasti maltaan makeutta ja runkoa. Humalasta irtoaa aluksi aromikkuutta enemmän kuin katkerointia, joka tosin terävöityy loppua kohti ihan miellyttävän bittermäisiin fiiliksiin. Mallaspohja on sopivalla makeudellaan kuitenkin enemmän ESB:tä kuin perusbitteriä. Maku on puhtaan brittityylinen ja jättää miellyttävän pehmeän ja samalla hentoisen katkeran jälkimaun. Lasin loppupuolella mallaspohjasta nousee kevyesti paahteisempiakin sävyjä, jotka hieman syövät raikkautta. Suutuntuma on varsin täyteläinen ja sopivan maltilla hiilihapotettu. Vallan mallikas britti!

Kotiolutta: Torrvik Bryggeri Kapteeni Trontves Mint IPA

Paikallisen kotipanoduon mieto vain 4,3% IPA seuraavaksi maistoon. Kapteenin suuvesi eli Trontves on mintulla maustettu ja muuta en reseptistä sitten tiedäkään. Tyylikkäiden etikettien sarja ainakin jatkuu, mutta mitenkähän on oluen laita?

Syvän kultainen, oranssihtava väri. Pelkkää sahtimallaspohjaa ehkä aavistuksen tummempi, mutta hyvin lähellä väriltään. Tuoksussa minttu tulee "kasvimaisena" ja mielestäni myös hieman neilikkaisena, mutta silti tunnistettavan minttuisena esiin. Pepsodent Spearminttia. Kevyttä keksimäistä maltaisuutta ja sitrusmaista sekä hieman pihkaista humalaa seassa. Tuoksu ei vielä täysin säväytä, vaikka toki mielenkiintoinen onkin, mutta maku onkin sitten asia erikseen - ja sehän toimii! Mintun raikas tuulahdus on keskivaiheilta loppuun mukavasti esillä, mutta ei kuitenkaan ainakaan lasillisen alkupuolella vielä tunnu häiritsevän dominoivalta. Kevyt runko päästää humaloinnin läpi ja katkero tarttuu ikeniin yhdessä raikkaan mintun sekä pihkaisen havuisen humaloinnin kanssa. Jälkimaussa on runsaasti katkeroa, hitunen sitrusmaisuutta ja miellyttävästi minttua. Aikamoinen suuvesi, kerrassaan. Runko on vahvuuteensa nähden normaali, eli kevyt, mutta runsaan katkeron ansiosta ei kuitenkaan tunnu vetiseltä. Vahvempi ja tukevampi runko olisi ehkä miellyttävämpi, mutta tällainen aamulla nautittava raikas suuvesi on tietysti vesillä liikkujankin paras pitää sessiovahvuisena. Yllättävän hyvä ja kerrassaan mielenkiintoinen. Ei tämä suinkaan kuitenkaan ensimmäinen minttuolut itselleni ole, sillä toissa talvena tuli nautittua virolaisen Tankerin Kylmale Maale 8,5% Mint Stout - siinäkin oli sitä tiettyä jännää viehätystä. Minttu vaikuttaa varsin käyttökelpoiselta mausteelta olutmaailmassa.

Kotiolutta: Torrvik Bryggeri Kapteeni Gotorand Pils

Arvioinnissa paikallisen kotipanoduo Torrvik Bryggerin Kapteeni Gotorand Pils. Etiketissä itse kapteeni, eli kenties prykimestar itse, nautiskelee olostaan oman mökin kotirannassa asiaankuuluviin pukineisiin sonnustautuneena. Reseptistä ei ole mitään tietoa, mutta lager kuitenkin kyseessä on. Kaksikon aiempi Pärren Pilsves oli todella puhdasmakuinen ja täysin kaupallista tasoa oleva lager, joten tämäkin mielenkiinnolla maistoon. Oluella on nyt helppo paikka osua kultasuoneen, sillä ajelin juuri tontin nurmikot ekaa kertaa tänä vuonna ja olut kyllä maittaisi...

 

Melko kirkas, oranssihtavan kultainen olut, joka vaahtoaa maltillisesti. Vaahto kestää pitkään ja jättää pitsikuviota lasin reunoille. Tuoksussa on paljon samankaltaista maltaisuutta kuin Vakka-Suomen Panimon lagereissa - sellaista viljavaa ja runsasta. Aromikkuus on lähinnä ruohoista ja hieman hedelmäistä sekä hieman kukkaista. Käymisaromit tuntuvat olevan lagermaisesti asiaankuuluvan neutraalit eli pääaromit tulevat selkeästi maltaista ja humalista. Maku on runsasmaltainen, aluksi hieman makeahkonkin leipäinen, mutta lopussa kuivattavan katkera ja miellyttävän kukkean hedelmäinen. Saattaapa mukana olla kenties jotain muutakin kuin eurooppalaista humalaa, sen verran mukavaa hedelmäistä kutittelua loppuvetoon tulee. No, voihan se olla Saaziakin. Oli muuten pelimiehen liike juoda reilusti vettä nurmikonleikkuun jälkeen ennen tämän korkkaamista - muuten olisi olut kadonnut kitusiin ennen kuin olisin ehtinyt edes maistaa. Niin helposti nautittavaa ja miellyttävää on. Jälkimaussa ruohoisuutta ja yrttisyyttä. Puhdaspiirteinen, laadukas ja tyylikäs lager. Katkeron purentaa voisi olla pilsissä pikkaisen enemmänkin, mutta maistuu kyllä erittäin hyvin näinkin. Kiitettävä suoritus!

Kotiolutta: Torrvik Bryggeri Kiikartornin Dähystäjä DIPA

Arvioinnissa raumalaisen kotipanoduo Torrvik Bryggerin Sonnisaari Panimon kotiolutkisaankin lähetetty Kiikartornin Dähystäjä DIPA. Etiketissä tietysti itse Kiikartorni. Lähemmäs 9% vahvuisessa Double IPAssa maltaina Viking Maltin Sahtimallas, Cara Plus ja Pilsner. Humalina Nugget, El Dorado ja Mosaic. Olut ei päässyt yli kuudenkymmenen oluen kisassa kivikovaan kärkikymmenikköön, kuten ei oma Kitukränn ruisoluenikaan. 

Utuinen, tummahkon meripihkaisen värinen olut, joka vaahtoaa IPA-lasissa vaivattomasti. Tuoksu on toffeemainen ja leipäinen sekä sitrusmaisen greippinen. Humalointi jää kuitenkin maltaan jalkoihin. Lämmittävä alkoholisuus nousee tuoksussa esiin myös. Maussa sama toistuu - runko on runsas, toffeemainen ja hieman karamellimainen sekä yleisesti vaan "maltainen", mutta humaloinnissa aromipuoli katoaa jonnekin. Katkeruutta löytyy kyllä ja sitä kerääntyy hiljakseen jälkimakuun ihan tyylinmukaisesti. Aromihumalaa ja kuivahumalaa ei vain ole riittämiin, joten olut tuntuu enemmän American Strong Alelta kuin Double IPAlta. Alkoholi lämmittää taustalla ja katkero puree. Maltaisuus on puhdasta ja laatutaso kunnossa. Humaloinnille olisi periaatteessa pedattu estradi ja kyllä se sieltä vaimeasti pilkahteleekin, mutta tuplaten tai triplaten olisi vaan tarvinnut pellettiä kattilaan nakata. Hyvää on kuitenkin, mutta enemmän mallas-, kuin humalapainotteinen.

Oktoberfestit käyntiin kahdella kotimärzenillä - Panimo Duuni Märzen & Torrvik Bryggeri Pello Jumal Märtzen

Viime lauantaina polkaistiin Münchenissä käyntiin 16 päivää kestävä Oktoberfest olutfestivaali. Raumalla lähdettiin sesonkiin kuitenkin varjofestivaalin merkeissä jo perjantaina 18.9. Festivaalin käynnisti paikallinen sahtikeisari Harri "Hayke" Metsäjoki ripustamalla Julius Paanasen saksalaista olutkulttuuria ylistävän "Prost 1516" teoksen juhlapaikkana toimivan grillikodan seinustalle. 

Saksalaiset bratwurstit paistettiin ja nautittiin hapankaaleineen päivineen. Oluet olivat puoliksi paikallisia, sillä tarjonnasta vastasi raumalainen Torrvik Bryggeri ja jyväskyläläinen Panimo Duuni - molemmat kahden hengen aktiivisia kotipanimoita. 

Ensimmäisenä lasiin kaadettiin Panimo Duunin Märzen, joka on aitoon tyyliin keittomäskäyksellä valmistettu lager. Tässä oluesta tekijöiden omin sanoin:

Märzen, eli Panimo Duunin ensimmäinen lager. Melko tummaksi ja maltaiseksi tuo lipsahti, saattas olla pikemminkin Münich Dunkel kyseessä, jos aletaan hifistelemään... Vaan joo, tämä on todellinen käsityöolut. Tuli tilattua epähuomiossa murskaamatonta mallasta, eikä löytynyt siihen hätään myllyä, niin päätettiin luottaa sauvasekoittimeen. Se toki päästi savut pihalle, joten puolet maltaastakin piti hakata käsin nuijan kanssa. Mäskäyksessä myös mentiin perinteisellä linjalla, eli kolmikeittomäskäys oli käytössä. Kaiken kaikkiaan hirveän aikaavievä homma, joten saattaa jäädä ensimmäiseksi ja viimeiseksi keittomäskäykseksi. Kämpässä on 2 jääkaappia, eli kesän alussa kun tämä tehtiin, niin se meni ensin 10 asteeseen käymään ja sitten toiseen kaappiin 3 asteeseen lageroitumaan. Maltaat: Pilsner, Caravienne, Munich II Humalat: Hallertau Perle, Hallertau Mittelfrüh Hiiva: WYEAST XL 2308 Munich Lager Alc.vol: 5,9%

Korkki suhahtaa avatessa ja vaahto alkaa heti nousta pullonkaulaa ylöspäin - verkkaisesti tosin, joten ehtii hyvin ottaa lasin ja aloittaa kaadon. Lasissakin vaahto nousee voimakkaasti. Olut on hieman utuista ja kauniin punaruskeaa. Tuoksu on hieman omenankuorimaisen hedelmäinen - käymisaromeita ehkä - ja miellyttävän maltaisen oloinen. Hieman karamellimaisuutta ja hieman kevyttä paahtoakin yleisen leipäisyyden rinnalla. Hyvä puhtaus ja raikas hedelmäisyys tuoksussa. Maussa on sama hennon omenainen yleisvire. Maltaisuus on asiaankuuluvan makeahkoa - tuoksun tavoin hieman karamellia ja paahdettua leipää. Loppu kuivuu kivasti ja lämmittää hieman. Katkeroa on mukavan runsaasti, ehkä rahtusen runsaammin kuin märzeneissä yleensä ja aromikkuuttakin nousee kukkaisena ja yrttimäisenä. Alkoholi on täysin piilossa. Varsin tyylikäs ja puhdaspiirteinen lager, ottamatta sen suuremmin kantaa tyylilokerointiin. 

Toisena oluena maistoon paikallisen äijäkaksikon kaunis duetto Pello Jumal, jonka tyylilajina on raumlaisittain Märtzen. Maltaina Sahtimallas, Cara Plus 10, Vienna, Caramünich III ja Pilsner. Humalina Perle, Saaz ja Hallerthau Mittelfruh. Hiivana kiintoisasti belgityylinen alehiiva Safbrew T-58, mutta tämä ilmeisesti aikataulun pakottamana, sillä lageria ei sadonkorjuujuhlaan enää olisi ehtinyt kypsytellä. Mielenkiintoinen kombinaatio. 

 

Tämäkin suhahtaa voimakkaasti avauksessa, mutta pysyy kuitenkin rauhallisesti sisällä pullossa. Tuopissa vaahtoa sen sijaan kertyy, eikä se meinaa millään laskeakaan. Tämä on siis ale ja tuoksussa onkin T-58:n tuttua mausteista ja hieman anismaista vibaa - olen käyttänyt tätä muutaman kerran itsekin ja sen kyllä tunnistaa heti. Maltaisuus hallitsee runsaan leipäisenä ja päärynänkuorimaista hedelmäisyyttäkin on. Maussakin belgihiiva on anismaisine ja mausteisina vivahtein pinnalla, mutta belgialeista poiketen suutuntuma on täyteläisen maltainen. Hedelmäisyyttä kehissä päärynänkuorimaisesti ja jälkimaussa hieman alkoholin lämpöä ja pippurisuutta. Täyteläinen ja maukas - märzenin tuntua vahvasti mallaspuolella, mutta hiiva vie kyllä aivan vastakkaiseen suuntaan. Jännä hybridi, joka osaltaan alleviivaa sitä, että hiiva pitkälti määrittää oluen tyylin. Tämä voisi olla belgi-märzen, onhan sitä belgi-IPAt yms. olemassa myös. Laatutaso on korkea, mutta en voi välttyä ajatukselta, että lagerhiivalla tai neutraalimmalla alehiivalla tulos olisi ollut autenttisempi ja parempikin. Toimii tämä näinkin ja on oikein miellyttävä ja lämmittävä siemailla, mutta jättää hieman sijaa jossitteluille.

Kiitokset Duunille ja Torrvikille oluista, voin kertoa, että nautin olostani kodan lämmössä!

...ja jotta kulutusjuhla olisi varjofestivaalille sopivaan tapaan autenttinen, niin sapuskoinnin oheen aukesikin sitten ihan aitoa saksalaista. Tästä löytyykin arvio jo viime vuodelta. Rennot saksalaisiltamat toimii, jos ei nyt jatkuvasti ihan ympärivuoden niin ainakin näin sesongin aikaan. Suosittelen.

Kotiolutta: Torrvik Bryggeri Pärrem Mittumaar Fest Pale Ale

 

Raumalaiskaverien kotipanimo Torrvik Bryggeri toimitti juhannuksen alla maistoon uusimman oluensa, Pärrem Mittumaar Festin, joka oli silloin ollut vasta muutaman vuorokauden pullossa. Mittumaar on tietysti raumaksi juhannus. Tyylinä on Pale Ale ja vahvuutta 5,8%, joten päätin antaa oluelle vielä kypsymisaikaa, joka toki oli valmistajankin suositus. Reseptistä minulla ei ole mitään tietoa, eikä etikettikään sitä paljasta, joten edetään sokkomaistelun hengessä maistellen ja reseptiä veikkaillen.

Sameahko, utuisen oranssi ja runsaasti tiivistä pienikuplaisa vaahtoa ylleen kerryttävä olut. Tuoksussa on US-05 kuivahiivan tuttua käymisaromia - siinä siis ensimmäinen lukitus reseptilottoon. Hedelmäisyyttä nousee runsaasti - appelsiinia, hunajamelonia, kiiviä. Pirteän pirtsakka ja raikas tuoreen humalainen tuoksu. Maku on runsaan katkera, korkeaa APA-tasoa ja monta kaupallista IPAa (tai ainakin sellaiseksi itseään väittävää) jää tällä osastolla taakse.  Humalointi tarjoaa sitruksista, appelsiinimaista ja kukkaista aromimaailmaa. Sellainen tietty ikään kuin kiivimäisen purevana esiityvä tuntu tästä löytyy. Se on samanlainen kuin mitä parista itse tekemästäni voimakkaasti Hallerthau Mittelfrühilla aromihumaloidusta vehnäoluesta on löytynyt - olkoon se siis veikkaus yhdeksi humalalajikkeeksi, varsinkin, koska sitä äijät ovat ennenkin käyttäneet. Toinen veikkaus humalaksi on aina klassinen Cascade. Sellaista pihkaista ja havuista osastoa ei juuri ole, vaan meininki on raikkaan nektarimaista hedelmätykitystä alusta loppuun asti. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja mallaspohja sopivan "vaalea" päästäen humaloinnin hienosti esiin. Karamellisuutta en itse tämän tyylisiin liiemmin kaipaa, se tuntuu aina peittävän humalien terävimmän puraisun. Miksipä siis laittaa karamellimallasta tyyliin, jossa humalien terävä puraisu on toivottu ja odotettu ominaisuus? Siinä hyvä kysymys monelle kaupalliselle valmistajalle. Kokonaisuus on tuoreen humalainen ja herkullinen. Onnistunut resepti ja laatutaso priimaa kuten aiemminkin. Nautin suuresti ja olen kiitollinen!

Kotiolutta: Torrvik Bryggeri Pimiä Pärren Koneöljy Porter

Nyt arvioinnin alla viimeinen olut raumalaisen kotipanijakaksikon muodostaman Torrvik Bryggerin minulle lahjoittamasta maistelusetistä. Aiemmat oluet olivat Kiukkunem Pärre Moottor IPA (hyvä!), Kapteeni Saht (erinomainen!) ja Pärren Pilsves Pilsner (hyvä!). Tämä viimeinen on äijien ensimmäinen tumma olut ja tyyliltään portteri. Mallaspohja on hyvin yksinkertainen, vain sahtimallasta ja chocolate -mallasta. Humalina Cascade ja Hallerthau Mittelfruh sekä hiivana neutraali ja aina luotettava Safale US-05.

 

Tummanruskea olut, joka muodostaa päälleen hentoisen kerroksen vitivalkoista vaahtoa. Melkoinen kontrasti oluen tummuuden ja vaahdon valkoisuuden välillä. 

Tuoksu on kahvimainen ja suklainen - nuuskiessa tuleva mielleyhtymä on hieman sellainen nokinen, kuin nuotiolla valurautapannussa keitetty sumppi kevyellä savuisuudella. Humalien hedelmäinen aromikkuus vaikuttaa taustalla.

Maku on mukavan rehevään tuoksuun nähden yllättävänkin pliisu - paahteisuutta ja hedelmää on, mutta ei kumpaakaan oikein kunnolla ja katkerokin jää lopulta turhankin kepeäksi. Kahvimaiset ja suklaiset piirteet nousevat esiin loppuvedossa. Suutuntuma on kevyt kuin maitokauppavahvuisella.

Tämä on selvästi heikoin näistä Torrvik Bryggerin neljästä ensimmäisestä oluesta. Tuoksu on hyvä, mutta maku ja suutuntuma kyykkäävät. Laatutaso tässäkin on korkea eli prosessi on kunnossa - resepti on se missä on vielä viilattavaa. Muistetaan silti nyt toki se, että kyseessä on jätkien ensimmäinen tumma olut, siihen nähden aivan kelpo suoritus. Sellaisen keskiverto maitokauppaporterin tasoinen.

Kotiolutta: Torrvik Bryggeri Pärren Pilsves

Otin eilen maisteluun tämän Pärren Pilsves pilsin Torrvik Bryggerin minulle toimittamasta erittäin nätistä maistelusetistä. Tämä on jätkien ensimmäinen lager ja tyylinä on siis pils. Mallaspohja on pelkkää Pilsneriä ja humalina toimivat erittäin perinteiset tshekkiläinen Saaz ja saksalainen Hallerthau Mittelfrüh. Hiivana sama kuin omassa Kesäpilsissäni, Saflager W34/70. Pilsves on tietysti Rauman giälel pilssivesi.

Kirkas, kultainen ja hieman varovaisesti vaahtoava olut. Tuoksu on hyvä - kliinisen puhdas ja viljaisen maltainen. Kukkeaa humalaa tulee mukaan saksalaistyylisesti. On taatusti käynyt kylmässä ja lageroitunut pitkään. Niin kirkas on olut sekä ulkonäöltään, että aromien selkeydeltään. Maku on täyteläisen maltainen, kevyesti katkeroinen ja kukkaisen aromaattinen. Tämähän on aivan kuin perinteinen saksalaisolut - ei mitään craftiä, vaan kliinistä ison tekijän puhtautta - ja tämä oli kehu! Maltaista makeutta on paletissa enemmän kuin katkeroisa kuivuutta, joten ehkä oluen tyyli olisi tyylinihilistille enemmän helles kuin pils, mutta onpa kerrassaan ihastuttava maku ja puhtaus sekä laatu! Kenties kliinisin maistamani kotipanimolager - omassani esim. on mielestäni enemmän käymisaromeita.

Kotiolutta: Torrvik Bryggeri Kiukkunem Pärre Moottor IPA ja Kapteeni Saht

Kansalaisopistolla alkuvuonna pitämäni kotiolutkurssi alkaa kantamaan satoa. Kurssilaisten Samin ja Jarnon kotipanimo Torrvik Bryggeri toimitti neljä olutta maistoon komeassa keississä. Oluista kaksi, IPAn ja sahdin, otin maistoon klapisavotan päätteeksi.

Pullojen ulkoasuun on panostettu etikettejä myöden ja jälki on tyylikästä. 

Ensimmäisenä maistoon IPA, jossa 5,5% alkoholipitoisuutta ja rapeat 75,7 IBUa laskennallista katkeroa. Mallaspohja 100% Sahtimallasta. Humalina Hallerthau Mittelfruh, Amarillo ja Cascade.

Utuinen, väriltään kultaoranssi ja vaahdoltaan runsas sekä näyttävän pitsikäs olut. Tuoksu on hieman persikkainen, greippimäinen ja kevyen pihkainen - humalointi ei ole mitenkään älyttömän aromaattista, tuoksun perusteella veikkaisin, että olutta ei ole kuivahumaloitu. Voisi olla jopa aika pitkälti samalla konseptilla tehty kuin kurssioluemme, joka oli Punk IPA klooni. Maku on hyvä - maltaisuus on kevyen karamellista ja humalointi puree raikkaan sitrusmaisesti. Loppuliuku on nautinnollisen greippimäinen, eikä virhemakuja esiinny. Katkeruutta kertyy runsaasti, mutta runko kantaa sen hyvin - olut on tasapainoinen. Erittäin miellyttävä ja juotavuudeltaan hyvä IPA. Oluentekoprosessi on kavereilla hyvin hallussa, sillä laatutaso on priimaa ja oluen kirkkauskin hyvä. Hieno suoritus jätkät!

Seuraavaksi vuoroon grillikodan lämmössä nautittu Kapteeni Saht. Speksejä tästä ei sen suuremmin ole tiedossa. Etiketissä mainitaan alkoholipitoisuutta löytyvän...

Pieni suhaus pulloa avatessa, vaahtoa ei kaataessa kuitenkaan muodostu, kuten ei sahtiin pidäkään. Peräti epätyypillisen kirkas sahdiksi. Kaunis väri ja tuoksukin nousee nenään voimakkaana jo etäältä. Hyvä banaanisuus ja sopivasti katajaa sekä alkoholin lämpöä. Tyylipuhdasta tavaraa! Maku on nannaa - täyteläinen, lämmittävä, kypsän banaaninen ja lopussa hieman mausteisen katajainen. Hyvin perinteinen sahti, makeus ei lyö yli, vaan alkoholin lämpö kontraa sen hienosti. Ei pienintäkään valituksen sanaa.

Todella laadukasta kamaa näiden kahden ensinnä maistetun perusteella. Maistamatta jäi vielä siis pils ja porter, joihin palataan maistelun merkeissä myöhemmin.