Kotiolutta: Evil Hops Mehevä Nulikka NEIPA

0 kommenttia
 
Vantaan Pähkinärinteessä paneva Nils Krogell lähetti minulle kolme maistelupulloa, joista ensimmäisenä korkkaan tämän Mehevä Nulikka NEIPAn eli New England IPAn. Nilsin kotipanolaitteistoon kuuluu Klarstein Beerfest ja 14 litran vetoinen kattila. Lagerointi suoritetaan termostaatillisessa jääkaapissa. Nilsin harrastus lähti liikkeelle Reittausblogin pussimäskäysohjeilla vuoden 2016 helmikuussa ja sen jälkeen hän on tähän mennessä keittänyt 29 eri olutta. Hienoa! 

Mehevä Nulikka NEIPA
IBU 89, EBC 10, ABV 7,5%

Maltaat: Pale Ale, Pilsner, Wheat Munich, Cara Pale
Humalat: Simcoe, El Dorado, Galaxy, Citra
Sekalaiset: Kaura- ja vehnähiutale
Hiiva: Yeast Bay Vermont Ale

Tekijän kommentit: 
"Mäski pH:ta alennettu kipsillä, kalsiumkloriidilla ja magnesiumsulfaatilla. Mäskäys 90 min @66 °C. NEIPAlle epätyypillisen katkera, ihan tarkoituksella. Kolmessa vaiheessa kuivahumaloitu. Pullotettu 2.10.2017"
Tsekkaa myös kotisivut: http://evilhops.eu5.net 

Lasiin kaatuu sameaa, rusehtavaa olutta. Suoraan sanottuna en ole kyllä näin rumaa olutta nähnyt miesmuistiin, ruskeakaan ei ole kunnolla ruskeaa, vaan sellaista haalean kuraveden väristä. Ja tämä tietysti ilman hiivoja kaadettuna. Sameus kuuluu toki tyyliin, mutta kuvista näkemäni yksilöt ovat yleensä olleet vaaleampia. No, sisäinen kauneushan se on tärkeintä ja sitä ainakin tuoksun mukaan löytyy! Raikkaan sitrushedelmäinen, neulasmaisen mentholimainen ja mangososemainen tuoksu suorastaan ampuu lasista ylös. Olut laskeutuu kielen päälle melko täyteläisenä ja on aluksi aika pehmeänkin tuntuinen, jokseenkin suurikuplainen, mutta pehmeästi ja lempeästi - ainakin puolen sekunnin ajan. Sitten alkaa nimittäin katkeropuolella tapahtumaan ja se meno ei sitten hiljenekään ennen huomista. Pitkäkestoinen, greippinen ja neulasmainen vyöry valtaa alaa ja tuntuu vielä nielaisun jälkeenkin pitkään. Hedelmäisyyttä on alkumaussa ja keskivaiheilla eksoottisesti, mutta loppua kohti se tiivistyy yksioikoisempaan greippiseen purentaan. Tuoretta ja toimivaa, ai hemmetti! Kuravedestä kuoriutui todellinen kaunotar, oikea helmi. Kukkii se perunakin joskus, sanottiin aikoinaan. Alkuvedossa on toffeemaista maltaisuutta. Vehnämallas ja hiutaleet tekevät luullakseni tuon pehmeän pyöreän suutuntuman, joka on varsinkin alkumaussa pinnalla. Laatutaso priimaa ja reseptiikka toimii myös erittäin hyvin. Tässä on tosiaan sekä katkeroa- että aromikkuutta, mutta sellainen humalamehumainen tropiikki jää hieman taaemmas, suoraviivaisemman sitruksen ja neulasmaisen katkeron noustessa eteen. Ehkä siis maussa on sittenkin enemmän länsi- kuin itärannikkoa. Samapa tuo, sillä tämä toimii kyllä minulle aivan täysillä. Erinomainen olut!

Samalta tekijältä tulossa vielä maistoon Katala DIPLomaatti Double India Pale Lager ja Kuu Kaakaon Yllä Milk Stout, joka suositellaan nautittavaksi Oreo-keksin kanssa.

Olutarvio: Linden Black IPA

0 kommenttia
 

Black IPA

Panimo: Linden Brewery, Rauma
Oluttyyli: Black IPA
Alkoholipitoisuus: 6,2%
Saatavuus: Ravintolat (Arvioitu pullo saatu panimolta)

Lindenin Black IPA debytoi Pub Winstonin pienpanimofesteillä Porissa elokuun puolivälissä. Olut sai hyvän vastaanoton ja janoinen festarikansa siemaili lasin toisensa perään. Itsekin maistoin olutta siellä ainakin kerran ja aiemmin kesällä sain maistaa koe-erääkin, joten tuote on jo valmiiksi tuttu ja  hyväähän se varmaan tälläkin kertaa on. Tuote on Lindenin muiden oluiden tapaan tasapainoinen ja harkittu. Panimon toimintatapa on ollut se, että koekeittojen kautta haetaan ensin resepti kohdalleen ja tuodaan olut myyntiin vasta sitten. Tämä on mielestäni parempi tapa kuin se, että tehdään heti isoilla odotuksilla ja isolla keitolla ja myydään sitten se mitä sattuu tulemaan - näitäkin esimerkkejä nimittäin panimoskenestä löytyy.

Monet panimot Suomessa ovat alkaneet siirtymään pienempään pullokokoon, niin myös Linden, jonka ensimmäisiä 0,33 litraisia pullotteita tämä Black IPA on. Pienempi pullo tarkoittaa pienempää hintaa ja vaikka litrahinta nousisikin, niin ostokynnys halvemmalle tuotteelle on kuitenkin pienempi. Yksi tärkeä seikka on sekin, että ravintolat ottavat mieluummin pienempää pulloa myyntiin.

Oluen tyylikkäässä etiketissä on mustamamba, jonka on loihtinut raumalaisen Needle Point Tattoon Jukka Joensuu, joka on kotipanijoita itsekin. Runkoa oluessa luo ohramaltaan lisäksi kaurahiutaleet ja paahteinen ruismallas (Chocolate Rye). Humalina klassikkojenkit Cascade, Centennial ja Citra. Kuivahumaloinnissa näiden lisäksi myös Amarillo.

Olut tullaan tulevaisuudessa näkemään myös Alkon valikoimissa.


Mustaa, valoa vasten läpikuultavan punertavaa olutta, jonka ylle rakentuu runsas vaahtokukka. Tuoksussa on runsaasti stoutmaisia piirteitä - tummaa suklaata, kahvimaisuutta ja paahteista karamellisuutta, mutta tuntuvasti myös jenkkihumalaa pehmeän hedelmäisesti ja sitrusmaisesti. Tuore, tuntuva ja runsas aromikkuus. Maku on myös kahvimainen, paahteisen stoutmainen ja melko runsasrunkoinen. Katkeruutta kerääntyy mukavan runsaasti ja humalien hedelmäiset piirteet ovat myös mukana heti alusta alkaen. Jälkimaussa kutittelee ruis. Monet Black IPAt ovat niin kepeärunkoisia ja runsaasti humaloituja, että aistin niistä kumimaisia tuoksuja ja karkeaa makua, mutta tässä runkoa on sen verran runsaasti, että olut muistuttaa enemmänkin voimakkaasti katkeroitua stoutia IPA-tyylisellä aromihumaloinnilla. Kyllä se hyvää siis on pullostakin ja mikä ettei olisi. Highlighteina tuoksun suklaisuus ja maun runko sekä katkerointi. Herkkuva!

Yhteenveto

Tukeva, tumma ja reilusti humaloitu




...jos jäi sellainen kuva, että tässä nyt vaan kehutaan oman kylän poikia, niin tsekkaa myös Arden kommentit oluesta.

Olutarvio: Tucher Sebaldus Weizen Helles Hefe

0 kommenttia
 

Sebaldus

Panimo: Tucher, Saksa
Oluttyyli: Hefeweizen
Alkoholipitoisuus: 6,0%
Saatavuus: Alko (3,99€ / 0,5l)

Nürnbergin suojeluspyhimys Sebalduksen mukaan nimettyä vehnistä Alkon valikoimasta. Oluen on tehnyt iso frankenilaispanimo Tucher, jonka Dortmunderilla kostuttelin kurkkua kesällä. Kuusiprossaisena tämä on tyylin normia hieman vahvempi, mutta ei kuitenkaan yllä weizenbockien lukemiin. Alko on mitannut katkeroita miltei olemattomat 11 EBU, joten pehmeää ja täyteläistä lienee tarjolla - vehniksen tapauksessa se sopii kyllä minulle. Vanhantyylinen etiketti miellyttää silmää. 


Sameaa, oranssihtavaa olutta kaatuu lasiin. Oluen päälle muodostuu tiheäkuplainen, runsas ja kestävä vaahto. Aivan tyylipuhtaalta näyttää, eikä tuoksukaan tuo muutosta havaittuun asiain tilaan. Banaanisuutta, runsaasti neilikkaa ja raikkaasti purukumimaisuutta. Todella hyvä intensiteetti tässä tuoksussa. Jos verrataan esim. Elowehnään, niin kovin vaatimattomaksi se tämän rinnalla jää - tekeeköhän pieni lisävahvuus tässä taikojaan? Maku on myös hyvä ja niin perinteisen vehnismäinen kuin suinkin. Oluen suutuntuma on täyteläinen ja pehmeä. Hiilihappoisuus on runsasta, mutta pehmeää ja olut tuntuu ikään kuin täyttävän suun pienemmälläkin siemauksella. Nautinnollisen pehmeä, miltei täysin katkeroton liuku. Maku on runsaan neilikkaista, tutun vehnäistä ja hieman banaanimaista vehnäiloittelua. Ei mitään häiritseviä piirteitä, vaan tuttu laadukkaan saksavehnän maku, mutta pehmeän runsaalla suutuntumalla ja ehkä hieman normaalia voimakasmakuisempana. Jälkimaun puolella esiin nousee pieni yrttinen katkerokin, mutta vain häivähdyksenä. Yleisilme on jossain normivehnän ja weizenbockin välimaastossa. Tykkään kovasti!

Yhteenveto

Täyteläinen ja pehmeä vehnäolut

Olutarvio: Moose On The Loose Wild Saison

0 kommenttia
 

Wild

Panimo: Moose On The Loose Brewing, Pori
Oluttyyli: Saison
Alkoholipitoisuus: 6,5%
Saatavuus: Ravintolat (Arvioitu pullo saatu panimolta)

Nyt maistossa tämän tuoreen porilaispanimon karviaismarjoilla maustettu saison. Pääsin ensimmäistä kertaa maistamaan tätä tuoreeltaan panimolla kimppasahtimme panoprosessin yhteydessä. Sain silloin pullon mukaani kotiinkin ja tein arvion, joka on kuitenkin näemmä jäänyt puhelimen syövereihin ja julkaisematta. Asia nousi nyt taas mieleen, kun sain toissaviikolla tekijältä uuden pullon Bold Steam Beerin toimituksen yhteydessä. Oluessa mausteena käytetyt karviaiset ovat Anttilan tilalta Kokemäeltä ja hiivana toimii monille kotipanijoillekin tuttu Belle Saison, joka yleensä käyttää oluen kuin oluen miltei rutikuivaksi. Laskennallinen katkeruus on hyvin mieto, vain 16 EBU.

Panimolla


Kotona
Söpön utuisen pinkahtava olut. Tuoksu on runsaan marjainen. Karviaisen lisäksi mieleen tulee vadelmakin. Belle Saisonin tuottama kirpeän hapan omenankuorimainen hedelmäisyys tekee tuoksusta iskevän raikkaan. Maku on kuiva ja runsaan marjainen. Karviaisten kirpeys ja saisonhiivan kuivakan hapokas ja hieman mausteinen aromikkuus tekevät maustakin raikkaan. Yleisilme on runsaan marjainen, mutta ei mielestäni liiallinen. Suutuntuma on hieman suuta supistava ja kuivakka, melko maltillisen hiilihappoinen. On se sitä mitä etiketti sanoo - karviaismarjainen saison. Karviainen tuo olueen myös hapanolutmaisia piirteitä, mutta vain kevyesti. En ehkä ole otollisinta kohderyhmää tämän tyylisille oluille, mutta ei tässä mielestäni mitään vikaakaan ole. Tällaisia nämä nyt vaan ovat - hieman mehu- tai limumaisia. Olut tuntuu ja maistuu kevyemmältä kuin 6,5%, todella raikas juotavuus. 

Yhteenveto

Karviaismarjainen kuivan kirpakka olut

Kotiolutta: Mäkisen Ragnarök Imperial Stout

0 kommenttia
 
Paikallista taidetta lasissa jälleen. Tekijänä jo aiemminkin blogista hyvinkin tuttu Mäkinen, jonka aiempiin olutarvioihin ja resepteihin pääset käsiksi tästä linkistä

Tällä kertaa maistossa on heinäkuussa maistetun Mjölnirin sukulaisolut Ragnarök, joka on vielä vähän isompi ja ilkeämpi.

Speksit ja reseptiikka: 

Ragnarök

Recipe Specs
----------------
Batch Size (L):           13.0
Total Grain (kg):         8.330
Total Hops (g):           240.00
Original Gravity (OG):    1.111  (°P): 26.1
Final Gravity (FG):       1.032  (°P): 8.0
Alcohol by Volume (ABV):  10.30 %
Colour (SRM):             80.5   (EBC): 158.5
Bitterness (IBU):         189.2   (Average)
Brewhouse Efficiency (%): 53
Boil Time (Minutes):      60

Grain Bill
----------------
5.300 kg Pale Ale Malt (63.63%)
1.000 kg cara200 (12%)
0.500 kg viking munich (6%)
0.400 kg Brown Sugar, Dark (4.8%)
0.400 kg crystal 150 (4.8%)
0.300 kg Carafa III malt (3.6%)
0.300 kg viking chocolate (3.6%)
0.090 kg Black Malt (1.08%)
0.040 kg pullotus sokeri (0.48%)

Hop Bill
----------------
25.0 g Magnum Pellet (12.5% Alpha) @ 60 Minutes (Boil) (1.9 g/L)
15.0 g Target Pellet (10% Alpha) @ 60 Minutes (Boil) (1.2 g/L)
25.0 g Warrior Pellet (15.8% Alpha) @ 60 Minutes (Boil) (1.9 g/L)
20.0 g Bramling Cross Pellet (5.1% Alpha) @ 15 Minutes (Boil) (1.5 g/L)
20.0 g Challenger Pellet (6.1% Alpha) @ 15 Minutes (Boil) (1.5 g/L)
50.0 g Chinook Pellet (11.4% Alpha) @ 15 Minutes (Boil) (3.8 g/L)
15.0 g First Gold Pellet (7.9% Alpha) @ 15 Minutes (Boil) (1.2 g/L)
20.0 g Simcoe Pellet (12.2% Alpha) @ 15 Minutes (Boil) (1.5 g/L)
50.0 g Chinook Pellet (11.4% Alpha) @ 50 Days (Dry Hop) (3.8 g/L)

Misc Bill
----------------
40.0 g Oak Chips @ 50 Days (Secondary)
20.0 g coffee beans @ 5 Days (Secondary)

Single step Infusion at 70°C for 60 Minutes.
Fermented at 20°C with WLP050 Tennesee whiskey yeast


Läpikotaisin mustaa ja vaahdoltaan beigeä olutta kaatuu lasiin. Pieni määrä vaahtoa kestää pitkään lasin pinnalla. Tuoksu on läpikotaisin sitä itteään. Siinä on se kahvimainen, lakritsainen, tumman suklainen ja hieman vaniljainen ison oluen tuntu. Havuista humalaa leijailee taustalla. Kahvimaisuus on eniten pinnalla. Maistetaanpa. Täyteläistä, hieman makeaa ja sitten runsaan paahtomaltaisen kahvimaista ja loppua kohti enemmän ja enemmän suolaisen lakritsaista sekä vaniljaista meininkiä. Katkerointi iskee runsaan rungon takaa päälle pienellä viivellä, mutta kun se iskee, on sen voima melkoinen. Aiai sentään, jytisee ja ryskyy vaan mennessään. Jälkimakuun laskeutuu voimakas, vaniljaisen tammimainen ja lämmittävä maku, joka kääntyy lopulta yrttimäisen mausteiseksi ja siitä vielä edelleen kahvimaiseksi. Katkeruutta ja alkoholin lämpöä on nyt aika roimasti ja loppuveto menee kuivemmaksi kuin olisi tarvis. Todella väkevä kokonaisuus, mutta ehkä vielä hieman raaka ja turhankin särmikäs kokonaisen pullon nautiskeluun. Mäkisen periaate olutta tehdessä olikin kuulemma "kaikkea liikaa". Sain tekijältä onneksi kaksi pulloa, joista toisen toivottiin päätyvän kellariin kypsytettäväksi ja siellähän se nyt sitten jo odottelee sitä seuraavaa maistoa - ehkä vuoden, ehkä kahden päästä.

Mjölnirin arviossa kirjoitin näin: "Makumaailma on sellainen, että oluen voisi nimetä Oak Aged Imperial Triple Black IPAksi ja hörhöjä kertyisi panimon ovelle jonoksi asti ostamaan ylihintaiset pullot veks - jos siis olisi se panimo ja ne ulosmyyntioikeudet."

Tämän oluen kohdalle voidaan lisätä vielä määreitä ja koko tyylimääritelmä onkin nyt seuraavanlainen: Oak Aged Coffee Infused Imperial Triple Black IPA. Vielä tuohon voisi lisätä jotain maapähkinävoita ja villihiivaa, niin sitten oltaisiinkin jo taas aivan erilaisen oluen äärellä ja aiai sitä hörhöjen kuolan määrää.

Olutarvio: Brooklyn Local 1

0 kommenttia
 

Local 1

Panimo: Brooklyn Brewery, Yhdysvallat
Oluttyyli: Belgityylinen vahva ale
Alkoholipitoisuus: 9,0%
Saatavuus: Alko (15,91€ / 0,75l)

Brooklyn Local 1 on kuulunut tämän jenkkipanimon repertuaariin jo pitkään ja Alkostakin sitä on ollut saatavilla ajoittain. Pullon hinta on nykyään kova, mutta päätin silti ostaa yhden nautittavaksi. Olen maistanut tätä aiemmin, joskus vuonna 2008, jolloin löysin sitä Lohjan keskustan Alkosta. Hinta oli muistaakseni silloin alle kympin. Olimme silloin paikkakunnalla kyläilemässä kummipoikamme luona ja tilanteesta on jäänyt sellaiset muistikuvat, että poksautin pullon auki juuri kun lapset oli suurella vaivalla saatu sänkyyn ja nukkumaan. Avasin pulloa ja korkki tosiaan siis poksahti odottamattomasti valtavalla metelillä auki, mutta lapsista kukaan ei muistaakseni sentään herännyt. Sydämentykytyksiä tilanne toki aiheutti - ja sen jälkeen olut maistui erittäin hyvältä. Reittailin silloin innokkaasti olutoppaaseen, mutta en sieltä löytänyt nyt omaa arviotani tästä. Arvio varmaan jäi sosiaalisessa tilanteessa tekemättä. Hyvät muistikuvat kuitenkin on jääneet ja se varmasti vaikutti ostopäätökseen nyt. Kyseessä on siis belgityylinen vahva ale, joka jälkikäytetään pullossa shampanjahiivalla.

Malts: German Pilsner
Additions: First-pressing Demerara cane sugar from Mauritius
Hops: Aurora, Perle, Styrian Golding
Yeast: Our House Belgian Strain (primary); Champagne yeast (secondary)



Tällä kertaa avaan pullon varovasti ja korkin siirtyessä sivuun kuuluu vain äänekäs tsuffff... painetta pullossa siis on. Lasiin kaatuu kirkasta ja belgityyliin runsaasti vaahtoavaa olutta. Oluen tuoksu on herkullinen! Siinä on kuivattua sokeroitua hedelmäisyyttä runsaan aprikoosimaisesti sekä hieman banaanimaisesti. Lisäksi löytyy se tuttu pieni belgihiivan mausteisuus ja pieni vivahde anistakin. Oluessa käytetty demerarasokeri vaikuttaa sekä hedelmäisyyteen, että sen taustalla esiintyvään hentoon toffeemaisuuteen. Hieno raikkaus ja pirteä hedelmäisyys tuoksussa, vaikka vahvuuttakin on sen verran kuin on. Maku on myös todella hyvä. Tuoksunkaltaiseen raikkauteen ei tietysti ylletä, sillä lopussa alkoholipitoisuus alkaa lämmittämään ja jälkimaku kääntyy enemmän mausteiseksi. Maku lähtee heti alusta kuitenkin lennokkaan aprikoosimaisesti ja hieman toffeemaisesti liikkeelle, rakentuen siitä sitten belgihiivaisen mausteiseen ja kevyesti katkeroituun loppuun. Alkoholipitoisuus on maussakin erinomaisesti piilossa, vaikka toki tuntuu sitten asiaan kuuluvasti lämpönä, kuten jo mainitsinkin. Makeuden ja kuivuuden suhteen olut on tasapainossa, loppumaun jäädessä aavistuksen makeaksi. Todella maukas olut. Ison pullon tyhjentämiseen taitaa kulua hyvä tovi, mutta eihän tässä ole kiire mihinkään. Ei ehkä kuitenkaan aivan hintansa arvoinen, koska olut on todella hyvä, mutta ei poikkeuksellinen.

Yhteenveto

Runsaan hedelmäinen ja raikas belgityylinen olut

Olutarvio: Moose On The Loose Bold Steam Beer

0 kommenttia
 

Bold Steam Beer

Panimo: Moose On The Loose, Pori
Oluttyyli: Höyryolut
Alkoholipitoisuus: 4,5%
Saatavuus: Maitokaupat (Arvioitu pullo saatu panimolta)

Porilainen Moose On The Loose on yksi monista Suomeen tänä vuonna perustetuista pienpanimoista. Ensimmäinen omalla panimolla keitetty olut, Shy Golden Ale, tuli ulos kesäkuussa. Sittemmin panimo ehti jo nopeasti siirtymään myös arvostettuun kaupallista sahtia valmistaneiden panimoiden joukkoon - raumalaisavustuksella toki. En ole panimon oluista toistaiseksi liiemmin joutunut maksamaan ja tämäkin pottu tuotiin ohimennen kotiovelle, joten foliohattua päähän kansalaiset. Saamani pullo on tuoretta erää, jonka reseptiin panimo on lisännyt aromihumalana käytetyn Mandarina Bavarian määrää. Olen melko varma, että maistoin olutta myös Pub Winstonin olutfesteillä tänä vuonna, mutta siitä ei jäänyt muistiinpanoja. Steam Beer, eli kotimaisittain höyryolut, on tyyli, joka käytetään lager hiivalla, mutta perinteistä lageria korkeammassa lämpötilassa.



Utuinen oranssihtava olut, joka vaahtoaa melko maltillisesti. Mandarina Bavariaa on käytetty ja sen tuoksukin heti paljastaa - pehmeää nektariinimaista appelsiinisuutta ja sellaista tirskuvaa hedelmälihaista meininkiä. Keksimäistä ja karamellimaista maltaisuutta taustalla. Houkutteleva tuoksu! Maussa on samaa hedelmäisyyttä, mutta kuivemmin ja hieman karvaammin. Katkeruuttakin kertyy loppuun varsin terhakasti. Makeutta ja runkoa voisi olla hieman enemmänkin, koska loppumaun viimeinen maku on nyt sitrushedelmäinen karvaus, mutta toisaalta olut on näin virkistävän terävä. Kaupparajakin tietysti kummittelee reseptiikassa. Humala maistuu hienosti ja hyvä humalahan tuo saksalainen tunnetusti onkin. Tykkään kyllä!

Yhteenveto

Mandarina Bavaria humalan show

Olutarvio: Fuller's Imperial IPA

2 kommenttia
 

Imperial IPA

Panimo: Fuller's, Englanti
Oluttyyli: Heller Bock
Alkoholipitoisuus: 10,5%
Saatavuus: Alko (8,95€ / 0,5l)

Fuller's:n pitkäaikainen Pääpanimomestari John Keeling siirtyi päivittäisestä panimon pyörittämisestä sivuun tammikuun lopussa ja hänen tilalleen nimitettiin Georgina Young. Young on työskennellyt Fuller's:lla 37 vuotta ja ollut Keelingin opissa jo vuodesta 1999 alkaen, joten ihan pystymetsästä ei tätä naista tehtävään nimitetty. Asia liittyy nyt maistoon tulevaan olueen sillä tavalla, että tämä Imperial IPA on Youngin ensimmäinen resepti panimon peräsimessä. Kyse on heti isosta oluesta, sillä vahvuutta tällä pahviboksiin pakatulla jytkyllä on peräti 10,5%. Yhdysvalloissa syntyneen oluttyylin alkuperästä huolimatta keittoon on lyöty pelkkiä brittihumalia - lajikkeina toimivat Target, Goldings ja Fuggles, eli aivan sitä perinteisistä perinteisintä brittitavaraa, joka on Fuller'sin oluista jo muutenkin tuttua. Lisäksi oluessa on käytetty mausteena mustapippuria. Päiväystä tälle pullossa jälkikäyvälle oluelle luvataan aina vuoteen 2027 asti. Alko on mitannut katkeroiksi 85 EBUa.



Kirkas, punertavan kuparinen ja näin vahvaksi olueksi myös yllättävän helposti vaahtoava olut. Tuoksussa on tuttua Fuller'sin kuivatun aprikoosimaista vibaa, mutta nyt tuhdin karamellisen maltaan sävyttämänä. Kukkaista ja hunajaista meininkiä myös ja aivan läheltä nuuhkaistessa myös pippurista mausteisuutta sekä alkoholin nenäkarvoja kutittelevaa lämpövyöryä. Todella karamellinen, toffeemainen ja lämmin tuoksukokonaisuus - ehtaa Barley Winea! Maku jatkaa myös tuhdin maltaisella ja tunnistettavan Fuller'smaisella sekä lämpimällä otteella. Mustapippuri nousee selvästi esiin nielaisun jälkeen, jolloin se yhtyy runsaan katkeroinnin ja alkoholin lämmön kanssa makeutta kuivattavaan rintamaan. Alkuveto on kyllä todella makea, suorastaan marmeladimaisen ja ällömakean toffeeleivosmainen, mutta keskivaiheilla jo humala alkaa kutittelemaan ja loppua kohti kokonaisuus, taas kerran, tasapainottuu Fuller'smaiseen harmoniaan... No, ainakin melkein, sillä karamellimaista makeutta piisaa kyllä edelleen. Katkeroa mahtuisi keittoon vielä lisääkin. Kyllä tämä selvästi voimakkaasti humaloitu brittityylinen Barley Wine maultaan on, vaikka pullo ja boksi muuta väittävätkin, mutta IPA varmaan myy paremmin. Lämmin, makea, tuhti ja hidas, mutta mielestäni herkullisen makuinen ja hintansa arvoinen.

Yhteenveto

Jykevän maltainen brittiolut

Olutarvio: Fuller's Past Masters 1905 Old London Ale

0 kommenttia
 

Past Masters 1905 Old London Ale

Panimo: Fuller's, Englanti
Oluttyyli: English Strong Ale
Alkoholipitoisuus: 7,9%
Saatavuus: Alko (5,40€ / 0,5l)

Lisää Fuller'sin Past Masters sarjalaisia; 1905 Old London Ale on jo sarjan kahdeksas osa. Panimon kotisivut eivät oluesta mainitse mitään, vaikka se on arvioista päätellen ollut jo jonkin aikaa saatavillakin, mutta vahvaa brittialea kuitenkin siis tarjolla. Alko on mitannut katkeruutta mukavat 55 EBU. 
"Old London ale is brewed to a Burton old recipe from 1905, selected by our brewers alongside beer historian Ron Pattinson. Stronger than mild and darker than bitter, burton old was a particular favourite in London pubs - especially during the colder months."


Kirkas, väriltään punertava olut kaatuu lasiin. Vaahto jättää tiheää pitsikuviota pintin reunoille. Tuoksu on tuttua ja taattua Fuller'sia karamellimaisuutta, pähkinää ja aprikoosimaista kuivahedelmäisyyttä ja kuivan tammen tuoksua muistuttavaa aromikkuutta. Hieman humaloidummalta vaikuttaa kuin panimon klassinen Golden Pride. Tuoksun kuivahedelmäisyys tuo mieleen myös kandisokerisiirapin, jota panimo monesti näissä Past Masterseissa käyttää - siitä syystä, koska sitä käytettiin silloin aikonaankin. Maku on kuivempi kuin odotin. Makeutta toki on ja alussa varsin runsaastikin, mutta katkeroista humalointia ja yllättävän voimakasta alkoholin lämpöäkin löytyy. Jälkimaussa on jopa lakritsin sävyjä. Kuivahedelmiä, viikunoita ja aprikoosia sekä marenkimainen karamellikuorrute siihen päälle - siinä se maku pähkinänkuoressa. Suutuntuma on miellyttävä ja kokonaisuus hallitun tasapainoinen, kuten Fuller'silta on totuttukin. Tyylikästä tavaraa, hyvääkin, mutta ei kuitenkaan ylitä panimon klassikoita ESB:tä ja Golden Pridea. Ei kestosuosikin aineksia siis, mutta kertamaistolla toki erittäin mukava kokemus.

Yhteenveto

Vahva, voimakkaasti humaloitu Burton Ale

Olutarvio: Fuller's Past Masters 1926 Oatmeal Porter

0 kommenttia
 

Past Masters 1926 Oatmeal Porter

Panimo: Fuller's, Englanti
Oluttyyli: Oatmeal Porter
Alkoholipitoisuus: 7,8%
Saatavuus: Alko (5,38€ / 0,5l)

Fuller's on omissa kirjoissani aivan maailman kärkipanimoita. Panimolta on totuttu näkemään tasaisen laadukasta tekemistä (no, on siellä hutejakin) ja mielenkiintoisia spessuja, joista tämä Past Masters sarja on kenties kaikkein kiinnostavin. Past Mastersin idea on kaivaa panimon reseptikirjoista vanhoja reseptejä ja toteuttaa niitä uudelleen ainakin jokseenkin autenttisesti. 

Kauneusvirheitä kuitenkin tulee, tässäkin reseptissä, joka on siis vuodelta 1926, käytetään amerikkalaista Centennial -humalaa, jota kasvatettiin ensi kerran vuonna 1974... no, ehkä alkuperäisessä reseptissä on ollut jotain samansuuntaista, jolle Centennial on tämän päivän humalista paras vastine. Ehkä, ehkä ei. Monesti sarjassa on myös nostettu vahvuus alkuperäisreseptejä korkeammaksi. Tämäkin on varsin vahvaa, 7,8%.

Oatmeal Porterin "se juttu" on tietysti kaurahiutaleiden käyttö, joka pehmentää ja tukevoittaa suutuntumaa. Kaurahiutaleiden lisäksi reseptiikasta löytyy Golden Promise (Pale Ale) maltaita, ja mustamaltaita (Black Malt) sekä inverttisokerisiirappia. Humalina amerikkalaiset Warrior ja Centennial. 



Tummanruskeaa, miltei mustaa, mutta valoa vasten kuitenkin kauniin punertavaa olutta. Vaahtoa kertyy pintin päälle sopivasti ja se kestää pitkään. Tuoksu on herkullinen, siinä on Fuller'sin maailmanluokan klassikon London Porterin suklaisia sävyjä. Lisäksi löytyy kuivattuja hedelmiä, jotka ovat ilman muuta inverttisokerisiirapista lähtöisin - monet kandisokerilla maustetut belgioluet tarjoavat samanlaista aromikkuutta. Lakritsaisuutta ja alkoholin lämpöäkin nousee lasista. Intensiivinen ja houkutteleva tuoksu. Maku on miltei huoneenlämpöisenä runsas ja täyteläinen. Suklaisen ja hieman kahvimaisenkin paahtomaltaan oheen nousee jälleen tummaa kuivahedelmää ja keskivaiheilta loppua kohti edetessä myös kukkaisten ja greippisten humalien sävyjä. Jälkimaussa esiin nousee suolainen lakritsaisuus ja samalla alkoholipitoisuus luo lämmittävän tunteen rintakehään. Laadukasta on taas tuttuun Fuller'sin tyyliin. Humalaa on varsin tuntuvasti myös, kuten useimmissa Past Masters oluissa - se on itselleni ollut jonkin sortin yllätys. Alussa olut vaikutti makeahkolta, mutta kyllä yleisilme sittenkin loppua kohti kääntyy humaloinnin ja alkoholipitoisuuden voimasta enemmän kuivaan ja paahteisen katkeraan lopetukseen. Kaurasta huolimatta tämä ei siis ole niin pehmeä ja hekumallinen kuin London Porter. Viinaisuutta ei maussa ole, vaan alkoholi on siltä kantilta esimerkillisesti piilossa, mutta lämmittävä tuntu tulee, kuten pitääkin. Todella hyvä olut, mutta en silti voi olla ajattelematta, että maltillisemmalla alkoholipitoisuudella ja sitä myöden runsaammalla maltaan makeudella tämä olisi ollut vieläkin parempi.

Yhteenveto

Runsasmakuinen ja vahva porter

Kotiolutta: Moukarkylän Tripel

0 kommenttia
 
Moukarkylän puusepän eli Seppälän Markon taidonnäytteitä kaatumassa lasiin taas kerran. Viimeksi maistoin mieheltä erinomaisen dubbelin ja nyt vuorossa on vielä hieman vahvempi tripel. Hiivana dubbelissakin loistavasti esiintynyt Wyeast 1214 Belgian Abbey ja humalina jenkkien ja Uuden-Seelannin antia. Reseptiikka alla:




Utuinen rusehtavan oranssi olut, joka vaahtoaa maltillisesti. Tripel-tyylin kultaisuutta ei siis ole, mutta kuva myös valehtelee hieman, olut ei ole noin tumma kuin kuva antaa ymmärtää. Ulkonäöstä viis jos tuoksu on näin herkullinen kuin tässä on - tuhdisti kuivattua sokeroitu hedelmää; banaanista persikan kautta aprikoosiin. Aromaattiset humalat ja belgihiiva pelaavat hyvin yhteen, molempien antia löytyy. Aavistus anismaista lakritsaisuutta myös - se on ilman muuta hiivan tuottamaa. Aito vahvan belgialen tuoksu. Maku on myös hyvä. Siinä on runsaasti kuivahedelmiä, jonkin verran belgihiivan mausteisuutta ja sitten tummemman kandisokerimaista tuntumaa. Tuoksusta en korianteria bongannut, vaikka se varmaan oli yleisen mausteisuuden joukossa läsnä, mutta maussa se on mukana selvemmin. Se on sellainen tietty pieni "polte" kitalaessa, minkä se itselleni tekee. Appelsiininkuoret vaikuttavat varmasti hiivan ja humalien ohella tuohon runsaaseen kuivahedelmäisyyteen ja kyllä ne sieltä erottelemaankin pystyy. Yleisfiilis tällä oluella on samaan aikaan sekä raikas ja hedelmäinen, että runsas ja lämmittävä. Niin kuin hyvillä vahvoilla belgialeilla yleensäkin. Tyylinatsi ei ehkä lokeroisi tätä siis tripeliksi, koska tämä on liian tumma, vaan yleisesti vaan vahvaksi belgialeksi tai "luostariolueksi". Maukasta olutta joka tapauksessa.

Olutarvio: Rousal Seawater India Pale Lager

1 kommenttia
 

Seawater India Pale Lager

Panimo: Rousal Brygghus, Rosala
Oluttyyli: India Pale Lager
Alkoholipitoisuus: 6,2%
Saatavuus: Alko (6,90€ / 0,5l)

Suomeen pienimpiin panimoihin lukeutuva Rousal Brygghus operoi Turun saariston Rosalassa. Panimo aloitti toimintansa vuonna 2013 ja pääsin heti silloin maistolle isoveljeni toimitettua minulle Espoosta käsin pullon panimon maukasta pilsiä tyylikkäästi Pirkka maitopurkkiin pakattuna. Se oli sitä aikaa, kun uutuuksien eteen jaksoi ja toisaalta tarvitsi vielä nähdä hieman vaivaakin. Nykyään uutuuksia tulee niin paljon, että suurin osa menee pakostakin ohi. 

Nyt kuitenkin käsillä on Alkon verkkokaupan kautta haalittu Seawater India Pale Lager, jossa valmistukseen käytetty vesi on suodatettua merivettä. Ostin tämän lähinnä siitä syystä, että sain kesällä maistaa paikallisen kotipanijan Mika Pirisen oluita, joissa oli käytetty selkämereltä kerättyä merivettä, ja ihastuin niiden suolaiseen loppupuraisuun. Kiva maistaa miten kaupallisella puolella tällainen varsin uniikki ratkaisu toimii. Otin ennen maistamista yhteyden Rousalia pyörittävän Patrik Laineen suuntaan ja kysäisin meriveden käytöstä tarkennuksia. Hän kertoi, että olueen käytetty merivesi on juomavedeksi suodatettua - näin varmasti täytyykin, sillä elintarvikekäyttöön suoraan merestä naaraaminen on varmasti melko lailla kiellettyä.

Koska kyseessä on India Pale Lager, eli reilusti humaloitu oluttyyli, niin kysäisin myös humalat. Keittoon Cascade ja Centennial (base hops), aromihumaliksi keiton loppuun ja kuivahumalana Simcoe ja Centennial (Late & dry hops). Alko on mitannut katkeroarvoksi 59 EBU. 

Tsekatkaa myös panimon resepti taannoiseen #Avoinolut haasteeseen: Rousal IPA Hops souse vide



Utuinen, oranssihtavan kuparinen ja tiivistä vaahtoa kauniisti päälleen muodostava olut. Tuoksussa on heti jännää mineraalimaisuutta - samankaltaista kuin Pirisen kotioluissa kesällä. Myöhemmillä nuuhkaisuilla se tuntuu välillä katoavan. Jenkkihumalien pihkaisia ja pehmeän hedelmäisiä aromeita löytyy myös sekä hieman toffeemaista maltaisuutta. Maku on marjaisen, pihkaisen ja kypsän hedelmäisen humaloitu. Lagermaisuus tuntuu aleen verrattuna jotenkin enemmän mallasta korostavana piirteenä, hedelmäisyyden jäädessä hieman terävämmäksi ja yksipuolisemmaksi. Maussa on myös karamellimaista mallasta taustatukena ja ihan mukavasti pureva keskirunsas katkeruuskin löytyy. Jälkimaussa jään odottelemaan sitä pientä suolaista puraisua, mutta kyllä se kääntyy sittenkin enemmän havuiseksi ja mausteiseksi. Pieni suolainen vivahde nousee kitalakeen nielaisun jälkeen ja se tuntuu voimistuvan lasin loppua kohti edetessä.  Suolaista efektiä ei  kuitenkaan tule nyt samalla tavalla kuin niissä Pirisen kotioluissa, mutta jotain jännää mineraalimaisuutta roikkuu kyllä mukana alusta loppuun. Ihan kuin vesi olisi jotenkin kovaa. Mielenkiintoinen tapaus. Meriveden käyttö näin juomavedeksi suodatettuna lienee vienyt miltei kaiken suolaisuuden mennessään, mutta onneksi tässä oluessa ei ole kyse vain tuosta kuriositeetista - tämä on nimittäin varsin hyvä olut ihan näin "vähäsuolaisenakin"! Saaristopanimon laatutaso vaikuttaisi myös pysyneen hyvänä. Olut on puhtaan, raikkaan ja miellyttävän makuinen.

Yhteenveto

Jenkkihumaloitu lager mineraalimaisella vivahteella

Olutarvio: Laitilan Tuomas Golden Ale

0 kommenttia
 

Tuomas Golden Ale

Panimo: Laitilan Wirvoitusjuomatehdas, Laitila
Oluttyyli: Golden Ale
Alkoholipitoisuus: 4,7%
Saatavuus: Maitokaupat (Ostopaikka: Panimon tehtaanmyymälä 2,90€/0,33l)

Laitilan Wirvoitusjuomatehdas on perinteisesti valmistanut Olutliiton valitseman Hyvän Tuomaan kanssa yhteistyöoluen joka  vuosi. Näihin aikoihin viime vuonna lanseerattu olut oli mainio Tuomas American Pale Ale. Tämän vuoden Golden Alen kehittelyssä on ollut mukana viime vuonna Hyvä Tuomas arvonimen saanut Viking Maltin Timo Huttunen ja siitä syystä olut on myös reseptiikaltaan mielenkiintoinen. Oluessa on nyt ensimmäistä kertaa käytössä Viking Maltin uutuusmaltaat Golden Ale ja Caramel Sweet. Viking Maltin sivuilta ei vielä löydy uusien maltaiden tarkempia speksejä, varmaan siksi, koska niitä ei ole vielä saatavillakaan, mutta maltaiden nimet jo varmaan osaltaan kertovat jotain niiden ominaisuuksista. Uutuusmaltaiden lisäksi oluessa on käytetty perusmaltaana Pilsner -mallasta. Myös humaloinnissa on kokeilevampaa tatsia mukana, sillä perinteisen katkerohumala Magnumin lisäksi oluessa on käytetty sekä Floral-, että Lublin-humalauutteita. Katkeroita kerrotaan olevan 23 EBUa.


Kirkas, syvän kultaisen, kuin juoksevan hunajan värinen olut. Vaahtoa muodostuu maltillisesti ja se katoaa todella nopeasti aivan kokonaan, vaikka lasini oli juuri puunattu puhtaaksi ja huuhdeltu hyvin. Tämä vaahdon katoaminen on ehkä uusien maltaiden tai sitten pikemminkin humalauutteiden aikaansaannos, ken tietää. Tuoksu on kuitenkin hyvä. Se on kukkaisen hunajainen, keksimäisen ja karamellimaisen maltainen ja hieman leivosmaisen marenkinen. Runsas maltaisuus ja kukkainen humalaisuus, mutta mallas edellä mielestäni edetään. Maku on tuoksun kaltainen - hunajaista makeutta, kukkaisuutta ja loppuvedossa hieman hedelmäisyyttäkin. Mallaspohja on tuhdin karamellimainen, marenkimaisen makea ja loppumaussa sitten tukevan leipäinenkin. Kokonaisuus on runsasrunkoinen ja hieman raskas. Katkero tasapainottaa, mutta hunajaista makeutta jää leijumaan vielä jälkimakuunkin ja maltillisen matala hiilihappotaso vielä korostaa efektiä. Laadukas ja kohtuullisen juotava olut kuitenkin, mutta makeaa kammoksuville en voi suositella. Kauppavahvuiseksi tämä on runsasrunkoinen, aivan kuten viime vuoden Tuomaskin.

Yhteenveto

Hunajaisen maltainen, makea ja melko runsasmakuinen