Kotiolutta: Mäkisen Ragnarök Imperial Stout 2017

Nyt sitten kellarin kätköistä hieman isompaa jytkyä paikallisen kotipanijan toimesta. Sain tekijältä kaksi pulloa tätä olutta vuonna 2017. Toisen maistelin silloin ja toinen on vuorossa nyt - on aika tutkia, miten olut on reilussa kahdessa vuodessa muuttunut. Ensimmäisen maiston arvio ja täysi reseptiikka löytyy tästä linkistä. 

Kyseessä on siis kahvilla maustettu ja tammilastukypsytetty Imperial Stout. Vahvuutta 10,3% ja katkeruutta 189 laskennallista IBU-yksikköä. Seitsemää eri mallasta ja vähäisesti tummaa sokeria pohjassa. Humalina katkerossa Magnum, Target sekä Warrior. Aromihumalointina Bramling Cross, Challenger, Chinook, First Gold ja Simcoe, sekä loppuun vielä kuivana Chinook. Oluen panneen Mäkisen periaate tehdessä muistaakseni olikin, että "kaikkea liikaa".

Maistetaanpas miten olut on tekeytynyt. Säilytyspaikkana on lokakuusta 2017 asti ollut rintamamiestalon melko tasalämpöinen ja pimeä kellari.

En nyt tietysti tarkalleen pysty muistamaan minkälainen olut oli vuonna 2017, mutta näin uusintamaistolla edelliseen arvioon peilaten tuntuisi ainakin tuntuvasti pehmentyneen. Alkoholisuus on mennyt täysin piiloon ja lämmön hehkukin on nyt lempeää. Tummapaahtoinen kahvi maistuu edelleen nautinnollisesti heti nielaisun jälkeen samoin kuin vaniljaisuuskin ja katkerointi hiljalleen voimistuen kestää isältä pojalle. Mallaspohja on edelleen voimissaan eli makeuttakin löytyy, eikä oksidaatiota vaikuta tapahtuneen missään määrin. Hyvä tuhti runko, joka kantaa tuon katkeruuden ja muunkin makujen sinfonian hienosti. Lastukypsytyksen määrä on ollut tässä ellei täydellinen niin ainakin hyvin lähellä sitä. Reseptissä näyttäisi olleen 40 grammaa lastuja 13 litran erässä. Se on selkeänä elementtinä kokonaisuudessa mukana, mutta ei tuo mitään sellaista terävyyttä tai nouse mitenkään dominoivaan asemaan. Hämmästyttävän hyvää, siis aivan loistavaa. Tuhti, tymäkkä, mutta tasapainoinen ja sellaisella ihanan pehmeällä tuntumalla. Tällaisen oluen tapauksessa pidempikin kypsytys voi siis olla ihan paikallaan, mutta se on niin tapauskohtaista, ettei mitään yleisohjetta oikein pysty antamaan. Joskus osuu joskus ei ja tässä tapauksessa ollaan siellä häränsilmän tuntumassa. Kiitokset Mäkiselle vielä kerran tästäkin.

Kotiolutta: Mäkisen Spirit of the Forest brettasaison

Reittausblogin sivuilta jo aiemminkin tuttu Mäkinen teki viime kesänä kuusenkerkällä maustetun saisonin brettahiivalla. Tarkemmin sanoen WLP648 Brettanomyces Bruxellensins Troix Vrais hiivalla. Maistelin Mäkisen tuomaa maistipottua viime syyskuun lopussa ja todettiin silloin, että tavara on, vaikkakin hyvää, niin ei vielä niin brettaista, että kannattaisi ihan arvioimaan lähteä. Nyt minulla on sitten toinen pullo kyseistä olutta ollut kypsymässä tuon noin puolen vuoden ajan. Pullossa hiljakseen työskennellyt brettahiiva lienee tuona aikana ulostellut jonkin verran taianomaisia aromeitaan, joten nyt on maistelun aika. 

Reseptiikka:

Maltaat:  Wheat, Pale Ale, Munich, Crystal 50

Humalat: Magnum, Warrior, Cascade, Chinook, Citra, Simcoe

Mausteet: Kuusenkerkkä

Hiiva: WLP648 Brettanomyces Bruxellensins Troix Vrais

Vahvuutta pullottaessa ollut noin 7,7% ja ominaispainona silloin 1.012, eli nyt varmaan mennään jo kahdeksan prossan yli. Brettalla kun on tapana nautiskella ominaispaino lähelle nollaa. Täytyykin muuten pulloa avatessa olla varuillaan, ettei olut ammu suoraan putelista ulos. Katkeruutta on peräti 70 laskennallista EBUa.

Pullo suhahtaa iloisesti, mutta tavara pysyy rauhanomaisesti pullossa. Reipas kaato Chimayn pikariin, mutta vaahtoa ei järin paljoa muodostu. Tuoksu on voimakas ja selvästi brettainen - satulanahkaa ja hikeä siis löytyy. Hedelmääkin on päärynän ja kuivattujen aprikoosien muodossa. Kuusenkerkkä ja jenkkihumalat hautautuvat jonnekin brettaisten sävyjen alle. Se on muuten jännä juttu, että humalien aromit tuntuu brettaoluissa herkästi katoavan miltei täysin, olen sen huomannut aiemminkin mm. Rabbit Streetin porkkanaraasteella maustetussa Bretta IPAssa. Maku on kuivakka, mutta jännästi leipäisen maltainen - tämä lienee Munich maltaasta peräisin? Happamuutta on sen tutun "tallimaisuuden" muodossa ja hedelmääkin löytyy raikkaasti. Aprikoosit ja päärynä tulee eniten mieleen, mutta mielestäni ne ovat nimenomaan brettahiivan tuotoksia, eivät humalien. Humalien aromit ovat kadonneet. Katkeruutta sen sijaan on sopivasti. Mallasrunko on hieman raskas ja sieltä tulee makeutta, hiiva on taas tuottanut mukavasti happamuutta ja humalat tuovat ainakin sitä katkeruutta. Hieman sellainen all-around sweet & sour & bitter meininki on siis meneillään. Hyvä olut ilman muuta, mutta vaaleammalla mallaspohjalla olisi varmasti vielä raikkaampi ja iskevämpi,  sillä nyt tuo leipäinen mallas ei oikein istu tähän olueen. Alkoholipitoisuus on täysin piilossa. Kiitokset tästäkin Mäkiselle!

Kotiolutta: Mäkisen Ragnarök Imperial Stout

Paikallista taidetta lasissa jälleen. Tekijänä jo aiemminkin blogista hyvinkin tuttu Mäkinen, jonka aiempiin olutarvioihin ja resepteihin pääset käsiksi tästä linkistä. 

Tällä kertaa maistossa on heinäkuussa maistetun Mjölnirin sukulaisolut Ragnarök, joka on vielä vähän isompi ja ilkeämpi.

Speksit ja reseptiikka: 

Ragnarök

Recipe Specs
----------------
Batch Size (L):           13.0
Total Grain (kg):         8.330
Total Hops (g):           240.00
Original Gravity (OG):    1.111  (°P): 26.1
Final Gravity (FG):       1.032  (°P): 8.0
Alcohol by Volume (ABV):  10.30 %
Colour (SRM):             80.5   (EBC): 158.5
Bitterness (IBU):         189.2   (Average)
Brewhouse Efficiency (%): 53
Boil Time (Minutes):      60

Grain Bill
----------------
5.300 kg Pale Ale Malt (63.63%)
1.000 kg cara200 (12%)
0.500 kg viking munich (6%)
0.400 kg Brown Sugar, Dark (4.8%)
0.400 kg crystal 150 (4.8%)
0.300 kg Carafa III malt (3.6%)
0.300 kg viking chocolate (3.6%)
0.090 kg Black Malt (1.08%)
0.040 kg pullotus sokeri (0.48%)

Hop Bill
----------------
25.0 g Magnum Pellet (12.5% Alpha) @ 60 Minutes (Boil) (1.9 g/L)
15.0 g Target Pellet (10% Alpha) @ 60 Minutes (Boil) (1.2 g/L)
25.0 g Warrior Pellet (15.8% Alpha) @ 60 Minutes (Boil) (1.9 g/L)
20.0 g Bramling Cross Pellet (5.1% Alpha) @ 15 Minutes (Boil) (1.5 g/L)
20.0 g Challenger Pellet (6.1% Alpha) @ 15 Minutes (Boil) (1.5 g/L)
50.0 g Chinook Pellet (11.4% Alpha) @ 15 Minutes (Boil) (3.8 g/L)
15.0 g First Gold Pellet (7.9% Alpha) @ 15 Minutes (Boil) (1.2 g/L)
20.0 g Simcoe Pellet (12.2% Alpha) @ 15 Minutes (Boil) (1.5 g/L)
50.0 g Chinook Pellet (11.4% Alpha) @ 50 Days (Dry Hop) (3.8 g/L)

Misc Bill
----------------
40.0 g Oak Chips @ 50 Days (Secondary)
20.0 g coffee beans @ 5 Days (Secondary)

Single step Infusion at 70°C for 60 Minutes.
Fermented at 20°C with WLP050 Tennesee whiskey yeast

Läpikotaisin mustaa ja vaahdoltaan beigeä olutta kaatuu lasiin. Pieni määrä vaahtoa kestää pitkään lasin pinnalla. Tuoksu on läpikotaisin sitä itteään. Siinä on se kahvimainen, lakritsainen, tumman suklainen ja hieman vaniljainen ison oluen tuntu. Havuista humalaa leijailee taustalla. Kahvimaisuus on eniten pinnalla. Maistetaanpa. Täyteläistä, hieman makeaa ja sitten runsaan paahtomaltaisen kahvimaista ja loppua kohti enemmän ja enemmän suolaisen lakritsaista sekä vaniljaista meininkiä. Katkerointi iskee runsaan rungon takaa päälle pienellä viivellä, mutta kun se iskee, on sen voima melkoinen. Aiai sentään, jytisee ja ryskyy vaan mennessään. Jälkimakuun laskeutuu voimakas, vaniljaisen tammimainen ja lämmittävä maku, joka kääntyy lopulta yrttimäisen mausteiseksi ja siitä vielä edelleen kahvimaiseksi. Katkeruutta ja alkoholin lämpöä on nyt aika roimasti ja loppuveto menee kuivemmaksi kuin olisi tarvis. Todella väkevä kokonaisuus, mutta ehkä vielä hieman raaka ja turhankin särmikäs kokonaisen pullon nautiskeluun. Mäkisen periaate olutta tehdessä olikin kuulemma "kaikkea liikaa". Sain tekijältä onneksi kaksi pulloa, joista toisen toivottiin päätyvän kellariin kypsytettäväksi ja siellähän se nyt sitten jo odottelee sitä seuraavaa maistoa - ehkä vuoden, ehkä kahden päästä.

Mjölnirin arviossa kirjoitin näin: "Makumaailma on sellainen, että oluen voisi nimetä Oak Aged Imperial Triple Black IPAksi ja hörhöjä kertyisi panimon ovelle jonoksi asti ostamaan ylihintaiset pullot veks - jos siis olisi se panimo ja ne ulosmyyntioikeudet."

Tämän oluen kohdalle voidaan lisätä vielä määreitä ja koko tyylimääritelmä onkin nyt seuraavanlainen: Oak Aged Coffee Infused Imperial Triple Black IPA. Vielä tuohon voisi lisätä jotain maapähkinävoita ja villihiivaa, niin sitten oltaisiinkin jo taas aivan erilaisen oluen äärellä ja aiai sitä hörhöjen kuolan määrää.

Kotiolutta: Mäkisen Mjölnir

Sitten kevyeen kesäillan sessioon Mäkisen Mjölnir, joka on tammilastuilla kypsytetty Imperial Stout. Alla tuttuun tapaan koko resepti:

Mjölnir
Imperial Stout

Recipe Specs
----------------
Batch Size (L):           24.0
Total Grain (kg):         12.700
Total Hops (g):           160.00
Original Gravity (OG):    1.086  (°P): 20.7
Final Gravity (FG):       1.013  (°P): 3.3
Alcohol by Volume (ABV):  9.52 %
Colour (SRM):             47.7   (EBC): 93.9
Bitterness (IBU):         108.4   (Average)
Brewhouse Efficiency (%): 47
Boil Time (Minutes):      60

Grain Bill
----------------
5.000 kg Pale Ale Malt (39.37%)
2.000 kg Rye Malt (15.75%)
1.200 kg Muscovado sugar (9.45%)
1.000 kg Cararye (7.87%)
1.000 kg crystal 300 (7.87%)
1.000 kg Flaked Corn (7.87%)
0.700 kg Beech smoked barley malt (5.51%)
0.500 kg viking munich (3.94%)
0.200 kg Chocolate (1.57%)
0.100 kg Black Malt (0.79%)

Hop Bill
----------------
20.0 g Magnum Pellet (12.5% Alpha) @ 60 Minutes (Boil) (0.8 g/L)
40.0 g Warrior Pellet (15.8% Alpha) @ 60 Minutes (Boil) (1.7 g/L)
50.0 g Chinook Pellet (11.4% Alpha) @ 10 Minutes (Boil) (2.1 g/L)
50.0 g Chinook Pellet (11.4% Alpha) @ 5 Minutes (Boil) (2.1 g/L)

Misc Bill
----------------
20.0 g Juniper Berries @ 0 Minutes (Mash)
24.0 g Juniper Berries @ 20 Minutes (Boil)

Single step Infusion at 66°C for 90 Minutes.
Fermented at 20°C with WLP050 Tennesee whiskey yeast
Aged on oak chips for ~2 weeks

Musta ja melko iloisesti vaahtoava olut. Tekijä varoittelikin, että pientä pullokäymistä on pitkässä kypsytyksessä ehkä tullut, mutta tavara pysyi kuitenkin siististi pullossa. Tuoksu on runsas - siinä on kahvimaisuutta, kandisokeria, tammilastua ja hieman sellaista turvemaista savuisuutta. Runsas humalointi myös kutittelee taustalla ja alkoholin noste nousee sieraimiin tulevaa enteillen. Maku on myös voimakas ja runsaan katkeroitu. Anteeksi ei pyydellä vaan aistimuksia tuutataan täysillä ja laajalla rintamalla. Maku on enemmän viskimäinen kuin tuoksu ja vaniljaisia tammipuun aromeitakin löytyy kylkeen - bourbonia ja edelleen sitä turvemaista savuisuutta. Kahvipöydän antimet on kerätty pois ja tilalla on nyt lakritsaisempaa, suolaisempaa ja runsaamman paahteista tarjontaa. Katkero tulee keskivaiheilta mukaan ja yltyy nopeasti vimmaiseksi tykitykseksi, joka ei laannu ihan hetkeen. Makumaailma on sellainen, että oluen voisi nimetä Oak Aged Imperial Triple Black IPAksi ja hörhöjä kertyisi panimon ovelle jonoksi asti ostamaan ylihintaiset pullot veks - jos siis olisi se panimo ja ne ulosmyyntioikeudet. Suutuntumaltaan olut on melko runsas, mutta vahvuudesta ja katkeruudesta johtuen ei kuitenkaan turhan makea. Hiilihappoja on osin yllättävästä pullokäymisestä johtuen hieman korostetusti, mutta niistähän nyt selvitään pienellä pyörittelyllä. Olipa jykevä kokonaisuus, tykkäsin kyllä! Ei ihan kuitenkaan sellaista jokapäiväistä juontiolutta, vaan enemmän sitä harvojen ja valittujen hetkien spesialiteettia. Tietojeni mukaan Mäkisellä on jo kypsymässä vieläkin vahvempi tykitys nimeltään Ragnarök. Mikäs siinä takoessa kun rauta on kuumaa!

Kotiolutta: Mäkisen Katajainen Ruis Ale

Maistovuorossa jälleen paikallisväriä Mäkisen Katajaisen Ruis Alen muodossa. Resepti on variaatio aiemmin julkaisemastani reseptistä, josta olen jo maistanut erittäin maukkaita versiointeja sekä Moukarkylän, että Ylhäisen kotipanimoiden suunnalta.

Katajainen Ruis Ale (Mäkisen versio)

Recipe Specs
----------------
Batch Size (L):           22.0
Total Grain (kg):         6.110
Total Hops (g):           128.00
Original Gravity (OG):    1.052  (°P): 12.9
Final Gravity (FG):       1.010  (°P): 2.6
Alcohol by Volume (ABV):  5.57 %
Colour (SRM):             18.3   (EBC): 36.0
Bitterness (IBU):         55.7   (Average)
Brewhouse Efficiency (%): 62
Boil Time (Minutes):      60

Grain Bill
----------------
5.000 kg sahtimallas (81.83%)
1.000 kg Cararye (16.37%)
0.110 kg pullotus sokeri (1.8%)

Hop Bill
----------------
13.0 g Warrior Pellet (15.8% Alpha) @ 60 Minutes (Boil) (0.6 g/L)
10.0 g Centennial Pellet (9.7% Alpha) @ 10 Minutes (Boil) (0.5 g/L)
25.0 g Simcoe Pellet (12.2% Alpha) @ 10 Minutes (Boil) (1.1 g/L)
40.0 g Centennial Pellet (9.7% Alpha) @ 2 Minutes (Boil) (1.8 g/L)
40.0 g Simcoe Pellet (12.2% Alpha) @ 2 Minutes (Boil) (1.8 g/L)

Misc Bill
----------------
30.0 g Juniper Berries @ 0 Minutes (Mash)
30.0 g Juniper Berries @ 10 Minutes (Boil)

Single step Infusion at 66°C for 60 Minutes.
Fermented at 20°C with Safale US-05

Tummanruskea olut, jonka vaahto kestää pitkään. Tuoksussa on toffeisen rukiista maltaisuutta runsaan makeasti ja leipäisesti. Katajaisuus kutittelee mausteisena taustalla ja humalointi tuo peliin havuisiakin sävyjä. Herkullinen tuoksu. Runko on melko tuhti ja pehmeä. Aiai miten maukasta. Cararyen ja jenkkihumalien yhteispeli toimii katajan kompatessa jälkipotkussa - juuri niin kuin alkuperäisreseptissäkin. On kyllä todella hieno toteutus tästä lempireseptistäni. Loppu- ja jälkimaku kruunaavat kokonaisuuden - toffeinen ja ruisleipäinen maltaisuus jää hieman makeana leijumaan ja katajanmarjan mausteisuus häärää siinä seassa. Jättää niin tosi hyvän maun suuhun. Harmi, ettei yksi pullo riitä loputtomiin. Tämä on sellaista tavaraa, että voisi ottaa loppumattoman hanan autiolle saarelle, eikä jäisi kaipaamaan juomapuolelta enää mitään muuta. Olut minun makuuni!

Kotiolutta: Mäkisen ESB

Paikallista maistoon Mäkiseltä. Tällä kertaa vuorossa on ESB, tuo oluiden Rolls-Royce tai Aston Martin. Brittien herrasmiesolutta ajattomasti ja tyylikkäästi.

ESB
Extra Special/Strong Bitter (English Pale Ale)

Recipe Specs
----------------
Batch Size (L):           20.0
Total Grain (kg):         6.100
Total Hops (g):           79.00
Original Gravity (OG):    1.058  (°P): 14.3
Final Gravity (FG):       1.009  (°P): 2.3
Alcohol by Volume (ABV):  6.42 %
Colour (SRM):             15.2   (EBC): 29.9
Bitterness (IBU):         49.0   (Average)
Brewhouse Efficiency (%): 60
Boil Time (Minutes):      60

Grain Bill
----------------
3.000 kg Maris Otter Malt (49.18%)
1.300 kg Pale Ale Malt (21.31%)
1.000 kg Flaked Corn (16.39%)
0.700 kg Crystal Malt 150 (11.48%)
0.100 kg pullotus sokeri (1.64%)

Hop Bill
----------------
17.0 g Challenger Pellet (6.1% Alpha) @ 60 Minutes (Boil) (0.8 g/L)
17.0 g Target Pellet (9% Alpha) @ 60 Minutes (Boil) (0.9 g/L)
15.0 g Bramling Cross Pellet (5.1% Alpha) @ 15 Minutes (Boil) (0.8 g/L)
15.0 g Challenger Pellet (6.1% Alpha) @ 15 Minutes (Boil) (0.8 g/L)
15.0 g First Gold Pellet (7.9% Alpha) @ 15 Minutes (Boil) (0.8 g/L)

Misc Bill
----------------

Single step Infusion at 68°C for 60 Minutes.
Fermented at 20°C with Safale S-04

Valoa vasten kevyesti läpinäkyvää punertavan oranssia olutta. Tuoksussa on kukkaisuutta, hedelmäisyyttä ja toffeeta peribrittiläiseen tapaan, kokonaisuutta kuitenkin varjostaa marjaisien käymisesterien esiintulo. Maussa sama toistuu - varsin hyvä runko ja terhakka brittityylisen kapea-alainen katkero, sopivasti maltaisuutta ja lopussa kuivempaa bitteriä, mutta S-04:n marjaiset ja hieman "tumman hedelmäiset" käymisesterit eivät sovi pakettiin. Etenkin loppumaku kärsii tästä hieman tunkkaisesta marjaisuudesta, vaikka sen tulisi olla raikas ja hedelmäinen. Hiivan pitäisi olla hedelmäisempi ja antaa pirteämpi aromikkuus. Olen alkanut tulemaan siihen tulokseen, että S-04 harvemmin sopii vaaleampaan olueen, vaikka se esim. brittityyliseen portteriin tai vahvempaan stoutiin on usein erinomainen valinta. Kyse voi toki olla myös siitä, että S04:n käymisen hallinta on jotenkin vaikeaa, sillä se toimi kyllä erinomaisesti tässä Moose On The Loosen debyyttioluessa. Tämä olut olisi todennäköisesti kuitenkin ollut parempi eri hiivalla, nytkin juotava, mutta en siis panisi täysin samalla reseptiikalla uudelleen.

Kotiolutta: Mäkisen Bloody Veriappelsiini Wit

Sitten maistoon jälleen paikallista olutta Mäkisen sammioista. Tällä kertaa ollaan jälleen aidolla hedelmällä maustetun oluen äärellä - nyt on käytetty veriappelsiinia ja tyylinä on witbier, eli belgityylinen vehnäolut. Tuttuun tapaan täysi reseptiikka alla.

Resepti: 

Bloody
Witbier

Recipe Specs
----------------
Batch Size (L):           28.0
Total Grain (kg):         6.876
Total Hops (g):           105.00
Original Gravity (OG):    1.046  (°P): 11.4
Final Gravity (FG):       1.006  (°P): 1.5
Alcohol by Volume (ABV):  5.17 %
Colour (SRM):             5.8   (EBC): 11.5
Bitterness (IBU):         25.5   (Average)
Brewhouse Efficiency (%): 58
Boil Time (Minutes):      60

Grain Bill
----------------
3.000 kg Pale Ale Malt (43.63%)
3.000 kg Wheat Malt (43.63%)
0.480 kg viking munich (6.98%)
0.200 kg crystal 50 (2.91%)
0.196 kg pullotus sokeri (2.85%)

Hop Bill
----------------
5.0 g Warrior Pellet (15.8% Alpha) @ 60 Minutes (Boil) (0.2 g/L)
30.0 g Cascade Pellet (7.8% Alpha) @ 15 Minutes (Boil) (1.1 g/L)
30.0 g Cascade Pellet (7.8% Alpha) @ 5 Minutes (Boil) (1.1 g/L)
40.0 g Cascade Pellet (7.8% Alpha) @ 1 Minutes (Boil) (1.4 g/L)

Misc Bill
----------------
51.9 g Orange Peel @ 5 Minutes (Mash)
622.2 g Slices orange @ 5 Minutes (Boil)

Single step Infusion at 66°C for 60 Minutes.
Fermented at 20°C with WLP400 - Belgian Wit Ale

Hieman läpikuultavaa oranssihtavaa olutta, joka vaahtoaa maltillisesti. Tuoksussa on runsasta aitoa appelsiinimaisuutta, jota witbierhiivan hento mausteisuus hienosti tukee. Huh, onpas todella miellyttävän pehmeää tuo appelsiinimainen hedelmäisyys ja tuo intensiteetti millä se lasista puskee. Huikeeta! Vehnäisen mallaspedin hentoa happamuutta leijailee taustalla ja sekin osaltaan tasapainottaa tuota runsasta makeanlaista hedelmäisyyttä. Maku on myös alussa pehmeä, suorastaan silkkinen, mutta loppua kohti sitrus tiivistyy purevammaksi, katkero näykkäisee hennosti ja samalla hedelmäisyys kääntyy jälleen hieman karvaammaksi. Runsas appelsiinimainen hedelmäisyys pysyy matkassa alusta loppuun. Nyt on kyllä miellyttävää ja niin maan pirun kesäistä, että kyllä kelpaa nauttia - aurinkokin sattuu paistamaan, joten mikäs tässä ollessa.  Kyllä se aito hedelmä sopii omasta mielestäni paljon paremmin tällaiseen vehnäiseen ja vähemmän humaloituun olueen, kuin esim. IPAan. Tuntuu jotenkin paljon luonnollisemmalta tässä kontekstissa. Hieno olut! 

Kotiolutta: Mäkisen Hakuna Matata Summer Ale

Maistovuorossa jälleen paikallisessa skenessä vaikuttavan Mäkisen olutta. Tällä kertaa avokätisesti hedelmillä maustettua kesä-IPAa. Reseptin erikoisuutena voi pitää mallaspohjan hiutaloitua maissia, jolla olueen saa hieman makeutta ja vahvuutta ilman että suutuntumasta tulee täyteläisempi. Tämä siksi, että maissista irtoavat sokerit käyvät lähes täydellisesti, eivätkä jätä jäännössokereita olueen. Olut on myös mäskihumaloitu sekä avokätisesti kuivahumaloitu. Eri humalointitapoja olen avannut tässä jutussa. Lisäksi sekä mäskiin, että keiton loppuun on laitettu ihan aitoa hedelmää - mäskiin sitruunaa ja keittoon limeä. Jos ei näillä irtoa hedelmäisyyttä niin ihme on. 

Resepti:

Hakuna Matata
American IPA

Recipe Specs
----------------
Batch Size (L):           26.0
Total Grain (kg):         6.916
Total Hops (g):           259.00
Original Gravity (OG):    1.059  (°P): 14.5
Final Gravity (FG):       1.009  (°P): 2.3
Alcohol by Volume (ABV):  6.61 %
Colour (SRM):             7.0   (EBC): 13.7
Bitterness (IBU):         53.5   (Average)
Brewhouse Efficiency (%): 70
Boil Time (Minutes):      60

Grain Bill
----------------
5.044 kg Pale Ale Malt (72.93%)
1.211 kg Flaked Corn (17.51%)
0.505 kg crystal 50 (7.3%)
0.156 kg pullotus sokeri (2.26%)

Hop Bill
----------------
10.0 g Cascade Pellet (7.8% Alpha) @ 60 Minutes (Mash) (0.4 g/L)
10.0 g Citra Pellet (11.1% Alpha) @ 60 Minutes (Mash) (0.4 g/L)
10.0 g Warrior Pellet (15.8% Alpha) @ 60 Minutes (Mash) (0.4 g/L)
15.0 g Warrior Pellet (15.8% Alpha) @ 60 Minutes (Boil) (0.6 g/L)
30.0 g Cascade Pellet (7.8% Alpha) @ 5 Minutes (Boil) (1.2 g/L)
27.0 g Citra Pellet (11.1% Alpha) @ 5 Minutes (Boil) (1 g/L)
27.0 g Simcoe Pellet (12.2% Alpha) @ 5 Minutes (Boil) (1 g/L)
15.0 g Warrior Pellet (15.8% Alpha) @ 5 Minutes (Boil) (0.6 g/L)
25.0 g Cascade Pellet (7.8% Alpha) @ 0 Days (Dry Hop) (1 g/L)
25.0 g Citra Pellet (11.1% Alpha) @ 0 Days (Dry Hop) (1 g/L)
25.0 g Simcoe Pellet (12.2% Alpha) @ 0 Days (Dry Hop) (1 g/L)
40.0 g zythos Pellet (8.7% Alpha) @ 0 Days (Dry Hop) (1.5 g/L)

Misc Bill
----------------
90.0 g lemon @ 0 Minutes (Mash)
520.0 g fresh limes @ 5 Minutes (Boil)

Single step Infusion at 66°C for 120 Minutes.
Fermented at 20°C with Safale US-05

Tuoksu on hyvin intensiivisen ja raikkaan hedelmäinen - sitrushedelmää, appelsiinia, mangoa ja hieman myös pihkaista amerikan humalaa.  Todella voimakas tuo hedelmäinen noste, joka aidoista hedelmistä tulee. Kyllä se humalan tuottamista aromeista selvästi poikkeaa. En ole varma tunnistanko niinkään limeä, mutta greippiä ja sitruunaa tuntuu kyllä. Lime on toki samankaltainen. Maku on myös raikkaan ja pirteän hedelmäinen. Mallaspohja on siellä, mutta ei sitä noteeraa kuin pienenä makeutena ja toffeenvivahteena alkumaussa. Katkeruutta tulee semisti ja hedelmäisyys jatkuu runsaana alusta loppuun. Loppuvaiheilla humalan katkeruus ja tiivistyy ja samalla hedelmien runsaan hedelmäinen tuntu muuttuu enemmän hedelmälihaisen karvaaksi. Loppumaku onkin varsin aidon sitrusmainen ja karvas - erilainen kuin pelkällä maltaalla ja humalalla saavutetaan. Tässä on kuitenkin onnistuttu tasapainon kanssa hyvin, eikä karvaus tule liiaksi eteen. Ehkä itselleni silti perinteinen IPA toimii maltaisine makeuksineen paremmin kuin hedelmäpläjäys hienoisine karvauksineen. Mielellään tätäkin silti särpii - raikas ja laadukas kesäolut, jonka prosentit on täysin piilossa. Niin hedelmäinen, että sisältää taatusti runsaasti kaikkia tarpeellisia vitamiineja.

Kotiolutta: Mäkisen Holy Smoke

Maistovuorossa paikallista pano-osaamista edustava Mäkinen ja hänen Holy Smoke savuoluensa. Oluen reseptiikassa on mielenkiintoisesti käytetty kotimaista Viking Maltin kohtalaisen uutta savumallasta, jota en ole tietääkseni aiemmin päässyt missään oluessa maistamaan. Viking Maltin sivuilla maltaasta kerrotaan sen vastaavaan käyttöominaisuuksiltaan Pilsner -mallasta, mutta olevan varsin savuinen maultaan.

Resepti:

Holy Smoke
Other Smoked Beer

Recipe Specs
----------------
Batch Size (L):           20.0
Total Grain (kg):         8.100
Total Hops (g):           100.00
Original Gravity (OG):    1.077  (°P): 18.7
Final Gravity (FG):       1.016  (°P): 4.1
Alcohol by Volume (ABV):  8.02 %
Colour (SRM):             21.0   (EBC): 41.3
Bitterness (IBU):         43.9   (Average)
Brewhouse Efficiency (%): 60
Boil Time (Minutes):      60

Grain Bill
----------------
3.000 kg Viking smoked malt (37.04%)
2.500 kg Pale Ale Malt (30.86%)
1.500 kg Viking Munich (18.52%)
1.000 kg Crystal 150 (12.35%)
0.100 kg pullotussokeri (1.23%)

Hop Bill
----------------
20.0 g Magnum Pellet (12.5% Alpha) @ 60 Minutes (Boil) (1 g/L)
20.0 g Bramling Cross Pellet (5.1% Alpha) @ 5 Minutes (Boil) (1 g/L)
20.0 g Challenger Pellet (6.1% Alpha) @ 5 Minutes (Boil) (1 g/L)
20.0 g Chinook Pellet (11.4% Alpha) @ 5 Minutes (Boil) (1 g/L)
20.0 g First Gold Pellet (7.9% Alpha) @ 5 Minutes (Boil) (1 g/L)

Misc Bill
----------------

Single step Infusion at 68°C for 60 Minutes.
Fermented at 20°C with Safale S-04

Tummanruskeaa, vaahdoltaan runsasta olutta. Tuoksu on tuntuvan savuinen, hieman suklaamaltainen, peräti konvehtimainen ja toffeisen karamellimainen. Varsinainen herkkutuoksu ja tulee riittävällä intensiteetillä - vahvuus vaikuttaa siihen. Maku on myös erittäin hyvä ja tasapainoinen. Savu on voimakkaana elementtinä mukana, mutta runsas toffeemainen ja suklaisen konvehtimainen maltaisuus tasapainottaa sitä hienosti. Katkero voimistuu loppua kohti ja kerää myös tuntuvaa hedelmäisyyttä rinnalleen. Melkoinen jytky - leivosmaista maltaisuutta, mutta tuntuvasti myös savua ja riittävä humalaisuus tasapainottamaan tämä haastava kokonaisuus. Jälkimakuun jää vielä maltaan toffeista tuntumaa, joka saa rinnalleen yrttisyyttä. Viking Maltin savumallas alkaa vaikuttaa varsin potentiaaliselta vaihtoehdolta omiinkin savuoluisiin, on meinaan hyvä savuinen aromi ja maku! Suutuntuma tässä on runsas, täyteläinen ja miellyttävän maltillisesti hiilihappoinen. Kerrassaan nautittava olut. Alkoholi on täysin piilossa ja maltaan pehmeyttä sekä savua on riittämiin. 

Olut on tiettävästi matkalla Suomen Kotiolutmestari 2017 kisaan, josta tuli mieleeni, että mallasprofiilin pehmeydessä ja runsaudessa oli paljon samaa kuin tässä kisan viime vuonna - tosin eri oluella - voittaneen Harri Puhakan Scotch Alessa. Kyllä Suomessa hienoja oluita tehdään!

Kotiolutta: Mäkisen Dunkkeli

Teimme viime viikolla töissä pientä olutvaihtoa työkaverini Mäkisen kanssa. Annoin hänelle yhden pullon omaa Mandarina Belgiä ja Mäkiseltä napsahti sellainen seitsemän sortimentin setti hänen keitoksiaan. Tasan meni... Taidan kyllä tunnistaa tässä Mäkisen harrastuksen vaiheen, itselläni oli nimittäin aikanaan samanlainen meininki - kaikki käymisastiat, ämpärit, saavit, purnukat ja kipot olivat jatkuvasti täynnä ja kun astia vapautui, ei mennyt montaa päivää kun vesilukko pulputti taas. Kiima on siis päällänsä ja mikäs siinä, varsinkin kun blogisti pääsee osalliseksi. Aloitamme tässä nyt monipuolisen ja mielenkiintoisen setin läpikäymisen sieltä perinteisimmästä päästä - Mäkinen on nimittäin keitellyt Dunkelweizenin eli tumman vehniksen. 

Reseptiikka: 

Batch Size (L):           24.0
Total Grain (kg):         7.144
Total Hops (g):           63.00
Original Gravity (OG):    1.052  (°P): 12.9
Final Gravity (FG):       1.008  (°P): 2.1
Alcohol by Volume (ABV):  5.77 %
Colour (SRM):             16.8   (EBC): 33.0
Bitterness (IBU):         30.7   (Average)
Brewhouse Efficiency (%): 56
Boil Time (Minutes):      60

Grain Bill
----------------
3.000 kg sahtimallas (41.99%)
3.000 kg Wheat Malt (41.99%)
1.000 kg Caramel wheat (14%)
0.144 kg pullotus sokeri (2.02%)

Hop Bill
----------------
13.0 g Warrior Pellet (15.8% Alpha) @ 60 Minutes (Boil) (0.5 g/L)
50.0 g Tettnanger Pellet (4% Alpha) @ 10 Minutes (Boil) (2.1 g/L)

Misc Bill
----------------

Single step Infusion at 66°C for 60 Minutes.
Fermented at 20°C with WLP380 - Hefeweizen IV Ale
 

Kuparisen punertava olut, joka vaahtoaa runsaasti. Kaunis väri. Tuoksu on kuin aidosta saksalaisesta dunkelista - ei erityisen mieleenpainuva, mutta tyylinmukainen. Siinä on vehnäleipää, hieman limppuisuutta ja hyvät banaanit vehnishiivasta. Yrttisruohoista humalanaromia taustalla. Maku on hyvä ja tuoksun tavoin tyyliuskollinen, mutta normia hieman voimakkaammin katkeroisempi. Katkerointi ei haittaa, sillä maltaan leipäinen makeus kantautuu siitä huolimatta jälkimakuun asti. WLP380 - bananas muchos bueno ja neilikkaa kylkiäisenä. Vehnämaltaan tuttu suuntäyttävä kuohkea tuntuma ja tyyliin sopivat hieman kohollaan olevat hiilihapot. Epäseksikäs tyyli oikeaoppisesti toteutettuna. Hyvää!

Kotiolutta: Mäkisen Blue Mountain Stout

Maisteluun Rauman kotipanoskenessä vaikuttavan Mäkisen Blue Mountain Stout. Olut on maustettu arvostetulla jamaikalaisella Blue Mountain kahvilla, joka lukeutuu maailman kalliimpien kahvilaatujen joukkoon. 

Vahvuutta ~6,6%, katkeroa ~74 IBU. Hiivana Mangrove Jack's M03 UK Dark Ale. Täydellinen resepti alla.

Läpinäkymättömän musta olut, joka vaahtoaa mokkavivahteisesti. Tuoksussa on runsasta kahvipapuista tuntumaa, paahteisuutta ja aavistus suolaista noitapillilakritsiakin. Kahvi dominoi, mutta onneksi se on aidon ja herkullisen tuoksuista eikä mitään huoltsikkatsufeeta. Maussa sama linja jatkuu - runsas kahvipapuisuus ja paahtomaltainen, hieman karamellista makeuttakin rinnalleen saava maltaisuus lyövät kättä. Lopussa on varsin terhakka katkero ja hieman myös alkoholin lämpöä. Hiilihappoisuus miellyttävän maltillisella tasolla. Jälkimaku kuivuu yrttisempään suuntaan ja kevyt katkeruus jää suuhun pitkäksi aikaa pyörimään. Kahvin käyttäminen mausteena saa oluen rungon monesti tuntumaan turhan kepeältä. Se jotenkin kuivattaa suutuntumaa ja tässäkin ollaan siinä rajoilla, että onko turhan kepeä vai ei. Olen maistanut sekä huonoja, että hyviä esimerkkejä vastaavista oluista. Tämä kallistuu positiivisen puolelle. 

Kiitos oluesta!

Kotiolutta: Mäkisen Vanhan liiton IPA (BrewDog Old World IPA klooni)

Arviointivuorossa taas raumalaista. Tällä kertaa Mäkisen Vanhan liiton IPA, joka on tehty BrewDogin julkaiseman DIY DOG reseptipankin reseptillä. Alla ensin BrewDogin resepti ja sen jälkeen Mäkisen käyttämä hiivan ja karamellimaltaan osalta tuunattu versiointi.

 

Kirkas tumman kuparinen olut, joka vaahtoaa maltillisesti. Tuoksussa on aitoa brittityyliä pähkinäisen ja puisen bitterimäisesti. Käymisaromit tarjoavat vienoa marjaisuutta, samalla kun maltaan karamellitoffee häärää taustalla. Pientä "lämpöä" nousee myös kehiin, eli vahvuus tuntuu. Maku on aidon brittityylinen - karamellistoffeinen, marmeladimainen ja hieman hilloinen alkumaku saa keskivaiheilla kaveriksi pähkinäisen ja kuivan puumaisen brittihumalan ja loppupuolella vielä hillityn kukkaisesti sitrusmaisen ja yrttisen aromikkuuden. Runko on melko täyteläinen ja pehmeästi  matalahiilihappoinen. Hyvä maltaisuus. Nyt on sitä aitoa brittifiilistä ja pientä lämpöäkin English Strong Alen tyyliin, mutta humalapuoli on kyllä ehtaa IPAa. Brittilajikkeet ovat virkistävä poikkeus siihen ainaiseen sitrushedelmäsoppaan. Lasin loppupuolella oluen jo lämmettyä hieman alkaa alkoholisuus nostaa enemmän päätään ja raikkaan humalaisuuden tilalle tulee enemmän tunkkaisuutta. Vähempikin tilavuusprosentti kenties riittäisi, mutta kyllähän jykevyys sitä tiettyä ryhtiä kattaukseen tuo. Eipä juuri ole moitittavaa. Britti-IPA taiten tehtynä maistuu kyllä. Kaupallisista verrokiksi kelpaa hieman kevyempi Brooklyn East India Pale Ale, joka löytyy tällä hetkellä Alkon valikoimasta.

Kotiolutta: Mäkisen Uuden liiton WIPA

Sitten maistossa Rauman kotipanoskeneen "täyt faartti" iskeytyneen Mäkisen Uuden liiton WIPA, eli witbierhiivalla käytetty "Wit IPA". Jämämaltaista kaapintyhjennysolueksi kehitetyssä reseptiikassa (ks. täysi resepti kuvassa alla) on perusmaltaina Vehnä, Pale Ale ja Sahtimallas ja lisäksi tummempaa tunnelmaa luodaan Caramunich II:lla ja Crystal 300:lla. Mukana on myös brittityylisistä oluista tuttua hiutaloitua maissia, jonka pitäisi pikkaisen keventää runkoa ja tuoda omaa maissimaista makeuttaan olueen. Hiivana on toiminut aiemmin arvioidun Aprikoosi Witin WLP-400 hiivakakku.

Mäskäyslaitteistona Mäkisellä on kylmälaukkuun rakennettu systeemi, jossa ebaysta tilattu pumppu kierrättää vierrettä mäskäyksen ajan. Keitto tapahtuu ulkotiloissa kaasulla lämmittäen. 

Alla olevissa kuvissa työstössä Wanhan liiton English IPA, joka on tulossa arviointiin seuraavaksi.

 

Lasiin kaatuu väriltään enemmän amberiin kallellaan olevaa eikä siis perinteisen vaaleaa wipaa, jos tällä uudistyylillä nyt voi vielä sanoa perinteitä olevan. Tuoksussa on melko vankka maltaisuus ja aromaattisemmat humalan tuoksut tuntuvat jäävän sen alle, nousten esiin hieman tukahdutetun sitrusmaisesti ja belgityylisen saippuaisestikin - lienee witbier hiivan tuottamaa kevyttä mausteisuutta tuo saippuainen aistimus. Yllättävän vaisuna siis tulee humalat tuoksussa, vaikka niitä reseptissä runsaasti onkin. Maku on melko makea ja runsaan karamellimaltainen - witbieriin ja IPAan ja sitä kautta kai WIPAankin kuuluvaa raikkautta tässä ei ole. Maltaan alta humalat tulevat esiin samoin kuin tuoksussakin - vaimennetun hedelmäisinä ja hieman saippuaisina (se on sellainen citron fairy astianpesunesteen aromi). Kokonaisuus ei toimi WIPAn kontekstissa, mutta ei tässä oluena sinänsä mitään vikaa ole. Muistuttaa vaan enemmän tuhdin maltaista DIPAa, jossa ei ole aivan riittävästi eli Double IPAn tasoisesti humalaa, mutta jännä hiiva. Jämämaltaista on rakentunut tyyliin nähden liian tukeva ja tumma runko.

Kotiolutta: Mäkisen Aprikoosi Wit

Paikallisen kotiolutskenen tarjonnasta nyt maistoon Mäkisen Aprikoosi Wit, jonka pohjilla on käytetty toissakesänä itseni hurmanneen Aprikoosi Witin reseptiä:

Aprikoosi Wit
 (Witbier)

Speksit:
Original Gravity (OG): 1.050
Final Gravity (FG):    1.010
Alcohol (ABV):         5.24 %
Colour (EBC): 8.4
Bitterness (IBU):  26.6

Maltaat:
51.79% Wheat Malt
41.43% Pilsner
3.46% Kaurahiutale
3.31% Viking Munich 18 EBC

Humalat:
0.6 g/L Cascade (7.8% Alpha) @ 60 Minutes (Boil)
0.6 g/L Cascade (7.8% Alpha) @ 15 Minutes (Boil)
0.6 g/L Cascade (7.8% Alpha) @ 5 Minutes (Boil)

Mausteet:
11.1 g/L Aprikooseja @ 0 Minutes (Boil)
1.0 g/L Korianterin siemeniä (murskattuna) @ 0 Minutes (Boil)
1.4 g/L Sweet Orange Peel (Appelsiininkuori) @ 0 Minutes (Boil)

Mausteet lisätään "flameoutissa" eli samalla kun keittolevy sammutetaan ja annetaan uuttua kannen alla 30 minuuttia, jonka jälkeen mausteet siivilöidään pois ja vierre jäähdytetään. Aprikooseina käytin säilykeaprikooseja, joista valutin sokeriliemen pois ennen kattilaan laittamista. Korianterin siemenet murskataan.

Tekijän kommentit ja resepti alla:  

Olutta tuli hiukan tuunattua sun alkuperäisestä reseptistä. Maltaat nyt meni sen mukaan mitä kaapista sillä hetkellä löytyi. Korianteri mulla oli jauhon muodossa, minkä uutin pressopannulla erikseen ja lisäsin lopuksi vierteeseen. Appelsiinin kuorta raastaessa tuli extempore mieleen, että mähän laitan yhden kokonaisen appelsiinin suikaleina mukaan. Mausteita keitin 5min + vielä puolen tunnin flameout.

Vaalean oranssista, utuista ja mukavasti vaahtoavaa olutta. Tuoksussa on witbierin tunnelmaa tiukan korianterisella potkulla, joka menee melkein jo inkiväärisen mausteiseksi. Aprikoosi tulee esiin kauniisti, samoin appelsiinimaisuus. Raikkaus tuntuu pirskahtelevan aromaattiselta - korianterihan sen aistimuksen tekee. Aidon witbiermäinen tuoksu. Maku on myös tiukan korianterinen ja hieman happaman vehnäinen. Aprikoosi ja appelsiini nousevat esiin keskivaiheen jälkeen ja jatkuvat pitkälle jälkimakuun. Korianteri on enemmän pinnalla kuin omassa versiossani, se tekee mausta turhankin tiukan mausteisen - hedelmän makeus ei pääse esille ja jälkimaku on kuiva, vaikka sen witissä pitäisi tyypillisesti olla makeahkon pehmeä. Runkoa siis kaipaa ja korianteri näin uutettuna jauheena näyttää tulevan sekä tuoksussa, että maussa liiaksi eteen. Olin tekijään yhteydessä ja hän oli samaa mieltä - jos jauhetta siis käyttää, kannattaa määrää pienentää reilusti.

Kotiolutta: Mäkisen Ruiskerkkä (10,5% Imperial Rye Stout)

Maistoon Rauman kotipanoskenessä vaikuttavan Topi Mäkisen Ruiskerkkä, joka on miehen ensimmäinen täysin itse suunnittelema resepti. Kyseessä on 10,5% Imperial Rye Stout, joten varsin kunnianhimoisin tavoittein on lähdetty heti alusta pitäen. Mallaspohjasta 15% on ruismallasta ja alkoholipitoisuuden nostoon on lisätty tummaa kandisokeria, joka tuo myös omaa makuaan kehiin. Mausteina oluessa kuusenkerkkäsiirappia ja katajanoksia. Aiemmin samalta tekijältä maistossa oli pullahiivalla käytetty Joulupulla.

Alla tarkka resepti: 

Huom! Kuvasta poiketen alkoholipitoisuus noin 10,5%, koska kuusenkerkkäsiirapista tulee myös käymiskelpoisia sokereita. 

Tummanpuhuvaa, ei aivan mustaa olutta, joka vaahtoaa mukavan mokkaisesti - tämä kertoo heti, että tummaa tavaraa löytyy mallaspohjasta muutakin kuin väriksi. Tuoksu on yllättävänkin lempeä näin jykevälle oluelle - siinä on paahtomaltaan kahvimaisuutta, turvemaisuutta, siirappisuutta ja hieman suklaisuutta. Selvästi tukeva mallaspohja. Taustavaikuttajana on metsäinen ja hieman havupuumainen tuntuma, jossa omat näppinsä on pelissä varmasti sekä Chinookilla, että katajalla ja kuusenkerkkäsiirapillakin. Kuivattua hedelmäisyyttä myös - se saattaa olla tumman sokerin tuottamaa. Maku on myös pehmeä ja lempeä. Suklaata ja toffeeta mallaspohjassa. Rukiin runsas osuus maistuu selkeämmin loppumaun puolella. Katkeruus on maltillinen, mutta vahvuutta on kuitenkin niin, ettei maku mene siirappiseksi vaan jälkimaku kuivuu miellyttäväksi. Suutuntuma on peräti kermaisen pehmeä ja mukavan täyteläinen. Metsäiset mausteet nousevat loppu- ja jälkimaussa esiin, mutta sopusuhtaisina. Kataja hieman kutittelee ruismaltaan kanssa tuoden mausteisuutta ja kerkkäsiirapissa on tiettyä "Metsän Henkeä". Vahvuus on täysin piilossa. Tasapainoinen olut, joka on toki jo kypsynyt hyvä aikaa pullossakin. Ei lainkaan hassumpi ensimmäiseksi reseptiksi. Olisin todella tyytyväinen jos olisin itse tämän tehnyt.

Kiitokset Topille maistuvista oluista!

Kotiolutta: Mäkisen Joulupulla

Sitten maisteluun hieman paikallista, eli työkaverini Topi Mäkisen kotiolutta. Oluen nimi on Joulupulla ja hiivana tietysti joka kodin hittihiiva eli Suomen Hiivan leivinhiiva aka pullahiiva. Topilla Sahtimaltaan lisäksi tässä käytössä Crystal 300 karamellimallasta ja varsin runsaasti myös kaurahiutaleita, jotka varmasti tuovat mukavasti täyteläisyyttä. Katkeruudesta vastaa jenkkiläinen Warrior ja aromipuolella on maltillisesti saksalaista Mandarina Bavariaa. Oluen todellinen pihvi lienee kuitenkin mausteissa - inkivääri, korianterinsiemen ja appelsiininkuori, kertoo resepti.

Läpikuultavaa punertavan oranssia olutta, joka vaahtoaa suoralla kaadolla juuri sopivasti.  Tuoksu on huomattavan belgityylinen mausteineen - inkivääri raikkaasti kärjessä, mutta myös runsasta appelsiinimaisuutta ja jopa lakritsimaisuutta löytyy. Yritän löytää jotain pullahiivan tuottamaa, mutta en paikallista sahdeista tuttuja banaanimaisuuksia tai muutakaan vastaavaa, vaikka varmasti osa hedelmäisyydestä ja mausteisuudesta hiivan tuottamaa onkin. Intensiivinen tuoksu. Hieman on sellaista jouluisen piparimaista tuntumaa makeassa maltaisuudessa ja mausteisuudessa... ja jotain belgityylistä, vaikkei belgihiivaa pelissä olekaan. Maku on myös terävän ja raikkaan inkiväärimäinen, mutta myös melko täyteläisen maltainen. Appelsiininkuorien raikas hedelmäisyys nousee keskivaiheilla kehiin, mutta loppupuolella taas inkivääri hallitsee ja mausteisempaa, miltei pippurimaista tuntumaa nousee kenties korianterin tuomana loppumakuun. Katkeruus on kevyttä ja Mandarina Bavarian hedelmäisyys sekoittuu appelsiininkuorien samankaltaiseen aromikkuuteen. Hämmentävää tämä belgityylisyys pullahiivalla tehdyksi, mutta mausteet sen tähän tietysti tuovat. Tuoksun tietty lakritsainen vire hämmentää edelleen - jotkut belgihiivat sellaista tuottavat, mutta pullahiiva ei tiettävästi ainakaan ennen tätä. Se lienee ehkä vain mielleyhtymä jostain mausteyhdistelmästä, mitä tässä on käytetty. Loppujen lopuksi näin jouluna varsin jouluisen makuinen mausteineen ja makeine maltaisuuksineen. Hyvää olutta. Laadullisesti täysin kunnossa ja jälleen yksi todiste siitä, että pullahiivaa eli leivinhiivaa voi aivan hyvin käyttää oluen tekemiseen.