Kotiolutta: The Brewery of the Crypt Dweller - Pounded Into Hop Dust DIPA

0 kommenttia
 
Hämeenlinnan sahtialueilta ponnistava kotipanimo The Brewery of the Crypt Dweller lähestyi mittavalla maistelusetillä, josta otan ensimmäiseksi maistoon tuoreina parhaimmillaan olevat runsaammin humaloidut yksilöt. Kotipanimon kattiloiden ääressä häärää nimimerkki Ville Vuorinen, jonka saatesanat kertovat seuraavaa:
The Brewery of the Crypt Dweller on 'virallisesti' perustettu vuonna 2015 loppupuolella, jolloin avasin kotipanimolle facebookiin sivut. Nimi on tietynlainen korni tribuutti B-luokan kauhuelokuville ja metallin eri alagenreille. Näitä teemoja koitan monipuolisesti viljellä etiketteihin. Miami Weiss on pieni poikkeus, sillä siinä kumarretaan yleisesti 80-luvun meiningille sekä ehkä pieni kumarrus myös synthwaven suuntaan. Paneskelua on tullut harrastettua muistaakseni vuodesta 2012. Pari kolme ekaa satsia tein uutteista, mutta sen jälkeen siirryin täysmäskäykseen. Viimeiset kaksi vuotta on ollut aika tohina päällä, mutta sitä ennen tein hieman rennommalla otteella.
Välineinä mulla on nykyään 38,5 litrainen hanallinen termoastia mäskäykseen ja 30 litran alumiinikattila keittoon plus kaikkea pientä sälää siihen päälle. Varsin manuaalista meininkiä siis vielä toistaiseksi. Olen rakentamassa automaattista Grainfather/Braumeister-kopiota, mutta muut harrastukset ovat vaatineet sen verran aikaa, että rakentaminen on vasta alkupuolella vaikka välineitä on haalittu jo parin vuoden ajan kasaan. Mutta manuaalivehkeet toimivat mukavasti ja prosessi on melko helppo kun toistoja on tullut niin eipä ole kiirettä rakennella.
 Ja sitten oluen pariin.

Pounded into Hop Dust
Double IPA, 9%, 108 IBU, 11,2 EBC

Maltaat: Pale Ale, Vienna, Vehnä ja lisäksi hunajaa
Humalat:Magnum, Columbus, Centennial, Simcoe
Pounded into Dust on yhden suosikkiyhtyeeni Cannibal Corpsen kappaleen nimi. Siihen kun lisäsi yhden sanan väliin niin sain erittäin kuvaavan nimen tälle tuplaipalle. Laskennallisesti yli sata IBUa vetää täysillä turpaan, mutta kokonaisuus on silti tasapainoinen. Lisäsin satsiin hunajaa, jotta saisin alkoholiprosentin ylös ilman, että mallas alkaa viemään liikaa tilaa humalalta. Etiketin kuva on pöllitty artistilta, joka tekee Cannibal Corpselle levyn kansitaiteet 

 


Turpaanveto harvoin on kaunista katsottavaa, eikä se ole sitä tälläkään kertaa - lasiin kaatuu humalaöljyjen sameuttamaa, ruman ruskeahkoa ja hieman oranssivivahteista olutta, joka muodostaa päälleen kuitenkin komean vaahdon. Tuoksussa sitrusmainen ja pihkainen vyöry jyrää heti ensi hetkistä alkaen sekoittuen havuiseen pellettimäisyyteen. Karamellistoffeista taustatekijää on, mutta humala edellä tullaan ja kovaa. Maku on brutaali, hyvällä tavalla. Sielun syövereitä järisyttävä katkero iskee kiinni heti alussa ja jatkuu tiukan greippiseen loppuvetoon asti. Öljyinen suutuntuma on rungoltaan runsas ja toffeemainen, mutta ei kuitenkaan mitenkään makea - ellei maun hedelmäsokerista humalanektaria oteta huomioon. Jälkimaussa kuritus jatkuu kuusenhavuisella hammasharjalla ikeniä myöden vetäen. Etiketin teema, eli kraiveleista kiinni ja luuvitosta naamaan, tuntuu jatkuvan oluen yleisilmeessäkin - se on tunti turpaan ja sitten mielellään vielä uusi yhtä maukas kierros perään. Lyhyesti siis helkutinmoisella katkerolla ja hyvällä rungolla säestetty pihkaisen hedelmänektarimainen DIPA. 

Teknisessä mielessä olut on moitteeton. Humalat tulevat runsaasta rungosta huolimatta raikkaasti. Alkoholisuus on piilossa ja mallas maistuu maltaalta. Valmistusprosessi toimii ja hiivakin on pidetty tyytyväisenä. Kaupallisessa Double IPAssa näin voimakas katkeruus on harvinaisuus, mutta jälleen mieleeni palaa se hekumallinen De Dochter van de Korenaar Extase, joka oli kyllä muistaakseni vaaleampi mallaspohjaltaan, mutta katkero antoi siinäkin tuntuvasti pataan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Ole hyvä ja kommentoi. Kommentit menevät valvonnan kautta.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...