Kotiolutta: APAsta tuli American Strong Ale - vertin ensimmäinen kotiolut

0 kommenttia
 
Tänään luvassa juttu Olutoppaan nimimerkki vertin ensimmäisestä kotioluesta, joka ei mennyt aivan suunnitellusti, mutta lopputulos on kuitenkin laadultaan hyvä ja täysin juotava. Ainut virhe - jos sitä nyt virheeksi voi kutsua - tapahtui siinä, että oluesta tuli syystä tai toisesta tavoitetta vahvempaa. Tarkoituksena oli valmistaa American Pale Ale, tuttavallisemmin APA, mutta oluesta tulikin n. 8% vahvaa ja maku vastaa nyt lähinnä American Strong Alea.

Olut on pussimäskäämällä valmistettu. Reseptissä 3kg Pale Ale mallasta ja 200g Crystalia. Verti on mäskännyt pitämällä kattilaa uunissa 90 minuuttia ja tehnyt sitten normaalin 60 minuutin keiton. Katkerohumalaksi Magnumia ja aromipuolelle Cascadea. Hiivana aina toimiva US-05. Simppeli perus-APA:n resepti, oikein mainio ensimmäiseksi olueksi - ei turhaa kikkailua. 

Keiton jälkeen, eli käymisen alkaessa ominaispaino on kuitenkin ollut 1.070, joka on APA-tyyliselle oluelle liian raskas. Tarina ei kerro pääsikö verti tavoiteltuun eräkokoon vai jäikö eräkoko pieneksi ja vierteestä tuli siksi vahvempaa, vai saiko verti vain maltaista tavoiteltua enemmän irti, eli pääsi parempaan mäskäystehokkuuteen. Käymisen jälkeen ominaispaino oli 1.008, eli olut kävi 8% vahvaksi. 

Jos näin käy, voi vierrettä laimentaa keiton jälkeen vedellä. Hanavesi toimii hyvin, mutta vainoharhaiset voivat käyttää myös keitettyä. Laimennusveden määrän laskemiseen on esim. BrewMate -ohjelmassa oma työkalu (Tools -> Water dilution calc.). Laimennellessa kannattaa ottaa huomioon, että se vaikuttaa myös humalointiin ja mahdollisiin muihin mausteisiin, siis mikäli laimennat niin, että ylität suunnittelemasi eräkoon. 

Joskus, varsinkin panouran alussa kun ei tiedä paljonko keiton aikana haihtuu, käy niin, että runsaasta haihtumisesta johtuen saa vähemmän vierrettä, mutta vahvempaa. Jos sitten laimennat sen suunniteltuun eräkokoon, pitää suunnittelemasi IBU-lukema edelleen paikkansa - sinulla on suunniteltu määrä suunnitellun vahvuista vierrettä, johon olet lisännyt suunnitellut humalat. IBUt ja aromihumalointi laimenevat ainoastaan jos ylität suunnittelemasi eräkoon. 

Tästä syystä on hyödyllistä mitata ominaispaino ennen keittoa - jos se on jo tässä vaiheessa suunniteltua suurempi, tiedät että tulet saamaan enemmän suunnittelemasi vahvuista vierettä, joten ehdit vielä tarkistaa humalien määrät. Keiton jälkeen on jo myöhäistä tehdä näitä tuunauksia.

Siinä vertille ja muillekin pientä vinkkiä tuleviin panoihin. Nyt takaisin vertin ensimmäisen oluen pariin - hän nimittäin lähetti minulle sitä kaksi pulloa maistettavaksi. Olut on valmistettu 13.5, lapottu sekondääriastiaan 20.5 ja pullotettu 25.5. Maistaessa olut oli ollut vasta kaksi viikkoa pullossa ja siis absoluuttisen tuoretta. 


Kultaoranssi olut ja hiilihappojakin on parissa viikossa muodostunut. Vaahto on vielä osin suurikuplaista. IPA-lasin ohuemmasta jalkaosasta olut on läpinäkyvää, ylempää ei. Kaikki oluet eivät kirkastu näin hyvin koskaan, mutta toisaalta kaikkien ei ole tarkoituskaan kirkastua. Kaiken kaikkiaan näyttää kuitenkin oikein hyvältä. 

Tuoksu on kypsän hedelmäinen, mansikkainen ja "lämmin" alkoholipitoisuus huokuu läpi selkeästi. US-05:n käymisaromit - persikka ja näin tuoreena vielä pieni pullaisuus löytyvät myös. Ei kuitenkaan mitään, mikä kielisi prosessivirheistä. 

Olut on suussa täyteläinen ja lämmittävä - alkoholi nousee maussakin esiin. Trooppista hedelmäisyyttä ja greippivetoakin löytyy, mutta tuhti runko ja alkoholisuuden tahmainen tuntu peittävät raikkauden alleen. Alkoholin lämpö tuo pientä mausteisuutta loppuvetoon. Katkeroa ei sen sijaan tule kovinkaan voimakkaasti vaan sekin jää yleisen tuhtiuden alle, joten alkoholin lämpö jää viimeiseksi tunnuksi suuhun. Kyllä tämä American Strong Aleksi menee, jos lokerointiin lähdetään. Humalaa kun ei ole IPA/DIPA -tasoisesti.

Kokonaisuutena hyvät maut ja laatutaso, mutta vahvuutta ja sitä myötä häiritsevääkin alkoholisuutta on turhan paljon - toki vahingossa tai kokemattomuuttaan tullutta. Mutta sitä ei vertin nyt kannata murehtia, sillä neitsytmatka on tehty ja pano-titanic seilaa yhä - prosessi vaikuttaa olevan laadullisesti kunnossa ja se on tässä vaiheessa tärkeintä. Reseptejä voi hioa seuraavillakin kerroilla.

Kiitokset vertille näytteestä, annan seuraavan pullon kypsyä pidempään ja katsotaan mihin suuntaan maku kehittyy.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Ole hyvä ja kommentoi. Kommentit menevät valvonnan kautta.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...