Ensimaistossa Reittausblogi IPA #4

0 kommenttia
 
Pullottelin viime perjantaina oman  IPAn neljännen version ja ensimmäisen kokeiluversion DIPA/Barley Wine hybridistä. Tänään ne ovat siis olleet kahdeksan vuorokautta pulloissa jälkikäymässä ja toivon mukaan hiilihappojakin olisi muodostunut. Otan ensiksi maisteluun IPAn.

IPAn neljänteen versioon tein hieman kokeiluja. Mallaspohja on edelleen Vikingin Sahtimallasta, mutta tällä kertaa en tehnyt runkoa keventävää pientä sokerilisäystä, vaan nyt on kyse täysmallasoluesta. Tätä kompensoidakseni ja edelleen oluen iskevyyttä lisätäkseni pumppasin myös humaloinnin määrää reilusti ylöspäin - tällä kertaa oluessa on BrewMaten mukaan noin 150 IBUa, kun aiemmin oli noin 100. Myös humalia on nyt enemmän - alkuperäinen resepti on syönyt Magnumia, Centennialia ja Citraa, joista saksalainen Magnum katkerona ja Centennial ja Citra aromi- sekä kuivahumaloinnissa. Nyt katkerohumalana toimii Columbus ja aromihumaloinnissa Cascade, Citra ja Simcoe, sekä kuivahumaloinnissa Cascade, Citra, Simcoe ja Centennial. Kaikki humalat siis jenkkikamaa. Cascadea olen käyttänyt kotioluissani jo aiemminkin, mutta Simcoe on täysin uusi tuttavuus omissa oluissani. Vahvuutta on noin 6,8%.


Yllättävän kirkas, vaikka on ollut vasta 8vrk pullossa. Selvästikin kannatti huolella "eritellä" humalamuhjut siiviläpussien avulla, kun kaatoi vierteen kattilasta käymisastiaan. Aika pitkään meni valutellessa kolmen päällekkäin ladotun siiviläpussin läpi, mutta lopputulos on nyt tässä. Aiemmin olen tehnyt tämän hieman lepsummin. Tuoksu on hedelmäsokerinen ja trooppisen hedelmäinen - aivan kuin aiemminkin näin tuoreena. Aiempiin kokemuksiin pohjautuen tämä vaatii vielä pari viikkoa kypsytystä, jotta sitrus pomppaa esiin - mistä lie sekin johtuu. Kokonaisuutena herkullisen nektarimainen tuoksu. Maku on puhdas, maukas ja onnistunut. Tuntuu taas hyvältä. Mansikkaisuutta, tropiikkia ja hitaasti rakentuen kertyvä runsas katkeruus. Jännästi sitrus ja terävä katkeropuraisu tosiaan muodostuvat vasta parin viikon pullokypsytyksen jälkeen. Näin on nyt ollut jokaisessa tekemässäni IPAssa. Löin tähän runsaammin humalaa kuin koskaan aiemmin, mutta ei ainakaan vielä vaikuta ylihumaloidulta. Tekee niin gutaa kun tietää onnistuneensa.

Seuraavaksi ensimaistoon DIPA #1, siitä tarinaa myöhemmin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Ole hyvä ja kommentoi. Kommentit menevät valvonnan kautta.