Olutarvio: Mallaskosken Kuohu Kristallivehnä

0 kommenttia
 

Kuohu Kristallivehnä

Panimo: Mallaskosken Panimo, Suomi
Oluttyyli: Kristallweizen
Alkoholipitoisuus: 4,7%
Saatavuus: Maitokaupat (Prisma, Rauma 2,85€ / 0,5l)

Mallaskosken Panimo tarjoaa kevään uutuutena suodatettua vehnäolutta, jossa on käytetty mm. amerikkalaista Cascade-humalaa. Suodatetuista vehnäoluista on normivehniin oleellisesti kuuluva hiiva suodatettu pois. Samalla mielestäni lähtee myös iso osa normivehniksen viehätyksestä, sillä niin oleellinen tekijä hiiva vehniksissä on. Tämä Mallaskosken tölkkönen kuitenkin lupailee rapsakkaa humalointia, jollaista vehniksissä harvemmin näkee, hyvä idea. Onnistuessaan tällainen yhdistelmä olisi varmasti oiva terassijuoma aurinkoisena päivänä.


Kultainen, hieman oranssiin vivahtavan värinen olut, joka on täysin kirkas ja vaahdoltaan melko runsas. Tuoksu on melko mieto. Siinä on hieman vehnäistä mallasta ja parfyymistä sekä osin saippuaistakin aromihumalointia ja aivan kuin pieni diasetyylinkin häivähdys taustalla kummittelisi. Valitettavan valjun kuvan tämä itsestään antaa tuoksun perusteella. Maku on hieman happaman vehnäinen, melko pehmeä ja sen keskivaiheilla on hyvä, ilmeisesti cascade-humalan tuoma sitrushedelmäinen ote, joka ei kuitenkaan kanna aivan loppuun asti. Katkerohumalointi jää sittenkin turhan miedoksi, eikä kunnon loppupuraisua pääse syntymään. Varsin pliisuksi jäi siis makukin, vaikka se sinänsä onkin ihan hyvä. Suutuntuma on lähes keskitäyteläinen ja hieman keskivertoa maltillisemmin hiilihappoinen, varsin onnistunut suutuntuma maitokauppavahvuiselle oluelle. Isommalla lapiolla humalaa seuraavaan keittoon Seinäjoen pojat! ...ja kyllä, kaipaan sitä hiivaa myös.

Yhteenveto

Hyvä, mutta turhan varovaisesti humaloitu kristallivehnis
ARVOSANA: 7

Pienpanimo-uutuuksia ruokakauppohin

2 kommenttia
 
Kotimaiset pienpanimot ovat aktivoituneet kevääseen ja maitokauppoihinkin on alkanut tipahtelemaan uutuuksia. Pieni takatalven poikanen, joka tänään ainakin länsirannikkoa on piinannut lunta-sataa-ja-kaikkia-vituttaa tyylisesti, ei estänyt oluenmetsästysreissua paikallisesta Prismasta. Sieltä löytyikin etsimäni kolme uutuutta, jotka ovat Kievari Vehnänen, Keisari Kellariolut ja Kuohu Kristallivehnä.

Laitilan Wirvoitusjuomatehtaan Kievari Vehnänen on saksalaistyylinen suodattamaton vehnäolut, eli hefeweizen. Sitä on aiemmin ollut ravintolajakelussa ja Alkon tilausvalikoimassa hieman vahvempana versiona ja olen sen Reittausblogin alkuaikoina myös arvioinut blogiin. Vahvempi versio oli ainakin erinomainen, joten tämän "laimentaminen" maitokauppavahvuuteen oli panimolta varsin odotettu ratkaisu. Valitettavasti hinta, 3,74€/0,5l, on niin kova, ettei tästä kulutustavaraa pääse syntymään, vaikka maku olisikin vahvemman version tasoinen. Kritiikkiä on myös esitettävä Laitilan Wirvoitusjuomatehtaan markkinointiosastolle, sillä tämä uutuus tuli aivan puskista. Luin tästä eilen Olutoppaan foorumilta, jossa joku mainitsi löytäneensä tätä paikallisesta Prismasta. Panimon omat kotisivut eivät edes tunne ko. olutta, eikä tätä ole mitenkään rummutettu edes sosiaalisen median puolella. Internetissä mainostaminen on kuitenkin ilmaista (omilla kotisivuilla ja sosiaalisessa mediassa), joten ei voi kuin ihmetellä. Paljon markkinointipotentiaalia on jäänyt käyttämättä. 

Nokian Panimon Keisari Kellariolut, josta sain tietoa ennen julkaisua Keisari-tuoteperheen facebook-sivun kautta (kattokaa ny mallia siellä Laitilassa, ei se niin vaikeeta ole!), on suodattamaton pohjahiivaolut, eli lager. Hieman samaa tyyliä kuin Alkon 80v-juhlaolutvalikoimassa ollut Laitilan Kellariolut, mutta tämä on kuitenkin tummempi. Hinta oli normaalia Nokian edullista perustasoa, 2,55€/0,5l. Myös Nokian Panimon kotisivut tuntevat oluen (kattokaa ny mallia siellä Laitilassa, ei se niin vaikeeta ole!).

Mallaskosken Seinäjoella sijaitseva panimo on ehkä hieman tuntemattomampi, mutta yhtä lailla laadukkaita oluita puskeva panimo. Heidän uutuutensa on suodatettu vehnäolut, eli kristallweizen, jonka he ovat osuvasti suomentaneet Kristallivehnäksi. Suodatuksessa oluesta poistetaan hiiva, joka on oleellinen osa perusvehniksen, eli hefeweizenin makua, joten kristallweizen on ihan omanlaisensa tyyli. Tölkin kuvauksen mukaan tarjolla olisi rapeasti humaloitua vehnäolutta, jossa on käytetty Hallertauer Magnum, Cascade ja First Gold humalia. Jenkkihumala Cascade ja brittihumala First Gold eivät ole aivan sieltä perinteisemmästä päästä vehnäoluita ajatellen, joten tässä on selvästi haettu hieman uusia tuulia tähän genreen. Hinta tälle Mallaskosken tuotteelle Rauman Prismassa oli 2,85€/0,5l. Noottia myös Mallaskosken suuntaan, sillä sielläkin on kotisivut päivittämättä.

Myös Saimaan Juomatehtaalta on tulossa uutuusvehnis maitokauppoihin, se kantaa nimeä Marsalkka Luomuvehnä ja on hefeweizen tyylinen, eli suodattamaton vehnäolut. Sitä ei vielä tällä reissulla Prismasta löytynyt, eikä viereisestä Citymarketistakaan, mutta kyllä se sieltä lähiaikoina tulossa on. Tämä vallitseva vehnäolutbuumi johtunee Nokian Panimon Elowehnän hyvästä menestyksestä. Hienoa, että sille saadaan kilpailevia tuotteita rinnalle. Vielä kun joku haastaisi sen myös hinnalla...

On itseasiassa hieman nurinkurista, että isoimmalta pienpanimolta eli Laitilan Wirvoitusjuomatehtaalta tulee kaikkein kallein uutuus, mutta ehkä siellä luotetaan Kievari-brändin myyvän hinnasta huolimatta. Arviot näistä tulevat blogiin, kunhan saan maisteltua. Valtaisa on olutbloggarin taakka.





Olutarvio: Baltika 8 Wheat

0 kommenttia
 

Baltika 8 Wheat

Panimo: Baltika Brewery, Venäjä
Oluttyyli: Hefeweizen
Alkoholipitoisuus: 5,0%
Saatavuus: Alko (2,99€ / 0,5l)

Aiheuttaako venäläinen olut epäluuloja? Aivan suotta, voit luottaa laatuun ainakin jos pullossa lukee Baltika. Baltika 8 Wheat on Alkon tämän viikon uutuuksia, se on saksalaistyylinen suodattamaton vehnäolut, eli hefeweizen (hefe=hiiva, weizen=vehnä). Alle kolmen euron hinta on varsin edullinen Suomen mittapuulla ja maunkin tiedän olevan hyvä aiemmasta, vuonna 2010 tapahtuneesta maistelusta. 

Baltika Breweries on Venäjän suurin panimo, sillä on useampia laitoksia ympäri maata, suurin lienee Pietarissa, jossa ymmärtääkseni on myös pääkonttori. Baltikan panimoissa valmistetaan mm. bulkkimerkkejä kuten Tuborg, Carlsberg ja Kronenbourg. Panimo tekee kuitenkin näiden lisäksi oluita joissa on makuakin ja ne sijoittuvat panimon nimeä kantavan Baltika tuotemerkin alle. Toki Baltika-brändin alla valmistetaan myös bulkkilageria, joka on aivan yhtä mautonta kuin kansainväliset suurmerkitkin, mutta mahtuu sinne myös tämän Baltika 8 Wheatin tai Baltika 6 Porterin kaltaisia varsin maistuvia oluita.



Tämä on sitä vehnistä. Sameaa, keltaoranssia ja hieman "likaista". Oluen pinnalle kasvaa iso, kumpuileva ja kotvasen kestävä valkoinen vaahtokukka ja samalla pullon pohjalta sekaan kaadetut hiivat hiljalleen valuvat lasiin oluen joukkoon. Aina yhtä kaunis näky. Tuoksu tässä Baltikassa on melko voimakas ja miellyttävä. Löytyy kypsää banaania, hiivaista, mausteista ja hieman hapanta vehnäisyyttä sekä sitruunaista hedelmäisyyttä. Maku etenee vehnäoluiden makeampaa laitaa kohti happamamman vehnäistä ja kuivempaa maalia. Matkalla se jallittaa mauttomuuden, vie bulkkikurat putkiharhautuksella kebabille, siirtää lätyn sivuun mausteiselle hiivaisuudelle, joka laukoo suoraan maltaisen hekuman yläpesään. Hyvin tehty sitruunaisen hedelmäinen hefeweizen. Tämä on vehniksien ystäville takuuvarma valinta.

Yhteenveto

Maittava sitruunaisen hedelmäinen vehnäolut
ARVOSANA: 8

Olutarvio: Ørbæk Påskebryg

2 kommenttia
 

Ørbæk Påskebryg

Panimo: Ørbæk Bryggeri, Tanska
Oluttyyli: Belgityylinen ale
Alkoholipitoisuus: 7,2%
Saatavuus: Alko (3,80€ / 0,5l)

Tanskassa Fynin saarella sijaitsevassa Ørbækin kaupungissa toimii panimo, jonka nimi on... rumpujen pärinää* Ørbækin panimo! Tämä Ørbækin kaupungin ylpeys toimitti pääsiäisoluensa Alkoon jo viime vuonna, mutta silloin en sitä maistanut. Nyt on kuitenkin eri ääni kellossa, vetreämmät sormet näppäimistöllä ja otsikon mukainen olut kaatumassa lasiin. Oluen nimeämisessä on käytetty samaa systemaattista käytäntöä kuin panimon nimessäkin, sillä Påskebryg tarkoittaa pääsiäisolutta. Kyseessä on siis Ørbækin panimon pääsiäisolut, nerokasta. Ei ainakaan ostaessa jää epäselväksi mistä on kyse. Tämä on olutarviosivustojen mukaan Dunkler Bock, eli tumma bock-tyylinen pohjahiivaolut, mutta Alkon sivujen mukaan taas pintahiivaolut, eli ale. Myös maku on mielestäni enemmän alen suuntainen, niinpä merkkasin tämän Reittausblogissa belgityyliseksi aleksi. Olut on luomuksi merkitty ja valmistuksessa on käytetty normaaleiden raaka-aineiden lisäksi raakaruokosokeria. Hinta on melko huokea näinkin vahvasta luomuoluesta, kerrankin näin päin!



Nyt on nätti olut lasissa. Kauniisti punertavan ruskea, utuinen ja vaahdoltaan mittava. Tuoksu on melko voimakas, siinä on mausteisuutta, karamellia ja rusinaista hedelmäisyyttä sekä lakritsia. Maku on makeahkon karamellinen, hieman lakritsainen ja rusinainen. Makeus ei lyö yli, sillä mausteisuus tasapainottaa sitä oivallisesti. Mausteisuus korostuu pitkässä jälkimaussa ja tuntuu samankaltaiselta kuin monissa jouluoluissa. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja hiilihappoisuus on melko maltillisella tasolla. Mausteinen, makeahko belgityylinen olut. Ei hullumpi!

Yhteenveto

Mausteinen ja makeahko, ehkä suklaan kanssa?
ARVOSANA: 8

Hartwall vastaa: Samaa olutta eri etiketillä?

6 kommenttia
 


Panimojätti Heinekenin omistama Hartwall julkaisi maaliskuun alussa uuden Lapin Kulta Arctic Malt tuotemerkin, jonka alla on julkaistu kaksi olutta, Arctic Malt Pils ja Arctic Malt Dark. Kantavana ideana tuotemerkin oluissa on ns. lähiohra, jonka viljelijä on jäljitettävissä netin kautta tölkistä löytyvän koodin avulla. 

Netin keskustelupalstoilla huomattiin nopeasti, että uutuusolut Arctic Malt Pilsin speksit (alkoholipitoisuus, kantavierre, väri, katkerot jne.) ovat täysin samat kuin panimon 1836 Classic Gourmet Vaalealla. 

Molempien oluiden speksit ovat:

Alkoholipitoisuus til-% 4,6
Kantavierre p-%  10,7
Väri EBC 9
Katkerot EBU 25
Energiaa kJ / kcal per 100 ml 170 kJ / 40 kcal
Hiilihydraatteja g per 100 ml 3
Proteiineja g per 100 ml 0,4
Rasvaa g per 100 ml 0

Tämähän luonnollisesti herättää epäilyksen, että kyseessä on täysin sama olut, mutta eri nimellä, erilaisessa pakkauksessa ja erilaisella hinnalla. Eli sama suomeksi: haiskahtaa vahvasti kusetukselta! Tätähän oli tietysti kysyttävä suoraan panimolta, vastaus alla:

Hartwall vastaa:

Hei Harri.
Kiitos yhteydenotostasi ja kiinnostuksestasi tuotteitamme kohtaan.
Tiedustelin asiaa vielä panimomestariltamme.
Hän kommentoi asiaa näin: "Molemmat ovat vaaleita Pils tyypin oluita, joten
niissä on samankaltaisuutta. Suurimmat erot oluiden välillä tulevat,
lähimaltaan lisäksi, humaloinnista."
Toivottavasti tämä hiukan selvensi asiaa.
Haluan kiittää Sinua vielä yhteydenotostasi ja toivottaa oikein mukavaa
kevättä.

Aurinkoisin terveisin

Nimi Muutettu
kuluttajaneuvoja
Consumer adviser

Oy Hartwall Ab
Hartwall siis kieltää oluiden olevan samat ja ehkä niissä onkin käytetty eri humalalajiketta tai lajikkeita, mutta ei tätä kovin innovatiivisena uutuutena silti voi pitää. Lopullinen tuomio on tulossa makuvertailun muodossa, kunhan saan ko. oluet käsiini. Ei näin Hartwall, ei näin.
 

Olutarvio: Nøgne Ø God Påske 2012

3 kommenttia
 

Nøgne Ø God Påske 2012

Panimo: Nøgne Ø, Norja
Oluttyyli: Vehnäale
Alkoholipitoisuus: 6,5%
Saatavuus: Alko (6,34€ / 0,5l)

Grimstadin huippupanimon anti Alkon pääsiäisvalikoimiin on tämä 6,5% vehnäale. Etiketissä varoitetaan, että pullo saattaa avatessa kuohahtaa ja suositellaan tarjoilulämpötilaksi kolmea astetta, siis jääkylmää. Itse ajattelin ihan jääkaappikylmänä korkata. Etiketti on muuten melko epätyypillinen tälle panimolle, siinä on jopa kuva panimon helposti tunnistettavan O-logon lisäksi. Olut on pantu jo toukokuussa 2011, eli tätä on rauhassa kypsytelty. Ei todellakaan mitään "pukataan äkkiä markkinoille ja rahat pois kuluttajilta"-meininkiä. Pidemmittä puheitta itse asiaan, kaikkihan Nøgnen tuntee ja jos ei tunne niin olisi syytä tutustua.


Pullo aukeaa, tsiffff... eikä mitään. Olut ei etiketin varoituksista huolimatta pyri purkautumaan ulos pullosta, hyvä niin, vaikka lavuaarin päällä varmuuden vuoksi availinkin. Suosittelen silti varovaisuutta, tämähän saattoi olla vaikka poikkeava yksilö, musta lammas. Lasissa olut kuitenkin vaahtoaa varsin mukavasti. Eikä utuisessa ja tumman oranssisessa ulkoasussa muutenkaan ole valittamista. Tuoksu on saippuainen, hieman aromaattisen parfyyminen, vehnäisen maltainen ja hiivainen. Miellyttävä tuoksu. Hyvin belgiolutmainen ja vehnäisen happamahko maku on kuivahko, päärynäisen hedelmäinen, mausteisen hiivainen ja hivenen saippuainen. Humalointi on kevyen ruohoista ja jälkimaussa on yrttisyyttä. Hyvää kamaa, kuivahkoa, hapanta ja hiivaisen vehnäistä. Maistuu erinomaisesti kaltaiselleni vehniksien ystävälle, joka pitää belgioluista.

Yhteenveto

Vehnäinen, mausteisen hiivainen ja kuivahko belgityylinen olut.
ARVOSANA: 8+

Olutarvio: Gouden Carolus Easter Beer

0 kommenttia
 

Gouden Carolus Easter Beer

Panimo: Het Anker, Belgia
Oluttyyli: Belgityylinen vahva ale
Alkoholipitoisuus: 10,5%
Saatavuus: Alko (9,48€ / 0,75l)

Alkon pääsiäisvalikoiman suurin, mahtavin ja odotetuin on minun mielestäni tämä Gouden Carolus Easter Beer. Kyseessä on belgialaisen ikiwanhan Het Anker panimon 10,5-prosenttinen aniksella ja appelsiininkuorilla maustama ale. Gouden Carolus tuoteperheen Classic kuuluu Alkon vakiovalikoimaan. Olen maistanut Classicin lisäksi myös Hopsinjoorin ja Ambrion (josta en ole vielä blogiin kirjoittanut), erinomaisia kaikki.  Tästä panimon pääsiäisoluesta on aiemmilta vuosilta monta eri versiota ja tämä nyt myynnissä oleva on tietojeni mukaan taas uusi. En ole aiempia maistanut, joten vertailupohjaa ei ole. Innolla kuitenkin kimppuun!



Tummanruskea, valoa vasten kauniisti punertava ja kirkkaan oloinen olut, jonka vaahto on belgityylisesti massiivinen, "kumpupilvinen" sekä paksusti pitsiä jättävä. Tuoksu on pehmeä, se on kuin sokerilla kuorrutettu hedelmäkakku, jossa on voimakkaasti lakritsia ja salmiakkia sekä appelsiininkuorta ja kuivattuja hedelmiä. Hieman makea maku on todella paksusti lakritsinen, upeaa. Lämmittää ja miellyttää. Mausta löytyy myös tuoretta päärynää, kuivattuja hedelmiä, rutkasti anismaista mausteisuutta ja loppua kohti kuivuvaa yrttisyyttä. Monimuotoinen ja lämmittävä kokemus, joka on toisaalta hedelmäinen, toisaalta jylhän lakritsainen ja mausteinen. Suutuntuma on täyteläinen ja melko maltillisen hiilihappoinen, kuten odottaa sopii. Hieno belgiale. 

Mielestäni tämä on hintansa arvoinen, ei näitä tällaisia pläjäyksiä kovin usein tee mieli nauttia, mutta silloin kun nauttii niin todella nauttii ja pitkään. Suositteluni.

Yhteenveto

Voimakkaan lakritsainen ja hedelmäinen monimuotoinen belgiale
ARVOSANA: 9

Olutarvio: Höss Maibock

16 kommenttia
 

Höss Maibock

Panimo: Privatbrauerei Höss der Hirschbräu , Saksa
Oluttyyli: Heller Bock
Alkoholipitoisuus: 6,5%
Saatavuus: Alko (4,74€ / 0,5l)

Arvioinnissa tämä Alkon maaliskuun uutuuksiin lukeutuva Hössin Maibock. Mai tarkoittaa saksaksi kevättä ja kevääseen tällainen vaalea bock ilman muuta sopiikin. Alkoholipitoisuus riittää lämmittämään vielä viimeisten talvisten tuulahdusten aikana, mutta maku on jo kallellaan kesäisempään suuntaan. Hinnasta on pakko kitistä taas kerran, lähes vitosen hintalappu on liikaa tällaisesta saksalaisesta perusoluesta. No, ei oo pakko maksaa jos ei taho ja minä kun niin kovasti tahdoin. Tämä ei siis kuulu Alkon pääsiäisvalikoimaan, joten tätä saanee vielä myöhemminkin keväällä, jos ei vielä tohdi maistella.



Kauniin kultainen olut, jonka vaahto jättää tiheäsyistä pitsiä lasin reunoille. Maittavan näköinen. Tuoksu on puhtaan viljainen, hunajainen ja kevyesti makea. Maku on kevyesti makea, tuhdisti maltaisuutta ja hiven hunajaa sekä toffeeta. Humalointi on mieto ja jälkimaku kuivuvan yrttinen. Varsin tasapainoinen olut, jonka suutuntuma on keskitäyteläinen, pehmeä ja melko maltillisen hiilihappoinen. Saksalaista laatua, hyvä olut omassa kategoriassaan. Tällaiset puhtaat mallaspläjäykset tekevät välillä hyvää!

Yhteenveto

Hunajaisen maltainen, tasapainoinen ja helposti nautittava olut
ARVOSANA: 8

Panimot vastaavat: Miksi ohratärkkelys?

23 kommenttia
 
Tämä on Reittausblogin uusi "Panimot vastaavat"-palsta. Tämän otsikon alla julkaistavissa jutuissa minä kyselen ja panimot vastaavat, jos vastaavat. 

Tässä ensimmäisessä osassa otin omalla nimelläni yhteyttä Suomen kolmen suurimpaan panimoon, eli Sinebrychoffiin, Hartwalliin ja Olviin, kysellen heiltä miksi heidän oluissaan on käytetty ohratärkkelystä. 

Lähettämäni kysymys kokonaisuudessaan:
"Olen huomannut, että oluissanne käytetään ohratärkkelystä. Mikä on ohratärkkelyksen tehtävä oluen valmistuksessa, eli miksi käytätte sitä?"

Kaikki kolme panimoa vastasivat ystävällisesti alle vuorokaudessa. Ennen panimojen vastauksia kerrottakoon oikea vastaus esitettyyn kysymykseen:
Panimot käyttävät mallastamatonta ohratärkkelystä lisäuutelähteenä ohramaltaan rinnalla (n. 20-30% tärkkelystä, loput mallasta?), koska se on halvempaa kuin varsinainen mallas. Se on myös painoonsa nähden tehokkaampaa, sillä yhdestä kilosta tärkkelystä saa saman sokerimäärän kuin 1,18 kilosta mallasta. Lisäksi tärkkelystä on helpompi käyttää, sillä sen mukana ei tule kuoria, eikä muuta ylimääräistä, jota ei varsinaisessa oluen valmistusprosessissa tarvita. Siinä panimojen kannalta hyvät puolet, sitten kuluttajan kannalta huonoihin puoliin. Tärkkelys tarjoaa olueen lähes yksinomaan käymiskelpoista sokeria. Siinä ei ole juuri ollenkaan proteiineja, joita maltaassa on, näin ollen se ohentaa oluen runkoa ja makua.

Hieman varsinaisen asian vierestä vielä sen verran, että tärkkelys sopii erityisen hyvin ns. vahvavierretekniikkaa käyttäviin panimoihin, joissa valmistetaan ensin kantavierteeltään vahvempaa olutta, jonka alkoholipitoisuus säädetään kohdalleen lisäämällä siihen steriilisuodatettua hapetonta vettä. Tämä veden lisäys aiheuttaa sen, että muutkin oluen osa-alueet kuin alkoholipitoisuus, kuten humalointi laimenevat samalla, jolloin makua joudutaan vielä paikkaamaan lisäämällä laimennettuun olueen steriloitua humalauutetta. Tällä tekniikalla voidaan esim. 4,7% ja 5,2% olut valmistaa samasta keitosta. Sitä en tiedä mitkä suomalaiset panimot vahvavierretekniikkaa käyttävät, mutta olettaisin, että ainakin näillä kahdella suur-korporaation omistamalla sitä käytetään. Jos lukijoilta löytyy enemmän ja varmempaa tietoa tästä asiasta, kuten varmasti löytyy, niin alle saa kommentoida.
Tämä on kuvituskuva, joka ei vihjaile mitään

Alla panimojen vastaukset siinä järjestyksessä kun ne minulle sähköpostiin tipahtivat. Poistin panimoiden asiakaspalvelusta vastaavien henkilöiden nimet viestien alta, uskon heidän olevan syyttömiä työnantajiensa ohratärkkelyksen käyttöön.
Olvi

Hei!

Kiitos viestistänne ja hyvästä kysymyksestänne.

Oluissa käytetään usein lisäuutelähteitä, kuten sokereita, mallassiirappeja, maissia, riisiä, tai esimerkiksi puhdasta ohratärkkelystä, mikä on tyypillinen lisäuutelähde Suomessa.

Olvi käyttää osassa oluitaan ohramaltaan lisäksi ohratärkkelystä tasaamaan mahdollisesti raaka-aineista aiheutuvia laatueroja sekä keventämään makua suhteellisesti matalamman jäännösuutepitoisuuden oluissa. Käyttämämme ohratärkkelys on ohrasta puhdistettua tärkkelystä eli täysin samaa tärkkelystä, jota ohramallaskin sisältää ja joka on hiivan käymisen perusraaka-aine. Ohratärkkelys on lähinnä ohramallasta oleva raaka-vilja, minkä vuoksi olemme siihen lisäuutelähteenä päätyneet.

Hyvää kevättä sinulle!
Hartwall

Hei,

Kiitos yhteydenotostanne. Hartwall käyttää oluenvalmistuksessa suomalaisesta ohrasta valmistettua mallasta. Maltaan rinnalla käytämme suomalaisesta ohrasta valmistettua ohratärkkelystä oluissa, joiden tyyppiin ja reseptiin raakaviljan käyttö kuuluu. Tällaisia ovat esimerkiksi Lapin Kulta ja Karjala. Mallastamattoman tärkkelyslähteen avulla näihin oluisiin saadaan niille ominainen maku, raikkaus ja juotavuus.
Sinebrychoff
Hei,

Kiitoksia mielenkiinnosta tuotteitamme kohtaan.

Ohratärkkelystä käytetään säätämään oluen makua. Mallastamattomia uutelähteitä käyttämällä voidaan oluen keveyttä ja juotavuutta säätää halutunlaiseksi. Ohratärkkelys nimeä käytetään silloin, kun ohraa on käsitelty jo valmiiksi. Ohra jauhetaan, siitä poistetaan kuoret ja pestään. Merkitys valmistuksessa on sama kuin ohralla. Sinebrychoffin käyttämä tärkkelys on 100 % ohratärkkelystä, eli suomalaisesta ohrasta erotettua tärkkelystä.
Täysin oikeaa vastausta ei siis yhdeltäkään kyselyyn osallistuneelta panimolta tullut (en yllättynyt), mutta osaksi oikeita kommentteja ovat mm. "käytetään keventämään makua", "voidaan oluen keveyttä ja juotavuutta säätää halutunlaiseksi" tai "Mallastamattoman tärkkelyslähteen avulla näihin oluisiin saadaan niille ominainen maku". Tässä tapauksessa halutunlainen on kevyt, mauton ja ennen kaikkea halpa valmistaa. Keveys mainitaan aina positiivisessa mielessä, ikään kuin oluen tulisi olla kevyttä, vaivatta nautittavaa. Sitähän näiden panimoiden eniten myyvät oluet tietysti ovatkin ja varmasti siihen panimoilla myös tarkoituksella pyritään ja se onkin se surullisin osa tässä tarinassa. Mahdollisimman halvalla tehtyä, mautonta ja päihdyttävää. Ja kansa ostaa humaltumistarkoituksessa. 

Voit kantaa kortesi olutkulttuurin hiljalleen rakentuvaan kekoon jättämällä ohratärkkelys sanan ainesosaluettelossaan mainitsevat oluet jatkossa hyllyyn, sillä jos nämä panimot jotain ymmärtävät, niin talousasioita. Jos tuote ei myy, sitä ei kannata valmistaa. Tiedän kyllä, että aina tulee olemaan kuluttajia, jotka ovat ehkä samalla eräänlaisia suurkuluttajia, joiden ainut valintakriteeri oluelle on hinta, mutta pienistä puroista se olutkulttuurikin rakentuu, pullo kerrallaan. Halpaa lageria on myös mahdollista valmistaa ilman tärkkelystä, sillä esim. Laitilan Wirvoitusjuomatehtaan Kukko-oluet ovat täysmallasoluita, eli niihin ei ole tärkkelystä sotkettu. Lidlin myymät Saksassa valmistettujen oluiden otaksuisin myös olevan täysmallasoluita, eikä niitäkään hinnalla ole pilattu. Karua puuhaa on kuluttajan kannalta tuo tuotannon tehostaminen ja voiton maksimointi.

Nykyään panimot osaavat myös hämätä sitomalla sekä ohramaltaan, että ohratärkkelyksen ainesosaluetteloon pelkän "Ohra"-maininnan alle. Pidä siis varasi, tärkkelyspeikko väijyy varomatonta kuluttajaa!


Olutarvio: Laitilan Kievari Mämmi 2012

0 kommenttia
 

Kievari Mämmi 2012

Panimo: Laitilan Wirvoitusjuomatehdas, Suomi
Oluttyyli: Mämmiolut?
Alkoholipitoisuus: 5,2%
Saatavuus: Alko (4,24€ / 0,5l)

Laitilan suurelta pieneltä panimolta paukahti Alkon pääsiäisvalikoimaan Kievari Mämmi 2012. Vuosiluku on oluen nimessä siitä syystä, että tänä vuonna resepti on kokonaan uusittu. Olut oli aiemmin 6,1% lager, eli pohjahiivaolut, mutta tänä vuonna se on pintahiivalla pantu, eli ale-tyyppinen olut, jonka alkoholipitoisuus on 5,2%. Etiketissä hehkutetaan tämän olevan maailman ainoa ja paras mämmiolut. Virnuillen voisi sanoa sen olevan samalla myös huonoin, mutta sillä mainoslauseella ei varmaan kovin montaa pulloa myytäisi. Oluen valmistuksessa on tosiaan käytetty Kymppi-mämmiä, en tiedä missä valmistusvaiheessa mämmiä on sekaan lisätty, mutta väliäkös tuolla. Ideana mämmiolut on kuitenkin mielestäni varsin hyvä, kyllähän suomalaiset mämmiäkin ostavat ja syövät pääsiäisen tienoilla, joten miksei oluttakin ja onhan monissa ei-mämmioluissakin joskus mämmimäisiä piirteitä. Pullo on panimolle tutulla wanhan ajan rengaskorkilla suljettu ja etiketti noudattaa Kievari-sarjan ulkoasua.


Mainoslauseen mukaisesti vaivatta aukeava korkki suhahtaa vienosti ja lasiin kaatuu kirkasta, nätisti punertavan kuparista olutta, joka suoralla kaadolla vaahtoaakin melkoisesti. Tuoksussa mämmi on selkeästi esillä, lisäksi löytyy makeahkoa marjaisuutta, suklaisuutta ja hiven ruohoista humalaa. Taustalla on hieman Wirvoitusjuomatehtaalle ominaista hernekeittomaista aromia, en suostu uskomaan, että se on tarkoituksellista, vaikka sitä lähes jokaisesta panimon tuotteesta löytyy, tässä se ei kuitenkaan ole häiritsevän voimakasta. Maku on hieman makeahko, keveän mämminen, marjaisen hedelmäinen ja hieman maitosuklainen. Aika neutraali, ei kovin voimakas maku. Humalointi on kevyt ja melko kevyeksi jää runkokin. Jälkimaussa on hienoinen metallinen häivähdys. Tasapainoinen, mutta omaan makuun melko mitäänsanomaton olut. Luultavasti tavoitteena onkin ollut valmistaa peruskuluttajalle helposti nautittava mämmiolut ja siinä tämä on mielestäni onnistunut. 

Yhteenveto

Keveän mämminen ja helposti nautittava olut, joka on karaistuneemmille harrastajille melko mitäänsanomaton.
ARVOSANA: 7-

Olutarvio: Svaneke Vårhare

2 kommenttia
 
Braunschweigilainen citykani rentoutuu (kuva: J. Metsäjoki)

Vårhare

Panimo: Svaneke Bryghus, Tanska
Oluttyyli:Saison
Alkoholipitoisuus: 6,5%
Saatavuus: Alko (6,41€ / 0,5l)

Taskulamppua vasten tarkasteltuna, sameaa on.
Vårhare eli kevätjänis on tanskalaisen Svaneken pääsiäissesonkiin panema Saison-tyylinen olut. Saison on belgialainen oluttyyli, josta voit lukea enemmän olutwikistä. Svaneken oluet ovat Alkon maahantuomia ja siksipä niitä onkin nähty viimeisen vuoden aikana ainakin viisi kappaletta Alkon vakiovalikoimassa. Yleensä ne ovat olleet varsin kelvollisia, mutta eivät erityisen hyviä ja kun hinnatkin ovat kovat, niin eipä ole tullut niitä osteltua, paitsi aina se yksi "pakollinen". Poikkeuksena panimon jouluolut, Jule Spektakel, joka oli erinomainen. Tämä olut on suodattamaton ja pullossa jälkikäyvä ja pullon pohjalla näkyykin reilusti hiivaa. Lisäksi olut näyttää jo pullossa hyvin samealta, joka minun mielestäni on hyvä merkki. Kyseessä ei ollut ns. chill haze, sillä se näytti samalta huoneenlämpöisenäkin. Jäniksiä ei tiettävästi ole vahingoitettu tätä olutta valmistettaessa.


Näyttävän näköinen olut! Todella samea, kauniin oranssinen ja mukavasti vaahtoava. Pippurisen mausteinen, hiivainen ja ruohoisen sekä yrttisen humaloitu tuoksu kumartaa belgian suuntaan, kuten tyylistä saattoi olettaakin. Lisäksi löytyy aprikoosista, appelsiinista ja kypsän banaanista hedelmäisyyttä. Banaanisuus saa aikaan vehnäolutmaisia fiiliksiä. Maku on aluksi melko pehmeä, siinä on makeahkoa kypsää banaanisuutta, appelsiinia ja hieman sitruksisuutta sekä kosolti mausteista hiivaisuutta. Lopussa kuvioihin astelee melko runsas ruohoinen ja yrttinen humalointi, joka pyyhkäisee kevyen makeuden nopeasti pois tieltään jättäen jälkeensä kuivan, hieman happaman, mausteisen ja pitkän jälkimaun. Keskitäyteläinen suutuntuma on melko maltillisen hiilihappoinen, vaikka aluksi tuntuukin hieman vaahtoavalta suussa. Hyvää kamaa!

Yhteenveto

Mainio, monimuotoinen saison. 
ARVOSANA: 8½

Olutarvio: Stadin American Amber Lager

10 kommenttia
 

American Amber Lager

Panimo: Stadin Panimo, Suomi
Oluttyyli: Premium Lager
Alkoholipitoisuus: 5,2%
Saatavuus: Alko (4,24€ / 0,33l)

Stadin Panimon loistelias American Amber IPA, joka kuului Alkon 80v-juhlien valikoimaan, on saanut tällä viikolla pohjahiiva-, eli lagerveljensä Alkon vakiovalikoimaan. Alkon sivuilla kuvassa on punertava etiketti, kuten oli American Amber IPAssakin, mutta ainakin omassa pullossani etiketti on keltainen. Tämä vain huomiona, ettei tule turhaan etsittyä hyllyiltä punaetikettistä pulloa. Kuten jo mainitsin, niin American Amber IPA oli todella hyvä, niinpä tällekin on ladattu jo melkoiset odotukset, katsotaanpa mikä tämä on miehiään. 



Hieman utuinen, vaalean kuparinen olut. Vaahtoa muodostuu suoralla kaadolla noin kolmen sentin kerros, joka kestää kohtalaisen pitkään. Tuoksu ei täysin vakuuta, se on yrttinen, kevyen karamellimaltainen ja hieman vihanneksisen tunkkainen. Raikasta sitrushumalointia löytyy hieman sieltä alta, mutta se ei nouse toivottuihin sfääreihin. Maku tarjoaa lähes keskitäyteläisen ja kevyen karamellisen mallasrungon, jonka loppupuolella tuntuu kohtalaisen rapsakka sitruksinen nipistys, joka johtaa greippisen happamaan jälkimakuun. Kokonaisuutta kuitenkin häiritsee lievä tunkkaisuus ja tuhkaisuus, mikä on sääli, sillä raikkaampana tämä olisi varmasti mainio juoma kevään aurinkoisille päiville. 

Pettymykseksihän tämä kääntyi. Tämän tyylisen oluen pitäisi olla puhdas, raikas ja rapsakka, jotta se toimisi toivotulla tavalla. Vaikkei arvioon liiaksi positiivista tullutkaan, niin kyllähän tämä helposti Pertti Peruslagerin hakkaa, onhan tässä kosolti makua, ja hyvääkin makua! Menetetty potentiaali vain harmittaa. Antakaa mahdollisuus, sillä näiden pienempien panimoiden oluissa saattaa joskus olla huomattaviakin pullokohtaisia eroja.

LISÄYS: Tätä on valmistettu kaksi eri erää, #417 ja #422. Erissä on luultavasti selkeä ero #417:n hyväksi, oma pulloni oli erää #422. Katso kommentit tämän blogauksen alta.

Yhteenveto

Maukas, mutta ei täysin onnistunut lager
ARVOSANA: 7-

OlutPosti-lehden haastattelu: Olutharrastajan kellarin kätköistä

0 kommenttia
 
Klikkaa suuremmaksi
Sain hiljattain haastattelupyynnön OlutPosti-lehdestä, jonka toimituksessa oli pantu merkille aktiivinen bloggaamiseni. Lehdessä on "Olutharrastajan kellarin kätköistä"-osio, jonka puitteissa jokaisessa lehdessä esitellään yksi alan harrastaja. Suostuin, tietysti, ja nyt kun lehti on ilmestynyt, niin sain vielä luvan julkaista valmiin jutun täällä blogissakin. Juttu löytyy painettuna OlutPosti-lehden 01/2012 sivulta 33.

OlutPosti on Suomen Olutseura Ry:n julkaisema Suomen ainoa olueen erikoistunut kulttuurilehti, joka ilmestyy neljä kertaa vuodessa. Pistin lehden heti haastattelun jälkeen tilaukseen, olin ollut aikeissa tehdä sen jo aiemmin, mutta tämä haastattelu oli ns. viimeinen pisara. Oman haastatteluni lisäksi lehdessä oli mm. Nokian Panimon panimomestarin mielenkiintoinen haastattelu ja loistavan naljailevasti kirjoitettu juttu Vuoden 2011 Pahaksi Nuutiksi valitusta, meidän kaikkien rakastamasta MTV:n juontajas... anteeksi peruspalveluministeristä, Maria Guzenina-Richardsonista.

Kiitos OlutPostille ja Mariaana Nelimarkalle haastattelusta. 

Lehden voi tilata lähettämällä osoitetiedot sähköpostilla tilaukset(at)olutposti.fi. Vuosikerran hinta on 25 euroa.


Olutarvio: Höss Allgäuer Öko Bier Helles Export

0 kommenttia
 

Höss Allgäuer Öko Bier Helles Export

Panimo: Privatbrauerei Höss der Hirschbräu, Saksa
Oluttyyli: Helles
Alkoholipitoisuus: 5,2%
Saatavuus: Alko (4,37€ / 0,5l)

Alkon valikoimista löytyy myös tällainen luomuolut Saksan Baijerista. Hell tarkoittaa saksankielessä vaaleaa. Hellesit ovat Baijerin alueen sessio-oluita, niiden humalointi on selvästi saksalaistyylistä pilsiä kevyempi ja pääpaino on runsaassa leipäisessä maltaisuudessa. Paikalliset nauttivat Hellesiä eniten lämpiminä vuodenaikoina biergarteneissa ja siihen käyttöön tällainen sopiikin kuin nenä päähän. Patenttikorkilla suljettu puolilitrainen puteli on Alkossa kuitenkin niin hintava, että sessiokäyttö näillä leveysasteilla jää haaveeksi. Kyseessä on täysmallasolut, eli mitään ohratärkkelyskikkailua ei ole harrastettu. Saksalaispanimot tuntuvat arvostavan oluitaan hieman eri tavalla kuin kotoinen isojen puljujen triomme.



Kirkkaan kullankeltainen ja keskiverrosti valkoista vaahtoa kerryttävä olut. Vaahdon laskiessa lasin reunoille jää kaunista pitsikuviota ja pieni kerros vaahtoakin jää koristamaan olutta pitkään. Tuoksu on neutraali, mutta puhdas ja raikas, siinä on leipäistä maltaisuutta ja hyvin hienoisesti kukkaista humalaa ja diasetyyliä. Maku on tuoksun tavoin neutraali, mutta miellyttävän pehmeästi maltainen ja lopussa hieman nipistävän ruohoisen katkeroinen ja kukkainen. Hyvin puhdas ja särmätön, mutta hyvän makuinen olut. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja pehmeähkö, erittäin miellyttävä juoda. Hyvin tasapainoinen, neutraali ja nautittava olut, kuten tyyliin sopii.

Yhteenveto

Puhtaan maltainen ja viehkeän kukkainen perusolut Saksasta. 
ARVOSANA: 7+

"Kakkosolut" puhuttaa mediassa (taas)

0 kommenttia
 
Viime päivinä on saanut lukea eri medioista hillitöntä rummutusta "kakkosoluesta", syynä tähän on Pellervon taloustutkimuksen, eli PTT:n raportti, jossa on selvitetty niin sanotun "kolmosoluen" Alkoon siirron ja niin sanotun "kakkosoluen" päivittäistavarakauppamyynnin vaikutuksia. Raportissa ollaan ehdottomasti sillä kannalla, että "kolmosolutta" ei pitäisi siirtää Alkoon ja siitä olemme varmasti kaikki samaa mieltä. Pistän kolmos- ja kakkosoluet edelleen heittomerkkien sisään, sillä nuo oluen veroluokat poistuivat käytöstä jo silloin kun Suomi liittyi EU:hun. Sen ymmärrän, että kansankielessä varsinkin vanhemmat henkilöt edelleen käyttävät niitä oluen vahvuuden kuvaamiseen, mutta miksi niitä edelleen käytetään mediassa tai ylipäätään tässä asian ympärillä käytävässä keskustelussa?

Mediassa harrastetaan myös perin ikävää sekakäyttöä, monissa uutisissa nimittäin käytetään sekaisin termejä olut ja kalja. Samassa uutisjutussa saatetaan kirjoittaa esim. "keskikaljan Alkoon siirtymisen vaikutuksista" ja "kakkosoluen valikoimaan tulosta". Sekakäytön tuhoisista seurauksista ollaan puhuttu alkoholivalistuksessa jo pitkään ja mediankin olisi jo syytä lopettaa se.

Olut ja kalja ovat eri asioita! 

Myös eri oluttyylien olemassaolo sivuutetaan uutisoinneissa täysin. Uutisjutuissa puhutaan ainoastaan siitä, kuinka "kolmosolut" tultaisiin laimentamaan, jotta sitä voitaisiin myydä maitokaupoissa ja kioskeissa, ikään kuin olutta olisi olemassa vain yhdenlaista, mutta eri vahvuisina versioina. Todellisuudessahan maitokauppojen prosenttirajan laskeminen esim. 3,5% tasolle johtaisi olutvalikoiman huomattavaan supistumiseen. Tällä hetkellä maitokaupoissa on varsin hyvä ja monipuolinen olutvalikoima nykyisestä 4,7% rajasta huolimatta. Otetaan esimerkiksi vaikka La Trappe Puur, herkullinen aito trappist-ale. Muuttaisiko La Trappea valmistava De Koenigshoevenin luostaripanimo oluensa vahvuutta alhaisemmaksi Suomen markkinoille? Tiedämme vastauksen, ei muuttaisi. Sen sijaan tämäkin hieno olut poistuisi vähin äänin. Toki jäljelle jäisi vielä se mahdollisuus, että Alko ottaisi sen valikoimiinsa, mutta tuskinpa sielläkään enää hyllymetrejä riittäisi näille maukkaammille oluille, kun hyllyt notkuisivat erinäisistä six-packeista.

Syy miksi tällaisia tutkimuksia alkaa tipahtelemaan ja keskustelu asian ympärillä lisääntymään on se, että nykyisen hallituksen hallitusohjelmaan sisältyy seuraavat kohdat: 
  • Raittiustyölaki ja alkoholilaki uudistetaan.
  • Alkoholimainontaa rajoitetaan.
  • Valtakunnallista alkoholiohjelmaa jatketaan.

Erityisesti alkoholilain uudistus saa omat ihokarvani nousemaan silkasta pelosta, mitähän ne keksii? En halua edes ajatella mikä voisi olla ns. worst case scenario.

En ota alkoholilain uudistukseen tällä kertaa sen enempää kantaa, mutta tätä ns. "Ruotsinmallia" ajaville haluan viestittää, että Ruotsin vallan aika Suomessa päättyi Suomen sotaan, joka käytiin 1808-1809. Olemme nykyisin EU:n jäsen, halusimme tai emme, joten miksi emme kopioisi EU:n mahtivaltioiden, kuten Saksan, Ranskan ja Iso-Britannian mallia? Edes puoliksi, eli "viinit maitokauppohin" periaatteella. 

Mikäli alkoholimyynnin monopolisointi on ihmisten kannalta se paras vaihtoehto, niin miksi muut maat eivät ole jo ottaneet Suomesta, Ruotsista ja Norjasta mallia ja kopioineet tätä hienoa systeemiä? En jaksa uskoa, että suomalaisistakaan sen useampi itseään henkiltä joisi, jos ei keskiverto keskieurooppalainenkaan sitä tee.

Malmgård Huvila Black Door H.O.D.A, 3,9% suomalainen pienpanimo-olut, onko tämä niin vaarallinen, että myynti pitäisi keskittää valtion alkoholimonopoliin?




Olutarvio: Grafenwalder Vehnäolut

22 kommenttia
 
Grafenwalder Vehnäolut
  • Panimo: Valmistettu Saksassa...
  • Maa: Saksa
  • Alkoholipitoisuus: 4,5
  • Saatavuus: Lidl (1,79€ / 0,5l tölkki)
  • Oluttyyli: Hefeweizen

Lidl, tuo saksalaislähtöinen kauppaketju, joka veikeästi haastaa S- ja K-ryhmien kotoisen duopolimme, on lisännyt olutvalikoimaansa saksalaistyylisen vehnäoluen, eli hefeweizenin. Vehnikset kuuluvat suosikkityyleihini, joten tämä on tervetullut uutuus. Oluen tuotemerkki on Lidlin oma Grafenwalder ja se on valmistettu Saksassa. Tarkempaa panimoa ei missään mainita. Ilmeisesti homma toimii niin, että panimo vaihtelee aina halvimman tarjouksen mukaan, eli Lidl ostaa oluen sieltä mistä halvimmalla saa. Se on heidän toimintatapansa ja kuuluu konseptiin, eikä siinä mitään. Hinta on maitokaupasta saatavia vehniksiä hieman halvempi, 1,79€ / 0,5-litraa. Lähimpinä haastajina ovat Kaiserdom Hefe-Weißbier 1,99-2,19€ / 0,5-litraa ja oma suosikkini Nokian Keisari Elowehnä 2,39-2,49€ / 0,5-litraa. Lue arvio alta.



Vehnislasiin kaatuu oranssihtavan kellertävää ja suodattamattomuudesta johtuen sameaa olutta, jonka vaahto on vehnäoluelle tyypillisesti mittava. Suurin osa vaahdosta laskee melko nopeasti, mutta pieni tiivis kerros jää oluen pintaa koristamaan pidemmäksi aikaa. Saksalaisen vehnäoluen tuoksussa on yleensä banaania, purukumia ja sitruunaa. Tästä Grafenwalderistakin nuo elementit löytyvät, sitruuna ja purukumi ovat banaaniin verrattuna hieman voimakkaammin esillä ja lisäksi tuoksussa on hieman hiivaa ja vehnäistä maltaisuutta. Lupaava, aivan normaalilla tavalla herkullinen vehnäoluen tuoksu. Maku on aluksi hieman happaman vehnäinen, mutta kääntyy nopeasti hieman makean sitruunaiseen ja purukumimaiseen suuntaan. Jälkimaku jää todella ontoksi, hyvän alun jälkeen maku loppuu ikään kuin kesken ja kun suutuntumakin on vetisen kevyt, niin nielaisun jälkeen tuntuu enemmän siltä, että olisi juuri ottanut siemauksen hiilihapotettua lähdevettä eikä vehnäolutta. Tuoksu ja maun alku täyttivät perushyvän vehniksen mitat, mutta jälkimaku ja suutuntuma mielestäni eivät.

Kulutusvehniksenäni pysyy edelleen Nokian Panimon mainio Keisari Elowehnä, joka saanee tässä maaliskuun aikana kilpailijakseen Saimaan Panimon Marsalkka Luomuvehnän. Kannatan muutenkin mieluummin kotimaista pienpanimoa kasvottoman saksalaispanimon sijaan, vaikka hinta onkin hieman korkeampi, eikä tässä tapauksessa tarvi edes miettiä, sillä Elowehnä on laadullisesti selvästi parempaa tasoa kuin tämä Grafenwalder. Hienoa silti, että Lidl toi tällaisenkin oluen valikoimiinsa, josko tämä käännyttäisi edes pari tätä vahingossa kokeilevaa karhumiestä maukkaampien oluiden pariin.

Yhteenveto: Lupaavan alun jälkeen vaisuksi jäävä hefeweizen.
Nautintasuositukset: 8-10 asteisena vehnäolutlasista.
ARVOSANA: 6½

    Maistelussa Nøgnen Red ja Sweet Horizonit

    6 kommenttia
     
    Kyselin Reittausblogin facebook sivuilla "kansan syvien rivien" mielipidettä siitä mitä pitäisi tehdä, ja toistaiseksi huikeimman äänimenestyksen on saanut vaihtoehto C (ainakin yksi ääni, kiitos Markku), jossa minun "pitää" ottaa toinenkin Brooklyn Lager ja kirjoittaa juttu viime viikolla nauttimistani Nøgnen Red ja Sweet Horizonista. Velvollisuus on tietysti täytettävä, koska ihmiset janoavat tietoa norjalaisista laatuoluista. 


    Red Horizon ja Sweet Horizon ovat kuuluneet Alko Arkadian valikoimiin jo lähes kaksi vuotta. Kumpikin näistä oluista on kertapano, eli Arkadiasta nyt saatava erä on sitä samaa kuin silloin kun se tulikin. Alkon ostomääräkään ei päätä huimaa, sillä näitä hankittiin 408 pulloa kumpaakin ja niistä iso osa on vielä jäljellä. Arkadian erikoisvalikoiman saldotietoja ei Alkon sivuilta näe, mutta Olutoppaastapa näkee. Opas tietää kertoa, että Sweet Horizonia on jäljellä vielä 308 pulloa, eli tasan sata on vasta myyty ja Red Horizoniakin 197 pulloa. Kenties 0,25-litrainen pullokoko, joka tosin on tällaisille oluille varsin sopiva, ja 9€ kieppeillä huiteleva hinta on suomalaisille mahdoton yhdistelmä tai sitten nämä ovat normaalille oluenystävällekin jo liian erikoisia eikä kauppa käy.

    Itse ostin joulukuussa 2010 yhden kumpaakin näistä näyttävästi peltiputkiloon pakatuista oluista, mutta en kuitenkaan juonut niitä ennen kuin vasta viime viikolla. Syy siihen ei ole se, että nämä oluet olisivat jotenkin huonoja tai ei-kiinnostavia, vaan se, että ne ovat todellisia erikoisuuksia, jotka vaativat "sen oikean hetken". Red Horizon on sake-hiivaa käyttäen pantu 17% pintahiivaolut ja Sweet Horizon taasen 14% Imperial Stout, jonka valmistuksessa on käytetty normaalien raaka-aineiden lisäksi kahvia ja sokereita. "Isot pojat" ovat kertoneet, että Sweet Horizon on nimensä mukaisesti todella makea ja saattaisi hyötyä pienestä ikäännytyksestä. Nyt on sitten se ikäännytyskin suoritettu, sillä Sweet Horizon on pantu 30/06/2008. Red Horizon on tästä noin vuoden verran tuoreempaa, se on pantu 08/06/2009. Sweet Horizonia juodessa oli jännä ajatella, että tytärtäni, joka täyttää kohta kolme vuotta, ei ollut edes olemassa silloin kun lasissa oleva olut valmistettiin. Oluiden nimiin sisältyy myös varoitus, näitä jos nautit liikaa, niin asento vaihtuu nopeasti horisontaaliseen. Suosittelen varaamaan reilusti aikaa näiden nauttimiseen tai sitten jakamaan kaverin kanssa.

    Red Horizonin putkilosta

    Nøgne valmistaa myös sakeja, mutta en osaa sanoa niiden laadusta mitään. En ole itseasiassa edes maistanut sakea koskaan, joten en osannut Red Horizonia juodessa analysoida onko sen maussa sake-hiivan käytöstä johtuen sakemaisia makuja. Red Horizonin sake-hiiva on kuitenkin Masumi Saken sake-hiivaa nro. 7, jos se jotain jollekin kertoo. Sweet Horizonista panimo etiketissä kertoo, että se on loistava jälkiruokaolut, mutta älä yritä nauttia jälkiruokaa sen kanssa, sillä olut itsessään on jälkiruoka. Näinhän se usein makeiden oluiden kanssa meneekin. Lue arviot alta.


    Red Horizon (pantu 08/06/2009, 17%, American Strong Ale)

    Utuisen kuparinen olut, joka kaatuu liköörimäisen viskositeetin omaavana lasiin. Vaahtoa ei muodostu juuri ollenkaan. Tuoksu yllättää, se ei ole ollenkaan alkoholinen, vaikka vitamiineja on 17%. Sen sijaan siinä on runsaasti karamellista maltaisuutta ja humalan aromaattista, kypsän pehmeää hedelmäisyyttä, mäntyisyyttä sekä pähkinäisyyttä. Maku on aluksi sokerisen makea ja karamellinen. Siinä on liköörimäinen alkoholinpotku ja runsaasti kypsää jenkki barley-wine tyylistä jenkkihumalien hedelmäisyyttä. Alkoholi lämmittää lopussa, mutta ei maistu ollenkaan. Mahtavaa! Suutuntuma on täyteläinen, paksu, liköörimäisen tahmainen ja vähäisesti hiilihappoinen. Ainakin näin lähes kolmen vuoden ikäisenä tämä muistuttaa herkullisella tavalla jenkki barley winea. Suosittelen!


    Sweet Horizon (pantu 30/06/2008, 14%, Imperial Stout)

    Missä olit 30.6.2008? Itse oli varmaan aloittelemassa kesälomaa ja Nøgnen pojat olivat panemassa Sweet Horizonia. Pikimusta olut, jonka vaahto on mokkainen ja niukka. Tuoksussa on runsaasti paahdettua sokeria, vaniljaa, tammisuutta ja kahvia. Kaikenkaikkiaan melko voimakas tuoksu, jonka loppupuolella alkoholisuuskin leijailee sieraimiin. Maku on voimakkaan makea ja liköörimäinen. Paahdettu sokeri on maun pääasiallinen elementti, mutta siitä löytyy myös vaniljaa ja marjaista hedelmäisyyttä, kermaista toffeeta sekä lakritsia ja kahvia. Alkoholi lämmittää todella pitkään nielaisun jälkeenkin. Suutuntuma on täyteläinen, siirappisen tahmea ja matalahiilihappoinen. Erittäin makeaa vielä 3,5 vuoden ikäisenäkin, mutta sellaisenaan varsin hyvää ja erittäin hitaasti nautittavaa. Jälkiruokaoluiden kunkku. Suosittelen. 

    Molemmat nautitut Horizonit olivat vallan nautittavia, mutta vaikka näitä saisi neljällä eurolla niin en usko että silti tulisi kovin usein juotua. Kellari kyllä saattaisi täyttyä... Harvoin, rauhassa ja rakkaudella nautittaviksi tarkoitettuja oluita. Olen kahden vaiheilla, että lähetänkö pääkaupunkiseudeulla asuvan kuriirin hakemaan Arkadiasta vielä toiset tai kolmannetkin pullot.

    Lisää Alkon maaliskuun uutuuksia

    0 kommenttia
     
    Aiemmin kirjoittelin Alkon helmi & maaliskuun uutuuksista, joista osa on jo valikoimaan tullutkin ja niistä itseasiassa König Ludwig Dunkel juuri tällä viikolla. Nyt on kuitenkin tullut tietoon Olutoppaan foorumin kautta kolme maaliskuun uutuutta lisää, niistä tiesi kertoa ilmeisesti Alkossa työskentelevä olutbloggarikollega sntri.

    Uutuudet ovat:

    Höss Mai-Bock 
    (Heller Bock, 6,5%, Ratebeer)

    Vaalea saksalainen bock. Samalta panimolta tuli joku aika sitten Alkoon myös luomulager, tarkemmalta oluttyyliltään Helles, nimeltään Höss Allgäuer Öko Bier Helles Export. En ole sitä vielä maistanut, mutta Pikkulinnussa maistoin panimon vehnistä, joka oli varsin hyvä. Eiköhän tämä Mai-Bock tule maistettua ja Luomu-Helleskin sitten aikanaan.

    St. Peter's Cream Stout 
    (Stout, 6,5%, Ratebeer, Olutopas)

    Arviosivuilla varsin kehuttu brittistout, en ole maistanut, mutta tämän otan ehdottomasti testiin. Ennakkotarkastelulla vaikuttaisi miellyttävän pehmeältä ja makeahkolta stoutilta.

    Stadin American Amber Lager 
    (Wieniläistyylinen Lager, 5,3%, Panimon kotisivut)

    Wuhuu! Stadin Panimon loistelias American Amber IPA saa pohjahiivaveljensä Alkoon! Jos tämä jenkkihumaloitu lager on lähelläkään Amber IPA:n tasoa niin maistuu taatusti kevätauringon lämmittäessä.


    Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...