Rinnakkainvertailu: Marsalkka lagerit

0 kommenttia
 
Saimaan Olut muutti viime kuussa nimensä Saimaan Juomatehtaaksi ja samalla lanseerattiin uudella nimellä uusi tuotekattaus markkinoille Hartwa-Traden, eli Hartwallin jakelemana. Tämä tarkoittaa ilahduttavasti sitä, että oluita on nyt laajemmin saatavilla maitokaupoista. Päätin ottaa vertailuun aiemmat Saimaan Olut nimellä valmistetut lagerit, joita ovat Marsalkka Vaalea Lager, sekä Woima, joka on tumma lager ja Saimaan Juomatehtaan nimellä valmistetut uudet Marsalkka Vaalea ja Tumma oluet. Tarkoituksena on selvittää, onko reseptit uusittu nimen mukana, vai yritetäänkö tässä edetä ainoastaan uuden pakkauksen ja jakelijan voimin. Vanhemmat Marsalkat ovat 0,33l pulloissa ja uudet 0,5l tölkeissä, se on merkittävin ulkopuolinen ero. Toki ulkonäkö on logoa myöten muutenkin uudistettu. Ikäeroa tuotteilla saattaa tietysti jonkin verran olla, mutta en usko, että se radikaalisti vertailuun vaikuttaa, vaikka tuoreempi on yleensä parempi lagerien tapauksessa. Jännästi vanhemmalla nimellä valmistetussa pullo Marsalkassa on parasta ennen 09/2011 ja tölkissä 08/2011, liekö tölkitetyn oluen "elinaika" sitten lyhempi? Luultavasti. Kaikki vertailun oluet ovat täysmallasoluita, eli mallasta ei ole jatkettu tärkkelyksillä, riisillä, maissilla ym. Oluet eivät ole minulle ennestään tuttuja, vaan tämä on ensimmäinen kerta kun maistan näitä, eli siinäkin mielessä mielenkiintoinen iltama on luvassa. Pulinat pois ja lientä lasiin.


Vaaleat Marsalkat (molemmat 4,6%) ovat ulkonäöltään lähes identtiset, tuoksultaan pulloversio paljastuu hieman metalliseksi ja diasetyylin sävyttämäksi ja tölkkiversio vihannes- ja yrttimäiseksi, eikä kumpikaan juuri raikkaudella juhli, mutta tölkkiversiosta erottaa kuitenkin hieman ruohoista humalointia, jota pulloversiosta ei löydy. Tuoksun osalta paremmuus on melko 50-50 ja oluiden reseptit vaikuttavat selkeästi erilaisilta. Pulloversion maku on itse asiassa varsin mukava, yllättävän hyvä tuoksuun nähden, siinä on runsaasti pehmeää maltaisuutta, hieman makeutta ja pikkiriikkinen humalan puraisu lopussa, pesee helposti suurten panimoiden lagerit maun osalta, eikä tuoksun diasetyylistä (=voin tuoksu) ja metallisuudesta ole tietoakaan. Tölkkiversio on maun osalta selvästi karkeampi ja tuoksun vihannesmaisuus jatkuu maussakin, muuten hyvin perinteinen vaalea lager, jonka makua on turha alkaa enempää kuvailemaan. Pulloversion suutuntuma on pehmeämpi ja vaikuttaa hieman täyteläisemmältä. Tilanne vaaleiden maistamisen jälkeen Pullo 1, tölkki 0. Nyt olen myös täysin varma siitä, että reseptiäkin on rukattu nimenvaihdon yhteydessä, valitettavasti näyttää menneen huonompaan suuntaan.


Areenalle astelevat Tumma Marsalkka ja Woima, jotka ovat molemmat siis tummia lagereita. Reseptien näissä uskon olevan lähtökohtaisesti erilaiset, sillä Woiman alkoholipitoisuus on 4,4% ja Tumman 4,6%. Ulkonäöltään tölkkiversio on hieman pulloversiota tummempi ja vaahtoaa enemmän. Molemmat ovat väriltään tumman ruskeita ja punertavia, tölkkiversio on hieman tummempi. Tuoksuissa on selkeä ero, tölkkiversio on maittavan paahteinen ja humaloinninkin erottaa, sama hieman vihannesmainen vivahde kuin Vaaleassakin oli löytyy myös tästä, mutta miedompana. Pullosta putkahtanut Woima  on tuoksultaan selvästi happamampi ja vähemmän paahteinen, sekä humaloinniltaan miedompi. Tölkkiversion on maku on paahteisen maltainen, hieman savuinenkin ja etenkin lopussa kuivahko. Pulloversion maku on varsin lattea ja epänormaalisti hapan, hieman marjainenkin, lienee parhaat päivänsä nähnyt jo aikoja sitten, vaikka parasta ennen on 07/2011, ei pysty paria hörppyä enempää ottamaan, joten jätetään Woima sikseen. Uusi tölkkiversio sen sijaan paljastui itseasiassa varsin kohtalaiseksi tummaksi lageriksi, ei mikään Barock Dunkelin veroinen esitys, mutta positiivinen yllätys kuitenkin. Runsas paahteisuus, kevyt savuisuus ja kaiken kruunaava tuntuva humaloitu tekevät tästä nautittavan. Runko jää ohueksi, mutta niin se pakkaa tässä vahvuusluokassa jäämään aina. Tälläinen kuivempi tumma lager maistuu omaan suuhuni paremmin kuin Suomessa suuria määriä myyvä sakariinilla makeutettu Velkopopovicky. Tätä voisi ostaa uudelleenkin. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Ole hyvä ja kommentoi. Kommentit menevät valvonnan kautta.