Korpimallas on lokakuussa 2017 alkunsa saanut Timo Lähdesmäen ja Jani Lammisen kotiolutprojekti, joka kuitenkin jo tänä kesänä konkretisoitui ensimmäisen kaupallisen tai "kaupallisen", kuten kuin kaverit itse keittoaan kutsuvat, erän muodossa. Kyse lienee lähinnä hääoluesta, mutta jonkinlainen osa on mennyt myös ihan kauppoihin myyntiin. Hyvin nuoresta kotiolutharrastuksesta on siis kyse. Sain Timolta ja Janilta pullopostia eli blogistien kielellä aina niin herkulliselta kuulostavan "samplen". Oluen nimi on Kaltio Pale Ale ja se on keitetty Lohjalla UG Breweryllä.
Saatekirjeestä poimittua:
"Tiedostamme nöyrästi oman tilanteemme; olemme noviiseja ja valtakunta on täynnä meitä kokeneempia ja taidokkaampia mallasvirtuooseja ja humalaguruja. Tahtoisimme tehdä olutta ainakin osa-aikaisena elinkeinona, mutta paljon on vielä opittavaa. Siksipä arvostaisimme viiltävää arviointiasi."
Maistelusta kehkeytyikin mielenkiintoinen, koska en tiennyt oluen reseptiikasta mitään ennen maistamista. Etiketti kertoi vahvuudeksi 5,4% ja tyyliksi Pale Ale. Maistoin oluen ja totesin sen ilahduttavasti brittityyliseksi pale aleksi - jenkkityylisiä kun on markkinoilla jo vähintäänkin tarpeeksi. Maistamisen jälkeen kuitenkin suhailin Korpimaltaan kotisivuille ja sieltähän löytyi Kaltio Pale Alen reseptiikka aivan kokonaisuudessaan. Ja kyllä, arvaatte aivan oikein, jenkkityylistähän siinä oli lähdetty tekemään.
Tässä ensin "sokkona" ennen reseptin katsomista suoritettu arvosteluni, josta voidaan jo etukäteen sanoa, että jos olisin tiennyt käytetyt humalat jne. olisi se varmasti muodostunut erilaiseksi, vaikka niin ei pitäisikään olla. Olen vuosien varrella kuitenkin oppinut, että alitajuntaisesti oluesta voi löytää esim. sitruksisia humalan aromeja, jos etiketti sanoo Cascade, vaikkei niitä siinä olisikaan. Ihmismieli, ainakin omalla kohdallani, toimii näin. Mutta, eteenpäin. Tässä siis "neitseellisesti" suoritettu arviointini:
Kaltio Pale Ale
5,4% | Vesi, ohramallas, humala, hiiva
Kirkas, kultaoranssi ja mukavasti vaahtoava olut. Tuoksu tarjoaakin
ehkä hieman yllättäen brittityylistä kuivan puumaista humalaisuutta ja
pähkinäisyyttä sekä yrttimäisyyttä. Nykyään sitä vaan automaattisesti
olettaa pale alen olevan jenkkityylistä. Virkistävä poikkeus! Maussa on
karamellispähkinäinen mallasveto, humala tuottaa mukaan yrttimäistä
mausteisuutta ja hieman kukkaisuutta. Ei juurikaan hedelmäisyyttä. Hyvä
keskitäyteläinen ja rapsakasti katkeroitu suutuntuma. Joku
ruohoisyrttinen (tai jollain tavalla jauhoinen/hiivainen) tunkkaisuus varjostaa kokonaisuutta ja lohkaisee
raikkaudesta osan pois. Aromipuolella voisi humaloinnissa tapahtua
enemmänkin, mutta katkerointi sen sijaan on hyvällä tasolla. Aivan
maukasta juotavaahan tämä on. Mallaspohja varsin ESB-tyylisenä on
minulle erityisesti mieleinen.
Tarkastellaanpa sitten oluen reseptiikkaa: Kaltiossa maltaina on ollut Pale Ale (65,9% mallaspohjasta), Vienna (30,8%) ja Crystal 50 (3,3%). Humalina 500 litran keitossa 300g Cascadea (katkero) ja aromipuolella 167g Cascadea sekä 250g Mosaicia. Hiivana US05.
Huomioni kiinnittyi heti hyvinkin maltillisiin aromihumalan määriin. Alle 1g/litra ei kotioluissakaan tuota kovin voimakasta aromia. Tässä siis heti ensinuuhkaisulla arvostelijan mieli sulki jenkkityylisen pale alen pois - ei ollut sitä tuttua hedelmäisyyttä eli pakko olla brittityylinen. Hieman mustavalkoinen ajattelutapa, mutta näin homma osaltani siis ilmeisesti toimii.
Halusin saada pienpanimon käyttämästä aromihumaloinnin määrästä ihan oikeaa tietoa, joten otin yhteyttä tuntemaani pienpanijaan, jolta sain hänen kaupallisissa keitoissa käyttämänsä humalamäärät 500 litran American Pale Ale erään. Hänen humalalisäyksensä aromipuolella menevät näin: 10 min 700g, 5 min 800g, 0 min 550g ja lisäksi kuivahumalana 4-5 päivän ajan 1500g. Huomataan, että määrä on keitossakin jo moninkertainen. Tässä pienpanijalla toki tarkoitus on ollut tehdä enemmän överi kuin vajari ja Kaltiossa Korpimaltaan kaverit kertoivat yrittäneensä lopputuloksesta "hiukan sitruksista". Eri lähtökohdat siis, mutta antaa vertailu varmasti osviittaa kuitenkin.
Joka tapauksessa Kaltio Pale Ale oli siis nautittava ja erityisesti mallaspohjaltaan maukas olut. UG Breweryn laatutasokin vaikutti kokonaisuutena hyvältä, joskin jokin tietty pieni tunkkaisuus oluessa oli - runsaampi aromihumalointi olisi tämän ehkä peittänyt. Kiitän opettavaisesta maistelusta, toivottavasti se oli sitä sekä minulle, että tekijöille. Onnea jatkoon!
Lisää luettavaa aiheesta Korpimaltaan kotisivujen tarinaosiossa: http://korpimallas.fi/korpimallas/tarinamme-tahan-asti/
