Panimot ovat kevään korvalla taas aktivoituneet uutuusoluiden lanseerauksiin ja sen seurauksena ovat postikuskit kolkutelleet blogistien kotiovilla näytepakettien kanssa. Tällä viikolla vastaanotin mm. Laitilan Wirvoitusjuomatehtaan Kukko IPAn uuden 5,5% version (aiemmin 4,7%) ja harvakseltaan uutuuksia julkaisevan Nokian Panimon täysin uuden IPAn. Tässä olisi nyt siis Suomen suurimman ja toiseksi suurimman pienpanimon IPAt... eli selvä rinnakkainvertailun paikka!
Speksejä:
Kukko IPAn uusi vahvuus on siis 5,5%, Nokialaisessa vahvuutta on 5,1%. Molemmat siis uuden kaupparajan sisällä, tietysti, koska olutta on kiva saada myydyksi. Katkeroarvo Kukossa 61 EBU ja Keisarissa 45 EBU. En osaa sanoa jääkö Kukosta elämään myös aiempi 4,7% versio, mutta tuskin.
Maltaina Kukossa Pale Ale, Vienna, Melanoid, Cara Plus 10, Caramel 150. Nokialaisessa Pale Ale, Pilsner ja Munich. Mallaspohjan perusteella Kukko olisi siis kenties tummempi ja karamamellimaisempi.
Humalat, eli ne, jotka IPAan sen päämaun eli aromaattisen hedelmäisyyden ja rapsakan katkeron tuottavat ovat seuraavat. Kukko: Columbus, Centennial ja Amarillo. Keisari: "Kaiken maailman humalat". Laitilalaisessa siis vanhemman koulukunnan "perusjenkit", kun taas Nokialla halutaan ilmeisesti jättää humalat avoimiksi, mikäli saatavuusongelmat yllättävät kuten Keisari 66:n tapauksessa aikoinaan. Eli jatkossa Keisarin makuprofiilissa saattaa ilmetä pieniä vaihteluita - onko se sitten hyvä vai huono asia? Itse mieluummin haluaisin luottaa siihen, että olut tarjoaa minulle aina tasalaatuisen kokemuksen eli maistuu siltä kuin ennenkin. Klassikoksi pääsee vain, jos maku ja laatu pysyvät samana vuodesta toiseen. Keisari 66:sta on päällimmäisenä jäänyt muistoksi paha mieli - aluksi olut oli
todella hyvää, mutta
taantui sitten kehnoksi, eikä koskaan palannut enää omalle tasolleen. "Kaiken maailman humalat" ovat Nokian Panimon instagramin mukaan ainakin nyt aluksi kolmen eri mantereen humalia ja yksi humala on naarattu tiedotteen mukaan eteläiseltä pallonpuoliskolta, joten ehkä siis katkero Saksasta, aromit jenkeistä ja Uudesta-Seelannista tai Australiasta. Australian tapauksessa kyseessä olisi melko varmasti Galaxy. No, spekulointi sikseen ja maistolle!
Minulla olisi kaapissa sekä Laitilan oma lasi, että pitkä keisarilasi, mutta kaadan oluet kuitenkin dildomukeihin, eli Spiegelaun IPA-laseihin. Nämä kuulemma sopivat tähän tyyliin parhaiten - siihen en ota kantaa, mutta poimutetussa varressa on mielestäni tuttu ja hyvä tuntuma. Laitila on lähempänä Turkua, joten kaadan sen Turku Craft Beer festivalilta saatuun pienempään IPA-lasiin ja Nokialainen menee normikokoiseen versioon.
Kukko kaatuu lasiin kauniin kuparisena ja täysin kirkkaana. Keisari on odotetusti vaaleampi, oranssihtavan kultainen ja hieman utuinen. Vaahto on molemmissa hyvä, pitsiä jättävä ja mukavan kestäväkin. Tämä on nyt ihan siitä kiinni mistä tykkää, mutta yleensä parhaat IPAt on olleet enemmän Keisarin värisiä.
Keisarin tuoksu tarjoaa ruohoisuutta, yrttisyyttä ja vihannesmaisuutta... 66:n kehnoimmat hetket tulevat väistämättä mieleen - humalien hedelmäisestä hekumasta ei valitettavasti ole tietoakaan. Aprikoosimaisia käymisaromeita löytyy, mutta raikkaus on kateissa. Leipäinen mallas nousee turhan isoon rooliin - Munichia en itse IPAan laittaisi. Kukko tepastelee selvästi maltaisemmin - karamellimaisuutta ja brittityylistä pähkinäisyyttä löytyy miellyttävästi ja humalointikin on hedelmäinen, joskin karamellimaisen mallaspohjan alta tähän tyyliin melko vaimealla tavalla. ESB-tyyliä, mutta amerikkalaisella kukkaisen sitruksisella ja hieman pihkaisella otteella. Kukon tuoksu on miellyttävä, puhdas ja raikas - joskaan ei ainakaan minun IPA-ihanteeni mukainen. Keisarin tuoksu taas on oikeasti kehno - humalointi pitäisi saada raikkaasti esiin ja mallaspohjan sekä hiivan tulisi olla neutraalimpia. Vihanneksen määrästä päätellen käyminenkin (tai keitto, jos DMS) voisi toimia paremmin.
Kukossa maku on hyvä. Karamellimainen ja toffeinen mallaspohja ei käänny liian makeaksi vaan yleisilme kääntyy enemmän kuivempaan ja pähkinäisempää suuntaan - tästä tulee selkeää brittivibaa ja ehkä hiivakin voisi olla sieltä suunnalta, sillä jotain marjaisuuttakin on kehissä. Katkeruutta on tämän vahvuiseen IPAan ihan hyvin, mutta aromikkuus jää sellaisen kivan bitterin tai ESB:n tasolle - eli löytyy, mutta jää mallaspohjan alle vain kytemään. Ihanteeseen päästään kun annostellaan enemmän keiton loppuun ja tietysti vielä enemmän kuivana kakkoseen. Mallaspohja on tietysti samalla säädettävä vastaamaan
FR35Hiä. Kuulostaa ehkä tylyltä, mutta ESB tämä on, eikä IPA.
Keisarin maku on taas toisenlaisen tarinan paikka. Leipäinen, varsin runsaan tuntuinen ja makeahko mallaspohja saa kaverikseen jälleen humalien ruohoisuutta ja yrttisyyttä. Hedelmäin hekumasta voi hyvällä tahdolla ehkä aistia jonkun kaukaisen kaiun. 66 sen huonoimpina päivinä... tässä sentään mallaspohjan makeus estää sen, ettei katkeron karvas villasukka pääse jälkimakuun, niin kuin kevyemmässä kuuskutosessa. Tämä ei ole pelkästään huono IPA, vaan myös yksinkertaisesti huonoa olutta. Keisarin maku häviää selvästi Kukko ESB:lle tai siis IPAlle, jonka laatutaso on moitteeton ja olut miellyttävän sekä hyvän makuinen.
Suutuntuma on Kukossa melko täyteläinen ja hiilihappotaso miellyttävä. Yleisilme jää hieman makeaksi ja sitä myötä sessioitavuus kärsii. Fuller's ESB on kuivempi ja kaadettavampi. Keisari on myös hiilihappotasoltaan miellyttävä ja rungoltaan varsin täyteläinen - hyvä maku vain puuttuu.
Kokonaisuutena siis Kukko voittaa tämän kaksikon, mutta en nyt ennakko odotuksista poiketen päässyt kyllä sitrushedelmien nälkääni taltuttamaan - muista hedelmistä puhumattakaan. Laitilalla olisi eväät tehdä kunnon jytky, koska nykyisellään laatutaso on moitteetonta ja prosessi toimii kaikilta osin hienosti. Kukko IPAssa ei petä muu kuin reseptiikka ja sekin vain jos IPAn haluaa sellaisena kuin nykyisin on tapana, eli kunnolla jenkkityylisenä esim.
Stonen klassikon tapaan. Nokialla taas mielestäni prosessi pettää, eikä oletettavasti hyvistä raaka-aineista saada raikkaan ja puhtaan makuista olutta tölkkiin asti - tai jos saadaankin, niin tölkki ei kestä postikuskin höykytystä Raumalle asti. Jossain on jotain vialla.
