Olutarvio: Westmalle Dubbel

0 kommenttia
 

Westmalle Dubbel

Lokakuussa Alkon vakiovalikoimaan paukahti Westmalle Tripel ja nyt marraskuussa tältä samalta trappist-panimolta saatiin jouluolutvalikoimaan myös Dubbel, jota saa isossa 0,75-litraisessa pullossa. Jouluolut tämä ei ole, vaan ympärivuotinen tuote, mutta hyvä kumminkin että tuote saatiin edes jouluolutvalikoimassa Alkon hyllyyn. Dubbelissa on Tripeliä matalampi alkoholipitoisuus, kuitenkin 7,0% ja sen tumma väri tulee tummasta nestemäisestä sokerista, eikä paahdetuista maltaista. Olen juonut tätä pari kertaa aiemminkin ja vuonna 2009 annoin tälle olutoppaassa 44/50 pistettä, eli erinomaisen arvosanan. Nyt oli takana lähes parin vuoden tauko tästä oluesta alla, joten suurella mielenkiinnolla tuli nautittua.


Synteettinen viinipullon korkki aukeaa pienen poksauksen saattelemana vaivatta. Ilahduttavasti pullossa mainitaan pullotuspäivä, se on 24/8/2011, eli melko tuoretta tavara on. Parasta ennen on asetettu tästä kaksi vuotta eteenpäin ja säilynee pidempäänkin jos olosuhteet ovat kunnossa. Ulkonäöltään olut on dubbelille tyypillinen - punaruskea, melko kirkas ja isolla beigellä vaahdolla kaatuva. Tuoksu on voimakkaasti kuivatun hedelmäinen, hieman makeuttakin ja aromaattista, lähinnä päärynäistä belgihedelmäisyyttä. Sopivasti myös happamuutta ja hiven yrttisyyttä tuoksun lopussa. Maku on kuivahko, ei juuri makeutta vaan reilusti kuivattuja hedelmiä, hieman kirsikkaisuutta ja suklaatakin voi havaita, mutta niukasti. Lisäksi hieman belgityylistä happamuutta ja päärynäisyyttä. Todella paljon hedelmäisempi kuin parin vuoden takaisissa muistikuvissa. Lopussa on melko tuhti yrttisävytteinen humalointi, joka kuivattaa makua lisää ja tuo tietysti sopivan katkeruuden myös. Jälkimaku on kuivan yrttinen ja pitkä. Suutuntuma on melko reilun hiilihappoinen, mutta kuitenkin reilun keskitäyteläinen.

Todella erilainen olut kuin mitä muistelin, vuoden 2009 arviossa olen maininnut rusinaisuutta, luumuisuutta ja mämmisyyttä, joita tästä ei kyllä löytynyt. Tosin silloin pullo oli vuoden ikäinen ja nyt hyvin tuore, eli ehkä tässä kehittymisen varaa on kellarissa. On myös mahdollista, että olut on parissa vuodessa muuttunut tai makuni on kehittynyt. En osaa sanoa, mutta hyvää oli edelleen vaikka laskinkin olutoppaassa antamiani pisteitä 44 -> 39.

Yhteenveto: Voimakkaan hedelmäinen ja kuivahko dubbel.
Nautintasuositukset: noin 12-asteisena.

ARVOSANA: 8½

    Olutarvio: Schneider-Weisse Aventinus Weizen-Eisbock

    2 kommenttia
     
    Aventinus Weizen-Eisbock

    Tymäkämpi Aventinus on jälleen täällä! Viime vuonna tätä ei saanut, mutta tänä vuonna se on onneksi jälleen Alkon jouluolutvalikoimassa. Eisbock, eli jääpukki valmistetaan jäädyttämällä. Kun olut jäädytetään, oluessa oleva vesi jäätyy ensimmäiseksi ja kun jäätynyt vesi poistetaan jäljelle jäävä olut on vahvempaa. Alkon vakiovalikoimasta on jo pitkään saanut herkullista perus Aventinusta ja tämä on siitä vahvempi versio. Alle neljän euron hinta tästä talvi-iltojen lämmittäjästä on varsin passeli, kiitokset siitä maahantuoja Servaalille.


    Tummanruskeaa, läpinäkymätöntä olutta, jonka vaahto on tiivis ja reilun kokoinen. Tuoksu on kuin turboahdetussa Aventinuksessa, jota tämä tietysti tavallaan onkin. Vehnäoluen banaaniset esterit ovat esillä herkullisesti sahtimaisen voimakkaina. Lisäksi muuta pehmeää ja ylikypsää hedelmäisyyttä sekä alkoholin potku taustalla. Voimakas, houkutteleva tuoksu. Maku on hyvin banaaniesterinen, kypsän hedelmäinen, lämmittävä ja lopuksi hieman mausteinen kun alkoholin potku pyyhkäisee suun kuivaksi. Viinamaisuutta ei ole, vaan ainoastaan asiaankuuluvan tymäkkä, Chuck Norrisin roundhousekickiä vastaava lämpöaaltoisku. Suutuntuma on täyteläinen ja melko maltillisen hiilihappoinen sekä pehmeä. Erittäin hyvä talvi-iltojen lämmittäjä. Nautitaan hitaasti ja huolellisesti. Sehr gut!

    Yhteenveto: Herkullinen Aventinus tiiviste!
    Nautintasuositukset: Hieman viilennettynä ja ajan kanssa.

    ARVOSANA: 9

      Forestriver Virpi Ale - Ensimmäinen kotiolueni

      2 kommenttia
       
      15.10.2011, tuona kauniina lokakuun iltana synnytettiin Virpi, ensimmäinen kotiolueni. Virpin tekovaiheista sekä käytetyistä laitteista ja ainesosista voit lukea lisää aiemmasta blogiviestistäni täällä: Kotiolutta uutteesta - Virpi Ale

      Etiketit
       

      Nyt Virpin pullotuksesta on kulunut tasan kolme viikkoa ja olut on minulla parhaillaan lasissani. Varsin mainiota kamaa, jota nauttii ilokseen. Väriltään Virpi on tummahkon kuparinen ja vaahtoaa melko runsaasti. Vaahto jättää laskiessaan hieman pitsikuvioita lasin reunoille. Tuoksussa Nelson Sauvin humalien kirpeä marjaisuus on hyvin esillä, lisäksi kiiviä ja muuta eksoottista hedelmäisyyttä,  maltaisuutta ei juuri ole, mutta uutemaista kotiolut vibaa löytyy taustalta. Yllättävän hyvä aromaattinen humalointi. Maku on myös hyvin humalakeskeinen, Nelson Sauvinia tietysti, sillä muutahan ei käytetty, toki toisessa uutepurkissa (Coopers Draught) oli humalointia mukana jonkin verran. Alkumaku on hyvin hedelmäinen, kirpeähkön marjainen, eksoottisen hedelmäinen ja katkeruuttakin on keskiverrosti. Maltaisuus on lähinnä samaa uutemaisuutta kuin tuoksussakin. Jälkimaussa on hapanta greippisyyttä. Suutuntuma on kevyen ja keskitäyteläisen välillä ja vaikka alkoholipitoisuutta laskennallisesti saatiin 7,4%, niin ei se tunnu maussa. Vielä kun tuon uutemaisuuden saisi pois niin olisin helvetin tyytyväinen, nykyisellään vaan erittäin tyytyväinen. Onnistunut ensimmäinen satsi!

      Olutarvio: Ayinger Winter-Bock

      1 kommenttia
       
      Ayinger Winter-Bock

      Yksi maailman arvostetuimmista doppelbock-tyylisistä oluista on Ayinger Celebrator, joka on tietojen mukaan sama olut kuin tämä Alkon jouluolutvalikoimasta löytyvä Winter-Bock. En tiedä miksi käytäntö on tällainen, mutta loistava olut on joka tapauksessa kyseessä. Ayingeriltä on jouluolutvalikoimassa toinenkin olut, Weizen-Bock, jonka arvion voit lukea tästä linkistä. Hinta, 3,84€, maailmanluokan oluesta puolilitraisessa pullossa on mielestäni kohtuullinen. Tämä oli jouluolutvalikoimassa viime vuonnakin, eli se on minulle entuudestaan tuttu olut. Tsekataanpa onko edelleen yhtä hyvää kuin ennenkin.


      Tummanruskea lähes musta olut, joka valoa vasten tarkasteltuna hieman punertaa. Vaahto on beige ja jättää jonkin verran pitsiä. Tuoksu on happaman ruisleipäinen, limppuinen ja paahteisen sokerinen sekä lakritsinen. Maltaisuus on hieman makeaa ja etäisesti savuista. Maussa ei makeutta ole liiaksi, vaan maku on pikemminkin hieman paahtunut ja hapan, sekä leipäisen maltainen. Myös hieman paahdettua sokeria ja lopussa mieto, mutta riittävä humalointi joka kuivattaa suun ja antaa sopivan katkeron pitkään melko happamaan jälkimakuun. Suutuntuma on melko täyteläinen ja maltillisen hiilihappoinen. Yhä nautittava olut, mutta tuntuu muistikuvien mukaan hieman sokerisemmalta kuin viimevuotinen versio. Kuitenkin erittäin tasapainoinen ja mutkattomasti nautittava, kuten Ayingerin muutkin oluet. Suositukseni.

      Yhteenveto: Nestemäinen leipä.  
      Nautintasuositukset: Hieman viilennettynä.
      ARVOSANA: 9-