Olutarvio: Jopen Koyt

Jopen Koyt

• Panimo: Jopen (oluet pannaan De Proefilla)
• Maa: Belgia
• Alkoholipitoisuus: 8,5% 
• Saatavuus: Ulkomailta
• Oluttyyli: Gruit / Spiced Beer

Jopen Koyt on olut, jonka reseptin kerrotaan olevan vuodelta 1407. Se oli aikaa ennen kuin oluessa käytettiin humalaa, silloin olueen lisätiin humaloinnin sijaan erinäisiä mausteita. Tässä oluessa on etiketin mukaan käytetty ohramallasta, vehnämallasta, kauraa ja mausteita. Ei siis humalaa. Alkoholipitoisuus on vahvempi kuin alkuperäisessä reseptissä ja olut on pantu huippumodernissa De Proefin panimossa Belgiassa. Alkuasetelma on mielenkiintoinen, sillä tämä on ensimmäinen olut jota pääsen tästä tyylistä maistamaan.

Melko kirkas, hieman punertavan tumman ruskea olut, joka vaahtoaa melko vähäisesti. Voisin veikata, etteivät oluet olleet näin kirkkaita vuonna 1407, mutta väliäkös tuolla. Lasia pyöritellessä vaahto tarttuu lasin reunoihin ilmiantaen vahvan alkoholipitoisuuden. Tuoksu tuo mieleen Rochefortin trappist-oluet, siinä on samanlaista pähkinäisyyttä ja kuivattujen tummien hedelmien tuoksua, lisäksi kosolti yrttistä mausteisuutta ja hieman pippurisuutta. Maltaisuus vaikuttaa runsaalta ja lämmittävä alkoholikin potkaisee läheltä nuuhkaistuna. Maku on miellyttävä ja yllättävän kuiva. Runsaasti kuivattua belgihedelmää, anista ja yrttisyyttä, tuntuu jopa hieman mentholiselta maun keskivaiheilla. Alkoholi potkaisee lopussa ja kuivattaa suutuntumaa entisestään. Jälkimaku on pitkä ja mausteinen. Suutuntuma on keskitäyteläinen, kuiva, hivenen alkoholinen ja keskiverrosti hiilihappoinen. Yllättävän hyvä ja kokemuksena mielenkiintoinen olut. Kokeile ihmeessä.

Yhteenveto: Mausteinen voimakas luostarioluet mieleentuova belgi.

Nautintasuositukset: Noin 12-asteisena.

ARVOSANA: 8+

Anchor Brewingin tarina & Anchor Bock

Hieno olut on jo kokemus sinänsä, mutta taustatietojen lukeminen oluesta, oluttyylistä ja panimosta syventää kokemusta entisestään. Olen lukenut useiden panimoiden syntyhistorioista, mutta tarina Anchor Brewingin takana on edelleen sykähdyttävin. Se menee lyhyesti näin:

Oli vuosi 1965 ja Fritz Maytag istui paikallisessaan nauttimassa Anchor Steam Beer olutta, joka oli paitsi hänen lempioluensa, niin myös pubin ainoa hanaolut. Baarimikko siinä loihe lausumaan, että nauti nyt, sillä tuo saattaa olla viimeinen tuoppisi kyseistä olutta. Fritzille selvisi, että Anchor Brewing oli konkurssin partaalla, menisi vain pari päivää ja firma olisi nurin. Hän veti nopeat johtopäätökset, myi osuuksiaan sukunsa pesukonefirmasta ja osti 51% Anchorista pelastaen sen varmalta vararikolta. 

Sittemmin Fritz ja Anchor Brewing ovat menestyneet ja näytelleet suurta roolia jenkkien pienpanimoiden nousussa nykyiseen loistoonsa. Kunnioitan panimoa suuresti, enkä pelkästään siitä syystä, että he tekevät pirun maistuvia oluita vaan vaakakupissa painaa suuresti myös perinteiden ja käsityön kunnioittaminen sekä vaaliminen. Alkosta löytyy tällä hetkellä kolme Anchorin olutta, Anchor Steam, Liberty Ale ja Porter. Maitokaupoista voi löytää myös Anchor Summer Beeriä, joka ei enää oikein vuodenaikaan sovi, mutta jos suht tuoreita pulloja löytää, niin kannattaa sekin maistaa.

Kirjoitan tästä nyt siksi, että satuin eilen katsomaan legendaarisen Michael Jacksonin The Beer Hunter sarjaa youtubesta. Beer Hunterin viidennessä jaksossa, joka on kuvattu 1992, Jackson vierailee Anchorilla. Videolla Maytag kertoo panimon synnystä ja näyttää panimon tiloja, jotka ovat edelleen kupariset käymisastiat mukaanlukien samat. Tsekkaa ihmeessä video alta. Anchorin osuus alkaa noin 3 minuutin kohdalta

Juttu ilman olutarviota ei olisi juuri mitään, siksipä kyytipojaksi valikoitui Anchor Bock Beer, jota ei tällä hetkellä taida Suomesta saada. Oma pulloni on Saksasta hankittu. Bock on saksalainen pohjahiivakäymisellä valmistettava oluttyyli, jossa pääpaino on runsaalla maltaisuudella. En ole tätä olutta ennen maistanut, mutta luotto Anchorin ammattitaitoon on kova.

Hyvin tumman ruskea, lähes musta olut, jonka mittava beige vaahto laskeutuu pitsiä jättäen pieneksi kestäväksi kerrokseksi oluen pinnalle. Tuoksu on herkullinen, siinä on päällimmäisenä runsas maltaisuus, joka tuoksuu tuoreelle paahdetulle limpulle. Lisäksi hieman suolaista lakritsia, puuta ja kahvimaisiakin piirteitä. Maku on runsaan maltainen ja olut hyvärunkoinen, alkoholia on vain 5,5%, mutta helposti kävisi maun ja suutuntuman perusteella vahvemmastakin. Maltaisuus on maussakin limppuisen leipäistä, maun alkupuolella on kevyttä suklaisuutta ja kahvisuutta, joka loppua kohti kääntyy suolaisen lakritsaisuuden suuntaan. Lopussa on tasapainottavaa humalaa sopivasti, niin että pääpaino pysyy runsaassa maltaisuudessa, kuten tyylin sopii. Pehmeä, maltainen bock, juuri niin hyvä kuin Anchorilta odotinkin. 

Tämä Alkon jouluolutvalikoimaan kiitos!

IPA-iltamat: Anderson Valley & Victory Brewing

Nyt luvassa humalahakuista juomista, sillä maistelussa on pari jenkkiläistä India Pale Alea, eli tuttavallisemmin IPAa. Oluet ovat Anderson Valley Hop Ottin IPA ja Victory HopDevil. Anderson Valleyltä olen aiemmin maistanut varsin mainion tupla-IPAn ja Victoryltä pari viikkoa sitten hekumallisen Prima Pilsin, joten odotukset on kovat. IPA on ollut jo useita vuosia ns. kuuma oluttyyli, eikä aivan syyttä, kuulun itsekin tyylin vankkumattomiin kannattajiin. Oluttyyli on Briteistä lähtöisin, mutta jenkkien pienpanimot herättivät sen amerikkalaisten humalalajikkeiden voimin uudelleen henkiin entistä parempana.

Aloitetaan Californialaisen Anderson Valleyn oluella. Ensin kierros panimossa videon muodossa ja sitten maistelemaan. 

 Anderson Valley Hop Ottin IPA

Lasiin kaatuu hieman utuista oranssihtavan kuparista olutta, jonka pitkä vaahto jättää näyttävät pitsikuviot lasin reunaan laskiessaan. Tuoksu on rapsakka, pohjalla hieman makeahkoa karamellista mallasta ja sen jälkeen humalaa, humalaa, humalaa... on mäntyistä, sitruksista, aromaattista, I love it! Suussa katkeruus tuntuu kielen perukoilla ja kitalaessa asti greippisenä happamuutena, sellaista pehmeää, pitkäkestoista katkeruutta. Kuivaa, raikasta ja hemmetin hedelmäistä tavaraa, tyyliin kuuluvaa mäntyisyyttä unohtamatta. Tasapainoista ja erittäin hyvää.

 

   

Siirrytään videon kautta toiselle puolelle Pohjois-Amerikkaa, eli Pennsylvaniaan, jossa majaansa pitää Victory Brewing.

Victory HopDevil

Ulkoisesti aivan kuin Anderson Valleyn IPA, ehkä karvan verran kirkkaampi. Anderson Valleyn hienoinen karamellimaisuus ja makeus puuttuu tästä täysin ja tämä vaikuttaakin tuoksun perusteella kuivemmalta ja raikkaammalta sekä selvästi hedelmäisemmältä. Tuoksu on mäntyinen/neulasmainen ja vähemmän sitruksinen kuin Hop Ottin IPA, sitruksen tilalla on hieno eksoottinen hedelmäisyys, yrttisyys, kukkaisuus ja hieman mausteisuuttakin. Maku on eksoottisen hedelmäinen, sitrushedelmäinen, yrttisen katkera ja loppuliu'ussa hieman kukkainen ja greippisen hapan. Katkeruus on tässäkin pehmeää ja pitkäkestoista. Pelkkää nautintoa, raikkautta ja puhtautta, ei mitään karkeutta tai ylihumalointia. Hedelmäisyys on selvästi Hop Ottin IPAa aromaattisempaa ja monipuolisempaa. Makeuden puuttuminen pitää ehdottomasti laskea plussaksi myös. Tämä on karvan verran vielä erittäin hyvää Hop Ottin IPAa parempaa, huikea panimo tuo Victory.

Saatavuus on Hop Ottin IPAn osalta Suomessa luultavasti olematon, mutta HopDeviliä voi joistakin olutravintoloista löytää. Tsekkaa saatavuus Olutoppaasta.

Olutarvio: Gusswerk Hom Mali Rice

Hom Mali Rice

• Panimo: Brauerei Gusswerk
• Maa: Itävalta
• Alkoholipitoisuus: 5,1% 
• Saatavuus: Alko (2,83€ / 0,33l)
• Oluttyyli: Erikoisvilja

Alkon syksyn uutuuksiin lukeutuva itävaltalainen Hom Mali Rice on pintahiivalla käytetty luomuolut, jossa 25% maltaista on korvattu reilun kaupan jasmiiniriisillä. Riisiä (ja maissia) käytetään maltaan jatkeena myös useissa jenkkien massalagereissa koska ne ovat mallasta halvempia. Pienpanimotuotteessa en ole riisin käyttöön ennen törmännyt, vaikka esimerkkejä on varmasti olemassa useitakin. Riisi, ja maissikin, ohentaa olutta aina, sillä niissä ei ole samalla tavalla proteiineja kuin maltaissa, vaan ne tuovat olutreseptiin makunsa lisäksi vain käymiskelpoisia sokereita, eivätkä juuri muuta. Hom Mali Rice ylittää niukasti ultimaattisen pahuuden rajan (4,7%), ollen vahvuudeltaan 5,1%, hinta on maamme hintatasoon ja luomu-sertifikaattiin nähden melko halpa. Pidän Gusswerkin mainiosta Weizenguss luomuvehniksestä, jota myös saa Alkosta suht edullisesti, joten mielenkiinnolla tämänkin kimppuun.

Ei täysin kirkas vaan hieman utuinen haalean kultainen olut (kuvassa tummempi kuin luonnossa). Vaahtoa muodostuu reippaalla kaadolla melko runsaasti, mutta se ei kestä kovin kauaa. Tuoksu on puhdas, hieman makean maltainen, hennosti sitruunainen ja totta kai riisiäkin löytyy. Humalointia tuoksussa melko niukasti, mutta hyvin raikas ja puhdas tuoksu siitä huolimatta. Maku on hieman makean maissisen maltainen, riisimäinen ja hennon sitruunainen ja hedelmäinen. Yleisilmeeltään hyvin puhdas ja raikas kuten tuoksukin, mutta humalointi jää vaisuksi. Suutuntumaltaan raikas, kevyt ja pirteän hiilihappoinen, mutta kuitenkin pehmeä. Ei mauiltaan kovin ihmeellinen, mutta sessiokäyttöön ja raikkaaksi janojuoma sopiva olut.

Yhteenveto: Raikas ja puhdas luomuolut, sessiokäyttöön.   

Nautintasuositukset: Lähes jääkaappikylmänä.

ARVOSANA: 7