Kotiolutta: Granden Reddish Saison ja Galveston Saison

Nyt maistoon taas Tampereen suunnalta kotiolutta Jan-Erik "Grande" Granbackalta. Tässä jutussa maiston alla kaksi saisonia, joista toinen kokeellisempaa osastoa ja toinen perinteisempää, joskin hieman NZ-aromihumalaa on keitokseen livahtanut. Aloitan mielenkiintoisesta hibiscus teellä maustetusta oluesta. 

 

Reddish Saison

6.2%

Hiiva: Lalbrew Farmhouse + TYB207 bretta(sekondäärissä)

Viljat: Low Color Maris Otter, Pilsner, Wheat, Munich, Carared ja vähän hapanmallasta säätämään PH.

Humalat: Mosaic, Monroe, Barbe Rouge

Lisäksi: "Hibiscus teetä"

 

"Visiona oli tehdä punainen saison, mutta Hibiscus ei lopulta värjännytkään olutta punaiseksi. Teen tanniini toi punaviinivaikutteita ja niitä täydensi vielä Barbe Rouge ja Monroen "punaiset" aromit, joten sen takia pidin oluen nimessä viittauksen punaisuuteen! Ja hauskana twistinä TYB207 brettan tuottamat kirpeät hapankarkit. Tämä saison on kokeellista osastoa, toivottavasti ei ollut liian outo!"

Oranssissa oluessa on ehkä pieni punertava häivä tai sitten se on kuvitelmaa vaan. Kaunokainen hän joka tapauksessa on. Vitivalkea vaahto kestää pitkään. Tuoksussa on brettan tallimaisuutta ja hapokkuutta sekä raikkaita hedelmänkuorimaisia aromeita. Yllättävä mielleyhtymä tulee myös tyrniin tai tyrnimehuun, vaikka sellaista ei olueen käytetty olekaan. Suutuntumassa on suuta supistavaa hapokkuutta ja jännä hieman kirpeä sekä tanniininen jälkimaku - todella hieman kuin niissä brain blast hapankarkeissa. Yllättävä miten paljon lopulta muistuttaakin tanniinisuudessaan punaviiniä, mutta se on oikeastaan vain loppu- ja jälkimaku. Alla on kuitenkin funkyn tallimainen, raikas ja hedelmäinen saison. On hyvää. Ei ole aivan vastaavaa montaa kertaa kohdalle osunut. Maussa on osia perussaisonista, lambicista tai flanders red alesta ja punaviinistä - erikoinen, mutta toimiva kombinaatio. Aina ilo päästä maistamaan myös kokeellisempaa osastoa, varsinkin kun lopputulos on samalla sekä nautinnollinen että sopivasti maistajaa haastava.

 

Galveston Saison

6.3%

 

Hiiva: Jester King

Viljat: Pilsner, Vienna, Carapils, Wheat, Flaked Oats  ja vähän hapanmallasta säätämään PH.

Humalat: Aramis, Sladek, Hallertau Blanc, Hull Melon, Motueka

 

"Tämä on jatkoa viime vuotiselle "Greetings From Austin" saisonille. Tiputin prossan alkoa jotta tulisi keveyttä lisää ja muutin humalointia trooppisempaan suuntaan"

Kirkas kultainen olut valkealla pitsit lasin reunoihin liimaavalla vaahdolla. Tuoksu on houkutteleva ja herkullinen - mausteisia saisonin käymisestereitä, raikasta monipuolista hedelmäisyyttä ja myös vaaleaa maltaisuutta sopivasti. Humalaisuudessa tosiaan Motuekan trooppisen hedelmäinen syvyysulottuvuus, joka ei kuitenkaan tunnu yhtään päälleliimatulta. Loistavat mausteiset ja raikkaan päärynänkuorimaiset käymisaromit tällä hiivalla. Tai käymisestä ne ainakin luullakseni tulevat. Suutuntuma on aluksi sopivan pehmeä, jotta tirisevän maukkaat hedelmäiset aromit saavat jäädä hetkeksi suuhun pyörimään, mutta loppua kohti tuntuma myös miellyttävästi kuivuu ja katkeroituu kunnon saisonin tavoin. Katkeroa voisi omaan makuuni olla ehkä enemmänkin, mutta se ehkä sitten söisi tilaa joltain muulta. Eri osien korostaminen oluenteossa on aina vähän sellaista treidipeliä, kun jotain laittaa lisää niin jotain tippuu pois. Tämän oluen ensinäytös ”Greetings From Austin” oli loistava ja yhtä loistava on tämä jatko-osakin, mutta kuitenkin omilla ehkä hieman pehmeämmän hedelmäisillä ansioillaan. En oikein pysty edes kuvittelemaan tämän parempaa kesäolutta - tässä on vaan kaikki niin viimeisen päälle kunnossa ja osuu omaan makuhermoon just eikä melkein. 

 

Kiitos taas Grandelle mahtavista oluista!

Parit witit: Malmgård Witbier & Brunehaut Blanche

Parit witit sarjassa jatketaan Suomi - Belgia vastakkainasettelua. Suomesta tällä kertaa maistoon Loviisan Pernajasta Malmgård Witbier, jossa limen kuorta mausteena. Belgiasta gluteeniton haastaja Brunehaut, jossa vehnän sijaan tattaria ohramaltaan lisäksi. Pidemmittä jaaritteluitta itse nautinnan pariin.

 

Malmgård Witbier
4,9% | Vesi, ohramallas, vehnä, limen kuori, korianteri, humala, hiiva
 

 

Siitä ei kovin kauaa olekaan kun nautiskelin tällaisen Malmgårdin, mutta otetaan nyt parit witit sarjan varjolla uudelleen. Kauniisti keltainen ja läpinäkymätön olut, jonka vaahto on varsin kestävä. Tuoksu tässä oli muistaakseni hyvä ja erityisesti limenkuori hienosti esillä - ja sellainen tämä onkin. Korianterisuus hiukan kesyä tosin, se voisi ehkä erottua hieman enemmänkin. Raikas hedelmäinen tuoksu kuitenkin ja vehnäisyys tietysti esillä myös. Pullowiteissä on yleensä tölkkioluita voimakkaammat hiilihapot ja niin tässäkin tapauksessa, riittävästi on ja mukavan pehmeästi, mutta ehkä se viimeinen terävyys jää vähän vajaaksi. Lime tuo makuun omaa muikeuttaan hienosti ja sitä kautta tämä erottuu appelsiininkuorta mausteenaan käyttävistä. On edelleen oikein hyvä ja ilahduttavan laajalti näkee kaupoissa. Tullee ostettua jatkossakin.

Brunehaut Blanche

5,5% | Sisältää ohramallasta

 

Belgialaista artesaanista pintahiivaolutta kertoo etiketti. Ohramaltaan lisäksi vain tattaria käytetty - sillä osaltaan selittyy gluteenittomuus sitten varmaan. Olut pyrkii pullosta ulos heti korkkauksen jälkeen vaikka on pullo on kyllä saanut jääkaapissa asettua riittämiin. Lasissa olut kuohuaa runsaasti, mutta ei nyt ylitse kuitenkaan. Tuoksu on mausteisuutta ja hedelmäisyyttä, joka etäisesti kyllä muistuttaa witbieriä, mutta ei sitä kovin houkuttelevaksi voi sanoa. Maku on mausteinen, pahvimainen ja tympeä - hapettunuttahan tämä on. Päiväys kuitenkin vasta 07/2024 eli aika optimistisesti on vedetty. Vehnäisyyttä tai muutakaan sen kaltaista "kuohkeutta" ei ole suutuntumassa kyllä nimeksikään joten tuskin kunnossakaan olisi hääppöinen. Huonompi siis kuin 1664 Blanc, sitäkin voidaan pitää saavutuksena.

  

Aiemmin maistellut parit witit:

Huyghe Floris & Mufloni Blanche

Kronenbourg 1664 Blanc & Hoegaarden

UG Breweries Double Mangover & Chouffe Blanche

 

Kotiolutta: Granden Belgian IPA ja Brett IPA

Mukava taas päästä maistamaan hiivakuiskaajaksikin kutsutun Granden eli Jan-Erik Granbackan kotioluita. Miehen maku oluiden suhteen on usein ollut myös omaan suuhuni sopivaa eli mm. eri belgityylejä, välillä perinteisemmin ja välillä modernimmalla otteella. Brettanomyces hiivaakaan ei kaihdeta. Ota tästä Grande seurantaan instassa niin pysyt kärryillä miehen edesottamuksista. Tänään otan maistoon kaksi Granden tekemää ipaa, toinen perinteisempi belgi-ipa ja toisessa sitten brettaa mukana. Aloitetaan Belgian IPAsta ja mennään villimmälle puolelle sitten sen jälkeen.  

Belgian IPA

6.5%

 

Hiiva: WLP540 ("Rochefort" Abbey Ale IV)

Vilja: Pehkolan Pilsner, Vienna, Pale Cookie, Aromatic ja vähän hapanmallasta säätämään PH.

Humalat: Perle, Amarillo, Citra

Lisäksi: Sokeria

 

"Halusin tehdä belgihenkisen IPAn, jossa jalohumalan katkerot ja aromit jenkkihumalista. Hedelmäisyyttä tuottava hiiva sitten sitoo maut yhteen."

Hieman utuisen kultaoranssi olut mukavan muhkealla vaahdolla. Tuoksussa on jenkkihumalien sitruksista hedelmäisyyttä, herukkaisuutta ja kuivattuja hedelmiä sekä hentoa mausteisuutta hiivasta. Raikas ja aromaattinen tuoksu. Hiivan rooli on niin merkittävä, että olut tuoksuu enemmän belgialelta kuin ipalta ja hyvä niin, belgioluiden ystävä kun olen. Maku on raikas, maukas ja mahtavasti jopa saisonmaisen kuivakka ja kunnolla katkeroitu. Katkerolle toki pedataan myös hieno estradi kun hiivan käymisaste tuntuu sangen korkealta ja mallaspohjakin on riittävän vaalea. Eli katkerohumalaa ei niin paljoa edes tarvita kuin karamellimaisemmassa oluessa. Eikä tässä ole myöskään liikaa katkeroa, vaan kokonaisuus on hyvin balanssissa. Aromihumalien hedelmäisyys nivoutuu hyvin hiivan hedelmäisten käymisesterien kanssa yhteen - tässä sellainen tosi mausteinen tai brettaisempi hiiva ei toimisi näin hyvin, koska sellaiset yleensä peittävät humalien hedelmäisyyttä hieman allensa. Erinomaisen hyvin omaan makuuni uppoava olut Grandelta taas kerran!

 

Seuravaaksi sitten brettaa.

 

Brett IPA

5.8%

 

Hiiva: WLP648 (Trois Vrai Bretta)

Viljat: Low Color Maris Otter, Flaked oats, Torrefied Wheat, Carapils, Caramel ja vähän hapanmallasta säätämään PH.

Humalat: Mosaic, Cascade, Idaho#7

 

"Ensimmäinen vain brettalla käytetty IPA, josta tuli ainakin alkuun superhedelmällinen. Kuulin, että kyllä muuttuu kypsytyksessä enemmän barnyardin suuntaan, mutta ei sitä riitä kypsytykseen saakka, pitää tehdä isompi erä kun hedelmäisenäkin teki liiankin hyvin kauppansa! :-)"

 

Nyt on kauniisti utuisen vaalea ja vaahdoltaan vitivalkoinen olut lasissa. Oman kokemukseni mukaan näissä joskus käy niin että bretta ja voimakas aromihumalointi luovat suorastaan ureaisen ”tuoksuelämyksen”, mutta tässä ei aivan niihin ulottuvuuksiin onneksi mennä. Tuoksu on kyllä hieman myös brettaisen ”nahkasatulainen”, mutta myös herkullisen hedelmäinen ja suorastaan raikkaan hedelmänkuorimainen. Hyvin Grandemainen olut heti tuoksun perusteella. Aivan todella herkullinen tuoksu hiivakuiskaajan twistillä. Hyvin raikas maku ja aromipuoli edellä humalissakin - mallaspohja on sen verran vaalea että katkero olisi ollut helppo vetää yli ja brettan kanssa se ei oikein toimisi, mutta Grandella on ollut oikeassa kohdassa käsijarru päällä. Kaura ja vehnä toki kuohkeuttavat ja pyöristävät mallaspohjaa mukavasti myös, mutta ylimääräistä makeutta ei niistäkään liiemmin tule. Todella hyvää ja monipuolisen hedelmäistä. Pidemmällä kypsytyksellä kääntyisi varmaan sinne ureaisempaan suuntaan, joten ehkä juuri nyt parhaimmillaan. 

Siinä oli taas kaksi oikein mainiota olutta Grandelta, mies ei huteja juuri tunnu tekevän tai jos tekee niin ei ainakaan jakele niitä maailmalle. Kiitos näistä Jan-Erik! Seuraavassa kattauksessa maistoon sitten kaksi saisonia.

 

Parit witit: UG Breweries Double Mangover & Chouffe Blanche

Nyt sitten kaksi vähän vahvempaa witiä tähän parit witit sarjan seuraavaan kattaukseen. Tässä sarjassa maistelen kotimaan kaupoissa vastaan tulevia witbierejä pareittain ihan sitä tahtia kun sattuu oluita löytymään. Muitakin olutarvioita julkaisen somen puolella facebookissa ja instagramissa, niihin löytyy linkit blogin yläpalkista - ota seurantaan jos siltä tuntuu! Tässä setissä nyt Lohjalta mangolla maustettua ja belgiasta taasen perinteisempää jo pidempään saatavilla ollutta tonttuwitiä. Aloitetaan kotimaisella.

UG Double Mangover

7% |  Sisältää ohraa ja vehnää

 

Lohjalaispanimolta mango witbier eli mangoa siis mausteena ja ”tuplana” eli 7% vahvuudessa. Tästä on ollut joskus viisiprossainen perusversiokin netin mukaan. Täysin samea ja väriltään oranssi olut jonka vaahto täyttää tulppaanin kun reilusti kaataa. Tuoksu on mangomaisen hedelmäinen, vehnäinen ja myös raikkaasti korianterinen - witbierin perusmauste siis mukana kuten kuuluukin. On kyllä tosi mangososemainen tuo tuoksu - sitä tuoksua on meinaan viiden lapsen isä muutaman kerran pilttipurkkia avatessa tuoksutellut. Maku on mehumaisen pehmeä ja hedelmäinen. Mangoa ja makeahkoa vehnää. Aika muhkea myös suutuntumaltaan ja maltilliset hiilihapot vielä korostavat tuota mehumaisuutta. Korianteri tuo sopivasti vähän puraisua loppuun ja jälkimaussa on hieman aidon hedelmän karvauttakin. Onhan tää mangomehua, mutta hyvällä ja ennen kaikkea nautinnollisella tavalla. Perinteinen tyyli tuunattu vähän vahvemmaksi ja fruittia löytyy, hieno suoritus!

Eksperimentaalisen suomioluen perään nautitaan sitten klassisempi tonttuwit. Vahvuutta tässä myös vähän tyylin normitasoa enemmän.

Chouffe Blanche

6,5% | Vesi, ohramallas, vehnämallas, humala, hiiva, korianteri, sitruuna

Tässä ei maustepuolella ole muuta erikoisuutta kuin se että appelsiininkuorien sijaan on käytetty sitruunaa. Se tuokin tämän kellertävän oluen tuoksuun ja makuun omaa hieman suuta supistavan muikeaa tuntuaan. Kokonaisuus on tässä vahvuudesta huolimatta ennen kaikkea raikas ja Chouffe-oluille ominaiseen tyyliin maku on hedelmäinen, pehmeä ja hieman jopa vaniljainen. Kaikin tavoin hyvin perinteinen sopivan korianterinen tulkinta witbieristä, mutta sitruuna ja ”chouffemaisuus” erottaa mukavasti. Vahvuus ei tunnu maussa vaan kaatuu ihan melkein Hoegaardenin tapaan - se on tonttuoluen taikaa. Chouffe toimii aina!

 

Aiemmin maistellut parit witit:

Huyghe Floris & Mufloni Blanche

Kronenbourg 1664 Blanc & Hoegaarden