Puolan craftit: Kormoran Podroze Kormorana American IPA

American IPA

Panimo: Browar Kormoran, Puola
Oluttyyli: India Pale Ale
Alkoholipitoisuus: 6,0%
Saatavuus: Browarium

Puolan craft oluiden tsekkaaminen jatkuu tällä arvostetulla IPAlla (Ratebeer 97/97). Kormoranilla on oma panimo Puolan koillisosissa sijaitsevassa Olsztynissä. Googlen street viewin perusteella panimo on ihan yhtä tylsällä alueella ja yhtä tylsässä teollisuushallissa kuin monella kotimaisellakin panimolla. Koreja ja pulloja näyttävät tilanneen hieman isomman satsin kerralla... Street viewin kuvat tosin ovat syyskuulta 2012.

Oluen päiväys on mennyt umpeen jo 16.01.2017, mutta tuotteen "shelf life" on panimon kertoman mukaan 2,5 kuukautta, eli suhteellisen tuoreesta tavarasta edelleen on kyse. Mallaspohja sisältää ohran lisäksi vehnää. Humalointi on suoritettu monessa vaiheessa - ensin mäskiin, sitten ensivierteeseen, sitten keittoon ja lopuksi vielä kuivahumalointina käymistankkiin. Eri humalointitavoista voit lukea enemmän tästä kirjoittamastani jutusta. Mäskihumalointi on näistä harvinaisin, sellaiseen olen (tietääkseni) kaupallisissa törmännyt ainoastaan kahdesti - Hiisin Ruisperkeleessä ja De Dochter van de Korenaar Extasessa, jotka molemmat olivat erinomaisia. Mäskihumaloinnissako siis avain erinomaiseen IPAan? Tuskin, mutta ehkä se on merkki siitä, että humalaa on haluttu lykätä muissakin vaiheissa sekaan tarpeeksi.

Humalalajikkeina tässä Cascade, Chinook, Citra, Centennial ja Mosaic. IBUja 85 ja olut on suodattamaton sekä pastöroimaton.

Kirkkaan kuparivivahteinen olut, joka vaahtoaa maltillisellakin kaadolla helposti. Tuoksussa on runsas kattaus tropiikin hedelmiä tuhdilla pihkapedillä. Tuoreuskin on aistihavaintojen perusteella hyvällä tasolla - päiväys luultavasti tosiaan siis on 2,5kk pullotuksesta. Tämän ikäistä tai vanhempaakin se Suomeen rahdattu jenkkiolut yleensä on. Maun puolella tullaan aluksi miellyttävän pehmeästi makeahko mallas edellä, mutta keskivaiheen hedelmäiset aromihumalat ja heti perään iskeytyvä katkero saavat väkisinkin suun hymyyn - silloin tietää, että tavara on toimivaa. Puhdasta humalaöljynektaria. Ei mitään häiritseviä piirteitä. Miellyttävä juotavaa. Tällainen on se aito "sessio ipa" kauppojen ohuiden ja karvaiden liemien sijaan. Paras maistamani puolalainen IPA.

Yhteenveto

Laadukas, maukas, klassinen IPA

ARVOSANA: 9

Olutarvio: Mustan Virran Pistolekors Porter

Pistolekors Porter

Panimo: Mustan Virran Panimo, Savonlinna
Oluttyyli: Porter
Alkoholipitoisuus: 7,0%
Saatavuus: Alko (6,46€ / 0,33l)

Savonlinnassa viime vuonna aloittanut Mustan Virran Panimo on nyt ensimmäistä kertaa mukana Alkon "käsityöläisolut"-kampanjassa. Pääsin tutustumaan tuotteeseen jo viime viikonloppuna ennakkoon, sillä panimo otti asiakseen lähettää minulle pullon sekä tätä Pistolekors Porteria, että sitä kohuttua "kirkko-olutta" Martti Tripeliä. Sekä muodoltaan, että etiketiltään tyylikäs pikkupullo kätkee sisäänsä seitsenprosenttisen voimanpesän, josta Alkon mittauksissa on löytynyt maltilliset 17,2 EBUa katkeruutta. Melkein kahdenkympin litrahinta lienee kattauksen korkeimpia. Alkutalvesta maistettu saman panimon St. Olaf maistui hyvin, joten mielenkiinnolla tähänkin kiinni.

Colamaisen tummaa ja maltillisesti vaahtoavaa olutta. Tuoksu on kahvipapuisen paahteinen, konvehtimaisen suklainen ja rehevän ruohoinen. Makuaistimus on myös kahvimainen, mutta lisäksi merisuolaisen lakritsainen, kevyesti hapan ja kohtalaisen runsaasti katkeroitu. Katkero ei sinänsä ole ongelma, mutta näissä vahvuuksissa portterissa soisi olevan enemmän maltaista runkoa taustatukena. Yleisfiilis on nyt kuivan kahvimainen ja hieman kitkerä. Sellainen ylipitkään seisonut huoltsikkatsufee pienellä alkoholinpotkulla. Loppumaussa esiin nousee myös maltaista runkoa, mutta hieman liian vähän ja hieman liian myöhään. Jos saisin päättää niin vähentäisin vahvuutta tai lisäisin karamellimallasta ja ohrahiutaletta joukkoon. Rungossa on oluen suurin aukko ja jos runko vuotaa, niin paatti herkästi uppoaa. Makua tässä on ja hyvää sellaista, mutta liian kuiva tämä tälläisenään on minun makuuni.

Alkon sivuilla kantavierrevahvuudeksi mainitaan 14.8 Platoa ja tämä kun käytetään 7% vahvaksi, jäljelle jää noin 1.8 Platoa, joka kotipanijoiden paremmin tuntemassa SG-asteikossa tarkoittaa niinkin alhaista loppupainoa kuin 1.007 - ei siis ihme, ettei runkoa juuri tunnu ja vahvuus tuntuu hieman ylitsevuotavalta. Jos näitä ominaispainojuttuja kiinnostaa tutkia, niin tästä linkistä löytyy helppo laskuri.

Yhteenveto

Runkoonsa nähden liiankin vahva portteri

ARVOSANA: 7

Kotiolutta: Tampereen Insinööripanimo Hedelmäpeli IPA

Tampereen Insinööripanimon kotiolutlähetys korkattiin taannoin Quattro IPAlla ja nyt on sitten kevyemmän Hedelmäpeli IPAn vuoro.

Hedelmäpeli IPA

5,5%, 65 IBU, 11 EBC

Maltaat: Pale Ale, Pilsner, Vehnä, kaurahiutale ja Carapils 

Humalat: Magnum (katkero), Hull Melon, Mandarina Bavaria ja Wai iti

Hiiva: US-05

Lisäksi mausteena persikkaa, aprikoosia, sitruunankuorta ja kirkasteena Irish moss.

"Hedelmäinen IPA, johon lyötiin läjä hedelmää sekaan keiton lopulla. Jostain syystä, ei vieläkään tiedetä mistä, US-05 kyykkäs jo 1.022 paikkeille. Makuun se ei kuitenkaan mielestämme vaikuttanut"

Jaaaahas! Nyt suhahti voimakkaasti ja oluen pinta lähtee heti pullon kaulaa nousemaan ylöspäin. Äkkiä lasia alle ja tavaraa sisään. Vaahtoa muodostuu aivan vimmatusti ja pullo sen kuin puskee lisää ja lisää... Saatteessa kerrottiin ominaispainon jääneen ylös ja nyt ilmeisesti hiiva on kokenut uuden herätyksen pullokypsytyksen aikana ja tuottanut pulloon pikkusen painetta. 

Kun tavaraa viimein pääsee tuoksuttelemaan on se todella pirteän sitruunainen ja limettimäinen - hedelmänkuorimainen. Hyvä tuoksu, joka poikkeaa siitä perushumaloinnista pirteämmän pirskahtelevan tuntuisena. Maussa on sitten tuoksua enemmän kirpeää sitrushedelmää ja karvaampaa greippiä. Kuohut aiheuttanut pullokäyminen on tehnyt oluesta kuivahkon. Maltaisuutta ei esiinny, mutta katkeruutta on kohtalaisen mukavasti. Hiilihappoja on yllättävästä pullokäymisestä johtuen myös aivan liikaa, mutta pyörittely ja lasin seisottaminen helpottavat tilannetta. Paras terä kuitenkin lienee kadonnut kuohuamiseen. Hedelmää on mehuisasti, hieman kirpeyttä, greippistä karvautta ja katkeroakin. Lopulta ihan mukavaa juotavaa ja puhtaan makuista, mutta ei ehkä kuitenkaan mun kuppi teetä - enemmän greippimehuinen kuin mallasjuomainen kokonaisuus.

Kotiolutta: Mäkisen Aprikoosi Wit

Paikallisen kotiolutskenen tarjonnasta nyt maistoon Mäkisen Aprikoosi Wit, jonka pohjilla on käytetty toissakesänä itseni hurmanneen Aprikoosi Witin reseptiä:

Aprikoosi Wit
 (Witbier)

Speksit:
Original Gravity (OG): 1.050
Final Gravity (FG):    1.010
Alcohol (ABV):         5.24 %
Colour (EBC): 8.4
Bitterness (IBU):  26.6

Maltaat:
51.79% Wheat Malt
41.43% Pilsner
3.46% Kaurahiutale
3.31% Viking Munich 18 EBC

Humalat:
0.6 g/L Cascade (7.8% Alpha) @ 60 Minutes (Boil)
0.6 g/L Cascade (7.8% Alpha) @ 15 Minutes (Boil)
0.6 g/L Cascade (7.8% Alpha) @ 5 Minutes (Boil)

Mausteet:
11.1 g/L Aprikooseja @ 0 Minutes (Boil)
1.0 g/L Korianterin siemeniä (murskattuna) @ 0 Minutes (Boil)
1.4 g/L Sweet Orange Peel (Appelsiininkuori) @ 0 Minutes (Boil)

Mausteet lisätään "flameoutissa" eli samalla kun keittolevy sammutetaan ja annetaan uuttua kannen alla 30 minuuttia, jonka jälkeen mausteet siivilöidään pois ja vierre jäähdytetään. Aprikooseina käytin säilykeaprikooseja, joista valutin sokeriliemen pois ennen kattilaan laittamista. Korianterin siemenet murskataan.

Tekijän kommentit ja resepti alla:  

Olutta tuli hiukan tuunattua sun alkuperäisestä reseptistä. Maltaat nyt meni sen mukaan mitä kaapista sillä hetkellä löytyi. Korianteri mulla oli jauhon muodossa, minkä uutin pressopannulla erikseen ja lisäsin lopuksi vierteeseen. Appelsiinin kuorta raastaessa tuli extempore mieleen, että mähän laitan yhden kokonaisen appelsiinin suikaleina mukaan. Mausteita keitin 5min + vielä puolen tunnin flameout.

Vaalean oranssista, utuista ja mukavasti vaahtoavaa olutta. Tuoksussa on witbierin tunnelmaa tiukan korianterisella potkulla, joka menee melkein jo inkiväärisen mausteiseksi. Aprikoosi tulee esiin kauniisti, samoin appelsiinimaisuus. Raikkaus tuntuu pirskahtelevan aromaattiselta - korianterihan sen aistimuksen tekee. Aidon witbiermäinen tuoksu. Maku on myös tiukan korianterinen ja hieman happaman vehnäinen. Aprikoosi ja appelsiini nousevat esiin keskivaiheen jälkeen ja jatkuvat pitkälle jälkimakuun. Korianteri on enemmän pinnalla kuin omassa versiossani, se tekee mausta turhankin tiukan mausteisen - hedelmän makeus ei pääse esille ja jälkimaku on kuiva, vaikka sen witissä pitäisi tyypillisesti olla makeahkon pehmeä. Runkoa siis kaipaa ja korianteri näin uutettuna jauheena näyttää tulevan sekä tuoksussa, että maussa liiaksi eteen. Olin tekijään yhteydessä ja hän oli samaa mieltä - jos jauhetta siis käyttää, kannattaa määrää pienentää reilusti.