Rinnakkainvertailu: Brewdog Jack Hammer vs Reittausblogin IPA

21 kommenttia
 
Onpa ollut melkoisen huikea pääsiäinen toistaiseksi, eikä loppua näy. Olen viettänyt aikani pitkälti Rauman kauppiksella, jossa on menossa perinteinen salibandyn PNT-turnaus. Taisteltiin tiemme playoffeihin, eli huomenna jatkuu pelit. Palautellessa parit vehnäoluet ja sitten IPA-vertailun pariin. Vierekkäisiin laseihin kaatuu Brewdogin Jack Hammer, joka on päiväyksestä (05/02/15) päätellen pullotettu helmikuun alussa ja itse tekemäni Reittausblogi IPA. Tarkoitus on tutkia sitä, miten kaupallinen IPA vertautuu omaan tekeleeseen - ja fiilistellä samalla tätä hienoa hetkeä. Omani on noin kuukauden päivät tuoreempi kuin Brewdogin olut.

Jack Hammer vasemmalla ja Reittausblogi IPA oikealla


Väriltään oluet ovat melko samankaltaiset. Jack Hammer on hieman vaaleampi, vaahtoaa maltillisemmin ja on kirkkaampi. Kauniita ovat. Pisteet 4-4.

Brewdog puskee IPA-lasista sellaista tuoksua, että oksat pois! Voimakkaan humalapellettimäinen, mentholimainen ja vihreän ruohoinen aromi. Nyt on humalaa, mutta onko se nautinnollista? Mielestäni ei täysin, sillä hedelmäisyyttä ei ole, vaan meininki on raa'an pellettimäistä. Oman IPAn tuoksu on pehmeän trooppinen, hieman mansikkainen ja sitruksinen. Selkeästi hedelmäisyyteen painottuva, hieman fruktoosinen ja todella miellyttävä. Pisteet Brewdog 6, oma 9.

Maultaan Jack Hammer on voimakkaan ruohoinen, neulasmaisen pisteliäs ja havuinen. Lopussa pitkää greippiliukua ja aivan tajuton määrä katkeroa. Extremekamaa ja omalla tavallaan varsin mielenkiintoista. Todella kuivaa, katkeraa, pihkaista ja greippistä vetoa. Maku on selvästi tuoksua parempi, mutta tasapainosta ei oikein voi puhua. Puraisu on todella voimakas, melkein kuin chilitahnaa lappaisi kielelle - perversillä tavalla hyvää. Reittausblogi IPA tarjoaa chilin sijaan hedelmäkoria. Tropiikkia, sitrusta ja lopussa pitkä greippiveto. Enemmän aromia kuin katkeroa, vaikka katkeroakin löytyy - se vaan jää hieman kesyksi Jack Hammerin ylitsepursuavan katkeron rinnalla.  Jack Hammeria joisi ehkä yhden illassa, omaa IPAa voisi juoda loputtomiin. Näin tuore hedelmäisyys on jotain sellaista mitä kaupalliset oluet harvemmin tarjoavat. Pisteet 7-8 Reittausblogi IPAn hyväksi. 

Suutuntuma on molemmissa keskitäyteläinen. Runkoa on riittämiin rankan humaloinnin tueksi. Jack Hammer on kuivempi ja Reittausblogi IPA hieman pehmeämpi. Hiilihappoisuus on pitkälti samankaltainen. Molemmat toimivat. Pisteet 4-4. 

Kokonaisuutena tykkään omasta IPA:sta enemmän, se on enemmän tyylinmukainenkin. Jack Hammer on kaikilla mittareilla mitattuna niin extremetason tavaraa, että sen juominen on minullekin jo haaste. Katkero on niin intensiivinen. Oma IPA jaksaa ihmetyttää kerta kerran jälkeen, se on oikeasti aivan saatanan hyvää - kaikki maistaneet sen jo tietävätkin. Pisteet Jack Hammer 14, Reittausblogi IPA 17. Ajattelette, että vedinpä rajusti kotiinpäin, mutta ero on kyllä todella selkeä. Mufloni CCCCC ja Reittausblogi IPA olisi tasaväkisempi pari. Uskomatonta, että kotona saa helposti tehtyä näin tajuttoman hyvää kamaa. Olen fiiliksissä jälleen kerran.

Jack Hammer kokonaispisteet: 35/50 
Reittausblogi IPA kokonaispisteet: 42/50



Kotiolutta: J APA #1

0 kommenttia
 
Isoveljeni J kyllästyi alkoholin verotukseen ja hommasi panovehkeet kotiin - tämä on tie, jota niin monet tulevat seuraamaan, ellei meininki täällä muutu. Ensimmäisenä oluena syntyi noin 5,5% American Pale Ale, jossa on humalina Columbus, Mosaic ja Simcoe. Mallaspohjassa Pale Ale ja Crystal EBC 100 mallasta. Hiivana US-05 kuivahiiva. Olut on pullotettu helmikuun alussa.


Varsin mielenkiintoista maistaa velipojan kautta aikojen ensimmäistä kotiolutta. Utuinen, jopa sameahko ja väriltään tummemman oranssi. Vaahto on komea ja jättää paksua pitsiä jälkeensä. Ei se nyt ainakaan pöllömmältä näytä. Tuoksu on hyvä, makeahkoa karamellimaisuutta, pihkaista ja neulasmaista humalaa sekä aprikoosin ja mangomaisen trooppista vivahdetta. Hyvät aromit! Maku ei ole aivan niin hyvä, mutta varsin maukas kuitenkin. Aivan alussa tuntuu maltaisuus, ei kovin makeana, vaan sellaisena hieman leipäisenä ja hedelmäsokerisena. Sitten humalointi potkaisee hyvin ja tropiikin hedelmät häivähtävät maussa, kunnes maku muuttuu loppua kohti katkerammaksi, humalapellettimäiseksi ja hieman yrttisen tunkkaiseksi sekä voimakkaan ruohoiseksi. Jälkimaku on pitkä ja kuivan ruohoinen - makeus ei ainakaan vaivaa. Suutuntuma on kevyehkö, runko jää hieman vajaaksi, mutta on kuitenkin sopivan raikkaasti hiilihappoinen. Hei, ei todellakaan hullumpi ensimmäinen olut aloittelevalta kotipanijalta. Ei virhemakuja, mutta reseptissä on jonkin verran kehitettävää - ja kehitystä siellä on tehtykin. Varsin nautittavaa ja miellyttävää olutta kuitenkin heti ensimmäisellä kerralla. 

Tämä on jälleen todiste siitä, että on turha jännittää osaako vai ei - jos panohommat kiinnostavat niin antakaa mennä! Tämäkin on valmistettu ihan tavallisen espoolaisyksiön uumenissa ja maistuvaa on - samantasoista kuin Nokian Keisari 66:n viimeisimmät erät. Ei tämä mitään tähtitiedettä ole, se riittää kun perehtyy netissä ohjeisiin ja resepteihin ja lähtee kokeilemaan.

Pisteytys
  • Tuoksu 7 
  • Ulkonäkö 4
  • Maku 6
  • Suutuntuma 3
  • Yleisvaikutelma 13
Aistiarviot
  • Makeus 3
  • Katkeruus 5
  • Happamuus 3
  • Täyteläisyys 3
Kokonaispisteet: 33/50

Alkon pääsiäisoluet 2014: Laitilan Kievari Mämmi Stout

0 kommenttia
 

Kievari Mämmi Stout

Panimo: Laitilan Wirvoitusjuomatehdas, Suomi (Laitila)
Oluttyyli: Stout
Alkoholipitoisuus: 5,8%
Saatavuus: Alko (3,16€ / 0,33l)

Laitilan Mämmi on (luojan kiitos) uudistunut. Tämä lienee oluen kolmas versio. Ihan ensimmäiseksi se oli jonkinsortin wieniläistyylinen lager, sitten mämmillä maustettu mitäänsanomaton ale ja nyt siis stout. Valmistusaineet: Pale ale-, tummat karamelli-, suklaa- ja paahdetut ohramaltaat, First Gold- ja East Kent Goldings -humalat, pohjavesi, mämmi, pomeranssinkuori.


Olut musta kuin yö, vaahtoaa vaivattomasti ja jättää pitkät pitsit jälkeensä. Tuoksussa maltaisuus tulee paahteisuuden takaa hienosti esiin, sellaista reunoiltaan pyöreää ja leipämäistä paahteisuutta. Hieman kahvimaisuutta ja lakritsaakin. Paahteisen maltainen ja kevyen kahvinen maku on puhdas. Lopussa on kevyt puraisu ja jälkimaussa suklainen vivahde. Ihan laadukas stout, mutta kovin perinteinen - tämä ei ole moite, mutta kyllä mämmioluessa voisi mämmikin maistua. Myös käytettyjen pomeranssinkuorien maku jäi maistajalta tavoittamatta. Kokonaisuutena tyylinmukainen perusvarma suoritus.

Yhteenveto

Laadukas stout, ingen mämmi, ingen vihannes.
ARVOSANA: 8

Elokuva: Beer Hunter - The Movie (2013)

2 kommenttia
 
This is the story of the 'other' Michael Jackson: his rise to fame, his numerous contributions to the world of beer, whiskey, and food journalism, and his secret struggle with Parkinson's disease.

Se toinen Michael Jackson, joka tanssi ja lauloi vasta muutaman tuopin jälkeen, jos silloinkaan, poistui keskuudestamme elokuussa vuonna 2007 pitkäaikaisen Parkinsonin taudin uuvuttamana. Tässä elokuvassa seurataan Michael Jacksonin elämää pääasiassa vuosina 2004-2006. Ohjaaja John Richardsin piti kaiketi alunperin filmata muutamia Jacksonin maisteluita, mutta päätyikin lopulta kuvaamaan lähes koko ajan, taltioiden valtavan määrän tämän olutmaailman tunnetuimman kirjailijan normaalia elämää. Richards kiertää kameran ja Jacksonin kanssa pubeissa, panimoissa ja festareilla - elokuvassa liikutaan paitsi Jacksonin kotikaupungissa Lontoossa, niin myös Yhdysvalloissa, Tshekissä ja Belgiassa. 

Elokuva keskittyy itse aina niin vaatimattomaan Michaeliin, panimoiden ja oluiden jäädessä täysin oikeutetusti toissijaiseen asemaan. Elokuvaan haastatellut olutalan ihmiset korostavat Jacksonin merkitystä nykyisen Craft Beer -kulttuurin eräänlaisena kummisetänä tai isoisänä. Jackson oli se, joka loi oluiden nykyisen tyylijaottelun. Jackson oli se, joka ensimmäisenä - jo kauan ennen internetin aikaa - levitti tietoutta eri maiden ja maanosien oluista ja niihin liittyvästä kulttuurista. Hänen teoksillaan oli valtava vaikutus nimenomaan yhdysvaltalaisen craft beer -liikehdinnän syntymiseen ja siihen, että siitä muodostui sellainen kuin se nykyään on. Sellainen, josta muut ottavat nyt mallia. Miestä kohtaan osoitettu kunnioitus on todella valtaisaa. Stone Brewingin Greg Koch ei edes yritä pidättää liikutustaan Michaelin vääjäämättömän kuoleman jälkeisessä haastattelussa.

Olen vilpittömästi sitä mieltä, että jokaisen oluenystävän tulisi tämä elokuva katsastaa, sillä ilman Jacksonia olut ei tänä päivänä olisi sitä mitä se on. Elokuvan digitaalinen versio kustantaa kokonaiset viisi dollaria, joten hinta ei pääse muodostumaan esteeksi.

Tässä pientä trailer-pätkää Jacksonin vierailuista Dogfish Headin panimolla: