Nyt on maistajalla tiukka setti edessä - kolme kotitekoista Imperial Stoutia jo kykynsä todistaneilta kotipanijoilta. Vastaikkain tai rinnakkain, miten sen nyt ottaa, Rabbit Street, Kouvostoliitto ja Vähä-Aho. Eiköhän tästä kuitenkin jollain tavalla joku "voittaja" saada julistettua, joten pientä kilpailuasetelmaakin kieltämättä kodan savussa leijuu. Päivä on ollut loistava tähän asti, joten on mukava päättää se korkealla nuotilla tällaiseen ekstriimiin maisteluun. Vietiin puoliltapäivin lapset hoitoon ja lähdettiin rouvan kanssa "treffeille". Ensin ravintolaan syömään ja sitten päivänäytökseen Poriin katsomaan "romanttista" The Revenantia, jossa elokuvasta Oscarinkin voittanut DiCaprio pistää ensin pataan karhua ja sen jälkeen Tom Hardya. Kova ja brutaali pätkä. Metsien mies, savuisen kodan sankari, katseli kaksi ja puoli tuntia komeaa maisemaa ihan fiiliksissä. Naisväkikin kesti loppuun asti.
Rinnakkainmaistelu ei ole mitenkään suunniteltu, mutta minulla nyt sattui olemaan kolme eri kotitekoista Imperial Stoutia kaapissa, joten päätin ottaa ne rinnakkain kisaamaan. Tekijät eivät siis ole lähettäneet oluitaan tätä vertailua silmällä pitäen.
Rinnakkainmaistelu ei ole mitenkään suunniteltu, mutta minulla nyt sattui olemaan kolme eri kotitekoista Imperial Stoutia kaapissa, joten päätin ottaa ne rinnakkain kisaamaan. Tekijät eivät siis ole lähettäneet oluitaan tätä vertailua silmällä pitäen.
Oluiden speksit lyhyesti:
Rabbit Street Imperial Stout
~9,5%
Maltaat: Munich, Pilsner, Vienna, Bambergin savumallas, Special B, Roasted barley, Chocolate, Medium peated, Black malt, Caramunich. Lisäksi vaaleaa mallasuutetta ja tummaa ruokosokeria.
Humalat: Chinook, Columbus ja Warrior (kaikki amerikkalaisia)
Hiiva: T-58 (belgityylinen)
Kouvostoliitto HC IS 2
9,7%, 120 EBU, 150 EBC
Maltaat: Pale Ale, karamellimaltaat, paahdettua ohraa, paahdettuja maltaita, hiutaleita, sokeria.
Humalat: Magnum (GER), Columbus (USA), Goldings (Englanti) ja Styrian Goldings (Slovenia)
Hiiva: Jenkkihiiva
Lisäksi mausteena tammilastuja.
Vähä-Aho Godmason
10,1%, 100 IBU
Maltaat: Pale Ale, Dark Ale, Smoked Malt, Munich, Crystal 300 EBC, Chocolate, Roasted barley, tumma siirappi.
Humalat: Columbus (USA)
Hiiva: US-05.
Mielenkiintoinen setti siis. Kaikki kolme miltei samanvahvuisia. Kahdessa on savumallasta, yhdessä belgityylinen hiiva ja yksi on tammilastujen päällä kypsytetty. Rabbit Streetin Imperial Stoutin jenkkihiivalla käytetty versio (sama erä, mutta vierre jaettu eri pönttöihin) pääsi taannoisessa Sonnisaaren kotiolutkisassa kärkikymmenikköön. Kouvostoliiton alkuperäinen HC (Handicap), pärjäsi aikoinaan kohtalaisesti Taisto -kotiolutkisassa ja maistui blogikollega Jaskalle. Vähä-Ahon Godmason on taasen saanut innoituksensa #AvoinOlut -kampanjan suosituimmasta reseptistä, Hiisin Iku-Turso Imperial Stoutista.
Olen valinnut oluille kolme erilaista lasia, etten pysty vahingossa sekoittamaan niitä keskenään. Jos joku menee ns. "hukkaan", voin aina tsekata kamerasta kuvaa, jossa oluet ovat alkuperäisjärjestyksessä rinnakkain.
Ensin Rabbit Street, sitten Kouvostoliitto, sitten Vähä-Aho. Asetelma on kutkuttava... eiköhän korkata. Kaadan ensin pulloista noin puolet ja pistän sitten korkit takaisin päälle. Toinen kierros sitten myöhemmin.
Laseihin kaatuu mustia oluita. Kouvostoliiton tammilastukypsytetty lähtee vaahtoamaan aivan julmetusti. Rabbit Street vaahtoaa kohtuudella ja vaahto on näyttävän mokkaista. Vähä-Aho ei juuri vaahtoa.
Tuoksultaan Rabbit Street on selvästi kahvisin, siinä on oikein kunnon tumman kahvipapuista meininkiä. Kouvostoliiton oluessa tuoksuu vaniljainen tammi ja pehmeämmän karamellimainen maltaisuus. Vähä-Ahon olut on joukon hedelmäisin ja tumma siirappi tuntuu tuoneen hieman hunajaistakin aromikkuutta peliin.
Tarkemmalla nuuhkuttelulla Rabbit Streetin belgihiiva tulee selvästi esiin hieman anismaisena mausteisuutena. Kouvostoliiton vaahdon asetuttua tuoksuun alkaa tulemaan monimuotoista kahvimaisuutta ja noitapillimäisen suolaista lakritsaisuuttakin. Vähä-Ahon olut on kenties kolmikosta se epätyypillisin Imperial Stout. Siinä ei paahteisuus ole niin suuressa roolissa kuin tumma siirappisuus, hunajaisuus ja jopa mämmimäisyys. Rabbit Street ehkä keulilla näin ekalla tuoksukierroksella, mutta Kouvostoliitto seuraa läheltä. Vähä-Ahoon en täysin saa otetta, sitä pitänee maistaa ensin.
Maultaan Vähä-Aho on myös jännän siirappimainen, muistuttaa oikeastaan enemmän vahvaa belgialea kuin Imperial Stoutia. Hiilihappoisuus on melko maltillista ja katkero puraisee kohtuullisesti. Pientä happamuuttakin nousee makuun - olisiko jopa sattunut huono pullo kohdalle? Kokonaisuus ei tunnu aivan tarkoitetulle.
Kouvostoliiton olut laskeutuu kielelle kuivakan katkerana ja tuntuvan tammimaisena. Bourbonmainen vaniljaisuus lähtee keskivaiheilta lentoon ja katkeron puraisu terävöityy loppua kohtia. Jälkimaku on espressomainen ja suolainen. Aiai, nyt pisti kyllä Kouvostoliitto kovat pohjat, on nimittäin namia! Katsotaanpa miten Rabbit Street vastaa. Hörppy vettä kuitenkin väliin.
Rabbit Street on makeampi ja täyteläisempi, mutta ei heti iske aivan niin lujaa kuin Kouvostoliitto. Maku rakentuu hitaammin ja kokonaiskuvan saavuttamiseen vaaditaan useampi hörppy. Maltaisuus on tässä suklaisempaa ja runsaampaa, kahvimaisuus tulee pehmeämmin ja jälkimakuun jää vielä tahmaavaa makeutta. Katkero jää hieman makeuden jalkoihin, mutta kyllä se sieltä pitkältä takamatkalta loppumakuun vielä tunkeutuu. Savuisuutta ei juuri tunnu, mutta belgihiivan mausteisuus on nätisti framilla. Kouvostoliitto tässä vaiheessa niukasti keulilla. Yleensä nämä makeammat ja täyteläisemmät impyt, kuten Rabbit Streetillä nyt, maistuvat minulle hyvin, mutta tammisuus ja iskevyys viehättää Kouvostoliiton HC:ssa nyt kovasti.
Alkoholisuus on kaikissa aika hyvin piilossa. Lämpöä nousee rintaan, mutta makuun ei viinaisuutta tule. Harmittaa tuo Vähä-Aho nyt, sillä lievä etikkainen vire vaan nousee oluen lämmettyä - se ei siis mitä ilmeisimmin ole tarkoitetussa kunnossa, vaan jotain on nyt sattunut. Kisa on nyt kahden kauppa. Tässä välissä nautiskelen yhden grillaamani ulkofilepihvin ennen toista maistelukierrosta.
Pihvin jälkeen totean, että Vähä-Ahon Godmason on edelleen sitä samaa - ei tarkoitetussa kunnossa. Se saa nyt jäädä lopullisesti sivuun tästä maistelusta. Kiitämme kuitenkin osanotosta, harmi, että nyt kävi näin.
Round 2 - FIGHT!
Vertailu on nyt aiempaa helpompaa, kun kilpakumppanit mahtuvat samaan aikaan käsiin. Tuoksut kisaavat tasapäisesti. Rabbit Street on humalaisempi, kahvimaisempi ja suklaisempi. Kouvostoliittoa hallitsee vaniljainen tammisuus, jota tukee lakritsaisuus, suolaisuus ja pieni alkoholin vire. Rabbit Street on tasapainoisempi ja hemmetin hyvä. Kouvostoliitto taas enemmän extremen puolella balanssin suhteen, mutta mielenkiintoinen ja intensiivinen. En nyt aio olla tuttuun tapaani tylsä ja mainita toisen toimivan toisena päivänä ja toisen toisena päivänä paremmin - nyt selvyyttä ja rankingiä peliin! Tuoksun perusteella pidän enemmän Kouvostoliiton vaniljaisesta tammisuudesta ja lämmöstä. Se iskee nyt lujemmin, kuin Rabbit Street, ja sekin tosin on kaikin tavoin herkullinen.
Sitten makuun. Rabbit Street edelleen täyteläinen, runsasmakuinen ja tyylikäs imppi. Jenkkihumala nousee esiin ja belgihiivan mausteisempi ote tuntuu selvänä, mutta ei dominoivasti. Ei todellakaan olla kaukana tyylin kaupallisesta kotimaisesta huipusta. Kouvostoliitto on kuivempi, ehkä jopa vielä katkerampi ja viskimäisyydessään hieman alkoholisempi kuin kilpakumppaninsa. Ei niin tasapainoinen ja varma, vaan yllättävämpi ja intensiivisempi. Tammisuus on kyllä runsasta, ehkä jopa liiaksikin, sillä loppua kohti alkaa jo hieman tökkimään. Rabbit Street sen sijaan kaatuu vaivatta loppuun asti. Belgihiivan efekti korostuu täysin lämpimänä ja jenkkihiivan greippiliuku puree. Maultaan näin lasien loppupuolella Rabbit Street tuntuu olevan hieman edellä.
Lopullinen ratkaisu on vaikea tehdä - Kouvostoliitossa on brutaalia voimaa, mutta Rabbit Street suorittaa varmemmin. Lopulta käy kuitenki niin, että Kouvostoliitto kompastuu hieman liian pinnalla olevaan tammimaisuuteen, joka tosin ekalla kierroksella vielä piti kisan kärkipaikkaa. Loppupeleissä Rabbit Streetin herkullinen ja sopivan maltillisesti belgivivahteinen "perus-impy" on nautittavampi - hemmetti, sitä voisin ottaa vaikka toisenkin, mutta Kouvostoliiton HC:ta tuntuu riittävän jo vajaat kaksi lasillista. Julistettakoon siis maistelun voittajaksi Rabbit Street erittäin maukkaalla ja tasapainoisella oluellaan!
Kouvostoliitolle 9, Rabbit Streetille 9+ ja Vähä-Aholle ei pisteytystä ilmeisen laatuongelman vuoksi.
Kiitokset tekijöille oluista, olipa hemmetin hieno ilta näiden parissa!
Laseihin kaatuu mustia oluita. Kouvostoliiton tammilastukypsytetty lähtee vaahtoamaan aivan julmetusti. Rabbit Street vaahtoaa kohtuudella ja vaahto on näyttävän mokkaista. Vähä-Aho ei juuri vaahtoa.
Tuoksultaan Rabbit Street on selvästi kahvisin, siinä on oikein kunnon tumman kahvipapuista meininkiä. Kouvostoliiton oluessa tuoksuu vaniljainen tammi ja pehmeämmän karamellimainen maltaisuus. Vähä-Ahon olut on joukon hedelmäisin ja tumma siirappi tuntuu tuoneen hieman hunajaistakin aromikkuutta peliin.
Tarkemmalla nuuhkuttelulla Rabbit Streetin belgihiiva tulee selvästi esiin hieman anismaisena mausteisuutena. Kouvostoliiton vaahdon asetuttua tuoksuun alkaa tulemaan monimuotoista kahvimaisuutta ja noitapillimäisen suolaista lakritsaisuuttakin. Vähä-Ahon olut on kenties kolmikosta se epätyypillisin Imperial Stout. Siinä ei paahteisuus ole niin suuressa roolissa kuin tumma siirappisuus, hunajaisuus ja jopa mämmimäisyys. Rabbit Street ehkä keulilla näin ekalla tuoksukierroksella, mutta Kouvostoliitto seuraa läheltä. Vähä-Ahoon en täysin saa otetta, sitä pitänee maistaa ensin.
Maultaan Vähä-Aho on myös jännän siirappimainen, muistuttaa oikeastaan enemmän vahvaa belgialea kuin Imperial Stoutia. Hiilihappoisuus on melko maltillista ja katkero puraisee kohtuullisesti. Pientä happamuuttakin nousee makuun - olisiko jopa sattunut huono pullo kohdalle? Kokonaisuus ei tunnu aivan tarkoitetulle.
Kouvostoliiton olut laskeutuu kielelle kuivakan katkerana ja tuntuvan tammimaisena. Bourbonmainen vaniljaisuus lähtee keskivaiheilta lentoon ja katkeron puraisu terävöityy loppua kohtia. Jälkimaku on espressomainen ja suolainen. Aiai, nyt pisti kyllä Kouvostoliitto kovat pohjat, on nimittäin namia! Katsotaanpa miten Rabbit Street vastaa. Hörppy vettä kuitenkin väliin.
Rabbit Street on makeampi ja täyteläisempi, mutta ei heti iske aivan niin lujaa kuin Kouvostoliitto. Maku rakentuu hitaammin ja kokonaiskuvan saavuttamiseen vaaditaan useampi hörppy. Maltaisuus on tässä suklaisempaa ja runsaampaa, kahvimaisuus tulee pehmeämmin ja jälkimakuun jää vielä tahmaavaa makeutta. Katkero jää hieman makeuden jalkoihin, mutta kyllä se sieltä pitkältä takamatkalta loppumakuun vielä tunkeutuu. Savuisuutta ei juuri tunnu, mutta belgihiivan mausteisuus on nätisti framilla. Kouvostoliitto tässä vaiheessa niukasti keulilla. Yleensä nämä makeammat ja täyteläisemmät impyt, kuten Rabbit Streetillä nyt, maistuvat minulle hyvin, mutta tammisuus ja iskevyys viehättää Kouvostoliiton HC:ssa nyt kovasti.
Alkoholisuus on kaikissa aika hyvin piilossa. Lämpöä nousee rintaan, mutta makuun ei viinaisuutta tule. Harmittaa tuo Vähä-Aho nyt, sillä lievä etikkainen vire vaan nousee oluen lämmettyä - se ei siis mitä ilmeisimmin ole tarkoitetussa kunnossa, vaan jotain on nyt sattunut. Kisa on nyt kahden kauppa. Tässä välissä nautiskelen yhden grillaamani ulkofilepihvin ennen toista maistelukierrosta.
Pihvin jälkeen totean, että Vähä-Ahon Godmason on edelleen sitä samaa - ei tarkoitetussa kunnossa. Se saa nyt jäädä lopullisesti sivuun tästä maistelusta. Kiitämme kuitenkin osanotosta, harmi, että nyt kävi näin.
Round 2 - FIGHT!
Vertailu on nyt aiempaa helpompaa, kun kilpakumppanit mahtuvat samaan aikaan käsiin. Tuoksut kisaavat tasapäisesti. Rabbit Street on humalaisempi, kahvimaisempi ja suklaisempi. Kouvostoliittoa hallitsee vaniljainen tammisuus, jota tukee lakritsaisuus, suolaisuus ja pieni alkoholin vire. Rabbit Street on tasapainoisempi ja hemmetin hyvä. Kouvostoliitto taas enemmän extremen puolella balanssin suhteen, mutta mielenkiintoinen ja intensiivinen. En nyt aio olla tuttuun tapaani tylsä ja mainita toisen toimivan toisena päivänä ja toisen toisena päivänä paremmin - nyt selvyyttä ja rankingiä peliin! Tuoksun perusteella pidän enemmän Kouvostoliiton vaniljaisesta tammisuudesta ja lämmöstä. Se iskee nyt lujemmin, kuin Rabbit Street, ja sekin tosin on kaikin tavoin herkullinen.
Sitten makuun. Rabbit Street edelleen täyteläinen, runsasmakuinen ja tyylikäs imppi. Jenkkihumala nousee esiin ja belgihiivan mausteisempi ote tuntuu selvänä, mutta ei dominoivasti. Ei todellakaan olla kaukana tyylin kaupallisesta kotimaisesta huipusta. Kouvostoliitto on kuivempi, ehkä jopa vielä katkerampi ja viskimäisyydessään hieman alkoholisempi kuin kilpakumppaninsa. Ei niin tasapainoinen ja varma, vaan yllättävämpi ja intensiivisempi. Tammisuus on kyllä runsasta, ehkä jopa liiaksikin, sillä loppua kohti alkaa jo hieman tökkimään. Rabbit Street sen sijaan kaatuu vaivatta loppuun asti. Belgihiivan efekti korostuu täysin lämpimänä ja jenkkihiivan greippiliuku puree. Maultaan näin lasien loppupuolella Rabbit Street tuntuu olevan hieman edellä.
Lopullinen ratkaisu on vaikea tehdä - Kouvostoliitossa on brutaalia voimaa, mutta Rabbit Street suorittaa varmemmin. Lopulta käy kuitenki niin, että Kouvostoliitto kompastuu hieman liian pinnalla olevaan tammimaisuuteen, joka tosin ekalla kierroksella vielä piti kisan kärkipaikkaa. Loppupeleissä Rabbit Streetin herkullinen ja sopivan maltillisesti belgivivahteinen "perus-impy" on nautittavampi - hemmetti, sitä voisin ottaa vaikka toisenkin, mutta Kouvostoliiton HC:ta tuntuu riittävän jo vajaat kaksi lasillista. Julistettakoon siis maistelun voittajaksi Rabbit Street erittäin maukkaalla ja tasapainoisella oluellaan!
Kouvostoliitolle 9, Rabbit Streetille 9+ ja Vähä-Aholle ei pisteytystä ilmeisen laatuongelman vuoksi.
Kiitokset tekijöille oluista, olipa hemmetin hieno ilta näiden parissa!
