Saisonkesä 2019: Kapittel / Du Brabant / De Ranke

0 kommenttia
 
Mörköseksivauhelle ei anna armoa. Hiki virtaa ja saisonia kuluu. 27 eri varianttia on takana ja nyt jo kesäkuun alussa päästään jo seuraavien kolmen (no itse asiassa neljän) saisonin myötä jo kolmosella alkavaan lukemaan. Onko mahdollista, että maisteltavat saisonit loppuvatkin jo ennen aikojaan? Eikö elokuulle jääkään enää maisteltavaa? Näihin kysymyksiin saat vastauksen ainoastaan Reittausblogin mittavaa saisonkesää seuraamalla. 

Kapittel Watou Blond
6,5% | Vesi, ohramallas, humala, hiiva



No nyt on runsaasti vaahtoavaa luostariolutta tarjolla. Väriltään kultaisen oluen tuoksu on hunajaisen maltainen ja belgihiivaisen ”päärynänkuorimainen”, ei mausteita eikä humalaisuutta, vaan nyt on sitä blondelle ominaista pehmeyttä ja koko aromikattaus on käytännössä belgihiivan tuottamaan raikkaan hentoa hedelmäisyyttä. Saisonhiivahan toisi monesti myös mausteisuutta mukaan, mutta sitä tässä ei ole. Maku on myös appelsiininkukkahunajainen ja todella miellyttävästi loppua kohti kuivuva. Ei juuri katkeruutta, eikä belgityylistä hedelmäistä käymisaromikkuutta lukuunottamatta mitään ”saisonmaisuutta”, vaan selkeästi miedompaa ja pehmeämpää kaikin tavoin. Kyllä tässä nyt selkeä linjanveto alkaa muodostumaan blondejen ja saisonien väliin. Molemmissa hiivan tulee olla maun tuottajista se tärkein, mutta saisonissa hiivan pitää olla voimakkaampi ja humalaisuuden korostuneempi. Mausteitakaan ei saisoneissa kaihdeta. Blondet ovat siis monella tapaa konservatiivisempia ja ehkä aloittelijaystävällisempiä, jos belgioluisiin on vasta lähdössä tutustumaan. Tämä on erittäin hieno ja juotavuudeltaan täydellinen blonde kuitenkin, joten kärkipäätä.

Du Brabant Origame 6 Saison Du Brabant (Baisy-Thy)
6,5% | Vesi, ohramallas, vehnä, humala, sokeri, hiiva | Pullotettu 01/2019



Melko koruttomalla etiketillä varustettu iso puteli aukeaa iloisen suhauksen säestämänä. Lasiin kaatuva saison on kirkkaan kultainen ja vaahtoaa helposti. Erittäin raikas ja jopa tuntuvasti tallimainen tuoksu omaa Orvalin kaikuja. Taikuuden seassa on kuitenkin tiukemman yrttimäistä, jopa gruitit mieleen tuovaa mausteisuutta. Kuin suomyrttiä, minttua tai jotain vastaavaa. Tuntumaltaan olut on kuiva ja varsin purevakin. Raikkaamman hedelmäistä ja funkyä otetta on, mutta loppuveto kääntyy varsinkin lasin loppua kohti vähän tympäisevän ruohoiseksi ja sellainen viimeinen hekumallinen silaus jää puuttumaan. Ehdottomasti hieman villihiivainen, suuta supistavakin, mutta ehkä humalaa tai jotain maustetta (jota tosin etiketti ei mainitse) on liikaa tai vääränlaista, sillä kuivan ruohoisuuden maku ja tuntu jälkimaussa ei ole miellyttävä. Pienissä annoksissa toimii ja se pelastaa oluen keskikastiin. Itse kyllä jouduin taistelemaan ja tissuttelin ison putelin loppuun asti. Loppua kohti meno hiivojen myötä jo hieman tasoittuukin tai sitten aistit vaan turtuvat. Keskikastia kuitenkin.

De Ranke Saison de Dottignies
5,5% | Vesi, ohramallas, sokeri, humala, hiiva



Oranssihtavampaa osastoa tämä saison. Melko kirkaskin ilman hiivoja. Tuoksu on peräti maltainen, vain kevyesti mausteinen, mutta melko tuntuvasti yrttimäisen humalainen. Maltaisuus toi aluksi mieleen alimpaan kategoriaan manatun Bryggeri Helsinki Saisonin, mutta on tässä enemmän särmää, vaikka ei sellaista tiettyä raikasta ”belgituntua” olekaan. Maku on kuitenkin melko kuiva ja oikein tuntuvasti katkeroinen. Mausteita on myös mutta se raikas ”belgihedelmäisyys”, joka tyylissä viehättää jää puuttumaan eikä hiivan esteritkään oikein liiemmälti nouse esiin. Vähän sellainen saisonien pils - suoraviivainen, maltainen ja katkeroinen. Keskikastin alimpaan osioon, ei tämä niin kehno kuitenkaan ole kuin kehnompien osio edellyttää. Varmaan tälläisellekin ystäviä löytyy, mutta itse tykkään pirteämmistä.

Löysin saman oluen parin päivää maistamisen jälkeen myös kotoisen Citymarketimme hyllystä erilaisella etiketillä ja ilmeisesti siis tuoreempana, koska vanhan tyyliseen etikettiin olin törmännyt aiemminkin. Päätin antaa oluelle toisen mahdollisuuden. Jos oikein etikettejä tulkitsen, niin netistä tilaamani ja siis yllä maisteltu olisi pullotettu OKT 17 eli siis tosi vanhaa jo (vaikka päiväys vuoteen 2022!). Uudempi Citymarketista ostamani taas DEC 2018 ja päiväystäkin inhimillistettyä vuoteen 2020 asti.



Selkeä ero aiempaan varsinkin tuoksussa, joka on nyt raikkaan aromaattisesti hedelmäinen, edelleen toki viljavan maltainen, mutta hedelmäisempi ote on nyt selvästi enemmän pinnalla. Maku on niin ikään aiempaa versiota terhakampi ja nyt sitä pirteyttäkin löytyy, jota vanhemmassa versiossa jäin kaipaamaan. Ei vieläkään nouse keskikastista huippujen joukkoon, mutta selvästi parempi on näin tuoreempana. Kunnon esterisyys ja mausteisuus hiivasta. Vähän kyllä yllättävää jos ikä olisi vienyt aieammasta hiivan tuottamat aromit pois tai sitten kyse on jostain muusta. Erienkin välillä voi toki olla heittoa, mutta ei ammattipanimolla tietenkään saisi olla. Kotimaastakin voi siis saada tuoreempaa ja parempaa kamaa kuin ulkomailta (ja tässä tapauksessa suoraan Belgiasta) tilattuna. 

On osavuosikatsauksen aika nyt, kun 30 pääosin erittäin hienoa maistoa on takana. Kärkipään suoritukseen on yltänyt jopa 11 saisonia. Keskikastiin eli arvosanaan "varsin jees" on asettunut 16 kontenderia ja vain kaksi on joutunut vähän kehnompien kategoriaan. Erikoisuuksiin on sijoitettu yksi jo päiväyksensä parilla vuodella yrittänyt wanhus. 

Jatkoa seuraa!

Fiilispohjainen ranking

Kapittel Watou Blond

Varsin jees:
Du Brabant Origame 6 Saison Du Brabant (Baisy-Thy)
De Ranke Saison de Dottignies
Vähän kehnommat:
Spesiaalit:  




Saisonkesä 2019: Pyynikin / Fiskars / Linden

0 kommenttia
 
Ja taas ajetaan. 24 saisonia on takana ja ainakin saman verran vielä edessä. Nyt onkin luvassa oikein teemapäivä, sillä olen valikoinut kolme kotimaista saisonia samaan postaukseen. Jokainen näistä on vieläpä maustettu marjoilla. Ensimmäinen hillalla, toinen kirsikalla ja kolmas vadelmalla. 

Pyynikin Cloudberry Saison
5,0% | Sisältää vettä, ohraa, vehnää ja humalaa | Mausteena hilla.



Kirkas vaalean kultainen olut tuoksuu miellyttävästi hillalle. Päärynänkuorimaista belgihiivan esterisyyttä nousee myös mukaan, mutta ei liiemmin mausteisuutta saati humalaa. Pointti tietysti onkin mausteena käytetyssä mainiossa marjassa. Makukin on varsin pehmeä ja tuntuvasti hillainen. Vehnäistä kuohkeutta tulee mukaan alussa ja loppupuolella on pieni hapokas nipistys, mutta ei juuri minkään sortin purevuutta tai katkeruutta, joten sinänsä mukavasta mausta huolimatta kokemus jää hieman vajaaksi. Raikas ja mutkaton juotava tämä kyllä on. Muistuttaa helppoudellaan enemmän monia tässäkin kattauksessa nautittuja blondeja kuin tyypillistä saisonia. Keskikastiin menee manselainen.
Fiskarsin Påske Saison (Oak Foeder Aged with Cherries)
5,4% | Sisältää ohramallasta ja vehnämallasta | Tammitynnyrissä kypsytetty kirsikka-saison



Kirkas, punertava ja vaahdoltaan tyylille ominaisen kuohkea olut. Tuoksu ei yllättäen painotukaan kirsikkaosastolle, vaan saisonhiivan rouhean mausteinen ja ”belgihedelmäinen” ulosanti on pinnalla. Kirsikkaisuus tulee mukavana lisähöysteenä. Jostain syystä oletin toisin, mutta mukava olla tässä asiassa väärässä. Maku on myös terhakan saisonmainen. Kirsikka tulee tuoksua voimakkaammin esiin, mutta saisonhiivan ominaispiirteet löytyvät niin ikään selkeinä. Oikein mukavan makuinen. Tynnyrin makua on vain hieman ja sen löytää parhaiten jälkimaun puolelta. Loppuveto jää katkeron puutteesta johtuen tässäkin hieman vajavaiseksi, joten ei nyt aiheuta ylimpään kategoriaan oikeuttavaa hekumointia, mutta helposti hyvää keskikastia ja erottuu tietysti foederkypsytyksellään muista verrokeista.

Linden Pi.La Raspberry Edition (proto)
5,3% | Vadelmalla maustettu


Kirkas kuparisen punertava olut. Selvä ero normiversion kultaiseen väritykseen. Tuoksu on varsin raikkaasti vadelmainen ja hieman saisonhiivaisen mausteinen. Alkuperäisversion Sorachi Ace humalaa en haista vadelman alta, mutta en toisaalta tiedä onko sitä tähän käytettykään. Suutuntuma on alkuperäisversion tavoin kuivakka ja hieman katkeroinenkin. Vattu tuo omaa hennon karvaista tuntua loppuvetoon. En voi asialle mitään, mutta vadelma tuo hiilihapotetussa juomassa aina mielleyhtymiä muumilimppariin, vaikka ei tässä limumaista makeutta yhtään olekaan. Ne saisonmaiset piirteet joita itse arvostan jäävät hieman vadelman alle piiloon, paitsi suutuntuma joka pitääkin oluen visusti keskikastin puolella. Ja onhan tämä hyvän makuinenkin, mutta mieluummin otan saisonit ilman lisättyjä marjoja tai hedelmiä.
Sellaisia kokemuksia siis kotimaiselta marjasaisonien osastolla tähän väliin. Ei huonoja, mutta eivät missään nimessä myöskään se "mun juttu". Varmasti näillekin omat ystävänsä löytyy, mutta itselleni menee saisonkin paremmin ilman.

Fiilispohjainen ranking


Varsin jees:
Hapkin 
Pyynikin Cloudberry Saison
Fiskars Påske Saison
Linden Pi.La Raspberry edition (proto)

Vähän kehnommat:

Spesiaalit: