Kotiolutta: Harri Puhakka Scotch Alet #29 & #30

0 kommenttia
 
Maistovuorossa Suomen Kotiolutmestari 2016 tittelin saavuttaneen Harri Puhakan kaksi Scotch Alea. Kyseessä siis sama mies joka on Saimaan Juomatehtaalla keitetyn voittajaoluen Copper Malletin reseptiikan takana. Pääsin aiemmin maistamaan miehen tekemiä Copper Malletin kotiversioita, jotka totesin varsin hyviksi. Nyt sitten jälkimainingeissa samassa paketissa tulleet Scotch Alet.

Tekijän kommentit:
#29 on sitten jo kokonaan toista tarinaa. Kysymyksessä on scotti tyylinen ale jossa on käytetty maltaita Vienna, Pale Rye, Crystal 150 sekä Cookie ja humalia Target sekä Fuggle.  Hiiva, WPL001  #30 on #29:stä vedetty sivupotti joka on hiivattu Wyeast XL 1028:llä. Käytetty myös astiat vierekkäin samassa tilassa. Nämä eivät ole olleet missään kilpailussa mutta, tarkoitus on jatkaa kehittelyä joten, arvostaisin mielipidettä.
Oluiden vahvuutta ei saate kerro, mutta mitäs siitä, sillä nyt korkataan.

#29



Kirkas, punertavan ruskea olut, joka vaahtoaa runsaasti ja vaahto on erittäin tiivistä. Tuoksu on karamellisen maltainen, hieman imelletyn ruislimppuinen ja limpunkuorimainen kevyellä paahteella. Kukkaista, hieman vaniljaisen puumaista brittihumalaa tuntuu myös, mutta mallas edellä tullaan. Ensimaistossa huomio kiinnittyy heti suutuntumaan, joka on kermaisen pehmeä, runsas ja maltillisen hiilihappoisena erittäin miellyttävä. Sellainen tietty runsaus ja kuohkeus... ja kermavaahtomainen pehmeys. Maku on mallasvetoinen - toffeisen karamellinen, leipäinen, hieman limpunkuorimainen maltaisuus hallitsee kevyen makeana ja hieman jopa imelänä. Katkero on maltillinen, vain pieni näykkäisy, mutta sitä seuraa mukava kuivan puumainen aromaattisuus ja pitkä yrttinen jälkimaku. Tasapainoinen kokonaisuus. Ai hemmetti, on kyllä maagisen hyvä tämä runko. Miten runsas ja pehmeä maltaisuus - monipuolinen maltaisuus, hyviä makuja. Hieno täyteläisyys ja kuohkeus. Mielestäni erittäin hyvä.

#30


Saman värinen (kuvassa erilainen taustavalaistus), mutta utuisempi kuin verrokkinsa. Brittityylinen hiiva tuntuu tuottaneen makuun enemmän käymisestereitä, jotka hieman marjaisina ja "hedelmäkiisselimäisinä" peittävät tuota herkullista maltaisuutta WLP001:stä enemmän. Maussa sama toistuu - selvästi sama pohja, mutta käymisaromit tuovat marjaista tunkkaisuutta peliin. WLP001:llä käytetyssä mallas ja humala erottuvat selkeämmin ja tässä kokonaisuus on sekavampi. Samat hyvät maut, mutta käymisesterit, ainakaan tämän hiivan tuottamat, eivät tunnu sopivan kokonaisuuteen. Neutraalimpi hiivakanta toimii tässä paremmin. Voisin olla tähän olueen kyllä tyytyväinen, hyvää ja laadukasta tämäkin on, mutta tuo aiempi oli vaan parempi ja näin peräkkäin maistettuna ero vaan korostuu. Tässä suutuntuma on myös hieman kovempi tai terävämpi, liekö hieman kuivemmaksi käynyt?

Kyllä tämä mies näemmä olutta tehdä osaa. Kiitokset kaimalle maistiaisista!


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Ole hyvä ja kommentoi. Kommentit menevät valvonnan kautta.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...