Alkon pääsiäisoluet 2015: Stadin Grand Cru Brune Paques

1 kommenttia
 

Grand Cru Brune Paques

Panimo: Stadin Panimo, Suomi (Helsinki)
Oluttyyli: Belgityylinen vahva ale
Alkoholipitoisuus: 9,0%
Saatavuus: Alkon kausivalikoima (5,60€ / 0,33l)

Stadin Panimo tunnetaan ehkä parhaiten reilusti aromihumaloiduista jenkkityylisistä oluistaan, mutta pääsiäisen kausivalikoimaan tulee kuitenkin varianssia belgityylisen vahvan alen muodossa. Tämä 9% peto on maustettu korianterin siemenillä, lakritsijuurella ja pomeranssinkuorilla. Perusraaka-aineet ovat Alkon sivujen mukaan: Pilsner-, crystal- ja belgialaiset erikoismaltaat, mannereurooppalaiset humalat. Stadille ominaisesti olut on suodattamaton, pastöroimaton ja lisäaineeton - kuten toki iso osa muistakin kotimaisista pienpanimo-oluista.

Tumman punertava kaunokainen, vaahto on niukka, mutta kestävä. Tuoksu on belgihiivaisen mausteinen, tumman luumuinen ja hieman suklainen. Karamellimaisuutta ja kandisiirappiakin intensiivisen vahvassa tuoksussa.  Maku on kuivatun hedelmäinen, hieman kandisokerimainen, anismainen ja hieman appelsiinimaisen hedelmäinen. Lopussa voimistuvaa lämpöä samalla kun paahtomaltainen suklaisuus nousee esiin. Keskitäyteläistä rahtusen runsaampi suutuntuma kätkee alkoholipitoisuuden hienosti. Hiilihappoisuus on maltillista. Todella onnistunut belgiolut, jossa maltaisuus enemmän esillä kuin tyylin alkuperämaan versioissa yleensä ja lopun hienostunut suklaisuus sopii pääsiäiseen hyvin.

Yhteenveto

Onnistunut belgi stadista!
ARVOSANA: 9

Alkon pääsiäisoluet 2015: Vakka-Suomen Prykmestar Pääsiäisporter

0 kommenttia
 

Prykmestar Pääsiäisporter

Panimo: Vakka-Suomen Panimo, Suomi (Uusikaupunki)
Oluttyyli: Portteri
Alkoholipitoisuus: 7,5%
Saatavuus: Alkon kausivalikoimasta (4,94€ / 0,5l)

Lähipanimon tarjonta Alkon pääsiäisen kausivalikoimaan on vahvempi versio kauppavahvuisesta suklaalla ja suklaa-aromilla maustetusta oluesta. Olut on suodatettu ja ilmeisesti pohjahiivalla käytetty, eli perimmäinen oluttyyli on silloin lähinnä balttityylinen portteri - joskin tässä tapauksessa siis maustettu sellainen. Raaka-aineina Pilsner-, münich-, väri- ja karamellimaltaat, Hallertauer Magnum -humalat, suklaa ja suklaa-aromi. Kauppavahvuinen versio on pahasti esanssisen suklainen ja saman voi valitettavasti sanoa tästä vahvemmastakin versiosta.



Tumman punaruskea olut, jonka hentoinen vaahto katoaa nopeasti täysin. Tuoksu on kaakaoinen, hieman kahvinen ja esanssimaisen suklainen - kermakahvilikööriä. Maku jatkaa samalla kerma-kahvi-suklaa akselilla. Suklaisuus on kaakaomaista ja hieman esanssimaista eli keinotekoisen oloista. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja keskiverrosti hiilihappoinen. Riittävä vahvuus pelastaa paljon, nyt tämä ei sentään ole maitokauppaversion tavoin vetistä, mutta ei tämä silti minun makuuni ole. Lisää paahdetta ja sitä kautta suklaisuutta pitäisi hakea paahtomaltaasta - ei aromeista.

Yhteenveto

Esanssisen suklainen
ARVOSANA: 6½

Olutarvio: Saimaa Blonde Ale

3 kommenttia
 

Saimaa Blonde Ale

Panimo: Saimaan Juomatehdas, Suomi (Mikkeli)
Oluttyyli: Blond Ale
Alkoholipitoisuus: 4,5%
Saatavuus: Maitokaupat (arvioitu yksilö saatu panimolta)

Nyt maistossa aiemmin arvioidun Saimaa Vaalea Lagerin "pintahiivaveli". Tässäkin humalina jenkkilajikkeita - Chinook, Cascade, Columbus ja Amarillo. Katkeruutta kuitenkin vain maltilliset 16 EBUa.  Maltaina panimon infosheetin mukaan, Pale Ale, Vehnämallas ja Care Pale -mallas. Viimeksi mainittu on tietysti Cara Pale, joten jälleen on pikkuvirhettä spekseissä.



Kirkas kullankeltainen olut, jonka vaahto on ilmava ja jättää runsaasti pitsikuviota lasin reunoille. Tuoksu on melko neutraali, siinä on hieman raikasta jenkkihumalaa - sitruksisuutta ja trooppisempaa kypsän pehmeää hedelmäisyyttäkin. Ei kovin voimakkaasti, mutta on kuitenkin. Maku jatkaa samaa rataa, neutraali hiivaisuus, neutraali kevyt maltaisuus ja kevyesti humalan aromikkuutta. Kokonaisuus on kuitenkin raikas ja puhdaspiirteinen, joten siinä mielessä olut on onnistunut. Joitakin aiemmin arvioituja saimaalaisia piinannutta metallisuutta ei tässä ole. Suutuntuma on kevyt ja pirteän hiilihappoinen. Ihan jees!

Yhteenveto

Kepeä ja raikas blonde
ARVOSANA: 8-

Olutarvio: Saimaan Kekkonen Keskiolut

0 kommenttia
 

Kekkonen Keskiolut

Panimo: Saimaan Juomatehdas, Suomi (Mikkeli)
Oluttyyli: Wieniläistyylinen lager
Alkoholipitoisuus: 4,2%
Saatavuus: Maitokaupat

Jatketaan Saimaan Juomatehtaan lähettämän näytepaketin läpikäymistä nauttimalla Kekkonen Keskiolut. Tölkistä ja nimestä näkee, että nyt olutta on lähdetty tekemään enemmän brändi kuin resepti edellä, mutta se ei tarkoita sitä, etteikö myös maku voisi olla kohdillaan. Tölkin imagosta vastaa Arki Design, jolla on muitakin kekkostuotteita. Reseptissä kotimaista pilsnermallasta ja englantilaista värimallasta. Humalina saksalainen Magnum ja tshekkiläinen Saaz.



Kuparinen olut, joka vaahtoaa keskiverrosti. Vaahto kestää hetken, mutta haihtuu sitten lähes täysin. Tuoksu on mämmimäisen maltainen, jopa hieman imelletyn leipäinen. Maussakin on samaa mämmimäisyyttä ja makeahkoa maltaisuutta, katkeruus on kevyttä ja makeus jää kielen päälle pyörimään vielä nielaisun jälkeenkin. Loppuvedossa kalskahtaa metallinen vivahde. Turhan makea lager omaan makuuni.

Yhteenveto

Makea mämmimäinen lager
ARVOSANA: 6+

Olutarvio: Sinebrychoff Olutmestarin Bärliineri

0 kommenttia
 

Olutmestarin Bärliineri

Panimo: Sinebrychoff, Suomi (Kerava)
Oluttyyli: Berliner Weisse
Alkoholipitoisuus: 3,8%
Saatavuus: Olutravintolat (nautintapaikka: Buena Vista, Rauma 7,80€/0,5l)

Suomen Olutmestari kilpailun voittaja on nyt kolmantena vuonna putkeen päässyt Sinebrychoffin kanssa valmistamaan oluen. Viime vuonna kisan voitti Helsingissä sijaitsevan William K olutravintolan baarimestari Jani Suomalainen, joka halusi valmistaa Berliner Weissen. Kyseessä on lähes sukupuuttoon kuollut vehnäoluttyyli, joka käy maitohappokäymisen ansiosta happamaksi. Tämä koffin versio on kuitenkin tehty niin, että olut on käynyt lager-hiivalla ja maitohappo on lisätty olueen myöhemmin. 



Utuinen kultaoranssiolut kestävällä tiiviillä vaahdolla. Tuoksu on vehnäinen, hieman hapokas ja raikkaan sitrusmainen. Makukin on raikas, aika kevyesti hapan ja hieman kitalakea kutittelevan hapokas. Hyvä sitrusmaisuus, todella mainio siemailtava. Suutuntuma on kevyehkö ja pirteän hiilihappoinen. Erittäin onnistunut "easy going" berliner.

Yhteenveto

Kesäinen janojuoma
ARVOSANA: 8

Olutarvio: Malmgård Barley Wine

3 kommenttia
 

Malmgård Barley Wine

Panimo: Malmgård, Suomi
Oluttyyli: Barley Wine
Alkoholipitoisuus: 10,4%
Saatavuus: Alkosta rajoitetun ajan (6,17€ / 0,5l)

Nyt pitkästä aikaa lasiin hieman jotain isompaa. Olen pantannut näitä Alkon käsityöläisvalikoiman oluita jo hyvän tovin odottaen sitä sopivaa hetkeä. Stadin Imperial Porter ja Ruosniemen Vuorineuvos joutuvat vielä odottamaan, sillä tästä isosta kolmikosta ensimmäisenä lasiin pääsee Malmgårdin Barley Wine. Malmgårdin oluissa isoa osaa näyttelee Malmgårdin kartanon omilta pelloilta tuleva vilja ja toiminta on muutenkin läheltä tulevia raaka-aineita kunnioittavaa. Barley Winessa kuitenkin ilmeisesti jenkkihumalaa, mutta runkona pilsner-, dark ale-, karamelli- ja suklaamaltaat sekä lisäksi ekstrana sokeria. Humalalajikkeita ei mainita, mutta Alko on mitannut katkeroiksi runsaat 76,1 EBUa.



Tummanruskea, mahonkisen punertava ja runsaan pitsikkäästi vaahtoava olut. Tuoksu on massiivinen - jylhää toffeemaista ja karamellista mallasta, rusinaisuutta, kuivattua hedelmää ja lasista huokuvaa humalan greippimäistä tuntua. Tässä on sellaista portviinimäistä arvokkuutta kuin kunnon kansainvälisessä Barley Winessä pitääkin. Todella upea tuoksu. Maku alkaa makeahkon maltaisena - toffeeta, karamellisuutta, pähkinäisyyttä. Runsaan täyteläinen suutuntuma - upeaa! Keskivaiheilla runsas katkeruus puraisee greippisen aromikkaasti kitalakeen kiinni, aluksi pehmeästi, mutta loppua kohti voimistuen. Runko kantaa ja täyteläisyys jatkuu loppuun asti. Välillä makeus meinaa ottaa yliotteen, mutta humalointi ja alkoholin lämmin voimakkuus kontraavat. Kokonaisuus on runsaan maltainen, runsaan hedelmäinen, makeahko ja voimakkaan humalainen. Massiivinen, mutta tasapainoinen. Maailmanluokan suoritus, ihan ässää kamaa.

Yhteenveto

Tasapainoinen iso olut
ARVOSANA: 10-

Olutarvio: Saimaan Brewer's Special Saison

4 kommenttia
 

Brewer's Special Saison

Panimo: Saimaan Juomatehdas, Suomi (Mikkeli)
Oluttyyli: Saison
Alkoholipitoisuus: 6,0%
Saatavuus: Alkosta rajoitetun ajan (4,39€ / 0,33l)

Saimaan Juomatehtaan lähettämässä näytesetissä oli mukana myös tätä Saisonia, mutta nyt maistelussa kuitenkin jo aiemmin itse ostamani pullo. Samaa erää lienee tosin lahjapullokin. Tämä olut on ollut jo reilun kuukauden päivät saatavilla Alkon käsityöläisolutvalikoimasta. Maltaina tässä Pils, Vienna ja Vehnä. Katkeruutta on 47 EBUa ja humalina jenkkiläiset Columbus ja Cascade - eli tyylin alkuperäisiä eurooppalaisia "noble hop" -lajikkeita ei ole tällä kertaa suosittu. Tällä kertaa panimon kotisivujen speksitkin ovat oluen osalta virheettömät - niitä ei nimittäin ole.


Kirkkaanlainen, kultaoranssi ja runsaan höttöisesti vaahtoava olut. Tuoksu on aromaattisen raikas - päärynän- ja omenankuorimaista belgihedelmää, viljaisuutta ja greippisyyttä sekä sopivasti hiivan mausteisuutta. Mainio raikas saisonin tuoksu. Suutuntuma on kovahkon hiilihappoinen ja maku päättyy metalliseen klangiin - pahus! Tuoksu antoi odottaa huomattavasti miellyttävämpää kokemusta. Hiilihappoja voi viedä pois lasia pyörittelemällä mutta metallisuus pysyy. Maussakin on tuoksusta tuttuja hyviä elementtejä - päärynäistä hedelmäisyyttä, hiivan mausteisuutta ja greippisyyttä - mutta ne jäävät metallisen viimeistelyn varjoon. Kokonaisuus ei ole kovinkaan nautittava. Toinen pullo täytynee jättää odottamaan kesää ja ottaa sitten uusintamaisteluun. Palailen asiaan, mikäli mielipide oleellisesti muuttuu.

Yhteenveto

Pettymys
ARVOSANA: 6+

Olutarvio: Saimaa Vaalea Lager

0 kommenttia
 

Saimaa Vaalea Lager

Panimo: Saimaan Juomatehdas, Suomi (Mikkeli)
Oluttyyli: Vaalea lager
Alkoholipitoisuus: 4,5%
Saatavuus: Maitokaupat (arvioitu yksilö saatu panimolta)

Nyt maistelussa seuraava olut Saimaan Juomatehtaan lähettämästä näytesetistä. Aiemmin arvioituna oli jo Brewer's Special Belgian Wheat. Tämä ankkurilogolla varustettu tölkki on Saimaan Juomatehtaan uutta "Saimaa" -sarjaa. Tämän lagerin lisäksi kauppoihin tulee saman sarjan Saimaa Blond Ale. Panimon repertuaariin kuuluva "Marsalkka" -sarja eroaa näistä ainakin siinä mielessä, että marskit ovat käsittääkseni kaikki luomuraaka-aineista valmistettuja, nämä eivät. Tässä vaaleassa lagerissa on katkeroita 16 EBU-yksikköä ja humalina mielenkiintoisesti jenkkiläiset Chinook, Cascade, Citra ja Columbus. Olut on täysmaltainen ja perinteisen ohramaltaan lisäksi joukkoon on sujautettu hieman vehnämallasta. Oluen kuvauksessa on jälleen hienoista ristiriitaa - kuvaus kertoo, että oluen pehmeä maku syntyy kotimaisilla pelloilla kasvaneista ohra- ja vehnämaltaista, kun taas panimon kotisivuilla vehnämaltaan alkuperäksi ilmoitetaan Itävalta. Jätkät hei, hoitakaa faktat kuntoon!



Kirkas kultainen olut, joka vaahtoaa runsaasti. Vaahto jättää pientä pitsikuviota lasin reunoille, mikä on ehdottomasti hyvä merkki - ei aivan tyypillistä näissä peruslagereissa. Tuoksu on heinäinen, tuoreen ruohomainen ja hieman diasetyylisen maltainen. Jenkkihumalista huolimatta tuoksu kääntyy kokonaisuutena - ehkäpä tuon diasetyylisyyden vuoksi - enemmän tshekkiläiseen suuntaan. Maku on raikas, viljaisen maltainen, hieman diasetyylinen ja lopussa napakan, mutta lyhytkestoisen katkera. Yleisilmeeltään kuivahko, kepeä ja raikas. Pientä greippivetoa loppu- ja jälkimaussa, mutta ei tässä mitään jenkkihumalien hedelmäisyyttä sen enempää ole. Perushyvä vaalea lager, joka on pilsmäisen kuiva, mutta ei kuitenkaan niin katkera. Asettuu mielestäni sinne samaan lokeroon Keisari Lagerin kanssa - riittävästi isojen perusbulkkia maukkaampaa ja omassa genressään ihan hyvä. Hinta ja brändäys sitten pitkälti määrittävät suosion tästä eteenpäin.

Yhteenveto

Perushyvä vaalea lager
ARVOSANA: 7+

Testovoimaa Länsi-Suomi lehdessä 20.3.2015

0 kommenttia
 
Länsi-Suomi lehti teki jutun Testowitistä. Klikkaa kuvaa niin saat korkearesoluutioisen version luettavaksesi.


Olutarvio: Saimaan Brewer's Special Belgian Wheat

0 kommenttia
 

Brewer's Special Belgian Wheat

Panimo: Saimaan Juomatehdas, Suomi (Mikkeli)
Oluttyyli: Witbier
Alkoholipitoisuus: 4,7%
Saatavuus: Maitokaupat

Saimaan Juomatehdas lähestyi postitse maistelupakkauksella. Paketin kutkuttavin uutuus - Belgian Wheat - laskeutuu lasiin ensimmäisenä. Panimon kotisivut ja saatekirjeen liitteenä olleet speksisheetit tarjoavat hieman ristiriitaista tietoa oluen raaka-aineista. Maltaiksi molemmissa mainitaan Pilsner ja Wheat, mutta humaliksi oluen kuvaus tarjoaa jenkkiläistä Columbusta ja Cascadea, kun taas nettisivuilla hieman alempana oleva raaka-aineiden yhteenveto kertoo humaliksi saksalaisen Magnumin ja tshekkiläisen Saazin. Tölkissä taasen mainitaan Columbus ja Cascade, joten ehkä tässä sitten niitä on. Mene ja tiedä. Mausteina kuitenkin yksimielisesti pomeranssinkuori ja korianteri, kuten belgityylisessä vehnässä yleensäkin.
 


Sameahkon kultaoranssinen olut, joka vaahtoaa varsin runsaasti. Tuoksu on aivan aidon belgityylinen - tuhdisti appelsiininkuorimaisuutta sellaisella pehmeän nektarimaisella otteella ja raikasta korianterisuutta siinä rinnalla. Mausteisuus siis hallitsee, mutta hyvällä tavalla. Tymäkän witbierin tuoksu. Maku on hieman raskaampi, eikä niin raikas kuin tuoksu. Appelsiinimaisuus hallitsee hieman turhankin makeana ja runsaana. Korianterisuus tuo loppuvetoon raikkautta ja kuivuutta. Hiivan käymisesterit ja hiivaisuus itsessään ovat maussa hyvin esillä - nyt ei ole arasteltu ja pliisuiltu, vaan ollaan liikkeellä ihan belgityyliin eli runsain hiivan aromein. Suutuntuma on lähes keskitäyteläinen ja pirteän runsaasti hiilihappoinen. Runsaammat hapot sopivat tähän hyvin. Harmi, ettei tuoksun raikkaus aivan sellaisenaan välity makuun - mallasprofiili voisi olla vielä karvan vaaleampi ja appelsiinikuorta hieman vähemmän dominoivasti, niin sitten oltaisiin häränsilmässä. Nyt ollaan lähellä, mutta ei aivan siinä napakympissä. Hyvä resepti ja hieno toteutus kuitenkin pienestä nillityksestä huolimatta. Kesäterassi, +25 astetta ja tämä - hekumaa!

Yhteenveto

Aidon belgimäinen kesäolut
ARVOSANA: 8+

Uusi aluevaltaus - kotipanimon ensimmäinen lager

0 kommenttia
 
On aika ottaa kotipanimossa uusi steppi ja tehdä ensimmäinen lager. Tyyliä ei tarvinnut sen enempää miettiä, sillä Pils on parhaimmillaan ihan parasta. Sitä luulisi, että lagerin tekeminen olisi alen tekemistä helpompaa, koska kauppojen hyllyt suorastaan notkuvat lagereista ja ne ovat usein ale-oluita edullisempiakin. Näin ei kuitenkaan ole, sillä lagerin valmistus kestää pidempään ja vaatii käymisolosuhteiltaan paljon enemmän. Pääkäyminen vaatii mielellään 10-12 asteisen tilan ja lämpötilan tulisi olla vielä tasainenkin. Juuri oikeassa vaiheessa pääkäymisen loppupuolella olut pitää ottaa huoneenlämpöön päiväksi tai pariksi - tätä kutsutaan diasetyylitauoksi. Tämän jälkeen olut lageroidaan - hence the name lager - eli olutta kylmäkypsytetään 3-4 viikkoa ja lämpötila saisi laskea mahdollisimman lähelle nollaa. 

Itse löysin sopivan käymispaikan oman kellarin yhdeltä hyllytasolta - lämpötila heilahtelee hieman vuorokauden ajan ja ulkolämpötilan mukaan, mutta vain asteen tai pari ja muutos tapahtuu hitaasti. Lagerointia varten minulla on vanha jääkaappi, joka täysillä pidettäessä sahaa nollan ja noin kolmen celciusasteen väliä. Ihan käypä vehje tähän hommaan.

Lagerointikaappiin mahtuu 30-litrainen käymisastia kokonaisuudessaan, joten ajattelin tietysti heti tehdä lähes täyden pöntön - en viitsi minkään pikkusatsin takia huudattaa kylmäkonetta montaa viikkoa. 17-litrainen kattila ei ihan riitä 30 litran tekemiseen, joten ajattelin aluksi tehdä samana päivänä kaksi keittoa. Koska olen laiska ja mukavuudenhaluinen, niin yritin tähänkin tietysti keksiä helpomman tavan. Pihasaunassa on vanha pata, jonka tilavuus on vähintään 60 litraa. Enää puuttuisi kaasupoltin, jota lähdin kavereilta facebookissa kyselemään. Lopulta sellainen löytyikin, mutta lähempää - appiukolta tietysti. Pitäisi aina kysyä sieltä ensin jos jotain tarvitsee. 

Reseptihahmotelmaa



Olen tässä alkuviikolla kasannut pihalle valetun betonilaatan päälle irtotiilistä keittopaikan, eristänyt saunanpadan Finnfoamilla ja sitten repinyt eristeet pois - kaasupoltin tuottaa niin paljon lämpöä, että ne perkuleet lähtivät sulamaan ekassa testikeitossa. Tänään testasin "uutta" laitteistoa koekeitolla ilman eristeitä. Kaadoin pataan käymisastiallisen hanakylmää vettä ja lähdin lämmittämään. Lämpötila nousi aika hitaasti, kunnes nostin rengaspolttimen tiiliskiven päälle, eli lähemmäs pataa. Nyt alkoi tapahtumaan nopeammin ja hanakylmä vesikin lämpesi kiehumispisteeseen. Vierre on keittoa aloittaessa jo valmiiksi lämmintä, 60 astetta ja ylikin, joten se lähtee nopeammin kiehumaan.



Mäskäyksen ajattelin suorittaa käymisastiassa, jonka pistän makuupussin sisään ja vuoraan vielä toppatakilla, jotta lämpö pysyy hyvin yllä. Lämpötilat haetaan kohdalleen "old schoolisti" eli vesilisäyksin. Huuhtelussa käyttänen tekemääni "pesuvatisiivilää".

Nyt vaan toivomaan ettei lauantaina tule räntää niskaan, jotta pääsee ulos keittelemään.

Rinnakkainvertailu: Köökki Brewhouse Punk IPA klooni vs BrewDog Punk IPA

2 kommenttia
 
Nyt jälleen mielenkiintoisen rinnakkainvertailun pariin.  Tänään vastakkain Köökki Brewhousen kotiversio ja alkuperäinen Punk IPA.

Köökki Brewhousen kloonin speksit: 

  • Maltaat: Pale ale, Crystal 150, Carapale
  • Humalat: Magnum, Nelson sauvin, Simcoe, Ahtanum
  • Hiiva: Safale-04
  • 5%
  • 60 IBU
  • 16 EBC
Köökki Brewhousen J-P:n kommentit: 
 
Tämä olut on tuotettu minun reseptillä siskonmiehen kanssa heidän autotallissaan. Siellä on itse tehdyt laitteet joista nyt ei valitettavasti kuvia. Rosterisesta painekattilasta on halkaistu toinen pää auki ja toiseen päähän jalat. 6 Kw vastus pohjassa ja laite toimii voimavirralla. Mäskäys toimii pussimäskäyksellä jossa pumppu kierrättää nestettä tasaisesti. Keittokoko on 60L. Jäähdytys toimii vastavirtajäähdytyksellä ja koko paketti pumpataan 60L käymisastiaan. Oluet "Cold Brustataan" pakastimella jossa on oma ohjainyksikkö jolla pakastin säädetään +0.5 asteeseen että sakat valuun pohjalle. Tämän jälkeen ne pullotetaan hiilihappohanalla eli nämä oluet ei ole hiilihapotettu panimosokerilla.

Aidon Punk IPAn speksit Alkon sivuilta
  • Tipple pale ale -maltaat
  • Humalina Chinook, Simcoe, Ahtanum ja Nelson Sauvin
  • 5,6%
  • 36,6 EBU (Alkon mittaama) 
  • 16,4 EBC


Ulkonäkö

Klooniversio on karvan verran tummempi. Molemmat ovat yhtä kirkkaita, eli vain vähäisesti utuisia. Aidon asian vaahto katoaa hieman nopeammin. 

Tuoksu

Oluita tuoksutellessa humalaprofiilit vaikuttavat lähes täysin yhteneväiseltä. Aromipuolen humalakattaus on molemmissa sama ja sen kyllä huomaa. Humalat ovat mangomaisia, passionhedelmäisiä ja hieman marjaisia molemmissa. Erot tulevat esiin mallaspuolta tarkasteltaessa. BrewDogin aidossa asiassa on puhdasta leipäisyyttä hyvin vähäisellä toffeevivahteella. Klooniversiossa on hieman makeampaa karamellimaisuutta. Klooniversio on myös hieman pehmeämpi ja enemmän fruktoosinen, aito kuivempi ja hieman terävämpi. Molemmat oikein miellyttäviä, hienoa! 

Maku

Otetaanpa ensin aitoa asiaa - aluksi varsin pehmeän katkeroista ja runsaan trooppishedelmäistä, lähes nektarimaista tuntumaa. Keskivaiheilta eteenpäin Nelson Sauvinin mustaherukkaisuus nousee framille. Katkero kasvaa loppua kohti, mutta erityisen purevaksi se ei nouse missään vaiheessa. Aika lailla nappiin hiottu sessio-ipan makuprofiili - pehmeyttä ja hedelmää, ei mitään karkeuksia. 

Köökin klooniversio puree hieman terävämmin heti lähdössä, sitrusmaisuutta ja sellaista raikasta purentaa on enemmän kuin aidossa Punkissa ja loppuvetokin muodostuu kuivemmaksi - jälkimaussa on herkullista ananasmaisuutta. Nektarimaista hedelmäisyyttä ei kloonissa sen sijaan juurikaan ole, vaan maku on hieman yksipuolisempi. 

Paremmuudessa tullaan nyt makumieltymysten äärelle - enemmän pehmeyttä ja hedelmää (Punk IPA) vai enemmän katkeroa ja sitrusta (Köökki). Itselleni on vaikea vetää paremmuuseroa oluiden välille tällä sektorilla. Toisaalta pehmeys on erittäin nautittavaa, mutta sitten kun sen jälkeen ottaa terävämmällä purennalla iskevää kloonia niin hemmetin hyvältä maistuu sekin - ja sitten vice versa. Molemmat hyviä!

Suutuntuma

Aidon Punkin suutuntuma on pehmeähkön hiilihappoinen ja miellyttävän täyteläinen. Klooniversiossakin hiilihappoisuus on miellyttävän maltillisella tasolla, mutta suutuntuma on kevyempi - toki vahvuuttakin on vähemmän. Mikä tärkeintä, kummankin suutuntuma tukee oluen makuprofiilia. Klooniversion kevyempi tuntuma sopii erinomaisesti raikkaan sitruspurentaiseen makuun ja Punk IPAn tuhdimpi tuntu monipuolisempaan hedelmärepertuaariin.

Yhteenveto

Tuoksun perusteella olisi veikannut makujenkin olevan lähes yksi yhteen, mutta totuus on kuitenkin eri. Vaikka tuoksussa aromit mätsäsivät, niin maut ovat melko erilaisia - ehkä maltailla ja hiivalla on suurempi rooli maussa kuin tuoksussa, koska niissä suurimmat erot taitavat oluiden resepteissä olla. Molemmat oluet ovat oikein hyviä, peräti erinomaisia omassa tyylissään, joka on mielestäni enemmän APA kuin IPA, mutta lokeroinnit on lokerointeja ja nauttiminen on nauttimista.

Olen jälleen kiitollinen Köökin J-P:lle ja tietysti hänen siskonmiehelleen myös - hienoa työtä siellä kattiloiden takana. Klooniversion ei tarvitse hävetä kokonaisuutena aidolle asialle mitenkään, vaikka maut eivät aivan samoja olekaan. Teknisesti erittäin laadukasta panemista sekä kaupallisella, että kotipuolella. BrewDog on jo iso panimo, mutta lippulaivatuote on ainakin erinomaisessa kuosissa.

Rinnakkainvertailu: Keisari 66 vs Olvi IPA

2 kommenttia
 
Totuuden hetki on käsillä! Suomen suurin itsenäinen panimo Olvi tiedotti reilut pari viikkoa sitten tuovansa markkinoille IPA-tyylisen oluen - Iisalmi Pale Alen. Muutama päivä sen jälkeen Olvin Helsingin konttorista tuli yhteydenotto, että näytteitä olisi saatavilla, mikäli kiinnostaisi. Kiinnosti ja paljonkin. Paketti tuli ja tiesin heti, että ensimaisto olisi suoritettava rinnakkain sen oluen kanssa, jonka markkinoille Olvi IPA yrittää puskea. Keisari 66 on vuodesta 2013 alkaen ollut Nokian Panimon myydyin olut ja oikeastaan Suomessa sellainen ensimmäinen maitokauppavahvuinen voimakkaasti humaloitu ale, joka on tavoittanut myös "kansan syvien rivien" suosion.

Tarkastellaanpa illan oluita hieman tarkemmin. Vasemmalla puolella hallitseva mestari Nokian Keisari 66. Vahvuutta vain 4,2%, humalina Tomahawk (US), Tradition (GER) ja Cascade (US). Katkeruuden ilmaisevia EBU-yksiköitä on 43. Suodattamaton. Tölkitetty 4.3.2015.

Oikealla puolella Olvin uutuus Iisalmi Pale Ale. Vahvuutta kaupparajan maksimi, eli 4,7%. Humalina Mosaic (US), Galaxy (AUS), Comet (US) ja Saphir (GER). EBU-yksiköitä tässä 55. Suodattamaton. Tölkitetty 19.2.2015.




Ulkonäkö

Keisari 66 tölkki sihahtaa auki ensin - lasiin kaatuu utuista oranssihtavaa olutta ja päälle muodostuu mittava vaahto. Sitten Olvi IPA - kirkasta väriltään ehkä hieman kultaisempaa ja vaahdoltaan suurikuplaisempaa, mutta yhtä runsasta. Selkein ero on oluiden kirkkaudessa - Olvin väitteisiin suodattamattomuudesta on näköhavainnon perusteella hankala yhtyä.

Tuoksu

Ihan ensimmäiseksi on pakko ottaa tuoksut Olvista, koska se on uusi ja mielenkiintoinen... hmmh... runsaasti pihkaisuutta, männynhavuja ja jopa bensamaisuuteen asti menevää humalan brutaalia mentholimaisuutta. Joissain BrewDogin oluissa on ollut tätä samaa raa'an voimallista humalaisuutta - se on karkeaa, en pidä siitä. Hedelmäisyyttä ei oikeastaan ole.

Keisari 66 on kukkainen, leipäisen maltainen, hieman sitruksinen ja hieman saippuainen. Taustalla velloo makeampaa hedelmäsokerisuutta. Ei aivan terävimmässä iskussa - eli siinä vuoden 2013 kunnossa - mutta miellyttävämpi kuin Olvi IPA.

Maku

Aloitan 66:sta, koska Olvi IPAn maisto tuoksun perusteella houkuttelee vähemmän. 66:n maku on yllättävänki maltainen - mallas on siis esillä enemmän kuin tämän oluen parhaina päivinä. Humala menee loppua kohti enemmän saippuaiseksi ja ruohoiseksi kuin jenkkiläisen sitrusmaiseksi, vaikka greippisyyttäkin esiintyy. Makua voisi kuvailla sanoen sen olevan Keisari LuomuPilsiä jonkinlaisella puolivillaisella jenkkihumaloinnilla. 

Olvi laskeutuu kielelle ruohoisena, pihkaisena ja yllättänkin katkeroisena - katkeruus puree lujemmin kuin 66:ssa. Humaloinnin aromit ovat lähinnä ruohoisia, pihkaisia ja yrttimäisiä - hedelmäisyyttä ei ole, kuten ei tuoksussakaan. Jälkimaku muodostuu varsin yrttimäisen kuivaksi ja tuntuu suuta supistavan kuivana tarttuvan hampaisiin ja ikeniin. No, eipä ole ainakaan sellaista easy-drinkingiä, jota tavallaan tältä odotin.

Suutuntuma

Suutuntumaltaan 66 on runsaampi ja maltillisemman hiilihappoinen. Täyteläisyyden tunne johtuu suureksi osaksi varmasti oluen suodattamattomasta luonteesta. Olvi ei sekään ohueksi jää, mutta hiilihappoisuus on karvan verran ärhäkkäämpi ja nielaisun jälkeen humalien öljyisyys tarttuu kitalakeen ja hampaisiin. 66 on miellyttävämpi - loppuvedon katkeruus resetoi paletin ja jälkimaku jää vellomaan suun takaosiin.

Yhteenveto

Omiin makumieltymyksiini Keisari 66 vetoaa paremmin, vaikka ei nyt aivan parhaassa iskussa olekaan. Olisin kovin halunnut pitää Olvin IPAsta ja olinkin valmis pitämään siitä, mutta se ei nyt vaan toimi - siinä ei ole hedelmäisyyttä, eikä sellaista runsautta kuin 66:ssa. Olvin maku on suoraviivainen, pihkainen ja karkeahko. Molemmat omalla tavallaan pettymyksiä, mutta Keisari 66:sta sentään nautin.

Höh. Jos oikeasti haluatte hyvää maitokauppavahvuista humalalientä, niin sijoittakaa hieman enemmän ja kääntykää Mufloni IPAn tai Founders All Day IPAn puoleen.

Kansalaisopistolla pitämäni kotiolutkurssin tunnelmia

2 kommenttia
 
Tarkoitus oli tällä viikolla kirjoittaa juttu parista jo maistetusta oluesta, mutta ei ole taipunut – on ollut muitakin kiireitä. Olutarvion kirjoittaminen puhtaaksi arviovihkosen kätköistä on muutenkin jotenkin hieman kuivaa puuhaa – helpoiten ja parhaalla fiiliksellä juttu syntyy suoraan tuopin äärestä. Toisaalta olutta nauttiessa tilanne saattaa olla sellainen…



…että läppärin ruudun loiste ja näppäimistön naputus pilaisi tunnelman aika tehokkaasti. Tiistaina saatiin Rauman kansalaisopistolla päätökseen ensimmäinen pitämäni kotiolutkurssi. 16 paikkainen kurssi oli täynnä neljä minuuttia sen jälkeen kun ilmoittautumiset avautuivat – huikea suosio! Tämä viimeinen kurssikerta oli tietysti kaiken kliimaksi ja kurssin kulminaatiopiste – pääsimme maistamaan panemaamme olutta.

Ensimmäisellä kurssikerralla tammikuun lopulla kävimme läpi kotipanimossa tarvittavia välineitä ja sitä mistä niitä kannattaisi lähteä hankkimaan. Tekemäni aineisto mukaili pitkälti tätä aiemmin kirjoittamaani blogijuttua. Lisäksi kävimme panoprosessin pääpiirteet läpi. Heitin pallon kurssilaisille siinä vaiheessa kun aloimme suunnittelemaan kurssioluen reseptiä. Pyysin kaupalliselta puolelta jotain esimerkkiolutta tai tiettyä  tyyliä, josta lähtisimme rakentamaan. Nopeasti ilmoille heitettiinkin ehkä se ilmiselvin vaihtoehto, eli BrewDogin Punk IPA. Päätimme lähteä sitä ”kloonaamaan”. Kenelläkään ei ollut mitään sitä vastaan ja kun itsellänikin on APA/IPA-tyylisien tekemisestä reilusti kokemusta, niin valinta sopi minullekin hyvin. Kaivoin netistä valkokankaalle näkyviin kloonireseptin, josta sitten sovelsimme minun laitteistolleni sopivan version BrewMate –ohjelmaan. Myös humalat piti valita oman pakastimeni varastotilanteen mukaan, sillä suunnittelupäivä oli tiistaina ja panopäivä jo saman viikon torstaina. Kloonireseptin Ahtanumia ja Nelson Sauvinia minulla ei ollut, mutta sen sijaan käytimme tässä tyylissä hyvin perinteistä Cascade – Centennial – Simcoe kolmikkoa. Mallaspohja oli ihailtavan simppeli, pelkkää Pale Alea. Hiivoina minulla ei ollut kuin jenkkityylisen neutraalia US-05:sta ja WB-06 vehnäoluthiivaa, joista tähän olueen valikoitui tietysti US-05. Vehnäoluthiivalla lopputulos olisi tietysti saattanut olla varsin mielenkiintoinen…



Toisella kurssikerralla sitten pantiin. Aikaa oli varattu kolme ja puoli tuntia, joka on aika tiukka. Toisaalta siinä olisi ollut puolisen tuntia varaa mennä ylikin, ennen kuin vahtimestari olisi heittänyt meidät pihalle, mutta yliaikaa ei nyt oikeastaan paljoakaan tarvittu. Olimme ensimmäisellä kerralla jo mitanneet maltaat valmiiksi ja itse tulin sen verran aikaisemmin paikalle, että mittasin mäskäysvedet kattilaan sekä pistin mäskäyksessä lämmön ylläpitoon käytetyn uuniin lämpiämään. Kun kurssilaiset tulivat paikalle, laskimme mallaspussin sopivan lämpöiseen veteen – annoin kurssilaisten hoitaa mäskin sekoituksen ja kun lämpötilakin näytti olevan kohdallaan niin laitoimme kattilan uuniin. Mäskäysajan, joka normaalisti on tunti, olimme puristaneet kolmeen varttiin. Mäskäyksen aikana, kuten muissakin prosessivaiheissa, käytiin tekemieni powerpoint slaidien avulla läpi mitä tapahtuu ja mitä missäkin vaiheessa on tärkeää huomioida.

Kolmen vartin mäskäyksen aikana nimittämäni ”humalavastaavat” – miehet, joilla oli kuulemma vahvasta humalasta ihan omakohtaisia kokemuksiakin – saivat hommakseen mitata reseptin mukaiset humalat eri astioihin ja merkitä ne tarkoin. Huuhteluvaiheessakin itse vain ohjeistin ja katsoin päältä, että homma menee niin kuin pitää. Yritin osallistaa kurssilaisia tekemiseen mahdollisimman paljon, ikään kuin alleviivatakseni sitä, ettei tekeminen ole mitenkään vaikeaa. Huuhtelu ja mäskäys, vaikka olikin lyhennettyä mallia, menivät erittäin hyvin, sillä ennen keittoa ominaispainomme oli hieman tavoiteltua korkeampi. Siitä sitten keittämään ja humalavastaavat saivat kunnian kipata ”kukkaa kattilaan” – no käytössämme oli pellettejä, mutta kuitenkin. Humalakupit myös tietysti kiersivät kaikkien nenien alla, kun perehdyimme aisteillamme raaka-aineeseen. Keittoajasta ei voi nipistää, joten keitimme tunnin, jonka jälkeen vierre kaadettiin kattilasta käymisastiaan ja suoritettiin tarvittavat mittaukset. Saimme hieman korvata keiton aikana haihtunutta vettä Rauman raikkaalla hanavedellä, jotta pääsimme tavoiteltuun ominaispainoon ja määrään. Lopuksi vielä käytiin läpi mitä vierteelle tapahtuu kurssin jälkeen, eli puhuimme hiivauksesta, jonka suorittaisin suunnitelmien mukaan vasta kotona. Otin pöntön kotiin terassille jäähtymään ja hiivasin klo. 00.50, kun vierre oli jäähtynyt sopivaan lämpötilaan. Seuraavaan kurssikertaan meillä olikin sitten  lähes kuukauden tauko, jona aikana olut kävi ja kypsyi minulla kotona. Reilu  viikko ennen seuraavaa kertaa raijasin pöntön varovaisesti kansalaisopiston tiloihin kotitalousluokan kaappiin, jotta kuljetuksessa pakostakin astian pohjalta liikkeelle lähteneet hiivat ehtisivät jälleen laskeutua takaisin astian pohjalle.



Kolmannella kurssikerralla sitten pulloteltiin. Kurssilaiset toivat pulloja, joita emme joutuneet sen enempää pesemään – kotiläksyt oli hoidettu erinomaisesti. Siitä sitten mittailemaan jälkikäymissokereita ja desinfioimaan pulloja, korkkeja ja lappoa. Starsanilla tietysti desinfioitiin, eli suihkepulloilla sumutellen vähän joka paikkaan vaan, niin hyvää tulee. Otimme pöntön pinnalta pienen määrän olutta kannuun ja kaadoimme siitä kaikille laseihin maistamista varten. Oluita tehneet tietävät, että tässä vaiheessa tavara maistuu vielä aika paljon ”raaemmalta” kuin mitä lopputulos kylmänä ja hiilihappoineen tulee olemaan. Itse tiesin heti, että oluesta tulisi hyvä, mutta en ole varma ostivatko kaikki kurssilaiset ajatukseni.  Seuraavaksi lapposimme hienosti kirkastuneen oluen toiseen käymisastiaan ja siitä sitten pulloihin. Itse imeskelin ja pitelin lappoa kurssilaisten korkittaessa. Linjasto toimi hienosti ja olut saatiin nopeassa ajassa pulloihin.

Nyt viime tiistaina, kaksi viikkoa pullotuksen jälkeen, oli sitten se kaikkien odottama ensimaisto ja pullojen jako. Hienoista hilpeyttä aiheutti se, että mittasin laseihin desimitalla tarkan määrän, noin yksi desi jokaiselle. Tämä siitä syystä, että kaikille riittäisi kotiin viemisiksi vielä kaksi avaamatontakin pulloa ja kyllähän desistä nyt jo maistaa mistä on kyse. Lopuksi suoritettu pullojen jakaminen ei mitenkään virallisesti kurssiin tai kurssimaksuun sisältynyt, mutta yhdessähän se tehtiin, joten mielestäni on varsin reilua, että lopputuloskin jaetaan tasan. Paikalle ”eksyi” pyynnöstäni myös Marvamedian toimittaja Iiro Lehtonen, joka pääsi itsekin maistolle ja sai vielä pullon kotiinviemisiksikin. Kurssilaisten tunnelmia tarttui lehtiöön, eli kenties näemme vielä paikallismediassa kurssista jotain juttuakin. Lisäksi harjoittelimme hieman BrewMaten käyttöä ja reseptin suunnittelua kun aikaa oli.

Tekemämme Punk IPA klooni oli onnistunut mielestäni hienosti ja kyllä siitä kurssilaisetkin vaikuttivat pitävän. Pulloissa olut oli entisestään kirkastunut ja maistui raikkaan sitrushumalaiselta pale alelta, kuten tällä reseptillä odottaa sopikin. Laatutaso oli tietysti kunnossa. Minulla on tätä ne kaksi omaa pulloani jemmassa, joten oluesta on luvassa ihan ”virallinen” olutarvio tänne blogiinkin.

Kurssi meni siis omasta mielestäni hienosti ja kurssilaisetkin antoivat hyvää palautetta ja kiitosta. Itse haluan kiittää kansalaisopistoa siitä, että tällainen kurssi oli mahdollista järjestää – aihetta ei arasteltu, vaikka olemmekin tekemisissä Suomessa aina niin syntisen maineen omaavan alkoholijuoman parissa. Olut on kulttuuria ja sen valmistaminen ihan normaalia ”ruuanlaittoa”. Haluan kiittää myös aktiivisesti mukana olleita ja osallistuneita kurssilaisia - hauskaa oli!

Olutarvio: Maku Pale Ale

0 kommenttia
 

Maku Pale Ale

Panimo: Maku Brewing, Suomi (Tuusula)
Oluttyyli: American Pale Ale
Alkoholipitoisuus: 4,5%
Saatavuus: Maitokaupat (maistettu pullo saatu panimolta)

Tuusulalainen Maku Brewing lähestyi näytepakkauksen kera. Viime viikolla saapuneessa paketissa oli kolme pulloa uunituoretta Pale Alea, joka täydentää panimon Golden Alesta ja Amber Alesta koostuvan kauppavahvuisten duon nyt siis trioksi. Olut on todellakin tuoretta, sillä sen pullotuksesta on arviointihetkellä alle viikko aikaa. Maltaina tässä on Pale Ale, Cara Pale ja Crystal 100 sekä humalina Columbus, Cascade, Centennial ja Chinook. Humaloinnissa on siis neljän C:n peruskattaus, joka on vastaava kuin Mufloni CCCCC:ssä, mutta ilman Citraa. Sanoisinko, että sekä maltaiden, että humalien osalta liikutaan ns. varmoilla vesillä.



Utuinen, oranssihtava ja vaahdoltaan keskiverto olut. Tuoksu liikkuu hyvin perinteisellä raikkaan humalaisella APA linjalla - on greippiä, sitruksisuutta ja makeamman hedelmäistä trooppistakin osastoa. Hyvin perinteinen kattaus, mutta toimii. Maultaan tämä on purevan katkera, sitrusmainen, hieman kukkainen ja loppuvedossa varsin pitkäkestoisen greippinen. Suutuntuma on rahtusen kevyt, tuntuu jopa ohkaisemmalta kuin Keisari 66, joka on vahvuudeltaan kuitenkin vain 4,2%. Kokonaisuutena laadukas, tuoreen humalainen ja raikas kauppavahvuinen APA. Tässä tyylissä alkaa olemaan jo kauppavahvuuksissakin runsaasti tarjontaa, joten tällainen perinteinen tulkinta saattaa harrastajan silmissä hieman hukkua massaan. Suurempi yleisö sen sijaan alkaa vasta nyt hakemaan tällaisia makuja, joten siinä mielessä tällä voi olla ihan hyvät saumat. Perusvarma resepti laadukkaalla toteutuksella.

Yhteenveto

Makukattaukseltaan perinteinen APA
ARVOSANA: 8

Kotiolutta: Köökki Brewhouse

1 kommenttia
 
Tässä jutussa kirjoitetaan männä viikolla maistamistani Köökki Brewhouse kotipanimon oluista. Köökissä operoi J-P, joka aloitti kotioluiden tekemisen armeijassa käynnin jälkeen, kun hyvää olutta teki mieli ja kustannukset haluttiin pitää kohtuullisina - Suomessahan tämä usein tarkoittaa oluen tekemistä kotona. J-P on pannut kaksi vuotta, joista ensimmäinen meni aika lailla huonoilla välineillä kikkaillen. Toisena vuonna mukaan tuli eri maltaiden ja humalien käyttö ja keittolaitteistokin on päivittynyt Brewfermin 27-litraiseen termostaattikattilaan. Mäskäys hoituu klassisella kylmälaukkumäskäimellä, jossa suihkun kytkentäletkun suojaputki erottaa vierteen mäskistä. Jäähdytin on itse kupariputkesta kierretty kierukka. J-P:n ylpeydenaihe on mallasmylly, joka on väsätty Orthexin löylysankoon. Myllyn kaikki osat on ruostumattomasta teräksestä ja hintaa koko hoidolle kertyi 140€, josta suurimman osan haukkasi valssien sorvaus. Todellista tee-se-itse meininkiä. 
 
Tässä arvioita miehen oluista.

Portteri, 5,2%

Valmistajan kommentit:
  • Paahteisempaa lähdin hakemaan mutta olen lopputulokseen melko tyytyväinen
  • Maltaat: Pale ale, Spezial V, Black, Chocolate, Crystal 150, Vehnä
  • Humalana Fuggles
  • Hiiva: Safale-04
  • 115 EBC
  • 35 IBU 
  • Pullotettu 29.10
Tumman ruskea, lähes musta olut, joka muodostaa päälleen tyylikkäästi beigevivahteista vaahtoa. Mainio portterin tuoksu - tyylipuhdasta ja teknisesti laadukasta. Paahteisuus on pehmeää, hieman suklaista ja kahvimaista sortimenttia. Ihan rehti mallaskin tuoksuu runsaana ja mukaan mahtuu myös maanläheistä turpeisuutta ja tunnistettava brittihumalan aromi. Suutuntuma ja maku ovat yhtä  pehmeitä kuin tuoksukin - joskaan ei aivan niin runsasta ja täyteläistä kuin tuoksun perusteella ounastelin. Kokonaisuus jää jopa hieman kepeäksi. Lienee käynyt aika kuivaksi, sillä makeutta ei juuri ole. Paahteisuutta on kevyesti ja kahvimaiset piirteet ovat nyt suklaan yläpuolella. Suklaisuutta ei juuri tulekaan, vaan jälkimaku kääntyy enemmän mineraalimaiseksi ja hieman lakritsaiseksi sekä liitumaiseksi - eli stoutin suuntaan. Katkeruutta on sopivan maltillisesti, tämä on kokonaisuutena mukavan pehmeää nautittavaa ja hiilihapotkin ovat sopivalla tasolla. Laatutasosta ei ole mitään moittimista eli J-P:n prosessi vaikuttaa olevan vakuuttavassa iskussa. Oikein mallikas ja juotavuudeltaan miellyttävä portteri. Resepti on toimiva, mutta rungossa voisi olla omaan makuuni enemmän makeutta ja runsautta - eli jos itse lähtisin tästä vielä tuunaamaan, niin koittaisin seuraavaksi korkeampaa mäskäyslämpötilaa, mutta se siis omaan makuuni nähden.

Vehnäbock, 6%

Valmistajan kommentit:
  • Saman nestehiivan kolmas tuotettu erä kokeilumielessä että pystyykö kolmanteen käytettyyn erään hiiva. 2 edellistä samasta hiivasta tuotettua oli 5% vaaleita vehniä. Kyseessä Weihenstephanin neste hiiva (wyeast). Ensimmäinen bock olut itseltä. Hiivasta voi olla montaa mieltä onko oikea.
  • Maltaat: Vehnä, Pils, Crystal 120, Munich
  • Humalat: Cascade, hallertauer mittlefruh ja tradition (loput mitä oli pakkasessa)
  • 18 EBC
  • 30 IBU


Näyttävän näköinen olut kaatuu vehnislasiin. Kaadan ensin ilman hiivoja, kartoittaakseni mahdollisen aromihumaloinnin tasoa - se jää usein hiivaisuuden jalkoihin, jos kaataa vehnistyyliin kaikki mitä pullosta löytyy. Ilman hiivoja olut on lasin alaosasta läpikuultavaa, kauniin kuparisen oranssia. Vaahto on vehnistyyliin runsas. Tuoksussa on greippisyyttä ja appelsiinimaisuutta hieman lempiolueni TAP 5 Meine Hopfenweissen tapaan, joskaan ei niin intensiivisenä, mutta yhtä kaikki herkullisena. Myös hunajaisuutta ja tuoretta banaania löytyy - oluen lämmettyä alkoholikin leijailee hieman esiin. Tässä hunajaisuudessa on jotain maibockien kaikua, hieno tuoksu. Maku on myös hunajaisen maltainen, hieman karvas ja tiukan greippinen. Katkeruutta nousee lopussa ja loppuveto muodostuu Portterin tavoin aika kuivaksi - tämäkin lienee käynyt aika lailla alhaisiin ominaispainolukemiin. Jälkivedossa on ruohoisuutta ja kukkaisuuttakin - tämäkään hiiva ei tunnu järin banaaniselta, en tosin tiedä missä lämpötilassa olut on käytetty, mutta kuitenkin. Hiivat pehmentävät ja runsauttavat makua kivasti - kuivuus ja karvauskin hieman kaikkoaa, mutta hunajaisuus pysyy edelleen. Hyvä olut tämäkin, ei napakymppi, mutta hyvä. Tuoksu jopa erinomainen, mutta sama linja ei kanna ihan loppuun asti.

Aipa 6,3%

Valmistajan kommentit:
  • American Ipa jossa hain sellaista kukkaista ja metsäistä tunnelmaa humalointiin.  
  • Maltaina toimii Pale ale, Cystal 120, Caramunich 1 ja vehnä vaahtoa varten. 
  • Humalina toimii Columbus, Amarillo, Ahtanum, Centennial ja Cascade
  • Hiiva: Safale Us-05
  • 22.5 EBC
  • 64 IBU
  • Pullotuspäivä 4.7.2014
  • Ehkä onnistunein olut tässä tuotepaketissa. Ikä voi olla hyvä tai ehkä huonontumaan päin. Löysin tämän kätköistä ja ajattelin säästää arviointia varten.


Kirkkaanlainen, ajan myötä tietysti hyvin kirkastunut, meripihkaisen värinen olut. Vaahto on ilmavaa ja suurikuplaista. Tuoksussa humalointi on oletettavasti jo parhaat päivänsä nähnyt ja toffeemainen maltaisuus tuleekin nyt hedelmäisyyden eteen ja pihkaiseen humalointiin sekoittuu iän tuomaa tuhkaisuutta - tätä samaa olen havainnut omissa saman tyylin oluissani, kun ikää tulee useita kuukausia. Maussa on varsin runsas karamellimainen ja toffeemainen mallaspohja sekä runsas katkero. Aromeina on lähinnä greippisyyttä ja pihkaisuutta. Hedelmäisyys on paremmin framilla kuin tuoksussa, mutta pihkaisuus on aromeista selkein. Kyllä tässä sellaista ikääntyneen IPAn toffeemaisuutta on, samaa kuin viime kesänä nauttimassani Sierra Nevadan Torpedo Extra IPAssa, joka oli sekin jo "yli-ikäinen". Laatutaso on säilynyt virheettömänä iästä huolimatta, mikä on hieno huomata. Prosessi ja puhtaus siis takuuvarmasti priimakuosissa. Varmasti herkullinen IPA tuoreeltaan, nyt paras aromikkuus on jo kaikonnut - ihan vastaavia on osa yhtä vanhoista kaupallisista verrokeista, joita erityisesti nettikaupoista usein vastaan tulee.

Aipa 7%

Valmistajan kommentit:
  • American ipa, jossa lähdettiin hakemaan sitrusmaisia aromeita
  • Maltaina toimii Pale ale, Munich, Crystal 150 ja Vehnä
  • Humalina toimii Columbus, Cascade, Centennial, Simcoe ja Nelson Sauvin
  • Hiiva: Bry-97
  • 26 EBC
  • IBU 88
  • Pullotuspäivä 8.10.2014
  • Hyvin, Hyvin vaahtoava olut jossa liikaa hiilihappoa ja vehnää. Hyvällä tietämällään linjallaan tulisi oluissa pysyä, tässä näkyy vähän liikaa kun kuuntelee maistajia jotka toivovat hiilihappoja lisää. Muista kaataa varoen lasiin reunaa pitkin ettei tarvitse laskeuttaa kauaa.

Kuparinen, kauniin kirkas ja runsaasti vaahtoava olut. Vaahtoavuudesta sainkin ennakko varoituksen, mutta IPA-lasi muodostaa vaahtoa vaivatta varovaisellakin kaadolla. Tuoksu on karamellisen ja toffeisen maltainen ja eksoottisen hedelmäinen, hieman havuisuutta ja pippurisuuttakin. Olut on pullotettu lokakuussa 2014, eli raikkain terä on tästäkin ehkä jo taittunut. Maku on tasapainoinen - runko on hieman makeahko, mutta katkera loppuveto kuivattaa suutuntuman nautinnolliseksi. Eksoottista hedelmäkattausta, pihkaisuutta ja pitkä greippinen loppuveto. Ihan oppikirjan mukaista kamaa. Laatutaso jälleen huipussaan. Parempi mitä aiemmin nautittu Aipa 6,3%, koska aromihumalointi on muutaman kuukauden tuoreempi ja siten raikkaammin liikenteessä. Oikein nautittava kokonaisuus.

Kiitos näistä maistuvista oluista J-P:lle. Prosessi on erinomaisessa kunnossa ja reseptitkin vaikuttavat varsin toimivilta. Samalta valmistajalta on maistamatta vielä Brewdog Punk IPA klooni, jonka otan myöhemmin rinnakkainvertailuun Alkosta ostetun aidon asian kanssa. Palaamme siis vielä kerran Köökki Brewhousen pariin, mutta tällä kertaa tämä oli tässä. Kiitos J-P!


Agentti J IPAjaisissa Fat Lizard Brewingilla

2 kommenttia
 
Reittausblogin agentti J, joka tässä blogissa tunnetaan enimmäkseen kotioluistaan, kävi minun puolestani osallistumassa uuden espoolaispanimo Fat Lizard Brewingin IPAjaisiin, joissa tarjoiltiin uunituoretta Heavy Fuel IPAa ja aitojen liskomiesten tyyliin myös pannulla paistettuja jauhomatoja. Mieluusti olisin osallistunut kinkereihin itsekin, mutta etäisyys Raumalta tapahtumapaikalle kävi liian pitkäksi varsinkin näin keskellä viikkoa. J majailee Espoossa, joten hänellehän kyse oli omaan lähipanimoon tutustumisesta.

Räntäsateen keskellä näkyi merkkejä siitä, että agentti oli oikealla suunnalla.


En tiennyt Espoon olevan sen sortin metropoli, että toiselta laidalta toiselle siirtyminen pitää suorittaa juna + bussi yhdistelmällä ja silti matkaan menee noin tunti aikaa - aivan utopiaa raumalaiselle, joka vetäisee puolessa tunnissa fillarilla Haapasaaresta Kortelaan. Räntäsateesta huolimatta reissu kuitenkin mitä ilmeisimmin kannatti, koska pian agentin paikalle pääsyn jälkeen Reittausblogin konttorin nurkkaan sijoitettu faxi puski ulos ilosanomaa: "Hopback + kuivahumalointi = hekumaa!" - asia, jota en käy kiistämään.


Pöytä korkeuden säädöllä.
"If you wanna run cool, you got to run on heavy heavy fuel!"

Heavy Fuel IPA siis toimi agentin suuhun erinomaisesti. Kyseessä on 7,3% olut, jonka valmistuksessa on käytetty hyvin perinteistä komboa eri jenkkihumalalajikkeita erityisesti aromihumalointiin (keiton loppu & hopback & kuivahumalointi) keskittyen. IPAn jälkeen maistettavaksi sai panimon ensimmäisen oluen 101  California Pale Alen uusinta, eli toista erää (ensimmäinen erä myytiin heti loppuun). Tämäkin olut oli hyvä, mutta joutui IPAn jälkeen aika tekemättömään paikkaan ja jäi siis hieman aiemman oluen jalkoihin. Kolmantena pääsi maistamaan vielä pienellä protolaitteistolla keiteltyä imperial red alea, joka oli melko tuhtia, mutta pienenä annoksena maistuvaa tavaraa - siitä ei kuitenkaan sen enempää, koska tuote ei tule lähtemään hallin ovista ulos.

Jakeluvalmiina kylmiössä.

Panimon molemmat viralliset oluet, 101 California Pale Ale ja tämä uusin Heavy Fuel IPA ovat molemmat tulossa Alkoon tilattavaksi 20 litran kegeissä. Hintaa näille monopolissa tulee noin 190€ ja nauttiakseen tarvinnee siis hommata hanavehkeet. Marginaaliset markkinat, mutta erinomainen palvelu niille, joita tällainen kiinnostaa.


Kuriositeettina tarjosivat paikalla olleille bloggari & muille hörhöille pannulla paistettuja jättijauhomatoja - liskojen ruokaa. Agentti kuulemma skippasi tämän herkkuhetken... itsekin olisin kenties joutunut harkitsemaan kahdesti, johonkin se raja on vedettävä ja ötökät on vähän siinä ja siinä.

Oikealla mäskäys- ja vasemmalla keittolaitteisto.


Loppuun sekalaista nippelitietoutta agentin kynästä: 
Sekalaisena nippelitietona tuli keräiltyä seuraavanlaista. Mahdolliset virheet alkoholipitoisten juomien piikkiin.
  • Panimoprojektin aloituksesta on kolme vuotta
  • Laitteisto on itse muokattua suurtalouskeittiöistä ym. Protolaitteistolla on kait joskus tehty alunperin huulirasvaa.
  • Satsit tehdään tuplakeittona eli käymisastiaan tulee ~700 litraa. (kaksi keittoa päivässä on piiitkä 10-12h työpäivä)
  • Panopäivä kerran viikossa (elääkseen pitää tehdä muita töitä)
  • 10 kertainen laajennus on suunnitelmissa, joskaan ei ihan heti toteutumassa
  • Wappuna on tiedossa jotain uutta, mutta ei täsmennetty
  • Kesäistä vehnistä lienee tiedossa jossain vaiheessa. Jenkkihumalaa tiedossa myös tähän.
  • Amber kenties myös joskus tulevaisuudessa
  • Jättijauhomadot menevät hyvin jenkkityylisten oluiden kanssa
  • Matojen ruokavalio vaikuttaa paljon lopulliseen makuun (nämä madot söivät elovenaa)
  • Kyseisten matojen kilohinta eläinkaupassa on korkea, joten kotikasvatus kannattaa
Panimon Tuomas vastailee kysymyksiin.










Olutarvio: Saimaan Tolkku Ale

0 kommenttia
 

Tolkku Ale

Panimo: Saimaan Juomatehdas, Suomi (Mikkeli)
Oluttyyli: Golden Ale
Alkoholipitoisuus: 4,7%
Saatavuus: Maitokaupat (Ostopaikka: Citymarket, Rauma)

Suruviesti tavoitti tänään suomalaiset oluiden ystävät - Saimaan Juomatehtaan omistaja, Olutliiton Hyvä Tuomas 2014,  Pertti Oksa nukkui pois vaikean sairauden uuvuttamana. Olutliiton muistokirjoituksesta saa hyvän kuvan miehen urasta. Haluan omalla tavallani kunnioittaa Pertin muistoa julkaisemalla tämän jo aiemmin nauttimani Saimaan Juomatehtaan oluen arvion.


Tolkku Ale on Tolkku käteen -yhteisön ja Saimaan Juomatehtaan yhteistyön tulos, olut, joka taistelee tolkullisemman alkoholipolitiikan puolesta. Oluen tuottokin menee alkoholipoliittiseen kampanjointiin, joten Tolkkua juomalla voi siis omalta osaltaan vaikuttaa. Oluen speksit näette ylläolevasta kuvasta. Helposti juotavaa, hedelmäistä ja katkeroiltaan maltillista golden alea lienee siis haettu.  Ruokala.net kirjoittaa:
- Kiristyvä alkoholipolitiikka ja ulkomaisia yrityksiä suosivat sääntelytoimet vaikuttavat laajalti suomalaisiin työpaikkoihin. Samalla kiristyvällä sääntelyllä kansalaisten sananvapauden toteutuminen on vaakalaudalla, toteaa Tolkku käteen -ryhmän vetäjä Cyde Hyttinen.

- Haluamme tuoda esille mistä suomalaisessa olutkulttuurissa on kyse. Valmistamamme Tolkku Ale on varta vasten kampanjaa varten valmistettu samettisen maltainen ja trooppisen hedelmäinen käsityön taidonnäyte. Haluamme kuluttajien nauttivan laatua määrän sijasta, Saimaan Juomatehtaan varatoimitusjohtaja Jussi Laukkanen sanoo. 



Kirkas, kauniin kultainen, mutta melko niukasti vaahtoava olut. Tuoksu on kukkainen, sitruksinen ja hitusen greippine - yleisilmeeltään raikas, jopa pirskahteleva. Maku on hieman hunajainen, kukkainen ja raikas. Kokonaisuus muistuttaa aika paljon brittityylisiä golden aleja, vaikka humalat ovatkin jenkkejä - se johtuu oluen terävän kuivakasta rapsakkuudesta, joka on brittien suunnalla tyypillisempää. Jenkit ovat monesti enemmän pyöreän makeita. Suutuntuma on kevyt ja hiilihappoisuus aika kovaa Saimaalle ominaiseen tyyliin. Hyvä raikas olut, ei sen kummallisempaa. Toiminee useimpien makuun ja on ehdottomasti paikallaan kantaaottavana ja keskustelua herättävänä oluena, mahdollisesti samalla käännyttäen taas pari keppananjuojaa maistuvampien oluiden pariin.

Yhteenveto

Raikas ja rapsakka golden ale
ARVOSANA: 8-