Olutarvio: De Molen Rasputin

0 kommenttia
 
Rasputin
  • Panimo: De Molen
  • Maa: Hollanti
  • Alkoholipitoisuus: 9,8%
  • Saatavuus: Ulkomailta
  • Oluttyyli: Imperial Stout

Hollantilainen pienpanimo De Molen on ollut olutharrastajien huulilla kovaa valuuttaa jo muutaman vuoden ajan. Panimon tuotteet ovat haluttuja, reittaajat kahmivat pulloja suoraan panimolta ja kolmen sekunnin päästä ne ovat jo ratebeerissä korkealle pisteytettyinä, noin kevyesti karrikoiden. No, kyllä De Molenin tuotteita nähdään muuallakin, mm. Ruotsin alkoholimonopoli Systembolaget myy joitakin panimon oluita ja on Suomessakin nähty muutamia maitokauppojen ja olutravintoloiden valikoimissa. Tämän oman Rasputin putelini ostin Saksasta, 0,75l pullolla hintaa taisi olla reilu kymppi. Pullon etiketti on todella informatiivinen ja hillitty, kuten kaikissa panimon oluissa, tähän väliin voisi jopa lausua tutuksi tulleen mantran - I love it! Tämä meikäläisen pullo on pantu joulukuussa 2009 ja pullotettu tammikuussa 2010, eli ikää on ehtinyt kertyä reilun vuoden verran. Oluen kaveriksi hankin erittäin tummaa 85% Greens & Blacks luomusuklaata, joka toivottavasti pelaa tämän kanssa yhteen hyvin. Panimo lupaa tälle vähintään 25-vuoden säilyvyyden, kuten Bommen & Granatenillekin, josta blogissa aiemmin kirjoitin. Pullon korkki on sinetöity paksulla kerroksella mustaa "vahaa", joka pitää rapsutella pois ennen avaamista, voiveitsi on hyvä työkalu tähän vaiheeseen. Vaha varmistaa sen, ettei ilmaa vahingossakaan pääse ulkopuolelta pulloon.


Rasputin kaatuu vaivalla auki saadusta pullosta täysin vaahdottomana ja tumman punaruskeana. Tuoksussa on herkullista tummaa hedelmäisyyttä - rusinaa, luumua, alkoholin lämpöä ja pähkinäisyyttä. Vaikuttaa tuoksun perusteella enemmän tummalta ja vahvalta belgioluelta Rochefort kympin ja St. Bernardus Abt. 12 tapaan. Todella hyvä tuoksu kuitenkin. Vähäisintäkään vaahtoa ei irtoa edes pyörittelemällä. Kielen päällä olut tuntuu erittäin pehmeältä ja melko täyteläiseltä, hiilihappoa on hyvin, hyvin vähän. Makukin on hyvä, hieman makeaa tummaa hedelmäisyyttä, vain hieman paahteisuutta ja suolaista lakritsia. Lopussa tiukka humalointi ja alkoholin potku yhdistyvät timangiin loppuhuipennukseen, joka jättää kuivuvan tumman hedelmäisyyden kielen päälle. Imperial Stoutien peruspiirteitä, eli jylhää mallasprofiilia ja runsasta paahteisuutta ei tässä ole, vaan tämä tosiaan muistuttaa kaikin puolin enemmän tummaa ja vahvaa belgialea. Suutuntuma on lähes täyteläinen ja melkein täysin hiilihapoton. Tämä on hieman portviinimäinen olut, löytyy makeutta ja hedelmäisyyttä, haastaa tasapäisesti parhaan portviinin jota olen maistanut, muttei silti yllä parhaiden maistamieni oluiden joukkoon. Ostan uudelleenkin jos jossain näen ja se on paras suositus jonka tälle voin antaa. Nautinnollinen paketti, mutta ei oikein sopinut yhteen tumman suklaan kanssa, kuten Imperial Stoutit yleensä, muttei tämä tosiaan ollutkaan mikään tyypillinen IS. Jag rekommenderar!

Yhteenveto: Tummaa belgialea muistuttava Imperial Stout. Sopii erittäin hyvin aperitiiviksi ja hitaaksi nautiskeluolueksi. 

Nautintasuositukset: Lähes huoneenlämpöisenä

KOULUARVOSANA: 9-

    Hops and Glory - India Pale Alen tarina

    0 kommenttia
     

    Pete Brown
    Hops and Glory on englantilaisen kirjailijan ja olutpersoonan Pete Brownin kirjoittama kirja, jonka idea syntyi kuten kaikki loistavat ideat yleensä - kosteana pubi-iltana. Tällä kertaa tosin idea toteutui ihan oikeasti, eikä ainoastaan humalanhuuruisissa unelmissa. Pete päätti vaatimattomasti, että hän matkustaa Englannista Intiaan seuraten mahdollisimman tarkasti 1700-1800 luvuilla (=aikana ennen Suezin kanavaa) kulkeneiden laivojen 18000 mailia pitkää reittiä mukanaan pikkutynnyri mahdollisimman tarkasti samaisen aikajakson spesifikaatoiden mukaan pantua India Pale Ale olutta. Todella kunnianhimoinen idea ja iso hatun nosto sen toteuttamisesta ja saattamisesta luettavaan muotoon. Tarve India Pale Ale oluttyylin kehittämiselle syntyi, kun Intiaan siirtomaan perustaneet englantilaiset halusivat olutta. Intiassa oluen paneminen ei ollut mahdollista kuuman ilmaston vuoksi, joten olut oli tuotava Englannista. Merimatka ympäri Afrikan mantereen kesti useita kuukausia, silloiset oluet, jotka olivat pääasiassa mietoja portereita, ehtivät pilaantua matkan aikana. Pikkuhiljaa kuitenkin keksittiin, että lisäämällä humalan määrää ja nostamalla alkoholipitoisuutta saataisiin paremmin säilyvä olut ja kun vielä samoihin aikoihin mallastustekniikat kehittyivät niin, että vaaleamman oluen tuottaminen tuli mahdolliseksi (aikaisemmin oluet olivat "likaisen värisiä" tai tummia), niin pale ale oluttyyli syntyi, myöhemmin tätä tyyliä alettiin kutsua india pale aleksi. Pete Brownin tynnyri sisälsi olutta, joka oli alkoholipitoisuudeltaan n. 7%, siinä käytettiin Northdown humalaa ja kahta eri Worthingtonin hiivaa. Tynnyriin ei lisätty hiivaa jälkikäymistä varten, sillä tutkimusten mukaan alkuperäiset IPA:t eivät olleet jälkikäyviä, vaan hiivasakat pyrittiin poistamaan mahdollisimman tarkoin.

    Pete matkusti kuvan Europa purjelaivalla Atlantin yli

    Kirja liikkuu kahta polkua, toisella kuvaillaan tarkasti India Pale Ale oluttyylin syntyä ja historiaa, sekä silloista juomakulttuuria sekä Englannissa, että englantilaisten osittain hallitsemassa (ja sortamassa) Intiassa ja toisella itse Peten ja oluttynnyrin yhteistä matkaa kohti Intiaa ja vääjäämätöntä tynnyrin korkkausta. Kerronta seilaa sujuvasti nykyhetken ja historian välillä ollen usein huumorin sävyttämää. Peten matkakertomus etenee sujuvasti sopivalla tahdilla, eikä tylsiä hetkiä ole edes historia osioissa sillä 1700- ja 1800-luvuilla Intiassa ja Englannissa ryypättiin ainakin merimiesten ja sotilaiden joukossa melkoisesti. Matka ei tietysti suju ongelmitta, aivan kaikkea ei viitsi paljastaa, mutta oluttynnyrin salakuljetusta, lahjontaa, kireitä aikatauluja ja taistelua maksimaalista tylsyyttä vastaan (5 viikkoa rahtilaivalla matkustajana) tarina tarjoaa. Pete kulki kolme kuukautta kestäneellä matkallaan kolmella eri laivalla mm. Teneriffan, Brasilian ja Iranin kautta Intiaan, tietysti Etelä-Afrikan kärjessä olevan Hyväntoivonniemen kiertäen. Matkalla maistellaan mm. 138 vuotta vanhaa Rathcliff Ale olutta ja Madeiraa vuodelta 1852, unohtamatta lukuisia bulkkilagereita ja muita oluita reitin varrelta.

      5 viikkoa rahtilaivalla Brasiliasta (lähes) Intiaan, maksimaalinen tylsyys.

    Kirjaa ei toistaiseksi ole suomennettu, enkä usko, että suomennetaankaan, mutta englanninkielistä versiota voin suositella varauksetta mikäli lontoo taipuu.

    Play.com toimittaa kirjan postilaatikkoosi hintaan 6,99€. 
    Pete Brownin olutblogia voit seurata osoitteessa: http://petebrown.blogspot.com/

    Seuraavaksi otan lukulampun alle Pete Brownin aiemman kirjan "Three Sheets to the Wind".





    Olutarvio: Liefmans Oud Bruin

    0 kommenttia
     
    Liefmans Oud Bruin
    • Panimo: Liefmans
    • Maa: Belgia
    • Alkoholipitoisuus: 5,0% 
    • Saatavuus: Ulkomailta, olutravintoloista
    • Oluttyyli: Hapan ale

    Reittaaja ja hänen uskollinen apurinsa asettivat iltapäivän tavoitteeksi hapan ale Liefmans Oud Bruinin onnistuneen arvioinnin. Tilanne kärjistyi heti arvioinnin alkumetreillä, sillä jo ennen korkkausta ajauduttiin erimielisyyksiin - apuri olisi mieluummin noutanut luullakseni lateksista valmistettua puolikasta kalkkunaa, kuin suorittanut pääreittaajan apulaisen tehtäviä. Neuvottelupöydässä päädyttiin sopuratkaisuun, pari erää kalkkunanrieputusta ja sitten hommiin. Aiemmin maistettujen Goudenbandin ja Cuveé-Brutin ansiosta pystyimme toteamaan, että Liefmans on oluenvalmistajien kärkipäätä ja valmistaa mielenkiintoisia oluita. Apurin asettuessa vartioon ulkona liikkuvien harakoiden varalta itse johtava reittaaja pääsi tositoimiin...

    Oud Bruin ja apulaisreittaaja, jonka ydinosaamisalueita ovat tarkka nenä ja lateksikalkkunan pysyvä vammauttaminen

    Oud Bruin paljastui punertavan tummanruskeaksi olueksi, jonka niukka vaahto nopeasti kohisten katosi. Kypsän hedelmäinen, pehmeästi etikkaisen hapan tuoksu kätki alleen punaviinimarjamehuisen makean vivahteen. Miellyttävä ja pehmeän hapan tuoksu. Maussa yhdistyi taitavasti makeus ja happamuus. Alun kypsä hedelmäisyys ja marjainen makeus taittui lopussa pehmeän happamuuden syleilyyn. Happamuus tarttui kitalakeen ja ikeniin kuin punaviinin tanniinit ikään. Täyteläisen, pehmeän happaman ja matalahiilihappoisen suutuntuman kruunatessa kokonaisuuden, pidettiin olutta varsin onnistuneena ja helppona happamana alena, jollaista pitäisi Alkoonkin saada. 0,25cl pullokoon todettiin olevan tällaiselle oluelle varsin sopiva, toimien kätevänä kerta-annoksena.
     
    Yhteenveto:  Miellyttävän pehmeä, helposti nautittava hapan ale. Happamuutta ja makeutta tasapainoisesti.
    Nautintasuositukset: Hieman viilennettynä.

    KOULUARVOSANA: 8+

      Olutarvio: Fuller's India Pale Ale

      1 kommenttia
       
      Fuller's India Pale Ale
      • Panimo: Fuller's
      • Maa: Englanti
      • Alkoholipitoisuus: 5,3%
      • Saatavuus: Ulkomailta, olutravintoloista
      • Oluttyyli: India Pale Ale

      Fuller's on legendaarinen brittipanimo, jonka oluiden saatavuus on Suomessakin varsin hyvä. Alkosta saa mm. E.S.B:tä, joka on hinta-laatusuhteeltaan varsin erinomainen ostos ja sen lisäksi todella hyvää olutta. Nyt käsillä olevaa India Pale Alea ei silti ole olutravintoloiden ulkopuolella tietääkseni näkynyt. Tämän oman pulloni hankin ulkomailta ja tältä onkin lupa odottaa paljon, sillä panimon oluet ovat yleensä varsin hyviä ja oluttyylikin lukeutuu suosikkeihini.


      Fuller's IPA on oranssisen kuparinen ja keskiverrosti vaahtoava olut. Höttöinen ja reilusti pitsiä jättävä vaahto kertoo yleensä runsaasta humaloinnista ja nostaa jo tässä vaiheessa veden kielelle. Mukavan hedelmäisessä tuoksussa on karamellimaltainen pohja, jonka päälle aromaattinen, huumaavan sitrushedelmäinen humalointi puisine vivahteineen asettuu saumattomasti. Jos verrataan Fuller's E.S.B:iin, niin tämän humalointi on selvästi voimakkaampi ja makeutta on vähemmän, muuten yhteneväisyyksiä löytyy. Maku on hieman makea, runsaan hedelmäinen, eksoottistakin hedelmäisyyttä mangon ja kiivin muodossa ainakin kuvittelen löytäväni.  Lopussa on onnistunut keskirunsas aromaattisen sitruksinen humalointi, joka tarjoaa mukavasti katkeroakin. Jälkimaussa greippinen happamuus nousee pinnalle. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja keskiverrosti hiilihappoinen. Vallan mainio britti-bitter, jenkkityyliä keveämpi alkoholipitoisuudessa ja humaloinnissa, mutta tasapainoa ja nautittavuutta löytyy. Suosittelen.

      Yhteenveto:  Tuhdisti humaloitu ja miellyttävän hedelmäinen britti-IPA. 
      Nautintasuositukset: 8-12 asteen lämpötilassa, jätä hiivat kaatamatta.

      KOULUARVOSANA: 8½

        Olutarvio: Beer Hunter's Mufloni Intianpässi

        0 kommenttia
         
        Mufloni Intianpässi
        • Panimo: Beer Hunter's
        • Maa: Suomi
        • Alkoholipitoisuus: 4,5% 
        • Saatavuus: Rajoitetusti maitokaupoista 
        • Ostopaikka: Ruokapuoti Lumo, Rauma (5,20€/0,33l)
        • Oluttyyli: India Pale Ale

        "Tarjoilija, yksi annos porilaista hulluutta, kiitos!" 

        ...ja eteesi kannetaan porilaisen panimoravintola Beer Hunter's:n Mufloni Intianpässi. Tämä jatkaa Huvila Black Door H.O.D.A:n  ja Senne Taras Boulban jalanjäljissä Reittausblogin matalaprosenttisten, mutta tujusti humaloitujen oluiden sarjaa hyökkäämällä kitalakeen 150 IBU:n voimin. Suosittelen maistamaan, mikäli jossain eteen kävelee.

        Hieman utuinen, oranssihtava olut, jonka valkoinen vaahto on tiivis, kestävä ja pitsinen. Runsaan humaloitu, aromaattinen, eksoottisen hedelmäinen tuoksu - hapanta greippiä, sitruunaa, hieman mäntymetsää. Voimakas, raikas ja huumaava tuoksu. Maku alkaa kevyen maltaisena ja hedelmäisenä, mutta ei juuri silmänräpäystä kauempaa kestä kuin humalien katkera IBU-hyökkäys valtaa koko paletin sitrushedelmäisenä, greippisen happamana ja kieltä kipristävänä. Kuivahko yleisilme ja humalien takaama lähes päättymättömällä kasetilla soiva jälkimaku. Suutuntuma on lähes keskitäyteläinen ja keskiverrosti hiilihappoinen. Varsin maittava, ei ollut niin överihumaloitu kuin odotin vaan yllättävänkin tasapainoinen. Mainio tuote, tulee Porista jotain hyvääkin!

        Yhteenveto:  Yllättävän tasapainoinen 150 IBUn voimalla hyökkäävä kevyt nautiskeluolut.

        Nautintasuositukset: 8-10 asteen lämpötilassa.

        KOULUARVOSANA: 8½

          Plevnan Siperia Hanniku

          2 kommenttia
           
          Lämmössä huoneen kaulaan tarttui
          mustan kruunun sivuun taittoi
           Kammiostaan päästi jylhän öljyisen liemen
          suojakseen loi kukan mittavan - mokkaisen
          Pedon kypsyneen laski kielelleen
          Jäi maku jumalainen jäädäkseen
          Vaniljainen pehmeys tynnyristä tarttui
          talttui kovin puraisu, reittaajalle maistui





          Rinnakkainvertailu: Beer Hunter's Mufloni Single Hop Amarillo & Simcoe

          1 kommenttia
           

          Beer Hunter's Mufloni Single Hop Amarillo & Simcoe

          Raumalainen luomu- & lähiruoka akselilla operoiva Ruokapuoti Lumo on ottanut valikoimiinsa naapurikaupunkimme Porin Beer Hunter's panimoravintolan pullotetut tuotteet Mufloni Single Hop Amarillo ja Mufloni Single Hop Simcoe. Poistin hyllystä nohevasti yhden kumpaistakin, sekä  myös yhden pullon ko. puodin valikoimaan uutuutena ilmestynyttä H.O.D.A:a jota ei aiemmin tästä kaupungista ole saanut. Eikä ollut muuten ensimmäinen kerta, kun Lumon olutvalikoima yllättää positiivisesti. Kuten nimetkin kertovat, niin Amarillo on valmistettu käyttäen ainoastaan Amarillo humalajiketta ja Simcoe ainoastaan Simcoe humalalajiketta. Humalia lukuunottamatta olettaisin oluiden valmistetun samalla reseptillä. Ideahan tässä on tottakai, hyvän oluen valmistamisen lisäksi, tuoda kerrallaan yksi humalalajike omine erikoispiirteineen maistajan huulille ja sitä kautta tietoisuuteen. En ole ennen päässyt maistamaan kahta saman valmistajan Single Hop olutta yhdellä kertaa, joten tämä on minulle varmasti mielenkiintoinen ja opettavainen sessio. Beer Hunter's on panimoltaan tasoa lilliputti ja oluiden saatavuus on jo siitäkin syystä rajoitettua. Kuulemani mukaan Beer Hunter's on myös erinomaista parempi olutravintola ja toimiipa sen tiloissa myös maamme ensimmäinen mallasviskitislaamo. Paikalla pitää ehdottomasti päästä käymään ennemmin kuin myöhemmin... 


          Laseihin kaadettuna Simcoe erottuu Amarillosta huomattavasti runsaammalla ja kestävämmällä vaahdollaan. Oluiden ulkonäkö muuten on lähes identtinen. Amarillo on valoa vasten tarkasteltuna hieman Simcoeta vaaleampi, mutta suuresta erosta ei ole kyse. Amarillon tuoksu valloittaa kukkaisella, sitrushedelmäisella ja greippisen happamalla otteellaan Simcoen panostaessa voimakkaaseen mäntyisyyteen ja eksoottisen hedelmäiseen, mango-passionhedelmä sektorille osuvaan vivahteeseen. Simcoen humalointi on selvästi katkerampi ja hyökkäväämpi jo tuoksussa ja myöhempi maistelu vahvistaa tämän seikan myös maun puolella. Amarillo on Simcoeen verratuna tuoksultaan kesy, mutta vivahteikkaampi.

          Mallasrunko on molemmissa melko ohut, osaksi varmaan jo matalista prosenteista johtuen, karamellista mallasta voi humalavyöryn alta aistia vain hetkittäin ja vaimeasti, mutta humalista näissä oluissa olikin kyse ja itse ainakin mieluusti keskityn vertailemaan vain  näiden humalalajikkeiden nyansseja. Amarillon runsaasti humaloitu maku tuo esille voimakkaasti sitrushedelmäisyyttä, kukkaisuutta ja runsaan happaman greippisen jälkimaun. Jälkimaku tarttuu kitalakeen ja ikeniin. Tarvitaan lasillinen vettä, ennen kuin voi siirtyä Simcoen pariin. Simcoe hyökkää maistajan kielelle voimakkaan mäntyisenä ja runsaan katkeroisena, jopa hieman yrttisenä. Pitkä jälkimaku nostaa Amarillon tavoin greippisen happamat piirteet pinnalle. Hieman lämmettyään (ja pyörittelyn jälkeen), kun suurin mäntyhyökkäys on hieman talttunut nousee esiin myös eksoottinen hedelmäisyys. Simcoen runko tuntuu hieman Amarilloa täyteläisemmältä ja sen hiilihappoisuus on runsaampi.

          Amarillo on Simcoeen verrattuna pehmeämpi, elegantimpi ja ehkä hitusen aromikkaampi, mutta vähemmän katkera. Simcoen mäntyinen katkeruus on todella hyökkäävä ja haastava, mutta myös yhtälaila herkullinen varsinkin sitten kun eksoottisen hedelmäiset piirteetkin löytävät tiensä makunystyröille. Molempi parempi! Kannattaa ehdottomasti maistaa rinnakkain mikäli tilaisuus tulee, vaikka toimivat nämä yksinäänkin varsin hyvinä kevyinä nautiskeluoluina.

          Yhteenveto: Rungoltaan ja alkoholipitoisuudeltaan kevyitä, mutta humalajikkeet hyvin framille nostavia oluita. 

          Nautintasuositukset: 8-12 asteen lämpötilassa rinnakkain, hiivat kannattaa jättää kaatamatta.

          Avoin kirje Alkolle - Reittausblogin viimeinen vastaus(?)

          3 kommenttia
           
          Tämä on vastaukseni Alkon aiemmin lähettämään viestiin. Kenties viimeinen vastaukseni tämän asian tiimoilta tässä yhteydessä, sillä asiahan ratkesi jo - Alkolla olisi mahdollisuus toimittaa Arkadian oluita muihinkin myymälöihin, mikäli viitsisivät panostaa tilaus-toimitus järjestelmänsä uusimiseen. Alkoholimonopoli - kuluttajan asialla? 

          Alla olevan viestin lähetin osoitteeseen palaute@alko.fi torstaina 10.3.2011 noin klo. 21:56.

          Moi,
          Kiitän logistiikkapäällikköä varsin asiallisesta vastauksesta. Tuo vastaus teki tämän käsillä olevan ja kansaa puhuttavan asian hyvinkin selväksi. Erikoisvalikoiman tuotteet ovat samalla keskusvarastolla Alkon normaalituotteiden kanssa, mutta tilaus-toimitus järjestelmä ei salli niiden lähettämistä muihin kuin Arkadian myymälään. Asia ratkeaa perustamalla uusi myymäläkori "X", johon laitetaan Arkadian tuotteet, jotka sallitaan tilattaviksi muihinkin myymälöihin. Myymäläkori määritetään niin, että muu kuin Arkadian myymälä ei voi tilata tuotetta hyllyyn vaan tilaus tulee aina asiakkaan pyynnöstä. Toki se vaatii rahallista panostusta, että järjestelmään kajotaan. Aiemmin olemme jo todenneet, että pätäkkää löytyy. Nyt se on enää halusta kiinni. Monopoliasema tuo mielestäni mukanaan tiettyjä velvoitteita, eikä yksi niistä ole kuluttajien eriarvoistaminen. 

          Nyt kun tämä asia on saatu käsiteltyä, voimme siirtyä seuraavaan. Tässäkin katse kääntyy rakkaan länsinaapurimme suuntaan. Siellä paikallinen alkoholimonopoli Systembolaget ei kuse kuluttajan silmään aivan niin pahasti, vaan kansalaisille tarjotaan vaihtoehtoja maahantuojien valikoimista laajemminkin. Systembolagetissa on Alkon tilausvalikoiman kaltainen, mutta huomattavasti laajempi palvelu "beställningssortiment", josta on mahdollista Systembolagetin internetsivujen kautta tilata käytännössä mitä tahansa maahantuojan listoilla olevaa olutta, kunhan ne täyttävät tietyt monopolin vaatimat kriteerit. Palvelu toimii tottakai, Alkon tilausvalikoiman tavoin, laatikkokauppana, eli vain täysiä laatikoita voi tilata. Ehdottaisin vastaavaa palvelua myös Alkoon. Toimisi käytännössä niin, että maahantuoja voi listata minkä tahansa tuotteen (mikäli se täyttään lain vaatimat kriteerit) tilausvalikoimaan. Asiakas tekisi tilauksen puhelimitse, netin kautta tai myymälässä ja tuotteet toimitettaisiin lähi-Alkoon. Tällä saataisiin Alkon tarjoamaa valikoimaa kasvatettua entisestään. Tämä  vaatii myös jälleen lisäpanostusta ja järjestelmämuutoksia, mutta sitähän se asiakaspalvelu on. Lisää aiheesta systembolagetin sivuilla ja englanniksi täällä: http://www.beersweden.se/archives/6134

          Tämä tästä tällä erää, jäämme odottamaan tulevaa muutosta.

          Parhain terveisin,

          Harri Metsäjoki
          Raumalainen olutharrastaja

          Alkon kevään uutuuksia

          1 kommenttia
           
          Tämä ja eilisilta olivat pyhitettyjä Alkon uutuuksien maistelulle. Alkon julkistamat kahdeksan kevät- ja pääsiäisolutta (nähtävissä täällä, julkaistu 21.2), eivät ennakko-odotuksissa herätä spontaaneita hurraahuutoja loistavaa Hopfenweissea lukuunottamatta. Kevään kausioluiden ulkopuolella on julkistettu muutama muukin, mm. odotettu Dark Horizon 3. edition, mainio Anchor Porter ja minulle entuudestaan tuntemattomat Greenland Ice Cap Beer ja Strong Suffolk Vintage Ale. Olutharrastajien keskuudessa suurin antikliimaksi on Hartwallin Suomessa valmistama Foster's 5,0%, mikähän idea tämän valikoimaan ottamisessa oli? Samaa mautonta kuraa saa maitokaupoista kautta maan (joskin 4,7% versiona) ja vaaleita bulkkilagereita on valikoimissa jo entuudestaan riittävästi.

          Kevään uutuudet kokonaisuudessaan tuntuvat pieneltä pettymykseltä, kun jouluolutvalikoimakin, joka ennakkolta vaikutti ihan hyvältä, osoittautui kehnonlaiseksi niin eivät fiilikset nouse kovin korkeiksi. Tässä vaiheessa vielä jos erehtyy käymään Ruotsin alkoholimonopolin Systembolagetin sivuilla, niin fiilikset viimeistään lyödään kallion koloon. Länsinaapurissa homma toimii paremmin ja tarjolle tuodaan enemmän olutmaailman ns. isoja nimiä. Onhan sielläkin kehnompia joukossa, mutta kehnot-loisteliaat suhde on aivan eri kuin meillä ja valikoiman laajuuskin on aivan eri luokkaa.

          No, sitten itse olutmaisteluiden pariin. Lyön tiskiin seuraavat tuomiot:

          positiivinen yllättäjä. Luulin vaaleaksi tusinalageriksi, mutta paljastuikin normaalia tummemmaksi ja mausteisemmaksi. Hintakin on ihan käypä puolen litran pullolle. Rehellisesti sanottuna tuskin silti tulee toista ostettua, mutta tälle kannattaa antaa mahdollisuus. Tarina oluen takana on naurettava. Virossa pullotetun ja luultavasti myös valmistetun oluen veden väitetään olevan maailman puhtainta, sillä se on sulatettu Grönlannin jäälautoilta irronneista paloista, jotka paikalliset kalastajat ovat keränneet... Uskoo ken tahtoo.

          Arvio: Väriltään syvän punaruskea olut, melko niukka valkoinen vaahto, josta on minuutin jälkeen jäljellä enää rinkula lasin reunoilla. Tuoksu on melko yllättävä, marjaista happamuutta heti alussa, sekä makeutta, anista ja mentholia. Kevyesti paahteista maltaisuutta erottuu hieman taustalta. Maku on melko makea, marjaisen hedelmäinen, kevyesti hapan ja lopussa mausteinen. Humalanpuraisu lopussa on kesy, mutta kyllä siellä pientä potkua on. Suutuntuma on keskitäyteläinen, hieman öljyinen ja maltillisen hiilihappoinen. Oluen idea jääpaloineen ja maailman puhtaimpine vesineen on naurettava, mutta yllätti positiivisesti.

          Ayingeriltä on lupa odottaa laatua. Eräs tasalaatuisimmista panimoista minkä tiedän. Jos tarjolla on Ayingerin olutta, niin en epäile maistaa. Myös Frühlingsbier paljastui tasapainoiseksi ja hyväksi olueksi omassa genressään. Genre nyt vaan on sellainen, ettei se suuremmin säväytä, mutta Saksalaisella terassilla +25C ja isosta tuopista niin maistuisi varmasti jumalaiselta.

          Arvio: Frühlingsbier kaatuu täysin kirkkaana ja vaaleankeltaisena. Mittava vaahto on vitivalkoinen, tiivis ja kestävä. Tuoksu on aromaattisen raikas ja kukkainen, sekä kevyen maltainen, ruohoinen ja hieman voinen. Maku on hieman makeahkon viljaisen maltainen, kevyesti voinen, ruohoinen ja hieman yrttinen. Kevyt humalien nipistys lopussa. Suutuntuma hipoo keskitäyteläisyyden rimaa ja on pirteästi hiilihappoinen. Varsin keväinen/kesäinen olut, joka on tasapainoinen ja nautittava, mutta ei säväytä sen suuremmin.

          Hollantilainen Bock, joka irtoaa halpaan reilun kahden euron hintaan, mikäs siinä ellei olut olisi täysin ala-arvoisen makuinen. Jälleen pitää ihmetellä tämän valikoimaan ottamisen perusteita. Käsittääkseni Alko maistaa, siis ihan konkreettisesti maistaa jollain porukalla, myyntiin tulevat tuotteet. Miten ihmeessä tämä on läpäissyt maistelun? Kenties halpa hinta painoi vaakakupissa makua enemmän. En osaa sanoa, mutta välttäkää tätä. Kaameaa paskaa suoraan sanottuna.

          Arvio: Vähävaahtoinen vaalean kuparinen olut. Tuoksu makean, hieman hunajaisen maltainen, pahvisen tunkkainen ja hieman alkoholinen. Pahvisen maltainen, karkea ja alkoholinen maku on kerrassaan surkea. Hieman hunajaisuutta ja makeutta erottuu, mutta ei toimi todellakaan. Yleisilme on karkea ja pahvinen. Suutuntumaa kuvailisin keskitäyteläiseksi ja pehmeähiilihappoiseksi. Olipa surkea kokemus. 

          Tämä on yksi lempioluistani ilman muuta ja vihdoinkin sitä on saatavilla myös Alkon vakiovalikoimasta. Aiemmin nämä on joutunut hankkimaan ulkomailta. Olut oli myös hetken saatavilla Alko Arkadian erikoisvalikoimasta vuonna 2009, mutta myytiin nopeasti loppuun. Hopfenweisse on esiintynyt blogissa aiemminkin, mutta pistetään arvio nyt vielä tähän allekin, sillä olut ei ole eilisen maistelun perusteella muuttunut mihinkään. Olutpullossa on hiivaa, mutta suositteleen nauttimaan ilman. Kannattaa antaa hiivojen asettua pullon pohjalle ennen kaatamista. Hiivojen kaataminen oluen joukkoon ei ole mitenkään vaarallista, tämä on hyvää hiivoillakin, mutta ilman hiivoja raikkaus, hedelmäisyys ja humalien tykitys pääsevät parhaiten esille.

          Arvio: Hopfenweisse on väriltään keltaoranssi ja ilman hiivoja kirkas, vaahto on oluttyylille ominaisesti runsas. Tuoksussa on runsaasti aromikasta hedelmäistä humalaa, appelsiinia, hieman mausteisuutta ja kaiken tämän alla tuttu vehnäoluen tuoksu, joskin miedommalla banaanisuudella. Tässä uuden aallon vehnäoluessa banaanisuuden on korvannut muu hedelmäisyys. Kerrassaan  houkutteleva ulkonäkö ja tuoksu. Maku on hedelmäinen, sitruunaa, appelsiinia ja witbiertyylistä mausteisuutta. Tuhti humalointi kuivattaa makua loppua kohti ja jälkimaku kestää pitkään. Alkoholi ei maistu missään vaiheessa, vaikka vitamiineja on se 8,2%. Todella nautittava olut, jossa kokonaisuus on enemmän kuin osiensa summa. Tämä vaan yksinkertaisesti toimii.


          Minulle ennestään täysin tuntematon Cuvée des Trolololoo, paljastui myös kehnoksi esitykseksi. Yli kolme euroa maksava 0,25cl pullo ja sisältö ei säväytä. Hinta-laatu suhteeltaan surkea esitys, kehotan jättämään hyllyyn, ellei pakottavaa tarvetta maistelulle ole.

           

          Arvio: Vaaleahkon keltainen, melko kirkas ja runsasvaahtoinen olut. Tuoksu on viljaisen maltainen, belgityyliin hieman hiivainen ja päärynäisen hedelmäinen. Lämmin alkoholi erottuu tuoksusta taustalta, muttei viinaisesti. Maku on maltainen ja tuoksua heikommin hedelmäinen, lattea ja tasapaksu. Jälkimakuun jää vain karkeahko ja hieman pahvinen kuivuva maltaisuus. Alkoholi ei sentään maistu läpi. Suutuntuma on keskitäyteläinen, lämmittävä ja keskiverrosti hiilihappoinen. Hinta-laatusuhteeltaan kehno pikkuputeli. Kertaostos.


           
          Tässä oli vasta noin puolet kevään uutuuksista, mutta lopuista blogiin on tulossa ainakin odotettu Dark Horizon 3. edition, Anchor Porter, jonka jo aiemmin olen hyväksi todennut ja Sinebrychoff Suklainen (kansaa on varoitettava tämän oluen huonoudesta!).

          Kippis lukijat!

          Avoin kirje Alkolle - Alkon vastaus III

          3 kommenttia
           
          Tämä on Alkon vastaus aiemmin lähettämääni palautteeseen.

          Viimeinkin järkevän tuntuinen vastaus, joka ei  heti vaikuta puoliautomaattisen palautteensuoltogeneraattorin tuottamalta. Vastauksen sisällössä ei tietenkään luvata toivotunlaista ratkaisua (tuskin sitä kukaan odottikaan), mutta irtosi tästä rutkasti lisävalaistusta käsillä olevaan asiaan. Vaikuttaa siis siltä, että tuotteet todellakin ovat Alkon ainoalla keskusvarastolla (ks. edellisen kirjoituksen kommentit), mutta niitä ei yksinkertaisesti pystytä siirtämään muualle kuin Arkadiaan lähdössä olevan lavan kyytiin... 

          Uskokaa tai älkää, pystymme valmistamaan sähköä, mutta emme ratkaisemaan tällaista ongelmaa. Pätäkkäähän Alkolla olisi halutessaan lyödä tiskiin, jotta koodiorja naputtelisi järjestelmiin tarvittavat muutokset. Vielä tarvitaan ainakin lisäselvitys siitä miten Paketointi- ja Kuljetuspalvelu oikeasti toimii. Veloittaako Itella Alkolta 8€ per pullo siitä, että he avaavat laatikon, ottavat sieltä pullon & pulloja toiseen laatikkoon ja nostavat eri paikkaan? Eli veloittavat erikseen siitä mikä yleensä yrityksissä on normaalia työtä ja nimenomaan sitä asiakaspalvelua. 

          Loppuun vielä tuttuun tapaan Alkon vastaus kokonaisuudessaan:

          Hei Harri Metsäjoki

          kiitos vielä palautteestasi. Logistiikkajpäällikkö Tuomas Kokkonen kiittää ehdotuksista ja kertoo sinulle vielä hiukan taustoja Arkadian erikoisvalikoiman tuotteiden logistiikasta Alkossa:

          "Ongelmana ei ole se, etteivätkö toimitukset myymälöihin onnistuisi, vaan se, että Alkossa valikoimanhallinta ja logistiikka muodostavat yhtenäisen kokonaisuuden, jota ohjataan tietojärjestelmien avulla. Jokaiselle uudelle valikoimiin tulevalle tuotteelle määritetään järjestelmissä ns. valikoimaluokka eli kori, joka kertoo, minkä kaikkien myymälöiden valikoimiin tuote kuuluu. Arkadian myymälän erikoistuotteet on rajallisen saatavuutensa vuoksi määritetty kuuluvaksi vain ko. yhden myymälän valikoimaan. Valikoimatieto käynnistää automaattisesti tilaus-toimitusprosessin niissä myymälöissä, joihin tuotetta pitää saada.

          Kaikki poikkeamat kuvatusta toimintamallista (esim. yksittäisten tuotteiden toimittaminen poikkeuksellisesti muihinkin myymälöihin) vaatisi huomattavasti manuaalista työtä, mikä taas aiheuttaisi lisäkustannuksia ja virheitä. Alkon järjestelmät on rakennettu vähittäiskauppaketjun valikoimien ja suurten toimitusvolyymien hallintaan (vuodessa toimitusketjun läpi kulkee yli 150 miljoonaa myyntiyksikköä), eikä niissä ole valmiuksia ottaa vastaan yksittäisen asiakkaan yksittäisiä tuotteita koskevia tilauksia. Tällaisia ollaan kyllä kokeilemassa tilausvalikoiman tuotteille ja toimiessaan ne saattavat osoittautua käyttökelpoisiksi laajemminkin, mutta tällä hetkellä pelivälineet ovat nämä.

          Korostaisin vielä, että 2000-luvun toimitusketjua ei ohjata "teipin ja paukkumuovin" avulla, vaan jokaiseen tilaus-toimitus-laskutustapahtumaan liittyy monivaiheinen, useiden eri yritysten tietojärjestelmien kautta kulkeva transaktioiden ketju, johon ei ole helppoa tehdä pieniäkään muutoksia ilman huomattavia kustannuksia."


          Arkadian erikoisvalikoiman tuotteita on siis saatavana joko Arkadian myymälän hyllyltä, etäostona niin, että tuote säilytetään Arkadiassa noutoa odottamassa, tai käyttämällä paketointi- ja kuljetuspalvelua.

          Ystävällisin terveisin
          Helena Mattila
          Alkon asiakasneuvonta
          Puhelin 020 711 711 (ark. 9–16)
          www.alko.fi, palaute@alko.fi

          Avoin kirje Alkolle - Reittausblogin vastaus II

          3 kommenttia
           
          Tässä lupaamani vastaus Alkon viimeksi lähettämään sähköpostiin. Lähetin alla olevan viestin Alkolle osoitteeseen palaute@alko.fi 1.3.2011 noin klo. 22.00.  Alkon mahdollinen vastaus tähän viestiin julkaistaan myös tuttuun tapaan blogissa. Sitä odotellessa suosittelen rakkaan alkoholimonopolimme valikoimasta tätä uutuutta. Ai sori, ette saakaan maistaa yhtä pullollista, ellette käy Helsingistä hakemassa tai maksa yhdestä pullosta 4,25€ + 21€ toimituskuluja...

           Hei,

          Vaikuttaa siltä, että paketointi- ja kuljetuspalvelua on mahdoton saada järkeistettyä sekä Alkon, että asiakkaan kannalta, mikäli noudatetaan  nykyisiä arvojanne. Arvoihinne en tässä viestissä halua puuttua sen enempää, mutta sen sijaan esitän kokonaan uuden ehdotuksen järjestelmäksi, jota voisi tarjota paketointi- ja kuljetuspalvelun rinnalle. Katsoin Alko Arkadian erikoisvalikoiman olutvalikoimaa ja totesin, että tuotteita on tilattu keskimäärin nopeasti arvioituna n. 400 kappaletta kutakin, joitakin enemmän, joitakin vähemmän. Ymmärtääkseni Alkon myymälät tilaavat tuotteensa keskusvarastoilta, joita lienee ripoteltu ympäri maata, niiden määrää en tiedä, mutta luulisin yhden käden sormien riittävän. Tähän väliin aiempi ehdotukseni, johon tämä uusikin perustuu: 

          Uutuustuotteen tulo erikoisvalikoimaan julkistetaan verkossa viikkoa ennen kuin tuote tulee myyntiin. Samalla hetkellä 50% tilatusta erästä voisi aueta viikoksi asiakkaiden tilattavaksi mihin tahansa Alkon myymälään rajoitetulla määrällä, esim. maksimissaan 2 pulloa per tilaus ilmaisella toimituksella. Jäljelle jäävä 50% jää myyntiin Arkadian myymälään. Tilauksissa noudatettaisiin periaatetta "nopeat syövät hitaat".

          Nyt varioidaan tätä ehdottamaani mallia niin, koska erikoisvalikoiman tuotteiden lähettäminen suoraan Alkon myymälöihin on osoittautunut mahdottomaksi toteuttaa (asiakkaalle järkevin kustannuksin), että tuotteita lähetettäisiin suoraan keskusvarastoille, ennakkotilausten perusteella ja laatikoittain. Jokaiselta keskusvarastolta löytyy kaveri, joka osaa käyttää teippiä ja paukkumuovia, sekä pistää Arkadian laatikosta asiakkaan tilaamat pullot sen lavan kyytiin, joka on lähdössä sinne minne asiakas on tuotteensa tilannut. Toki tässä tulisi tapauksia, että keskusvarastoille toimitetuista täysistä laatikoista saattaisi jäädä pulloja ylimääräisiksi pyörimään varaston nurkkiin. Voin auttaa keksimään niille hyvän palautussysteemin, jotta ne saadaan palautettua myyntiin Arkadiaan, mikäli toteatte systeemin muuten toimivaksi. Tai voitte jopa kehittää palautussysteemin itse!

          Edelleen, yllä esittämääni systeemiä voidaan varioida esimerkiksi niin, että tuote avautuu ennakkotilausten piiriin vasta, kun tilattu pullomäärä ylittää esim. 150 kpl. Järjestelmään voidaan lisätä nimellinen maksu, esim. 1€ per tuote, jotta kulut saadaan katettua, ei kuitenkaan kahdeksaa euroa (vrt. nykyinen Paketointi- ja Kuljetuspalvelu).
          On mahdollista löytää kaikkia osapuolia tyydyttävä ratkaisu, jos on aitoa halua. Halua pitää olla myös kehittää Alkon myyntimäärissä marginaalisektoriin osuvaa oluterikoisuuksien segmenttiä. Ellei halua ole, niin suosittelen rankkaa "tuuletusta" organisaation sisällä. Tuotteiden myyntimäärät eivät saa vaikuttaa niin, että toista tuoteryhmää suositaan toisen kustannuksella, koska se myy enemmän (lue: tuo enemmän euroja Alkon ja valtion taskuun). Muistaisin jostain lukeneeni, että vodkalla on Alkossa pienempi kateprosentti kuin oluella, käsittämätöntä kun otetaan huomioon että monopolin ylläpitoa on perusteltu kansanterveyden edistämisellä. Eräs Saksassa asuva Suomalainen henkilö kiteytti asian mielestäni osuvasti sanomalla: "Saksassa olut on elintarvike, mutta Suomessa olut on saatanasta". Tätä taustaa vasten tarkasteltuna en ihmettele, että olutpuoli Alkossa ei kestä EU-maiden välistä vertailua ja miten se voisikaan, kun muualla jyllää vapaa kauppa ja kansalainen saa itse päättää mitä olutta ostaa ja mistä, mutta se on toisenlainen tarina, eikä sen aika ole nyt.

          Varsinaiseen asiaan palatakseni, olisi mukava kuulla mietteitä nyt esittämäni toimintamallin toteutusmahdollisuuksista. Ennen kun alatte naputtelemaan vastaustanne, toivon, että pistätte johtoryhmän kanssa meetingin pystyyn. Jos haluatte, niin voin tulla paikalle (free of charge!) jos saan töistä vapaata. Teillä on yhteystietoni. Muistakaa, aidolla halulla asia on varmasti mahdollista toteuttaa niin, että kaikki osapuolet ovat edes välttävästi tyytyväisiä.

          Ystävällisin terveisin,

          Harri Metsäjoki
          Raumalainen olutharrastaja




          Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...