Vintage: Slottskällans Imperial Stout 2008

1 kommenttia
 
Slottskällans Imperial Stout 2008
  • Panimo: Slottskällans
  • Maa: Ruotsi
  • Alkoholipitoisuus: 9,0% 
  • Saatavuus: Olutravintolat, Systembolaget
  • Oluttyyli: Imperial Stout
  • Muuta: Pullotettu viikko 46/2008. Ikää hieman yli 2 vuotta.

Huomasin toissapäivänä Olutopas.infoa selatessa, että olen lokakuussa 2009 antanut Slottskällansin Imperial Stoutille 46/50 pistettä. Reittausblogin kouluarvosana-asteikolla tuo olisi joko 9½ tai 10-, hieman fiiliksen mukaan. Pidinkin tätä joskus lempioluenani. Samalla katselin hieman pisteitä, joita olin antanut nykyisille suosikki imperial stouteilleni. Great Divide Yeti, jonka tällä hetkellä arvostan ajatusmaailmassa Slottskällansin vastaavaa paremmaksi, on saanut 45/50. Left Hand Imperial Stout, jonka arvostan lähes yhtä korkealle kuin Yetin ja jonkin verran Slottskällansia paremmaksi, on saanut 43/50. Eli pisteytykset eivät ole aivan linjassa sen suhteen mitä pääkopassa liikkuu. Tähän vaikuttaa tietysti oman maun kehittyminen ja se, että nyt, reilua vuotta myöhemmin minulla on lähes 300 olutta enemmän maistettuna, eli perspektiiviä löytyy huomattavasti enemmän. Tämä pisteiden tarkastelu johti siihen, että hain kellarista yhden Slottskällansin Imperial Stoutin, lyhyesti SIS:n, joka on pullotettu vuonna 2008. Pitäähän tämä pisteytysasia selvittää ja se, miten oma, sekä oluen maku on reilun vuoden aikana kehittynyt. Kaksi alkuvuodesta 2009 pullotettua jäi vielä kellariin pölyttymään, eli tähänkin voidaan palata vielä myöhempinä vuosina uudelleen.

 Pullotusviikon päättelin parasta ennen päivästä, joka lienee laitettu 10v pullotuksesta eteenpäin. Vuotta ei näy kuvassa, mutta se on 2018.

Kuriositeettina mainittakoon, että vuonna 2009 tätä sai Alkosta hintaan 3,25€ / 0,33 pullo. Hinta tuntuu nykyistä hintatasoa vasten tarkasteltuna varsin alhaiselta. Jos tätä vielä Alkosta saisi, niin hinta todennäköisesti alkaisi nelosella, sen verran sekä verotusta, että tuotteiden hintaa (lue: katetta) on korotettu. Muistaakseni kossuleka maksoi silloin noin kympin ja mitäs se maksaa nyt? Noin kympin. Mielestäni mietojen alkoholijuomien verotus tulisi pitää samana (voisi laskeakin) ja väkevien verotusta korottaa. En usko, että kovin moni itsestään alkoholistia ns. "erikoisoluilla" tekee, kossulla saattaa tehdäkin. Tämä tulee nyt tietysti olutharrastajan suusta, eli kovin puolueettomana tätä kommenttia ei siinä mielessä tarkasteltuna voi pitää. En muuten edelleenkään pidä termistä "erikoisolut", eihän tämäkään imperial stout historian valossa tarkasteluna mikään niin erikoinen ole, nykyiset vaaleat lagerit, joita pidetään ns. normaaleina oluina, sen sijaan ovat. Tällä hetkellä Alkon valikoimiin kuuluu jostain käsittämättömästä syystä vain yksi imperial stout, ruotsalainen Nils Oscar, joka on mielestäni hieman keskivertoa heikompi esitys tähän oluttyyliin. Olen antanut sille olutoppaassa 38/50 pistettä, eli kyllä se hyvää olutta on, mutta löytyisi sinne valikoimiin monia paljon parempiakin.

Tässä SIS arvosteluni olutoppaasta, kirjoitettu 10.10.2009:
Kaadoin oluen snifteriin, täysin läpinäkymättömän musta olut, jonka pinnalle muodostuu ohut, mutta melko kestävä vaahto. Tuoksussa päällimmäisenä on suklaa ja pieni vivahde mämmiä. Ensimmäisen siemauksen aikana fiilikset ovat uskomattomat, maussa on lähinnä paahtunutta kahvia ja suklaata, eikä 9% alkoholipitoisuudesta huolimatta alkoholi maistu yhtään vaan suutuntuma on erittäin täyteläinen ja pehmeä. Alkoholin huomaa ainoastaan siitä, että olut lämmittää mukavasti. 18 asteen lämpötilasuositus kannattaa ottaa tosissaan, sillä itsekin harrastusta aloittaessa nautin tätä lähes jääkaappiviileänä, eikä tästä silloin saa läheskään kaikkea irti. Melkein huoneenlämpöisenä tämän oluen erittäin monisävyinen maku pääsee todella oikeuksiinsa ja makujen sinfonia on melkoinen. Maailman parhaimmistoon kuuluva imperial stout, jota saa myös kotoisesta alkostamme reiluun 3€ hintaan. Ehdottomasti kannattaa kokeilla ja rohkaisisin myös naisväkeä kokeilemaan tätä, varsinkin suklaan ystäviä. Yhden lasillisen nautiskeluun saa helposti upotettua kolmekin varttia, joten tämä on ehdottomasti rauhassa nautiskeltavaksi tarkoitettu olut. Tämän pitäisi myös parantua ajan myötä, joten ostinkin pari putelia kellariin ikäännytettäväksi, maistelen sitten vuoden päästä uudestaan.
Tähän nyt olisi tarkoitus sitten verrata tätä ikääntynyttä yksilöä. Tarkka vertailu on tietysti mahdotonta, sillä yli vuoden takaisesta maistelusta on muistikuviin jäänyt lähinnä oluen täydellinen tasapaino, suutuntuman pehmeys ja se, että todella hyvää oli.


Läpinäkymättömän mustaa olutta, melko niukalla ja katoavalla beigellä vaahdolla. Tuoksu paahteisen maltainen ja yllättävästi tumman hedelmäinen, tätä en aiemmin tästä löytänyt, vaikka se siellä varmasti on ollutkin. Tuoksussa myös lakritsaa, hyvin kevyesti kahvimaista otetta ja ripaus humalointia lopussa. Aiaiai, suutuntuma ei ole ainakaan huonontunut, sen tietää heti kun olut osuu kielenpäälle, todella pehmeää, täyteläistä ja melko matalahiilihappoista, kuten muistinkin. Maku on runsaan lakritsainen, hieman tummaa suklaata ja tietysti myös paahteista maltaisuutta, myös katkeroa löytyy lopusta yllättävän paljon, vaikka ikääkin on jo kertynyt ja jälkimaku onkin hieman kuivuva, tässä vaiheessa myös tuoksusta tutut tummat hedelmät astuvat yhä jatkuvan lakritsaisuuden kanssa mukaan kuvioihin. Alkoholia ei pienen potkun lisäksi havaitse tuoksusta eikä mausta, kuten ei aiemminkaan. Ei kovin makea, vaan enemmänkin paahteisen maltainen, kevyesti  kuivuva yleisilme. En muistanut tässä olevan juurikaan humalointia, mutta kyllä tässä humalaakin on käytetty sen verran, että tuntuu.

Onhan tämä herkullista ja helposti juotavaa jumalaisella suutuntumalla siunattua  olutta, mutta kieltämättä hieman särmätöntä. Mutta tarvitaanko aina särmää? Mielestäni ei, sillä juuri tällä hetkellä nautin tästä erittäin paljon. Jos tämä nyt pitäisi reitata Olutoppaaseen, niin antaisin ehkä 42-43 pistettä, eli todella hyvä olut, mutta silti tästä puuttuu "se jokin", se viimeinen tekijä, joka nostaisi tämän muiden yläpuolelle. Yetissä se oli erittäin tuhti humalointi yhdistettynä yleiseen massiivisuuteen, kaikkea oli ja paljon.  Slottskällans Imperial Stout on kuitenkin kahden vuoden ikäisenäkin erittäin tasapainoinen ja loistava olut. Vaikea sanoa, onko ikääntyminen tuonut tähän mitään lisää, mutta mitään ei ole ainakaan kadonnut. Muutaman vuoden päästä uusiksi!

Yhteenveto:
Tasapainoinen, loistavan suutuntuman omaava "helppo" imperial stout. Kahden vuoden ikäisenä vähintään yhtä hyvä kuin vuotta aiemminkin. 
I love it!

Olutarvio: Duff Beer

2 kommenttia
 


Duff Beer
  • Panimo: Intoduff S.L
  • Maa: Espanja (valmistettu Belgiassa)
  • Alkoholipitoisuus: 4,7% 
  • Oluttyyli: Vaalea lager
  • Saatavuus:  Maitokaupoista, ravintoloista
  • Maahantuoja: Vino Vinces Ltd.
  • Ostopaikka: Citymarket, Rauma (1,99€ / 0.33l)

Duff. Kuulostaako tutulta? Ei ihme, sillä tuotemerkki on tuttu tv-sarjasta Simpsonit. Simpsonien kanssa tällä oluella ei kuitenkaan ole mitään tekemistä, valmistajan virallisen mielipiteen mukaan ainakaan, sillä tv-sarjan tuotantoyhtion lupaa  oluen valmistukseen ei ole. Suomalainen fanisivusto Simpsonit.org on jo kirjoittanut tästä oluesta hyvän ja kattavan artikkelin, joten en mene sen syvemmälle oluen taustoihin tässä blogissa, voitte lukea artikkelin täältä: http://simpsonit.org/?sivu=artikkelit/duff

Lainaus Simpsonit.orgin artikkelista:
Suomessa nyt lanseeratulla juomalla ei ole Foxin hyväksyntää sen paremmin kuin muillakaan Duffeilla, mutta maahantuojan edustaja kertoo, että Intoduff s.l. -niminen yhtiö omistaa Duff-tavaramerkin Euroopan alueella. Tämän enempää maahantuoja ei voi alkoholilakisäädöksiin vedoten oluesta puhua, joten asiaa on selviteltävä Espanjasta, missä Intoduff pitää majapaikkaansa.

Carolina Calvo Intoduffin markkinointiyksiköstä huomauttaa, että hänen edustamansa yhtiö on rekisteröinyt Duffin ainoastaan tuotenimenä. Simpsoneihin liittyviä kuvia heillä ei kuulemma ole lupa käyttää. Tästä huolimatta Suomesta saatavien pullojen kyljessä komeilee täsmälleen sama logo kuin televisiosarjassa.
Että semmosta, mutta miltä maistuu espanjalaisen yrityksen Belgiassa valmistama tai valmistuttama Duff Beer?

Duff on kullankeltainen ja kirkas olut. Väri on ehkä hieman suomibulkkia kuparisempi. Vaahto on niukka ja katoava. Miedossa tuoksussa on mukavasti vaaleaa mallasta, hieman hunajaa ja kevyesti marjaista hedelmäisyyttä. Mieto maku on hieman makeahkon maltainen, kevyesti ehkä karamellinen. Lyhyessä jälkimaussa viipyy hetken hieman hunajaa. Kevyt humalointi, joka ei juurikaan erotu taustalta. Suutuntuma on pehmeän hiilihappoinen ja ohuehko. Erittäin helposti juotava ja ihan kohtalaisen maistuva lager. Pisteet siitä, ettei ollut mitään tärkkelysmäistä tai metallista makua havaittavissa.

Ennakkoon ajattelin, että tässä yritetään tunnetulla tuotemerkillä takoa rahaa ennen kuin myyntilupa mahdollisesti evätään, eikä oluen makuun juuri panostettaisi. On mukava olla välillä väärässä, sillä tämä oli vaaleaksi lageriksi varsin kelvollinen esitys. Tämä on jopa liian hyvää Duffiksi, maun pitäisi olla maissisen maltainen ja hieman vetinen, jotta tuote muistuttaisi uskottavasti massatuotettua jenkkibulkkia. Mainittakoon tähän loppuun, että en aio ostaa tätä enää toistamiseen, sillä pidän valmistajan toimintaa hieman kyseenalaisena.*

Yhteenveto: Kevyt lager ilman virhemakuja. Parempi kuin kotimaiset isot merkit.

Nautintasuositukset: Parhaimmillaan n. 8-10 asteisena.

KOULUARVOSANA: 6½

*Saatan vetää sanani takaisin, mikäli tuotteen litrahinta putoaa alle kolmen euron...

Olutarvio: Schloss Eggenberg Samichlaus

2 kommenttia
 
 Schloss Eggenberg Samichlaus
  • Panimo: Schloss Eggenberg
  • Maa: Itävalta
  • Alkoholipitoisuus: 14,0% 
  • Oluttyyli: Doppelbock
  • Saatavuus:  Olutravintolat, ulkomailta

Aiaiaiai... legendaarinen Samichlaus, joulupukki, on täällä tänään. Kerran maailman vahvin olut ja  kenties edelleen maailman vahvin lager eli pohjahiivaolut ja  nyt se on minun käsissäni täällä Raumalla, hieno fiilis.  Ei vahvuus sinänsä mitään ihmeellistä meinaa, olen nauttinut muutamia vahvempiakin oluita (mm. Tokyo* ja Bommen & Granaten), mutta maun pitäisi myös olla hyvä ja  tämän oluen nauttima klassikkostatus nostaa odotuksia entisestään.
Tähän alkuun hieman tarinaa oluen takaa. Samichlausia pannaan vain kerran vuodessa ja aina samana päivänä, 6.12, ei Suomen itsenäisyyden kunniaksi vaan Pyhän Nikolauksen päivän kunniaksi. Tämä on yksi tunnetuimmista eurooppalaisista jouluoluista. Alunperin, vuodesta 1979 alkaen, Samichlausia pani sveitsiläinen Hürlimann. Hürlimann jouduttiin kuitenkin sulkemaan vuonna 1997, jolloin myös Samichlausin valmistus loppui. Vuonna 2000 Samichlaus teki comebackin, tällä kertaa panimona toimi itävaltalainen Schloss Eggenberg (Eggenbergin linna), joka edelleen valmistaa Samichlausia yhteistyössä Hürlimannin panijoiden kanssa käyttäen alkuperäistä Hürlimannin reseptiä. Olutta kypsytetään 10 kuukautta ennen pullotusta ja pullotetun oluen kerrotaan ikääntyvän edukseen vielä monia vuosia kellarissa. Tämänpäiväinen olut on pullotettu vuonna 2009, eli se on pantu jo vuonna 2008 ja on nyt siis kahden vuoden ikäistä. Kellarikypsytys tulee myös testattua, sillä veljeni toi tätä minulle Saksasta kaksi pulloa, tattis vaan hänelle. Velipojalle julkisesti terveisiä, että kellarissa pölyyntyvä pullo voitaisiin mahdollisuuksien mukaan testata vaikka viiden vuoden päästä kimpassa, eli joulun kieppeillä 2015, jolloin olut on saavuttanut kunnioitettavan 7 vuoden iän. Tästä saa sitten muistuttaa, mikäli sattuisin unohtamaan ja eiköhän blogiinkin tule seuraajien iloksi aiheesta juttua, mikäli blogittamista jossain muodossa vielä 2015 harrastetaan (kenties  suorana 3D-UltraHD Streamina?).

 Guinnessin ennätyskirja 1995

Lueskelin päivällä isän tykönä vanhoja Guinnessin ennätyskirjoja vuosilta 1989, 1994 ja 1995. Jokaisessa mainittiin maailman vahvimmaksi pohjahiivaolueksi Samichlaus. Vahvimmiksi kotimaisiksi oluiksi  vuonna 1995 mainittiin Olvin, Lahden, Koffin ja Lapin Kullan IV B-oluet. Onneksi tilanne on sittemmin muuttunut parempaan suuntaan. Valviran mukaan Suomen top5 näyttää nyt tältä: 
  1. Everfrost 16,1 %, Malmgårdin Panimo
  2. Plevna Barley Wine 11 %, Koskipanimo / Plevna
  3. XXX Mufloni 10,6 %, Beer Hunter's
  4. Mufloni Tuhtipukki 10,6 %, Beer Hunter's
  5. Häijy Markku Barley Wine 10,4 %, Malmgårdin Panimo
Samichlausin 0,33-litrainen pullo on tyylikäs ilmestys hopeisine etiketteineen, panimon nimi lukee pulloon kohokuvioituna kaulan alapuolella ja korkin avatakseen on ensin poistettava hopeinen kääre kaulalta. Arvokas tunnelma.


Syvänkuparinen, kaunis ja valoa vasten hieman punertava olut, jonka kermainen vaahto on lähes keskiverto ja melko kestävä. Tuoksu on makeahkon ja hieman karamellisenkin maltainen. Voimakkaasti tummia kuivattuja hedelmiä ja marjaisuutta, sekä brittityylistä toffeisuutta. Ihan läheltä nuuhkaistuna nenäkarvoissa asti tuntuvaa alkoholisuutta, mutta ei kuitenkaan ikävän viinamaisesti, vaan lähinnä lämmittävänä potkuna (tasoa Chuck Norriksen roundhouse kick). Pehmeä maku on  runsaan maltainen ja joidenkin portviinien tapaan sokerisen makea. Tuoksun tavoin tummia kuivattuja hedelmiä ja marjaisuutta on myös maussa, kuten pientä karamellisuutta ja toffeisuuttakin. Alkoholi lämmittää ja tukee makua. Suutuntuma on täyteläinen, matalahiilihappoinen ja kermaisen pehmeä. Oluen lämmettyä jo lähes huoneenlämpöiseksi ja hiilihappojen lähes kokonaan kadottua alkaa se kallistua yhä enemmän portviinimäiseen suuntaan, herkullista. Harvoin ja ajan kanssa nautittavaksi tarkoitettu jälkiruokaherkku.

Herkullista tavaraa, muistuttaa makeudessaan hieman (mutta vain hieman) Kasteel Bier Bruinia, jota on saatavilla Alkosta. Vaikka ennakkoon tiesin tämän kohtalaisen hyväksi olueksi, niin silti tällainen yleensä pintahiivaoluista enemmän tuttu hedelmäisyys ja monipuolisuus pääsi yllättämään. Maistakaa jos käsiinne jostain saatte. Olutopas.infon mukaan tätä tarjoaa mm. Vuoden Olutravintolaksi 2010 valittu Gastropub Tuulensuu Tampereella ja Panimoravintola Beer Hunter's Porissa. Go get em' boys!

Yhteenveto: Sokerisen makea jälkiruokakakku, jossa alkoholi lämmittää. Jouluaterian päälle mitä mainioin jälkkäri.
Nautintasuositukset: 10-asteisesta on hyvä aloittaa ja hitaasti nauttien lähes huoneenlämpöiseen lopettaa.

KOULUARVOSANA: 9

    Hyvää joulua - Kiitos lukijoille!

    2 kommenttia
     
    (kuva. J. Metsäjoki)

    Reittausblogi toivottaa hyvää ja rauhallista joulunaikaa kaikille. Nauttikaa olostanne. Samalla haluan kiittää blogin lukijoita menneestä vuodesta, blogin suosio on ollut mykistävä. Elokuussa, kun blogin aloitin, toivoin  mielestäni optimistisesti että lukukertoja tulisi juttuja kohti joku 20 ja ehkä joku innostuisi lukemastaan oluesta niin paljon, että maistaisi itsekin. Nyt blogissa on yhteensä 36 kirjoitusta ja lukukertoja on tätä kirjoittaessa pyöreät 6500, suoraan jakolaskulla se tekee huikeat 180 lukukertaa kirjoitusta kohden. Eihän lukukerrat tietysti jaotu juttujen kesken tasan - tällä hetkellä Reittausblogin selkeästi suosituin teksti on "Pirkka vs Euroshopper vs haastaja Lidlistä", jota on luettu yhteensä 697 kertaa. Aihe selvästi puhuttaa olutta kuluttavaa kansaa. Toiseksi suosituin on vertailu Alkon oktoberfestoluista, lukukertoja 184. Kolmantena on kohta toiseksi kipuava La Chouffen ja Rulles Triplen vertailu, lukukertoja on 181 ja luku kasvaa päivittäin, sillä "la chouffe" on tällä hetkellä yleisin hakusana, jolla blogiin tullaan. Toisena hakusanojen listalla on "nobelaner talviolut". Hakusanoista selvästi hauskin on ollut "vehnänen nenässä", jonka kautta on päässyt lukemaan juttua Laitilan Kievari Vehnäsestä. Toivon vilpittömästi, että vaivaan on löytynyt apu... Suurin osa liikenteestä tulee Olutopas.infon etusivun tai blogwatchin kautta, loput hakukoneilla tai facebookin kautta (kiitos kamut!). Olen myös tutuilta ja tuntemattomilta kuullut, että kirjoittamani jutun perusteella on jotain tiettyä olutta testattu ja jopa todettu hyväksi! Juuri tämänkaltainen hyvän oluen ilosanoman levittäminen oli alunperin blogin tarkoituskin, mahtavaa! Nyt rauhoitun pyhien viettoon perheen kesken, mutta blogi palannee "tositoimiin" jo joulupäivän iltana, jolloin iskä odottaa omaa joulupukkiaan saapuvaksi lasten nukkumaanmenoajan jälkeen...

     Iskän joulupukki - Schloss Eggenberg Samichlaus (kuva. J. Metsäjoki)


    Loppuun vielä kuvallinen vinkki kaikille tuoreiden neulasten tuoksua kaipaaville keinokuusen omistajille (kuten minä)...

    Havuja perkele! Nøgne Ø #100 ja India Pale Ale. (kuva. J. Metsäjoki)

    Olutarvio: Vakka-Suomen Prykmestar Savukataja

    0 kommenttia
     
    Prykmestar Savukataja
    • Panimo: Vakka-Suomen Panimo
    • Maa: Suomi
    • Alkoholipitoisuus: 9,0% 
    • Saatavuus: Alko (6,76€ / 0,5l)
    • Oluttyyli: Savuolut

    Toisen lähipanimoni palkittu lippulaivatuote on Prykmestar Savukataja, katajalla ryyditetty saksalaistyylinen vahva savuolut, joka valittiin vuonna 2009 Helsinki Beer Festivalin Vuoden Olueksi. Tätä saa Alkosta, mutta hinta on melko suolainen. Jälleen tulee mieleen se tosiasia, että minua, kuluttajaa, lailla kielletään ostamasta tätä suoraan panimolta Ugista, ilman monopolimme koneistoon uppoavaa sievoista katetta. Ulosmyyntioikeuksia odotellessa (älkää pidätelkö hengitystänne)...

    Prykmestar SavuKataja täysmallasolut
    VUODEN OLUT 2009 (Helsinki Beer Festival) 
    Reilusti savumaltaita, katajanoksapeti ja kolme kuukautta aikaa, siinä tärkeimmät mitä tarvitaan yhden SavuKataja -tankillisen valmistukseen. Kevättalven hiljaisempana hetkenä panimomestari päätti panna vähän vahvempaa koe-erää kypsymään ja festareilla tuotos oli valmis maisteltavaksi. Loppu onkin sitten historiaa. Prykmestar SavuKataja on korkeasta alkoholipitoisuudestaan huolimatta tasapainoinen kokonaisuus savustettua palvia ja kirpeää katajaa. Pitkästä kypsytysajasta ja valtavasta kysynnästä johtuen olutta on saatavilla rajoitetusti.
    No hitto, herahtaahan siinä vesi kielelle moista lukiessa. Tämä on ensimmäinen kerta, kun maistan tätä olutta. Pari pulloa on ollut kaapissa odottamassa jo parin viikon ajan, mutta olen odotellut sopivaa hetkeä. Pidän Savukatajan "perusversiota" Prykmestar Savua erittäin hyvänä oluena ja jos Savukataja on sen "big daddy", niin maistunee taatusti. Jaarittelut sikseen ja kamaa kolpakkoon...


    Samean ruskeaa ja keskiverrosti vaahtoavaa olutta, vaahdosta ohut kerros säilyy oluen pinnalla. Tuoksussa päällimmäisenä on selkeästi erottuva savuinen palvikinkku, taustalla makeahkoa kevyesti paahteista mallasta ja katajan havuista katkeruutta. Makeahkon maltainen maku on pehmeästi, mutta melko runsaasti savuinen ja palvikinkkumainen. Katajan hieman humaloinnin tavoin esille pyrkivä havuinen aromi ja lievä katkeruus tulee esiin maun loppupuoliskolla ja jää jälkimakuunkin pitkäksi aikaa.  Jälkimaku onkin kuivuvan havumetsäinen ja lämmin. Alkoholipitoisuus on kätketty esimerkillisesti. Keskiverrosti hiilihappoinen suutuntuma jää hieman yllättäen vain keskitäyteläiseksi, näillä vahvuuksilla odotin täyteläisempää. Hyvä savuolut, jota kataja kivasti tukee, muttei varasta koko showta.

    Erittäin hyvä olut, joka ei välttämättä kaikkien makumieltymyksiin sovi, mutta niinhän asia on savuoluiden kanssa ylipäätäänkin. Savukataja on nimensä mukaisesti Prykmestar Savu, joka on nostettu toiseen potenssiin ja ryyditetty katajalla. En tiedä onko se panoteknisesti aivan sitä, mutta makunsa mukaan on. I love it!

    Yhteenveto: Katajalla ryyditetty saksalaistyylinen savuolut. Hyvien oluiden ystäville ja ennakkoluulottomille ensimaistajille.

    Nautintasuositukset: Kinkun kera vain hieman viilennettynä.

    KOULUARVOSANA: 9-

      Olutarvio: Laitilan Imperiaali 15v-juhlastout

      0 kommenttia
       
      Laitilan Imperiaali


      Imperiaali on Laitilan Wirvoitusjuomatehtaan 15-vuotisjuhlaolut, joka palkittiin Vuoden Olueksi Helsinki Beer Festivalilla huhtikuussa 2010. Festivaalista on kulunut reilut puoli vuotta ja vihdoin pääsen maistamaan tätä lähipanimoni lippulaivatuotetta. Helsingistä asti joutui tämänkin pullon hakemaan, kun ei lähempää saa, sillä olutta myydään ainoastaan Arkadian Alkon myymälässä, joka sijaitsee Helsingin Kampissa. Ostin samalla toisenkin pullon, jonka annan ikääntyä kellarissa pari vuotta ennen uudelleen maistamista.




      STT uutisoi:
      Juhlaolutta kypsytetty 15 kuukautta

      Laitilan Imperiaali Stout 9,2 % on suodattamaton pintahiivaolut, jota on kypsytetty 15 kuukautta. Maultaan olut on täyteläinen, voimakkaasti humaloitu, paahteisen maltainen, suklainen ja kahvimainen. Väriarvot ovat yli 300 EBC ja humalakatkeruus 82 EBU.

      Raaka-aineina on käytetty hienoimpia ja tarkkaan valittuja mallaslaatuja: Pale Ale, tumma karamellimallas, suklaamallas, paahdettu ohra sekä värimallas. Humalalajikkeina ovat saksalaiset Magnum ja Tettnang sekä amerikkalainen Cascade.

      "Aloitin Imperial Stoutin kehittelyn jo kesällä 2006. Aikoinaan oli puhetta jo 10-vuotisjuhlaoluesta, mutta se jäi kuitenkin tekemättä. Niinpä toimitusjohtaja Rami Aarikka totesikin jo varhain, että ainakin 15-vuotisjuhlavuotena tehdään kunnon juhlaolut", panimopäällikkö Ville Vilen kertoo.

      Imperial Stout on jo sinänsä juhlava oluttyyppi, mutta Ville Vilen pohti, että jotain erikoista siihen pitäisi vielä keksiä. Ensin ajatuksena oli 15-prosenttinen olut, mutta se olisi vaatinut hieman erikoistoimenpiteitä. Samalla olut olisi ehkä voinut ampua hieman yli erikoisuudellaan.

      "Lopulta päädyin poikkeuksellisen pitkään 15 kuukauden kypsytysaikaan, jolloin oluen hienostunut maku korostuu äärimmilleen. Olut valmistettiin loppuvuodesta 2008 ja keittämön kapasiteetti vedettiin äärimmilleen suuren mallasmäärän vuoksi", Ville Vilen jatkaa.
      Pullo on tyylikäs ja panimolle tyypillisesti suljettu wanhan ajan rengaskorkilla, joka on helppo napsauttaa auki. Etukäteisodotukset ovat hieman ristiriitaiset, lukemani arvostelut ovat olleet vain tasoa "hyvä", mutta toisaalta Vuoden Olut -valinta nostaa odotuksia korkeammalle. No, turha näitä on toisaalta miettiä, sillä jokaisella on oma makunsa. Aika kaataa olut lasiin...


      Pikimusta olut keskiverrolla ruskeahkolla vaahdolla. Pieni vaahtokerros jää oluen pinnalle pitkäksi aikaa. Tuoksu on erittäin runsaan ja paahteisen maltainen, jopa paahteisen mämminen. Hieman hapanta maitokahvisuutta, kuivaa liituisuutta, lakritsia, suolaa, suklaisuutta ja lämmittävää alkoholisuutta. Jotkin nuuhkaisut toivat myös lieviä soijakastikemaisia viboja nenärööreihin. Tuoksun yleisilme on paahteinen ja hieman makeahko. Monipuolinen maku on erittäin paahteisen maltainen, aluksi hapahkoa kahvisuutta ja tummaa suklaata, joka tuntuvan humaloinnin saattamana kuivuu suolaisen lakritsin ja happaman paahteen dominoimaan pitkään jälkimakuun. Yleisilme todella paahteinen ja kuivahko. Suutuntuma on lähes täyteläinen ja melko matalahiilihappoinen, mutta myös jollain tavalla hieman karkea. Alkoholisuus on onnistuttu maussa kätkemään, ei maistu, mutta tietysti lämmittää ja antaa potkua, niin kuin pitääkin.

      Kievari Vehnäsen ohella tämä on Wirvoitusjuomatehtaan paras olut, harmi vain, että saatavuus on mitä on. Oma osansa heikon saatavuuden suhteen on varmasti myös 15kk kypsytysajalla, olutta lienee markkinoilla vain yksi erä. Toivottavasti toinen (isompi) erä on nyt kypsymässä ja paukahtaa Alkon vakiovalikoimaan joskus myöhemmin, sillä kotimaista imperial stoutia pitäisi aina olla kuluttajien saatavilla. Ellei Plevnan Siperiaa ole käsillä niin Imperiaali on hyvä vaihtoehto!

      Yhteenveto: Todella paahteinen ja kuiva imperial stout.
      Nautintasuositukset: n. 15-asteisesta on hyvä aloittaa ja huoneenlämpöiseen lopettaa.

      KOULUARVOSANA: 9-

        Olutarvio: Stallhagen Julbock

        0 kommenttia
         
        Stallhagen Julbock
        • Panimo: Stallhagen
        • Maa: Suomi
        • Alkoholipitoisuus: 6,8% 
        • Saatavuus: Alko (2,44€ / 0,33l)
        • Oluttyyli: Bock

        Ahvenanmaalaisen Stallhagen pienpanimon jouluolut Julbock on tällä kertaa arvioinnin alla. Olen nauttinut tätä jo muutaman pullollisen aikaisemminkin ja päätin nyt nostaa tämän oluen esiin myös blogissani, sillä se on sen hyvyydellään ansainnut. Mielestäni kyseessä on Stallhagenin paras tuote tähän mennessä. Aiemmat panimon tuotteet ovat olleet hieman väliinputoajia - kelvollisia tuotteita, muttei kuitenkaan riittävän hyviä, että olisin viitsinyt ostaa uudelleen. Ilahduttavaa oli huomata, että Julbockin kanssa asia on toisin, tämä on hinta-laatusuhteeltaan erinomainen ja sopii talvikauden "yleisolueksi" vallan mainiosti. Tässä ei luulisi hinnankaan olevan esteenä, joten rakas lukija, ellet ole tätä vielä maistanut niin ole hyvä ja tee se.


        Julbock on syvän ruskea, lähes musta olut, jonka vaahto on runsas ja melko lyhytkestoinen. Tuoksua hallitsee kuivahko paahteinen mallas ja sivummalta esiin nousevat hyvin lievä savuisuus, sekä mieto tumman suklaan tuoksu. Maku on runsaan maltainen, paahteinen ja hieman makeahko, miedosti suklainen ja loppua kohti yhä enemmän lakritsainen ja kuivuva. Humalointikin tuntuu taka-alalla. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja maltillisen hiilihappoinen. Tasapainoinen ja nautittava olut.

        Stallhagenin seuraavia tuotoksia odotellen, aiemmin ei liiemmin odotuksia ole ollut, mutta jatkossa on. Tattis tästä Affenanmaan suuntaan!

        Yhteenveto: Hinta-laatusuhteeltaan erinomainen tumma ja paahteinen makunautinto.
        Nautintasuositukset: 10-12 asteen lämpötilasta on hyvä aloittaa lasillinen.

        KOULUARVOSANA: 8+

        Olutarvio: Lancaster Blonde

        0 kommenttia
         
        Lancaster Blonde
        • Panimo: Lancaster
        • Maa: Englanti
        • Alkoholipitoisuus: 4,1% 
        • Oluttyyli: Golden/Blond Ale
        • Saatavuus:  Maitokaupoista
        • Maahantuoja: Diamond Beer
        • Ostopaikka: Prisma, Rauma (4,19€ / 0.5l)

        Aiemmin maistamani Lancaster Black oli sen verran maittava olut, etten epäröinyt ottaa testiin myös saman panimon Blondea. Lancaster Blonde palkittiin hopeamitalilla tämän vuoden World Beer Awards -tapahtumassa Yhdysvalloissa, joten laatutavaraa pitäisi olla luvassa. Tämä olut saa nyt toimittaa saunan jälkeisen nautintaoluen virkaa, johon sen ainakin etukäteen mietittynä luulisi olevan omiaan. Ei muuta kuin itse asiaan ja neste kohti tuopposta.


        Lancaster Blonde on väriltään kirkkaan kullankeltainen. Valkeaa vaahtoa muodostuu melko niukalti. Tuoksu on puhtaan raikas ja kevyesti hedelmäinen. Tarkemmin eriteltynä siinä on kevyesti karamellista ja toffeista maltaisuutta, aromikasta kukkaisuutta ja kevyesti rapsakkaa greippistä humalointia. Maku on raikkaan, hieman makeahkon maltainen, kevyesti bittertyylistä toffeisuutta ja sitruksista hedelmäisyyttä. Humalointi on sopivan rapsakkaa ja greippistä. Keskipitkässä jälkimaussa sitrushedelmäisyys korostuu. Suutuntumaltaan lähes keskitäyteläinen ja keskiverrosti hiilihappoinen. Makeahko ja hedelmäinen ale, rapsakalla humaloinnilla. Kokonaisuutena erittäin tasapainoinen, raikas ja virheetön olut, jota voin varauksetta suositella.

        Yhteenveto: Raikas ja hedelmäinen ale. Tämä on juuri sellainen helposti nautittava olut, jota vannoutuneiden lagermiehien tulisi kokeilla. Vai onko tässäkin jo liikaa makua?

        Nautintasuositukset: Parhaimmillaan n. 8-10 asteisena.

        KOULUARVOSANA: 8-

          Olutarvio: La Trappe Puur

          0 kommenttia
           
          La Trappe Puur
          • Panimo: De Koningshoeven
          • Maa: Hollanti
          • Alkoholipitoisuus: 4,7% 
          • Oluttyyli: Belgityylinen Ale
          • Saatavuus:  Maitokaupoista
          • Maahantuoja: Diamond Beer
          • Ostopaikka: Citymarket, Rauma (2,99€ / 0.33l)

          Aito trappist, luomu, suodattamaton, alle 3 euroa. Siinä neljä hyvää syytä pitää tästä oluesta. En tiedä vielä, mutta ehkä maku ja laatu ovat hyviä lisäsyitä tämän nauttimiseen. Viime viikolla tällainen tarttui mukaan Helsingin K-Supermarket Kampista, mutta eilen nappasin vielä paikallisesta cittarista kaksi pulloa lisää, kun näytti hyllyyn ilmestyneen. En ole Kampista ostamaanikaan vielä ehtinyt maistamaan, mutta La Trappen nimellä kulkevat muut tuotteet ovat olleet hyviä, joten hyvillä mielin pystyi ostamaan pari pulloa varastoon ilman maistamistakin. Aika kaataa tuote lasiin...


          Väriltään vaaleankeltainen ja vaahdoltaan melko keskiverto olut. Ohut kerros vaahtoa kestää pitkään. Suodattamattomuus näkyy runsaina lasissa leijailevina pienen pieninä partikkeleina. Ulkonäöltään hyvää peruslaatua. Tuoksu on viljavan maltainen ja hieman hiivainen, sekä kukkainen. Hedelmäisyyttäkin löytyy miedosti omenan muodossa. Makua kuvailisin termein: vaalean maltainen, kukkaketo, kevyesti hiivainen, kevyesti hedelmäinen, hillitty. Varsin hyvää, jotenkin tuli mielleyhtymä Saison Dupont Biologiqueen. Humalointiakin tuntuu jonkin verran lähinnä suuta kuivattavana ruohoisuutena suullisen lopussa. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja melko hiilihappoinen, eikä olut tunnu maitokauppavahvuiselle, vaan sitä vahvemmalle. Juotavuus on helppo ja  kepeä, sekä yleisilme virkistävä.

          Laatutuote, suositteluni!

          Suodattamattomuus näkyy minimaalisina partikkeleina oluen joukossa
          Yhteenveto: Virkistävä, helppo, maukas.
           
          Nautintasuositukset: Jääkaappikylmästä alkaen ja tietenkin lasista.

          KOULUARVOSANA: 8

            Olutarvio: Lancaster Black

            1 kommenttia
             
            Lancaster Black
            • Panimo: Lancaster
            • Maa: Englanti
            • Alkoholipitoisuus: 4,6% 
            • Oluttyyli: Stout
            • Saatavuus:  Maitokaupoista
            • Maahantuoja: Diamond Beer
            • Ostopaikka: Prisma, Rauma (4,19€ / 0.5l)

            Tälläinen maitokauppavahvuinen stout tarttui heräteostoksena kärryyn Rauman Prismasta. Lancaster on brittiläinen vuonna 2005 perustettu panimo, jonka missio (panimon sivujen kertomana) on valmistaa oluita puhtaista raaka-aineista perinteisin menetelmin, mutta silti innovatiivisesti, pyrkien välttämään sokerin tai kemikaalien käyttöä. Kuulostaa hyvältä, mutta niinhän panimoiden omat selostukset aina... Eiköhän kuitenkin anneta oluen itsensä kertoa se tärkein - eli onko hyvää vai ei.

             Informatiiviset takaetiketit, I love it!

            Kohtuullisen tyylikäs pullo hopeisine, kimaltelevine etiketteineen. Takaetiketissä on eräistä muistakin brittioluista (mm. Hooky Goldista) tutuksi tullut kuvaus siitä, miltä oluen tulisi tuoksua, näyttää ja maistua. Minun mielestäni nämä kuvaukset ovat käteviä esim. kaupassa olutta valitessa, jos ei ennakkoon tiedä mitä on hakemassa. Lisäksi maistellessa voi löytämiään makuja verrata etiketin teksteihin. Suomalaisille on tietysti tarjolla myös olutopas.info, jonka ultra-kevyttä mobiiliversiota voi nopeasti käyttää hyllyn vieressä vaikka gprs-yhteydellä. Tällä kertaa tosin itse kaappasin oluen vain nopeasti ja lähes pysähtymättä tyylikkäisiin autokärryihini, sillä olin ilman vaimoa liikenteessä kahden autokärryä kuljettavan pellavapään kanssa. Silloin ei todellakaan pysähdytä ilman syytä, varsinkaan lasipulloja sisältävällä käytävällä, sillä auton pysähdyttyä kuljettajien, ellei molempien, niin ainakin toisen täysin vapaaehtoinen jalkautuminen tapahtuu keskimäärin alle kolmen sekunnin kuluessa.



            Tuoppiin kaatuu lähes musta olut, melko niukalla vaahdolla. Vaahto myös katoaa melko nopeasti, kunnolla pyörittelemällä (n. 10 sekuntia) tosin irtoaa matala, kermainen vaahtokukka, joka kestääkin hetken. Tuoksu on mukavan paahteinen, maltainen ja hieman makean kahvinen, myös jenkkityylin sitrushumalointi kurkkii taustalta, mutta vain vienosti, samoin vaimea suklaisuus. Melko kuivan paahteinen maku, joka on loppua kohti yhä enenevässä määrin kahvinen ja kuivuva, ehkä hieman karamellimaistakin mallasta pilkahtelee siellä täällä. Hieman makeuttakin on maun alkupuolella, mutta yleisilme painuu vahvasti paahteisen puolelle. Humalointi ei hirvittävästi maistu, mutta kevyt katkero tuntuu ja jälkimaku on pitkä, sekä kuiva. Pehmeähkö suutuntuma on alle keskitäyteläisen, muttei silti kevyt. Helposti juotava, kevyt ja paahteisemman tyylisuunnan stout. Tätä voisi ostaa uudelleenkin, ei juuri nyt tule mieleen parempaa maitokaupasta saatavaa stoutia, mutta en ole niitä hirveästi vielä maistellutkaan.

            Yhteenveto: Mukavan paahteinen ja alkoholipitoisuudeltaan kevyt stout.
             
            Nautintasuositukset: Jääkaappikylmästä jonkin verran lämpimämpänä, tuopista.

            KOULUARVOSANA: 8-

              OO-pikkujoulujen reittaukset ja valinta vuoden 2010 Olutarvioijaksi

              3 kommenttia
               
              Blogi on viettänyt pari viikkoa hiljaiseloa, mutta ei hätää, täällä ollaan edelleen. Olutoppaan vuosiäänestykset päättyivät 28.11 ja nuo pirulaiset (=Olutoppaan käyttäjät) äänestivät minut, aloittelevan amatöörireittaajan, vuoden 2010 olutarvioijaksi! Valinta tietysti lämmittää sydäntä, kiitos vielä äänestäneille. 

              Suomalainen olutguru, olutoppaan perustaja ja ylläpitäjä Seppo Äyräväinen (oik.) luovutti kunniakirjan blogistille (pulisong.)
              (kuva S. Huuskonen)

              Olutoppaan pikkujoulut pidettiin 4.12, paikkana Helsingin Puotilassa sijaitseva Olutravintola Pikkulintu, joka on pari kertaa valittu samaisissa vuosiäänestyksissä Vuoden Olutravintolaksi. Tänä vuonna tosin kyseinen pysti meni Tampereelle, Gastropub Tuulensuulle. En ollut Pikkulinnussa aikaisemmin käynyt, mutta paikka oli maineensa veroinen. Tupa täynnä, tunnelma kohdallaan ja valikoima huikea. Paikalla oli palkintonsa noutamassa myös Malmgårdin Panimomestari Markku Pulliainen (Paras suomalainen olutpanimo), Nokian Panimon Ari Järvi (Elowehnä vuoden tulokas maitokaupoissa) ja Markku Ristevirta Juomatalo Pikkulinnusta (Vuoden maahantuoja). Kaikkia pääsi halutessaan jututtamaan ja keskustelua käytiin mm. pienpanimoja piinaavasta ulosmyyntikiellosta, jota panimoiden edustajat, kuten me harrastajatkin, pitävät todella ikävänä ja liiketoimintaa selvästi haittaavana. Nokian Panimon edustaja tarjosi koko porukalle maistiaiset Nokian uudesta suodattamattomasta luomu-pilsistä, joka on viralliselta nimeltään Keisari Luomu, maistui! Tulossa maitokauppoihin lähelle sinua.

              Illan aikana tuli reitattua seuraavat (kiitos jakajille!):
              • Grassroots Triple IPA (Belgia, Double IPA)
              • Plevnan Siperia (Suomi, Imperial Stout)
              • Amager Hr. Frederiksen Portvinslagret (Tanska, Imperial Stout) 
              • Struise Pannepøt 2006 (Belgia, Vahva Belgiale)
              • Harvey's Imperial Extra Double Stout 2003 (Englanti, Imperial Stout)
              • Nokian Keisari Luomu (Suomi, pils)
              • Amager Dicentra Cucullaria (Tanska, Hapan Ale)
              • Green Flash Brewing West Coast IPA (USA, India Pale Ale)
              • Struise Black Damnation Mocha Bomb (Belgia, Imperial Stout)
              • Det Lille Bryggeriet Columbus Ale (Tanska, India Pale Ale)
              • Mikkeller Nelson Sauvignon (Tanska, Vahva Belgiale)
              Arviot näistä naputtelen olutoppaaseen, kunhan saan tarvittavan ajan ja inspiraation siirtää vihkoon käsinkirjoitetut kommentit digitaaliseen ja toivottavasti ymmärrettävään muotoon.  Pistetään loppuun vielä muutama kuva ja lyhyet kommentit joistakin maistetuista: 

              Plevnan Siperia: Harrastajien joukossa suurta "kulttisuosiota" nauttiva Siperia on ehdottomasti Suomen parhaita oluita. Todella runsaasti humaloitu (100 IBUa!), jykevän maltainen, lakritsinen, paahteinen, kuiva ja kunnioitusta herättävä. Tämä kannattaa testata!

              Harvey's Imperial Extra Double Stout 2003: Imperial Stout vuosimallia 2003, luultavasti vanhin olut, jota olen maistanut. Käsittääkseni tässä on haettu tyylin alkuaikojen makumaailmaa (1800-luku?). Mielenkiintoinen, hieman hapan, lakritsainen, kellarintuoksuinen, suolainen. Jännä kokemus. Luultavasti iästäkin johtuen melko vähähiilihappoinen.

              Amager Dicentra Cucullaria: Hapan, marjaisen hedelmäinen, puumainen ja tallimainen sour ale. Maku oli aluksi mukavan hapan ja marjainen, mutta jäi täysin kesken. Happamuus katosi lähes jälkiä jättämättä yks kaks yllättäen, eikä jälkimakuun jäänyt juuri mitään.

              Struise Black Damnation Mocha Bomb: Belgialaista Imperial Stoutia en ole muistaakseni aiemmin nauttinutkaan. Tämä oli Siperian ohella illan parhainta antia. Nimensä mukaisesti kahvinen, paahteinen, paikoin jopa hieman palaneen maltainen ja suht ronskilla kädellä humaloitu. Alkoholipitoisuus 12%, mutta sitä ei kyennyt aistimaan millään tavalla (no kyllä se nyt lämmitti!). Tyylikäs etiketikin, hui kauhia, Örrrr!

              Mikkeller Nelson Sauvignon: Illan viimeinen oli pakattu tyylikkääseen mustaan kääreeseen. Ennen pikkujouluja toivoin, että pääsisin tätä maistamaan ja se onneksi toteutui. Anchor Humming Alen maistamisen jälkeen olen halunnut maistaa jotain toistakin olutta, jossa on käytetty nelson sauvin humalaa,  sillä sen verran hyvää se oli. Eikä pettänyt tämäkään - todella aromikas, täynnä trooppista hedelmäisyyttä (passion/persikka osastoa) ja pehmeä, mutta melko runsas humalointi. Elegantti ja vähäeleinen humala tuo nelson sauvin, siinä ei ole sellaista räjähtävää sitrus/mänty meininkiä, mitä monissa on, vaan rauhallisempaa kukkaista ja hedelmäistä, hieman rypäleistä (=valkoviinimäistä) tuntua, ei pistävyyttä vaan pehmeyttä. Varsin virkistävä kaikkien noiden imperial stouttien jälkeen ja kepeä juotava, vaikka 9% oli tähänkin piilotettu. 

              Mukavaa oli, ens vuonna uusiks!