Olutarvio: Laitilan Kievari Portteri

Laitilan Kievari Portteri

• Panimo: Laitilan Wirvoitusjuomatehdas
• Maa: Suomi
  
• Alkoholipitoisuus: 6,5% 
• Oluttyyli:  Porter
• Saatavuus:  Alko (3,19€ / 0,5l)

Viikonloppu alkoi nyt, eli tässä vaiheessa on oiva hetki sekä nauttia, että kirjoittaa hyvästä oluesta. Lasissa tänään jälleen suomalainen pienpanimotuote, Laitilan Wirvoitusjuomatehtaan Kievari Portteri, jota taas pienen tauon jälkeen saa Alkon perusvalikoimasta. Tiedä sitten kuinka kauan Wirvoitusjuomatehtaan tuotteita vielä voi tituleerata pienpanimo-oluiksi, sillä tehdas laajenee vauhdilla. Parhaillaan työn alla oleva laajennus, mikäli lehtijuttua oikein muistelen, jopa kolminkertaistaa panimon kapasiteetin. Itseasiassa juuri tänään Rauman Prismassa katselin, että Wirvoitusjuomatehtaan Kukko Lager oli halvin tölkkisalkku, hintaa muistaakseni 18,96€. Kauppa ilmeisesti käy, sillä muita merkkejä oli jäljellä lähes täydet lavat ja Kukkoa enää muutama loota. Ja se on hyvä asia, sillä tuotto menee tässä tapauksessa lähes paikallisen yrityksen taskuun ulkomaisten osakkeenomistajien sijaan. Ja tuotto voidaan, ainakin näin ajattelen, käyttää mm. Kievari Portterin, Kievari Vehnäsen ja Kievari Imperiaalin kaltaisten oluiden valmistukseen. Wirvoitusjuomatehtaalta on ilmestynyt ravintolajakeluun myös uusi olut Kievari Savuruis, joka on 5,3% savuolut.

Portteri on muiden Kievari-sarjan oluiden tavoin suljettu rengaskorkilla ja varustettu hillityllä, mutta klassisen tyylikkäällä etiketillä. Pullo on mukavasti 0,5-litrainen, eikä hintakaan ole paha. Olen maistanut tätä ennenkin, silloin kun tämä viimeksi oli valikoimassa, olisiko ollut vuonna 2009. Silloin ei kuitenkaan arviota, eikä pisteytystäkään tullut olutoppaaseen laadittua, mutta muistikuvat ovat melko positiiviset, olut oli silloin nimeltään Kukko Portteri. Olutoppaan tiedoista huomasin, että aiemmin tässä oluessa on ollut katkeroarvoina 36 EBU ja nyt etiketissä komeilee 50 EBU, myös väri on muuttunut jonkin verran tummemmaksi, aiemmin 216 EBC nyt 250 EBC. Eli reseptiäkin on muutettu. Päätin kaataa oluen lasiin lähes huoneenlämpöisenä. Porterit ja stoutit ovat yleensä parhaimmillaan vain hieman tai ei ollenkaan viilennettyinä.

Kievari Portteri kaatuu lasiin jättäen keskiverrosti vaahtoa, joka kuitenkin melko nopeasti laskee. Väriltään olut on hyvin tumman ruskea, lähes musta. Tuoksu on hyvä, ei juuri ollenkaan makeutta vaan runsaasti paahteisuutta, lakritsia, kahvia sekä mämmistä maltaisuutta.  Pidän juurikin tällaisista kuivemmista, ei niin makeista porttereista. Nenä löytää vielä lisäksi suklaisuutta ja tuntuvaa humalointia, viimeisenä vielä pieni alkoholisuuden potku. Maku on myös kuivahko ja paahteinen, jopa paikoin palaneen puoleinen, muttei häiritsevästi. Lakritsisuus ja kahvisuus dominoivat ja lopussa keskirunsas humalointi pyyhkäiseen suun lähes kuivaksi jättäen hieman kitkerän paahteisuuden ja kahvisuuden jälkimakuun. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja hiilihappoisuus keskivertoa maltillisempi, jotenkin yllättävän kepeä ja liukas juotava. Hyvä, muttei erinomainen porter. Jos jotain parantaisin niin jälkimakuun lisäisin pehmeyttä ja suutuntumaan täyteläisyyttä. Lukeutuu kuitenkin mielestäni Alkon valikoiman parhaimmistoon portereissa ja halvan hintansa vuoksi on ehdottomasti tervetullut lisä (taas) valikoimiin. Suosittelen - jag rekommenderar!

Yhteenveto: Paahteinen, kuivahkon puoleinen porter. Suosittelen. 

Nautintasuositukset: n. 15-asteisesta on hyvä aloittaa ja huoneenlämpöiseen lopettaa.

KOULUARVOSANA: 8

Ps. Reittausblogi löytyy tätä nykyä myös facebookista. Liity ryhmään oikealla olevasta palkista, mikäli haluat blogipäivitykset linkkeinä feissariin. Blogilinkkien lisäksi tarjolla on myös erittäin epäsäännöllistä ekstra-scheissea ja häröilyä.

Olutarvio: De Ranke Noir De Dottignies

De Ranke Noir De Dottignies

• Panimo: De Ranke
• Maa: Belgia
• Alkoholipitoisuus: 9,0%
• Oluttyyli: Vahva belgiale
• Saatavuus:  Alko (14,13€/0,75l)
• Muuta: Alkon vakiovalikoiman hintavin olut

Ensimmäinen tuote, jota tältä belgialaiselta panimolta pääsen maistamaan. De Ranke on perustettu 1994, kotisivut mainostavat panimon arvostavan perinteisiä oluenpanometodeita ja käyttävän vain parhaita raaka-aineita, eikä ollenkaan lisäaineita. Näin myös tapahtuu, sillä De Ranke käyttää (suurimmaksi osaksi) humalapellettien sijaan kokonaisia kukintoja, joka on kalliimpaa. Panimo valmistaa ainoastaan pintahiivaoluita ja pääasiassa voimakkaasti humaloituja sellaisia, etenkin XX Bitteriä olisi hekumallista päästä joskus maistamaan. Illan olut, Noir De Dottignies, on panimon vahvin olut, jossa on alkon mukaan käytetty Pilsner-, pale ale-, cara-, munchner-, suklaa-, kristalli- ja mustamaltaita, sekä humalina Challenger, Saaz, Styrian ja Goldings, joista 90 % kokonaisina kukintoina ja 10 % pelletteinä. Lisäksi Kandisokeri ja vesi (sekä tietysti hiiva).

Pullo on paperiin käärittynä aika tyylikäs ilmestys ja mukavahan näitä on availlakin. Kääreen alta paljastuu vielä normaali etiketti, jossa on kaikki yleisimmät etiketeistä löytyvät tiedot. Korkkikorkki aukeaa vaivattomasti ja pienellä tussauksella. Aika töräyttää putelin sisältö pikariin.

Syvän tummanruskea, valoa vasten punertava olut, jonka beige vaahto on melko runsas ja ohut kerros jää pitkäksi aikaa oluen pinnalle. Kevyesti makeako tuoksu on paahteisen maltainen ja tumman hedelmäinen, maanläheistä (puista/ruohoista) humalointia, hyvin kevyt annos ruskeaa sokeria sekä hiivaisuutta löytyy myös. Maku on makeahko ja sisältää monista muistakin belgeistä tuttua tummaa hedelmäisyyttä ja hieman sokeria. Huomattavasti paahteinen. Siemauksen loppupuolella tuhti humalointi astuu peliin ja tuo sitrushedelmäiset aromit lyhyelle visiitille suuhun. Humalien hedelmäinen aromi taittuu nopeasti paahteiseen ja pitkään jälkimakuun, joka on hieman karkea ja vihannesmainen. Suutuntumaa kuvailisin keskitäyteläiseksi ja keskiverrosti hiilihappoiseksi. Tuoksu ja maku molemmat paranivat hieman oluen hieman lämmettyä ja hiilihappoisuuden tasaannuttua pyörittelyn myötä. Hyvä olut, mutta jotenkin karkea, kaikki palaset eivät loksahda kohdilleen. Vaikea selittää, mutta sen huomaa tätä juodessa. Suosittelen silti kokeilemaan.

Yhteenveto: Hyvä olut, josta kuitenkin viimeinen silaus puuttuu. Belgityylinen hieman sokerinen makeus ja paahteisuus eivät näemmä omassa suussani istu samaan olueen ja suutuntumakin olisi voinut olla parempi. Hinta/laatusuhde omaan suuhuni ja kukkarooni nähden kehnohko.

Nautintasuositukset: 12 astetta ja ylöspäin.

KOULUARVOSANA: 8-

Olutarvio: Nokian Keisari Luomu

Keisari Luomu

• Panimo: Nokian Panimo
• Maa: Suomi
• Alkoholipitoisuus: 4,5% 
• Oluttyyli: Pils
• Saatavuus:  Maitokaupat, olutravintolat
• Ostopaikka: Myllyn Prisma, Raisio (2,39€/0,5l)

Loistavalla Elowehnä vehnäoluellaan viime vuonna ihastuttanut Nokian Panimo on tuonut markkinoille uuden tuotteen, joka on nimeltään ytimekkäästi Keisari Luomu. Olen tätä pariin otteeseen jo maistanut ennenkin, joten tiedän, että kyseessä on melko yksinkertainen, mutta suodattamaton ja luomuraaka-aineista valmistettu pils. Tämä ei ole mikään siemailuolut, jota harrastajat tuntitolkulla analysoivat kynttilänvalossa norsunluutorneissaan. Tämä on olut, jota kulutetaan. Tämä on Elowehnän tavoin sellainen olut, jota voi aina tölkkösen tai kaksi napata kauppareissulla kärryyn, sillä hyvä pils sopii nautittavaksi milloin vain, eikä hinta tässä tapauksessa muodostu esteeksi.

Lainaan tähän taas viisitahteä.fi sivuston hyvää uutista:

Nokian Panimon oman tuotekehityksen tuloksena syntynyt Keisari Luomu on suodattamaton lagerolut. Olut on pantu puhtaista maltaista, jotka mallastetaan eteläsuomalaisilla tiloilla kasvaneesta ohrasta. Keisari Luomun valmistuksessa on käytetty saksalaisia Perle ja Hallertauer Tradition -luomuhumalia, jotka antavat hedelmäisen raikkaan ja tasapainoisen aromin.

"Suomalainen olut on tutkitusti ekologinen elintarvike. Keisari Luomu on käsityönä pantu kotimainen lähiolut, jonka hiilijalanjäljen olemme halunneet jättää mahdollisimman pieneksi. Puhtaan raikkaassa oluessa voi aistia kotimaisen luomuviljan aidon perusmaun ja oluenvalmistuksemme pitkän perinteen", sanoo panimon toimitusjohtaja Matti Heikkilä.

Viljavan vaaleankeltainen, suodattamattomuuden ansiosta samea ja vaahdoltaan keskiverto olut. Tuoksu on kevyen maltainen, hieman hedelmäinen ja tuntuvasti ruohoisen humaloitu. Kuin nenä kuivassa nurmikossa, huomaatte kun kokeilette tätä. Maku jatkaa samoilla linjoilla, ollen kevyesti maltainen, hieman hedelmäinen ja tuntuvasti  ruohoisen humaloitu. Humalointi jatkaa makua pitkähköön ja kuivuvaan jälkimakuun, jossa ruohoisuus saa rinnalleen miedot yrttiset sävyt. Kevyt, raikas ja maistuva juoma maltillisella, mutta hieman kieltä kutittelevalla hiilihappoisuudella. Yksinkertaisesti hyvä perusolut.

Vilpittömät suositukseni, maistakaa. Harmi, etten ole tätä vielä Rauman kaupoissa nähnyt. Raisiosta ja Helsingistä olen toistaiseksi tölkkini ostanut, mutta eiköhän se ole vain ajan kysymys, että tuotetta saadaan tännekin.

Yhteenveto: Hinta/laatusuhteeltaan loistava olut, yleiskäyttöön. Luomusta plussaa. 

Nautintasuositukset: Jääkaappikylmästä hieman lämpimämpänä, tietysti lasista.

KOULUARVOSANA: 8

Olutarvio: Lapin Kulta Tuisku

Lapin Kulta Tuisku

• Panimo: Hartwall
• Maa: Suomi
• Alkoholipitoisuus: 4,7% 
• Oluttyyli: Ale
• Saatavuus:  Alko (3,98€/0,5l), maitokaupat
• Muuta: 85000 kpl rajoitettu erä

Tuisku on ainut pintahiivaolut Hartwallin valikoimissa. Kyseessä on talviajan sesonkiolut, jota on valmistettu yhteensä 85000 numeroitua pulloa. Olut on pantu yhteistyössä Hartwallin tapaan Lahdessa toimivan Teerenpelin pienpanimon kanssa, jolta olen paria varsin kelvollista tuotetta maistanutkin. On mukava nähdä suuren monikansallisen panimoyhtiön tekevän yhteistyötä kotimaisen pienpanimon kanssa ja toivonkin, että yhteistyön tuloksena on syntynyt maittava olut. Viisitahtea.fi sivusto on kirjoittanut tämän oluen synnystä hyvän uutisen, tässä linkki siihen, olkaa hyvä.

Lainaus artikkelista:

"Lapin Kulta Tuiskussa käytetty mallas on valmistettu kotimaisesta luomuohrasta. Vaalean luomupilsnermaltaan lisäksi on käytetty erityisesti tätä olutta varten valmistettua tummempaa luomumallasta. Pintahiivakäymisessä syntyy paljon aromaattisia yhdisteitä, jotka antavat oluelle runsaan ja raikkaan hedelmäisen tuoksun", oluen suunnitellut panimomestari Mika Mäkelä

Maltaat ovat peräisin Viking Maltin mallastamolta Lahdesta. Viking Malt kerää ohran pääasiassa päijäthämäläisiltä viljelijöiltä.

"Luomuviljeltyä humalaa Suomesta ei valitettavasti saa, joten valitsimme sopivat luomuviljellyt humalat Keski-Euroopasta. Käytetyt lajikkeet ovat Perle ja Hallertau Spät. Rehevää humalointia tukee suomalainen luomuyrtti siankärsämö, jota on käytetty meillä jo ennen humalan yleistymistä oluen mausteena. Sen yhteensopivuus humalan kanssa on mainio", Mäkelä jatkaa. kertoo.

Eli normaalien valmistusaineiden (tietysti vesi, ohramallas, humala ja hiiva) lisäksi valmistuksessa on käytetty siankärsämöä. Ei mitään hajua miltä siankärsämö tuoksuu, saati maistuu, mutta mielenkiinnolla odotan, josko sen jotenkin tuolta seasta erottaisi. Tämän oluen kanssa on itseasiassa kiva nähdä, miten hinnat jakaantuvat Alkon ja maitokauppojen välillä. Alkossa olut maksaa siis 3,98€ / 0,5l, varsin kohtuullinen hinta, kun luomutuotteesta on kysymys. Nokian Panimon edustaja mainitsi Olutopas.infon pikkujouluissa, että luomuraaka-aineet maksavat vähintään tuplaten sen mitä ei-luomut.  Tästä huolimatta ostin juuri Nokian Keisari Luomua Raision Myllyn Prismasta hintaan 2,39€ / 0,5l. Veikkaan, että Alkon hinta jää maitokauppojen hintoja halvemmaksi, sillä vastaavia esimerkkejä on nähty ennenkin. Jaahas, jokohan sitä pitäisi poksauttaa harvinaisen tyylikäs patenttikorkilla varustettu puteli  nr. 14948 auki ja lorauttaa liemi lasiin.

Ruskeahko, utuinen olut, joka vaahtoaa melko runsaasti. Vaahto on valkoista ja hieman "höttöistä". Tuoksu on hedelmäinen ja huomattavan yrttinen. Mallasta tuoksussa on vain kevyesti, eikä humalointiakaan juuri enempää. Melko hyvä tuoksu, olisikohan yrttisyys siankärsämöstä peräisin, vai tuleeko humalista? Maku on kevyesti hedelmäinen ja maltainen, sekä tuntuvasti yrttinen. Yrttisyys tulee jo siemauksen alkupuolella makuun, yleensähän humalan puraisu tulee keskivaiheessa tai loppupuoliskolla. Eli kenties se on sitä siankärsämöä sitten. Keskivahva humalointi tuntuu tämänkin oluen lopussa pilsmäisen ruohoisena ja yrttisyyskin on siinä vaiheessa vielä mukana kuvioissa, paletti kuivuu hieman loppua kohden. Suutuntuma on lähes keskitäyteläinen ja hieman kipakan hiilihappoinen. Hartwallin paras olut ehdottomasti (siihen ei tosin paljoa vaadittu).

Varsin kelvollinen esitys Hartwallin panimomestarilta. Ei mikään tajunnanräjäyttäjä, mutta perushyvä olut, joka sopisi varmasti myös ruokajuomaksi jollekin mausteiselle mätölle ja miksei grillimakkaran kaveriksikin. En oikein miellä tätä maultaan talvisesonkiin istuvaksi, ennemmin näitä nauttisi lämpimillä keleillä. Ei muuta kuin isompaa erää kattilaan, nimi uusiksi ja tuote 6-packiin niin kyllä tuulipukukansa kantaa koteihinsa*.

Yhteenveto: Pintahiivalla pantua maistuvaa luomuolutta. Olutharrastajille varsin kelvollinen "tikki". Kuluttajille kenties silmät avaava elämys, pintahiivaa sen olla pitää!

Nautintasuositukset: 10 asteesta ylöspäin ja luonnollisesti lasista.

KOULUARVOSANA: 7

*ellei tässäkin ole jo liikaa makua.