Sahtikisojen voittoresepti tekoälyllä?

Tekoäly tekee tuloaan niin kovaa vauhtia että nyt jo keskustellaan että sen kehitys pitäisi keskeyttää joksikin aikaa, jotta ehdittäisiin luoda jotkut yhteiset säännöt ennen kuin homma lähtee käsistä ja skynet ihan oikeasti orjuuttaa meidät kaikki. Nyt kun tekoäly vielä toistaiseksi riehuu vapaana niin päätin heti ottaa sillä kilpailuetua tulevan kesän Sahdinvalmistuksen SM-kisoihin. Ylivertaisen tekoälyn luomalla reseptillä voitto olisi käytännössä varma!

 

Sahdin valmistusta Karviassa vuoden 1930 tienoilla. Kuvaaja Eino Nikkilä, Museovirasto (Kansatieteen kuvakokoelma).

 

Esitin ChatGPT tekoälylle kysymyksen: "Voitko kirjoittaa minulle sahtireseptin, jolla voitetaan sahdinvalmistuksen SM-kisat vuonna 2023?"

 

Ja alla tekoälyn vastaus. 

 

 

Tottakai, olen valmis auttamaan sinua sahdinvalmistuksen SM-kisojen voittamisessa vuonna 2023. Alla on yksityiskohtainen resepti, joka auttaa sinua valmistamaan herkullista sahtia.

Ainesosat:

• 5 kg ohramaltaita

• 5 litraa vettä

• 1 kg sahtijuuria

• 50 g humalaa

• 5 litraa vettä (toiseen erään)

• 1 pala leipää

• Sahtipulloja

Valmistusohjeet:

1. Aloita mäskäämällä ohramaltaat 5 litrassa vettä noin 65-67°C:ssa noin 1-2 tunnin ajan. Tavoitteena on, että tärkkelyksestä muodostuu sokereita.

2. Siivilöi maltaiden ja veden seos erotellen veden ja maltaiden joukosta. Purista mahdollisimman paljon nestettä maltaista.

3. Lämmitä maltaiden ja veden seos uudestaan n. 75°C lämpötilaan, lisää sahtijuuret ja anna seoksen hautua n. 15-20 minuutin ajan. Tässä vaiheessa sahtijuuret lisäävät makua ja säilöntäainetta sahtiin.

4. Siivilöi seos erotellen veden ja juurten joukosta. Purista mahdollisimman paljon nestettä sahtijuuresta.

5. Kuumenna seos kiehuvaksi, ja lisää humalat. Keitä noin 1 tunti.

6. Anna seoksen jäähtyä ja lisää lopuksi 5 litraa vettä.

7. Aseta pala leipää sahtipullon pohjalle ennen sahdin pullottamista. Tämä auttaa hiivoja käymään ja puhdistamaan sahdin makua.

8. Anna sahdin käydä huoneenlämmössä noin viikon ajan tai kunnes käymisprosessi on valmis.

9. Laita sahti viileään paikkaan ja anna sen seistä vielä vähintään viikon ajan, jotta maut tasaantuvat ja sahdista tulee vielä parempaa.

Näiden ohjeiden avulla voit valmistaa herkullista sahtia, joka voi voittaa sahdinvalmistuksen SM-kisat vuonna 2023. Muista pitää huolta hygieniasta ja käyttää vain laadukkaita raaka-aineita, jotta sahdista tulee mahdollisimman hyvää. Onnea matkaan!

Tällä reseptillä voitto siis irtoaa - nyt minulla on vain yksi kysymys... Mistä voin ostaa kilon sahtijuuria?!

Resepti ja valmistusohje vaikuttavat asiaan harjaantumattomille ehkä ihan päteviltä, mutta oikeasti tuossa on vielä puutteita ja osa ainesosista, kuten sahtijuuret tosiaan aika hassuja. Ilahduttavasti tekoäly vielä toivotti lopuksi onnea matkaan. Kiitos vaan, mutta ehkä pitäydyn toistaiseksi omassa reseptiikassa. Ei sen puoleen pitäisi tässä yhtään naureskella, sillä jos tätä kysyy vuoden päästä uudelleen, niin vastaus lienee hyvinkin eri tasolla - ellemme sitten ole jo orjuutettuina koneiden vallan alla. 

Ihan oikeat ja toimivat ohjeet pienen mittakaavan sahdinvalmistukseen löytyy tästä blogista oheisen linkin takaa -> Helppo ohje sahdin valmistukseen.

Mysteeripanimon Lost Hope olutsarja 90-luvun kauhuleffojen hengessä

Somen puolella on maisteltu ja spekuloitu "mysteeripanimon" Enigma olutsarjan oluita ja nyt täällä blogisivuston puolella otan maistoon saman panimon toisen uuden olutsarjan. 90-luvun kauhuleffojen henkeen brändätty olutsarja tulee kauppoihin ainakin aluksi kolmen oluen voimin. Pikselifontein kirjailtuihin 0,44-litraisiin tölkkeihin on pakattu kauhuleffoista innoitusta nimiinsä saaneet lager, vehnä ale ja IPA. Jokaisessa tölkissä on myös pieni tarina tai pikemminkin tarinan alku. Oluen nauttija voi sitten tuopillisen aikana halutessaan kuvitella tarinaan loput. Sain oluet panimolta ja sovittiin niin ettei panimoa vielä mainita arvioiden yhteydessä, vaan keskitytään täysin itse oluisiin. Panimo ei kuitenkaan ole salaisuus vaan lukee ihan normaalisti tuossa tölkin takapuolella.

Aloitetaan maistelut lagerista.

The Silence of the Hops lager

5,0% | Sisältää ohraa

"Marko oli saanut työkaverilta kutsun bileisiin. Uusi työ eikä hän vielä tuntenut kunnolla ketään. Leffakerhon kautta hän oli tutustunut Joniin, joka oli vihannut että videovuokraamossa oli paikka auki ja sen hän oli saanutkin. Marko polki kolmivaihteisella bileisiin pari lager-olutta repussaan, teollisuusalueelle eivät bussit kulkeneet. Vanhoja ränsistyneitä halleja, rengaspinoja. Outo paikka, hän mietti. Matalasta talosta kantautui grunge-musiikki. Marko astui sisään ja käveli portaat alas.

Stereot soivat tyhjässä kellarissa..."

 

Suodattamaton ja pastöroimaton lager on väriltään kauniin kultainen ja sen vaahto on kestävä sekä pitsikäs. Tuoksussa on puhtaasti sekä maltaista että jalohumalaisen yrttistä sekä ruohoista aromikasta tuntua. Mausta pystyisi kokeneempi maistelija jo melko varmasti veikkaamaan panimon. Itsehän sen siis tiedän, mutta ainakin minulle ns. talon maku on selkeä - ja se on hyvä! Lagerin ohrainen maltaisuus tulee puhtaana ja siihen päälle suodattamattomana eli mitään pois riisumatta esiin nousevat jalohumalaisen yrttimäiset, hieman ruohomaiset ja kukkaiset maut - ne klassiset maut. Suutuntumassa on sopivasti maltaista makeutta ja sitten tasapainoisesti, mutta pitkäkestoisesti katkeroa. Purenta oikeastaan rakentuu kyllä ihan kunnon pilsin veroiseksi. On hyvää ja laatutaso tietysti moitteeton. Tämä on sitä panimon perinteistä tyyliä.

Seuraavaksi vehän alen pariin.

I Know What You Drank Last Summer vehnä ale

5,0% | Sisältää vehnää ja ohraa

"Sateinen kaupunki kylpi neon-valoissa, Jaana oli vuokrannut Michael J. Hopsin uuden leffan ja hakenut pizzan viettääkseen laatuaikaa itsensä ja kissansa kanssa. Kotona oli viileä, hän ei muistanut jättäneensä ikkunaa auki. Uusi college-asu lämmitti. Edellinen vuokraaja oli unohtanut kelata kasetin alkuun. Jääkaapista löytyi eilisillan bileistä jäänyt pintahiivaolut. Puhelimen töpseli irti seinästä ettei kukaan häiritse.

Samalla ovikello soi..."

 

Lasiin kaatuu utuinen kultainen olut, jonka vaahto on kuohkea ja runsas. Nyt ei tuoksu kyllä anna paljoakaan itsestään ulos. Vehnäinen pohja on runsas, käymisaromit jokseenkin neutraalin tuntuiset ja humalaisuus hennon yrttimäistä sekä hieman kukkaista. Nyt kun olisi ollut mallaspohjan puolesta paikka lyödä raikkaat sitrushumalat pöytään niin niitä ei oikein tulekaan. Ei kuitenkaan nouse myöskään hefeweizenin neilikkaa tai banaania eli hiivan preesens on melko neutraali. Suutuntuma on kuohkean vehnäinen ja melko täyteläinen. Makeutta sopivasti. Hyvä ryhti ja raikkaat hiilihapot sekä yrttimäinen katkeruus. Juotavuudessa ei moitteen sijaa, mutta maku on pääosin vain vehnäistä maltaisuutta ja sangen voimakastakin yrttimäistä katkeroa. Sitrus nipistää loppuvedossa hieman ja jälkimaku on edelleen miellyttävästi runsaan katkeroinen, mutta aromihumalaa tämä minun mielestäni suorastaan huutaa enemmän. Laatu on kunnossa, mutta resepti valitettavan tylsä - odotin tältä enemmän. 

Viimeisenä sitten ipa.

A Nightmare on Hops Street IPA

5,0% | Sisältää ohraa

"Humalakadulla puhalsi alkusyksyn lämpöinen tuuli ja ensimmäiset puista pudonneet lehdet pyörivät Esan jaloissa. Hän oli pitkään odottanut treffejä Minnan kanssa. Kainalossa oli Arnold Weisseneggerin uusin leffa ja muutama IPA-olut. Jostain kauempaa kuului koiran haukahduksia, muuten omakotialue oli hiljainen, jopa epätavallisen hiljainen. Kaikki talot näyttivät samanlaisilta ja Esalla oli vain bussilipun reunaan nopeasti kirjoitettu osoite. Vihdoin hän löysi perille.

Ovi oli raollaan..."

 

Kaunis hohkaavan oranssihtava väri ja tiivis vitivalkea vaahto. Tuoksussa tasapainoisesti appelsiinimaista sitrushedelmäisyyttä ja maltaisuutta hennolla karamellivivahteella. Vähän sellainen vanhemman koulukunnan fiilis eli ihan eri maata kuin modernimmat Enigma sarjalaiset. Havuisuuttakin nousee. Maku on tässä miellyttävän pehmeän maltainen ja hedelmäisyys on tuoksun tavoin appelsiinimaista eikä juuri nouse mallasta suurempaan rooliin paitsi lopussa kun katkeroa alkaa kertymään. Loppuvedossa on yrttimäisyyttäkin. Poikkeaa Enigma sarjan runsaan hedelmäisistä siis tosiaan ollen maltaisempi - sellainen kuin IPAt olivat 15 vuotta sitten. Tyylin parhaat tosin ovat vahvempia, mutta kaupparaja kun tiedetään niin tämän ratkaisun ymmärtää. Sitä itse asiassa mietin aiemmin että koko olutsarja lienee suunnattu hieman tällaisille keski-ikäisemmille nautiskelijoille, koska eihän nuoriso suurimmaksi osaksi välttämättä tiedä näistä leffoista mitään eikä ehkä syty tälle pikselifonttia käyttävälle brändäyksellekään samalla tavalla kuin me MS-DOS käyttöjärjestelmää aikoinaan puikottaneet ja Leisure Suit Larrya pelanneet kasarin lapset (vaikkei siitä pelistä mitään tajuttukaan). Hyvä tasapainoinen perusipa tässä lasissa on, juotavuus on tosi hyvä. Ei ole yksipuolista hedelmäiloittelua vaan mallasta myös - tällaisiakin tarvitaan ja itse tykkään ainakin. 

 

Ja kuten eilen jo somessa selvisi niin mysteeripanimo on Vakka-Suomen Panimo eli Prykmestar oluistaan tunnettu pitkän linjan pienpanimo Uudestakaupungista. Panimo on hankkinut oman laadukkaan tölkityslinjaston ja tehnyt melkoisen brändiuudistuksen. Prykmestar oluitakin edelleen pysyy tuotannossa ja jatkossa niitäkin alkaa näkymään tölkeissä. Sain panimolta myös tölkkiin pakatut Keller Pilsin, Keller Bierin ja vehnäoluen, jotka olivat samaa tuttua erittäin laadukasta tekemistä - nyt vaan paremmassa (ja isommassa!) pakkauksessa. 

 

Olen itse Laitilassa töissä (en kuitenkaan Wirvoitusjuomatehtaalla) eli vain noin vartin ajomatkan päässä Vakka-Suomen Panimolta ja kävin toissaviikolla henkilökohtaisesti paikan päältä hakemassa nämä oluet. Panimon yhteydenoton jälkeen todettiin että turha laittaa postiin kun pienemmällä vaivalla käyn itse paikan päällä. Uudessakaupungissa panimoa pyörittää tällä hetkellä Stadin Panimon omistaja Timo Konttinen vaimoineen. Stadin Panimohan osti Vakka-Suomen Panimon vuonna 2020. Sovittiin siinä että pidetään panimo toistaiseksi salaisuutena eli en mainitse sitä näissä arvioissa vaan annetaan oluiden puhua puolestaan ja ihmisten arvuutella. Sehän meni ihan hauskasti sitten lopulta niin että samana päivänä eräs lukija oli bongannut oluen kaupasta ja toinen sitten googletti oikean vastauksen (samalla löytyi porilainen joka osaa googlettaa!). Sellainen tapaus tällä kertaa siis, jään mielenkiinnolla seuraamaan panimon tulevia edesottamuksia.

Maahantuojan kellarin kätköistä: Westmalle Dubbel 2019

 

Nyt sitten lasiin kellarin kätköistä tammikuussa 2019 pullotettua eli nyt jo neljän vuoden ikäistä Westmalle Dubbelia. Tässä on nyt sellainen ero aiempiin "kellarin kätköistä" bloggauksiin, että tämä ei ole omasta kellaristani vaan maahantuojan kellarista - tai mistä säilytystilasta sitten lieneekään. Kellari kuulostaa kuitenkin varastoa paremmalta, joten mennään sillä. Pullotuspäivä tällä klassikkostatuksen omaavalla trappist-dubbelilla on 9.1.2019 eli ikää tosiaan neljä vuotta. Päiväystä on annettu kaksi vuotta eteenpäin eli niin sanottu parasta ennen on umpeutunut 9.1.2021. Itse olen tämän reitannut aikanaan Olutopas.infoon vuonna 2009 ja sitten uudelleen Reittausblogiin vuonna 2011. On tätä muuten jonkun aikaa tullut tehtyä sitten tätäkin "hommaa" ja siitä nyt tavallaan palkkiona sitten myös maahantuojalta saatuna tämä kyseinen pullo. Ei pöllömpää. 

 

Westmalle Dubbel 2019

7% | Sisältää ohramallasta

Westmallen omaa goblettia minulla ei vielä ole, joten olut kaatuu St. Bernarduksen lasiin punertavan tummanruskeana ja vaahdoltaan beigevivahteisena sekä kestävänä. Tuoksussa on muhkeasti kuivattuja hedelmiä, rusinaa, sokeroitua banaania ja belgihiivan tuttua päärynänkuorimaista tuntua. Rusinaisuus on ainakin sellainen ominaisuus jonka yhdistän kandisokeriin. Tämän oluen tapauksessa tiettävästi tumma väri tulee kokonaan olueen käytetystä tummasta kandisokerisiirapista - maltaat siis olisivat kaikki vaaleita perusmaltaita. Todella hyvä tuoksu - sellainen oppikirjamainen dubbelin tuoksu. Maku on samansuuntainen. Maukkaasti kuivattuja hedelmiä, karamellisoitunutta sokeria, hitunen banaanimaisuutta ja loppua kohti kuivuva kevyesti katkeroitu lopetus. Loppuvedossa edelleen hieman hedelmäisyyttä ja ruokosokerisuutta. Makeahko alku, joka nopeasti kuivuu loppuvetoon. Vahvuus täysin piilossa eikä ikä ole tuonut mitään negatiivista oluen makuun. Ei hapettumista eikä mitään "sherrymäisyyttä". Sen sijaan hiilihapot ovat ehkä tuoreesta hyvin pehmentyneet, ei hyökkää lainkaan vaikka hiilihappoja onkin tyylille ominaisen runsaasti. Todella hyvää ja ison pullon nauttii helposti hissukseen yksinkin. Kyllä tämä on se tyylin esikuva, johon kaikkia muita dubbeleita tullaan jatkossakin vertaamaan. Vaikea on tätä tyyliä tehdä paremmin eikä kypsyminen ole ainakaan yhtään haitannut - luultavasti päinvastoin. Olipa hieno päästä maistamaan.

Kiitos oluesta maahantuojalle. Jos olutta mielii päästä maistamaan niin se onnistuu Stadin Panimon baarissa, jossa 0,75 litraisen pullon hinta varsin kohtuullinen 12€. 

Triplasti koti-tripeliä: Catvalley, Wanderer & Panumo

Kotiolutkalenterin vaihdon yhteydessä marraskuun lopulla sain maisteltavaksi varsin runsaasti oluita myös kalenterin ulkopuolelta. Tähän juttuun on niputettu kolmen eri tripel-tyylisen kotioluen arviot. Arvoidut oluet on nautittu eri aikoihin joulu- ja tammikuun aikana. Tästä tyylistähän minulla on sangen runsaasti kokemusta uskomattoman hienon tripel-kesän 2018 tiimoilta, jolloin maistelin läpi lähemmäs viisikymmentä eri olutta tästä hienosta tyylistä ja teinpä siinä sivussa pari omaakin keittoa vertailtavaksi. On muuten näin jälkikäteen ajatellen ollut aika raisu veto, mutta siinähän se kevät ja kesä aina kesälomaa myöden meni mukavasti. Parhaita muistoja on sellaiset kun kesäkuussa järvissä on yleensä varsin kylmää vettä ja uintireissun päätteeksi kun korkkasi sellaisen mukavasti lämmittävän tripelin niin ai että... siinä veri alkoi taas kiertää ja lämpöä nousi poskipäihin. Nyt sitten arviot.

 

Wanderer Brewing Serenity Triple

8,5% 

 

 

Helsingin Oulunkylästä lasiin kaatuu kauniin kirkkaan kultainen mutta vaahdoltaan maltillinen olut. Ei belgityylin valtoimenaan kumpuilevaa vaahtoisuutta, mutta kuitenkin varsin aidon belgitripelin tuoksu, jossa hieman hunajaisuutta, kuivattua hedelmäisyyttä, korianterista mausteisuutta ja vähän sikunaisuuttakin. Maku on hyvä myös vaikkakin varsin suoraviivainen - vahvan vaalean oluen tuttu hunajainen mallaspohja ja nätisti belgityylisen hiivan kuivatun hedelmäisiä estereitä. Keskivaiheilta loppua kohti mausteisuus voimistuu. Varsin raikkaan korianterinen tuntu - kenties siis korianteria mukana, mutta sopivan maltillisesti. Lämpöä nielaisun jälkeen mutta muuten vahvuus on varsin hyvin piilossa. Muistuttaa hyvin pitkälti niitä tripeleitä mitä itse aikoinaan sitten tein, mutta kirkkaampi tämä toki kyllä on. Ei yllä parhaiden belgien monimuotoisuuteen, mutta hyvää keskitasoa on helposti. Monta ällömakeaa tai liian vahvaa tai muuten kehnoa kaupallista on maistettu, mutta tämä välttää yleisimmät sudenkuopat ja toimii kokonaisuutena hyvin. Riittävän raikas vahvuuteen nähden ja makuja riittävästi. Nautin! 

 

Panumo Nano Brewery Belgian Tripel 3x

9% 

 

 

Nyt sitten Savonlinnasta kotivalmisteista tripeliä. Kotiolutkalenterissamme oli samalta tekijältä erinomainen belgian blonde, joten odotuksia tripeliäkin kohtaan on. Kirkas todella kaunis syvän kultainen väri ja kestävä valkea vaahto. Nestemäistä kultaa. Tuoksu on belgihiivan kuivattujen hedelmien ja hunajaisuuden täyttämä, hieman myös mausteisuutta ja vahvuuskin tuntuu taustalla kuten näissä vahvuuksissa kuuluukin. Aivan tyylinmukainen vedet kielelle nostattava tuoksu. Maku on myös hyvä. Päärynäistä belgihedelmää ja kuivahedelmiä, jopa sokeroitua banaania ja lopussa sitten kruununa hieman mausteinen puraisu, jossa on hiivan tuottaman mausteisuuden lisäksi humalankatkeroakin. Runko on hieman parhaita belgejä hunajaisempi ja makeampi, mutta se on pieni nyanssi. Alkoholi täysin piilossa ja lasin loppua kohti poskipäät vaan hehkuu ja taitaa hieman hymyilyttääkin. Toimivaa tavaraa siis! Tällä tekijällä on belgityyliset nyt kahden maistetun perusteella todella hyvin hallussa ja laatutaso korkealla niin prosessissa kuin reseptiikassakin. 

 

Catvalley Brewery Munkin Kesäolut

8,8% | Belgian Tripel 

 

 

Kirkkonummelta lasiin kissalaakson kaunis kirkkaan kultainen ja vaahdoltaan valkea olut. Vaahtoa muodostuu iloisesti mutta lopulta vain pieni kerros jää oluen pinnalle. Tuoksussa on tyylille ominaista päärynäisyyttä ja sokeroitua banaania sekä kuivattuja hedelmiä, mutta myös maltaisuutta löytyy. Hiivan esterit ovat lopulta ehkä tyylin normia hieman hillitympiä. Duvel tulee hyvällä tavalla mieleen - sellainen tietty pippurinen särmä, mutta muuten varsin neutraali ja maltainen vaikka toki kuivahedelmääkin on. Maussa on hunajaisuutta ja melko varmasti sokerin tai vaalean siirapin tuottamaa kuivahedelmäisyyttä sekä sellaista tiettyä kuivakkaa tuntua. Loppuvedossa vahvuus hieman sikunaisena "polttaa" läpi, mutta sekin on tyylissä normaalia. Mallas maistuu edelleen selkeänä ja hiivan esterien puolesta mennään hieman pippurisempaan päätyyn - voi olla jotain maustetta lisättykin tai voi olla olemattakin. Joka tapauksessa minulle tulee tästä edelleen mieleen hieman voimakasmakuisempi ja enemmän "tripelimpi" Duvel. Jotenkin tosi iisi juotavuus, vähän neutraalimpi käyminen, jossa hieman jopa lagermaista tuntua maltaan osalta ja hienoisen omenaisuuden osalta. Tosi laadukkaan oloinen ja täysin kaupalliset mitat täyttävä olut. Westmalle on vähän makeampi, Chimayn Triple katkerampi, La Trappe pehmeämpi ja St. Feuillien mausteisempi, jos klassikoihin omalla kokemuspohjallani näin perstuntumalta vertaan. Suutuntuma runsaine hiilihappoineen ja petollisine juotavuuksineen on aidon belgin veroinen. Tosi onnistunut mielestäni. Jännällä tavalla vähän kaikkea, mutta sitten ei kuitenkaan mitään selkeää omaa piirrettä vaan pikemminkin sellainen Duvelin kaltainen jokseenkin harmittoman tuntuinen, mutta kuitenkin vaarallisen vahva "sessiotripel". Varmasti vaikea saada näitä ominaisuuksia kohdilleen - lienee hieman jo kypsynyt tai ainakin maistuu siltä että kaikki on jo asettunut oikeille paikoilleen. 

Sellaiset arviot siis tällä kerralla. Vaikea vertailla paremmuuksia näin jälkikäteen kun en kaikkia maistellut samalla kertaa (ja ehkä hyvä niin!), mutta kesän 2018 tavoin tässäkin saman tyylin sisällä kolme jokseenkin erilaista yksilöä. Tyylin sisään mahtuu mausteisempaa, makeampaa ja petollisen juotavaa ja silti kaikki ovat kuitenkin selkeästi tripeleitä. Belgityyliset on kotipanijoilla oman kokemukseni mukaan hienosti hallussa. Eikä valmistus ole vaikeaa - anna hyvä vierre ja belgihiiva kyllä tekee työtä käskettyä, kunhan sille vaan antaa mahdollisuuden eli riittävä hiivaus ja sopivat lämmöt. Ei se sen vaikeampaa ole. Vaikeus tulee sitten siinä kun sama resepti pitäisi toistaa samanlaisena kerta kerran jälkeen aina samanlaisena - mutta se on toinen tarina se. Kiitos Catvalley, Wanderer ja Panumo näistä!