Olutarvio: Linden Mother's Milk

Linden Mother's Milk
Milk stout | 5,2% | Ohramallas, kaurahiutale, humala, laktoosi, hiiva, vesi

Musta olut kaunilla beigellä vaahdolla. Tuoksu on paahteinen, kermakahvinen ja hieman konvehtimainen. Suutuntuma on pehmeä, mutta ei makean tuhti vaan enemmän liukkaan luistava. Alkumaussa on paahteisuutta ja kahvimaisuutta, keskivaiheilla maltillisesti rakentuvaa katkeroa ja loppuvedossa edelleen maitomaista makeutta sekä hieman humalainen jälkimaku. Hillityn tasapainoinen suoritus ja pehmeänä sekä maltillisen hiilihappoisena myös todella miellyttävää juotavaa. Pienpanija Linden suurena Guinnessin ystävänä vaikuttaa tässä valmistaneen jälleen erittäin juotavan ns. "pubioluen", jonka irkkutyylistä nitrostoutia lähellä oleva suutuntuma tuskin on sattumaa.
 
Muchos bueno - huomenna ristiäiset, tänään Mother's Milk!

Arvioitu pullo saatu pienpanijalta lahjana lisääntymisen johdosta.

Olutarvio: Põhjala Reede Double IPA

Põhjala Reede Double IPA

8,5% | Sisältää ohramallasta ja vehnämallasta | NE yeast

Virolaisen Tupla IPAn etiketti kertoo humalaa käytetyn 26 grammaa per litra. Se on todella paljon. Itse olen kotona käyttänyt enimmillään noin 24 grammaa per litra ja luulin, että se oli jo överisti. Humalaa on siis ns. "tarpeeksi". 

Utuinen kultaoranssi olut, joka vaahtoaa IPA-lasissa odotetusti. Tuoksusta on aluksi vaikea saada otetta, sillä se tuntuu heti kaatamisen jälkeen sellaiselta sekahedelmäsopalta, ettei mitään yksittäistä tiettyä osaa oikein pysty erittelemään. Hetken asetuttuaan se avautuu kuitenkin hienosti pihkaisella ja sitrusmaisen hedelmänkuorimaisella tavalla ilahduttavaan west coast tyyliin! Mallaspohja toki näin tujussa oluessa on aika tuhti ja hieman toffeinen - niin tuoksussa kuin maussakin. Maku sen sijaan on kaikin tavoin voimakkaan humalainen. Hedelmäisyys kaartaa alussa ananaksen suuntaan, muuntuen sitten suuta supistavaksi sitruksisuudeksi. Näiden välillä koetaan moninaisten hedelmien kirjo. Katkero rakentuu hiljalleen, mutta nousee kohtalaisen korkeaksi ja kestää pitkään. Mallaspohja kantaa hyvin ja toffeemaista makeutta jää vielä loppuvetoonkin. Suutuntuma on todella täyteläinen ja humalaöljyinen. Ei oluen viskositeetti sentään aivan lusikoitava ole, mutta jännän tuhti kuitenkin. Olipas kerrassaan erinomainen olut. Toisaalta olen kyllä aina ollut "DIPA-miehiä". Nektarimainen makeus ja rajusti humalaa, niin avot!

Saatu maahantuojalta.
Myynnissä Alkossa (4,98€ / 0,33l).

Olutarvio: Saimaan Yakima Valley Double Hopped APA

Yakima Valley Double Hopped APA
4,5% | Maltaat: Pale Ale, Munich, Honey, Caramel | Keittohumalat: Columbus, Citra, Mosaic | Kuivahumalat: Cryo-Citra, Cryo-Mosaic

Humalamarkkinoiden uusin villitys on ns. Cryo humalat, joita tässä Saimaan APA:ssa on käytetty kuivahumaloinnissa. Internet kertoo:

"Cryo Hops are an innovative hop product that is made by separating the lupulin from the hop flower using cryogenic processing. The result is a product with twice the potency of T90 pellets, with reduced astringency and vegetative material."

 

Kirkkaan kuparinen ja pitsiä jättävällä vaahdolla varustettu olut. Tuoksu tarjoilee vehreän humalapellettimäistä mustaherukanlehteä ja hedelmänkuorimaista eksotiikkaa. On tosiaan ilahduttava huomata, että nyt Saimaan oluessa todella tuoksuu aromikas humala ja vieläpä suorastaan pellettimäisen vehreästi sekä raikkaasti. Maku toimii humaloinnin osalta myös hyvin ja mallaspohjakin kevyen karamellisena tukee kohtalaisesti, mutta jää kuitenkin lopulta hieman ohkaiseksi. Tässä on siis sellainen session ipan tyylinen kevyen rungon ja runsaan humaloinnin yhdistelmä, jossa ei tasapaino loksahda aivan kohdilleen. Joka tapauksessa Saimaalla vaikuttaisi nyt olevan oikeasti prosessi siinä kunnossa, mitä mainosprosyyrit ovat hehkuttaneet jo vuosien ajan. Muutos on todellakin siis huomattava. Poissa on tiskirätti ja tilalla on aromaattinen humala. Sitä edelleen ihmettelen, että miten panimo kuitenkin pysyi pystyssä ja jopa kasvoi, vaikka etenkin pintahiivaoluet olivat vuosikausien ajan tympeän tunkkaisia? Ehkä ne lagerit sitten myyvät riittävän hyvin.

Arvioitu tölkki saatu panimolta. Saatavilla kaupoista.

Olutarvio: Linden Hopeanuoli Wehnäolut

Linden Hopeanuoli Wehnäolut
5,2% | Ohramallas, vehnämallas, maissi, vesi, humala, hiiva

  

Asianmukaisesti samea ja iloisesti vaahtoava vehnis. Kaksi pulloa taas tarvitaan, että saa vehniksen koko komeudessaan vehnislasiin. En siis vehnäoluiden tapauksessa ole pienten pullojen kannalla, mutta ymmärrän toki sen, ettei pienissä panimoissa yleensä käytetä kuin yhtä pullokokoa ja nykyään se vaan on ennemmin pieni kuin iso. 

Tuoksu on neilikkainen ja hieman hedelmäinen, mutta ei juurikaan banaanimainen. Maku on myös keskivertovehnistä kuivempi ja ehkä hieman katkerampikin. Banaanimaista runsautta ei juuri ole, vaan mennään enemmän neilikkaiseen ja humaloinniltaankin kepeän mausteiseen sekä hieman sitrusmaiseen suuntaan. Monet kotona kuivahiivoilla valmistamani vehnikset ovat maistuneet hyvin samankaltaisilta - helposti juotavaa ja miellyttävän makuista, mutta se tietty syvyys kuitenkin jää puuttumaan. Plussaa vehnikseen sopivasta ja tyylinmukaisestikin siihen kuuluvasta normaalia runsaammasta hiilihapotuksesta. Se tekee oluesta raikkaan ja sopivan terhakan. Itse tykkään kuitenkin banaanisemmista (=perinteisemmistä) vehniksistä.

Ostopaikka: S-Market Kehätie, Rauma (3,75€ / 0,33l)