Rööperin Ipaattori vs Green Flash West Coast IPA

5 kommenttia
 
Reittausblogi esittää / förevisar:  
Rööperin Ipaattori vs Green Flash West Coast IPA


Tänään on vuorossa runsaamman puoleisesti humaloitu kaksintaistelu kotioluen ja kaupallisen tuotoksen välillä. Helsingissä valmistettu kotiolut Rööperin Ipaattori haastaa IPA-tyylin arkkityypin Green Flash West Coast IPAn, joka valmistetaan Kalifornian San Diegossa.

Rööperin Panimo on Kalle Åströmin kotipanimo, josta voit lukea lisää Kallen omasta Ohraakkeli olutblogista. Mies vaikuttaa tällä hetkellä jenkeissä, joten viimeisimmät blogipostaukset ovat hyvinkin mielenkiintoisia raportteja rapakon takaa - kannattaa tutustua. Valmistus tapahtuu "oikean panimon" tapaan itse mäskäämällä ja laitteistot vaikuttavat olevan pitkälti itse väsättyjä.

Ipaattori lähtee kaksintaisteluun puolellaan selkeä tuoreusetu, sillä se on pantu 9.4.2013. Green Flash West Coast IPA, joka juuri tuli Alkon valikoimiin, lienee pantu jo vuosi sitten. Sitä oli aiemmin Alko Arkadian erikoisvalikoimassa ja nyt foorumiraportit kertovat, että pullon parasta ennen päiväys, 04/2014, on sama kuin Arkadian pulloissa aikanaan. Maahantuoja lienee lätkäissyt päiväyksen kahden vuoden päähän, eli olut olisi valmistettu jo huhtikuussa 2012. Tällä saattaa olla isokin merkitys tällaisen humalaan panostavan oluen tapauksessa - humalahan on parasta tuoreeltaan ja erityisesti aromipuoli saattaa kokea kovan inflaation ajan saatossa.

Speksien puolesta kamppailu on tasainen. Ipaattori tarjoaa 111 IBUn katkerotykityksen ja 6,8% vahvuuden. Hekumaan johdattelevat humalalajikkeet ovat Pacific Gem, Motueka, Hallerthauer Hersbrucker, Riwaka, Cascade ja Southern Cross. Monipuolinen kattaus maapallon eri laidoilta. Green Flash West Coast IPA tykittää 95 IBUn voimalla ja vahvuutta sillä on 7,3%. Humalajikkeissa luotetaan jenkkiläisiin - Simcoe, Centennial, Columbus ja Cascade. Varsinainen all-star kentällinen siis.

Korkkaan molemmat oluet samaan aikaan, maistelen ne rinnakkain ja arvioin Olutoppaassa käytetyllä 5-50 pisteen asteikolla.

Iparaattori kahdessa ja Green Flash yhdessä lasissa


Ensimmäisenä korkkautuu Ipaattori ja onneksi ensimmäisenä. Olut nimittäin vaati kaksi lasia, muuten olisi tullut osa pöydälle. Vaahtoavuus oli siis jonkin verran runsasta, vaikka pullo oli reilut kaksi vuorokautta jääkaapissa levännyt. Nyt sattui onneksi olemaan kaksi lasia käsillä silloin kun niitä tarvittiin. Green Flashille jouduin sitten hakemaan oman lasinsa vielä lisäksi.

Ipaattori on samea ja väriltään tummankuparinen. Vaahdon ryöpytessä tietysti osa hiivoistakin kaatui varmasti mukaan ja lisäksi sakan mukana näkyy tulleen kuivahumaloinnissa käytettyjen humalien partikkeleitakin, jotka hiljalleen leijailevat lasin pohjaa kohti. Tätä samaa on ollut omissa kotioluissanikin. Käytän arvioinnissa nyt sitä lasia johon ensimmäiseksi kaadoin ja jossa on vähemmän hiivahöttöä mukana. Green Flash taasen on kirkkaamman kuparinen, utuinen ja vaahdoltaan tiivimpi. Pisteet Ipaattorille 3 ja Green Flashille 4.

Tuoksussa Ipaattori hurmaa monipuolisella ja lujaa iskevällä humalavallilla. Siinä on aivan aluksi mangomaista eksoottista pehmeyttä ja sitten voimakkaan mäntyistä, tuoreen neulasmaista ja pihkaista tuntumaa ja lopuksi vielä sitruksista sekä greippistä huumaavan voimakasta humalointia. Mallaspohjasta on turha sanoa mitään, sillä nenäkarvat ovat vieläkin erektiossa tuon humalaisuuden jälkeen ja aika lähellä on ettei olisi joku muukin (onneksi tämä ei ole videoblogi). Selkeästi tuoretta, aivan todella aromaattista meininkiä. Eniten mieleen tulee Alkon viime vuoden jouluolutvalikomaan kuulunut Mikkeller Hoppy Lovin' Christmas. Välillä käydään aika lähellä tietynlaista "ylihumaloinnin" rajaa, sillä sekaan hiipii hieman ruohoisuutta ja yrttisyyttä, mutta ne eivät kauaa paletissa viivy, vaan korvautuvat nopeasti hedelmäisillä vivahteilla. Green Flashin tuoksu on aivan eri maata. Siinä voimakas karamellimaltaisuus ottaa aluksi runsaasti jalansijaa ja vasta myöhemmin esiin astuu hieman eksoottista hedelmäisyyttä sekä tuttua jenkkityylin sitrushedelmäisyyttä. Ei ollenkaan niin iskevä ja huumaavan humalainen vaan enemmän maltaisuuteen ja aromihumalointiin panostava tuoksu. Ero oluiden tuoreudessa tulee esiin selvästi. Pisteet Ipaattorille 9 ja Green Flashille 7.


Ipaattorin maku alkaa karamellimaltaisena - ai, kyllä tässä mallastakin on! Nopeasti kuitenkin voimakas katkero, sitrushedelmien suuta supistava kirpeys ja havuinen sekä hieman neulasmaisen pisteliäs humalointi ottavat vallan. Katkero vielä voimistuu loppua kohti, ollen lopussa jo todella voimakas ja hieman jopa mentholimaisen tuntuinen. Jälkimaussa esiin nousee hieman lääkemäistä yrttisyyttä ja ruohoisuutta. Aika kuiva loppuveto, jonka katkero syleilee kieltä pitkään. Maku ei ole aivan niin aromaattisen hedelmäinen kuin tuoksu, mutta katkerossa todellakin löytyy! Tässä välissä on pakko ottaa vettä ja melko runsaastikin, jotta saa kielen resetoitua. Green Flash on makeampi ja karamellisempi sekä toffeinen - ero on todella huomattava. Humaloinnilla kestää hetki laskeutua kielen päälle, mutta kun se tulee, niin on siinäkin voimaa! Aromaattisuus sen sijaan on selkeästi kateissa eikä tuoksun hedelmäisyydestä ole paljoakaan jäljellä. Humalointi on enemmänkin yrttistä ja hedelmäiset sävyt yrittävät sieltä jostain taustalta esiin, siinä kuitenkaan kovin hyvin onnistumatta. Ero tuoreudessa tuntuu jälleen selkeänä. Miten sitä onkaan niin vaikea havaita ilman että maistelee oluita rinnakkain? Pisteet Ipaattorille 8, Green Flashille 7.

Suutuntuma on Ipaattorissa keskitäyteläinen ja melko maltillisen hiilihappoinen - kovimmat hapot tietysti lähtivät alun vaahtoryöpyssä. Varsin miellyttävää ja katkerot pitävät huolen siitä, ettei suu pääse tahmaamaan. Green Flash on hieman yli keskitäyteläisen ja hieman Ipaattoria runsaammin hiilihappoinen, joskin silti hieman alle keskiverron. Molemmat miellyttäviä. Pisteet tasan, molemmille 4. 

Kokonaisuutena Ipaattori on selkeästi parempi - osan siihen tekee ilman muuta sen ylivertainen tuoreus Green Flashiin verrattuna. Ipaattori on tasapainoinen kokonaisuus, jonka tuoksu on aivan upea ja monipuolinen. Maku ei ole aivan niin monipuolinen, mutta se katkeron syleily... tuore humala kietoutuu kielen ympäri eikä päästä irti. On se hekumaa veljet ja siskot, on se hekumaa! Kokonaisuudesta vahva 17 Ipaattorille - aivan huippuoluesta on siis kyse. Tällaista en ole päässyt oikein kunnolla aiemmin maistamaankaan, vaikka monet tuontioluet ovat päässeet lähelle, niin harvemmin ne näin tuoreita ja iskeviä ovat olleet. Yksi Ipaattoria vielä kovempi tulee mieleen ja se on tietysti legendaarinen NIPA, eli Nøgne Ø India Pale Ale. Green Flashin kokonaisuus on varsin nautittava, mutta selvästi erilainen ja jo myös jo selvästi seniori-ikäinen, valitettavasti. Tekisi mieli antaa 15, mutta annan kuitenkin 14, koska ero on niin merkittävä. 

Lienee jo arvion perusteella sanomattakin selvää, että Ipaattoria eivät vaivanneet mitkään laatuongelmat, eli Kalle on selvästi panomiehiä. Vielä jäi kaksi, tämän jälkeen entistä kutkuttavampaa, Rööperin Panimon olutta kaappiin. Niistä lisää myöhemmin. Olipahan elämyksellinen ja opetuksellinenkin sessio jälleen kotioluen parissa. Tuoreus, se on kova sana, nyt sen viimeistään kunnolla ymmärtää.  

Pisteytys
Ipaattori / Green Flash
  • Tuoksu 9 / 7
  • Ulkonäkö 3 / 4
  • Maku 8 / 7
  • Suutuntuma 4 / 4
  • Yleisvaikutelma 17 / 14
Aistiarviot
  • Makeus 4 / 5
  • Katkeruus 9 / 7
  • Happamuus 4 / 3
  • Täyteläisyys 5 / 6
Kokonaispisteet: 
Ipaattori 41/50 
West Coast IPA 36/50


 



Iron Maidenin Trooper olutta saa jo!

12 kommenttia
 
17.6.2013 PÄIVITYS: Arvio Trooper-oluesta löytyy tästä linkistä.

Ylex uutisoi, että Iron Maidenin Trooper olut on jo rantautunut joihinkin suomalaisiin ravintoloihin. Maitokaupoissakin tuotetta pitäisi alkaa näkymään jo ensi viikolla. Maahantuojan aiemmat arvelut oluen saapumisesta vasta heinäkuussa eivät siis pitäneet paikkaansa ja hyvä niin!

Ylex:n uutinen: 
Virallisesti toukokuun 9. päivänä lanseerattu Iron Maidenin Trooper-olut tuli eilen torstaina 30. toukokuuta myyntiin ensimmäiseen suomalaiseen baariin, kertoo mallasjuomaa maahantuovan Servaali Oy:n tuotepäällikkö Ville Hyppönen.

- Olemme saaneet oluesta paljon kyselyjä. Vaikka emme ennen ole ottaneet valikoimaamme bändien nimikkojuomia, Trooperin valmistaneen Robinsons-paninon maineikkuus vakuutti meidät. Kyseessä ei ole ihan tavallinen bändin brändituote, vaan vakavasti otettava olut, Hyppönen kertoo YleX:lle.

Muun muassa Tampereella Raideri Rokkibaarissa sekä Soittojuomala Armaksessa, Turussa Rento Barissa ja Ranta-Kertussa, Kuopiossa Maljassa ja Helsingissä Bar Bäkkärissä on Trooperia toimitettu.

- Viimeistään tänään olutta on saatavilla baareissa ympäri Suomea, Hyppönen vakuuttaa.

Oluen 4,7 prosentin alkoholipitoisuuden ansiosta Trooperia on lupa myydä myös päivittäistavarakaupoissa. Nähtäväksi vielä jää, tarjoillaanko olutta Iron Maidenin keikalla 20. heinäkuuta Helsingissä

- Ensi viikolla tuotetta on saatavilla myös kaupoista. Se on vielä auki, myydäänkö sitä keikalla. Ainakin lähistön ravitsemusliikkeet sitä silloin myyvät, Hyppönen vinkkaa.
Olutkirjailija Pete Brown julkaisi juuri blogissaan erinomaisen hyvän Bruce Dickinsonin haastattelun aiheen tiimoilta. Sen voi lukea olutta odotellessa niin saa sopivasti veden nousemaan kielen päälle.

Olutarvio: Sünner Kölsch

3 kommenttia
 

Sünner Kölsch

Panimo: Sünner, Saksa
Oluttyyli: Kölsch
Alkoholipitoisuus: 4,8%
Saatavuus: Alko (3,34€ / 0,5l)

Rakkaat lukijat, seuraajat ja lähimmäiset. Tämä saattaa hyvinkin jäädä Reittausblogin viimeiseksi blogipäivitykseksi. Peli on nyt raakaa. Ellen peräti kuole, niin vähintään sairastun ja alkoholisoidun pahasti. Olen saanut valtiollisesta alkoholimonopolista käsiini pullollisen niin vaaralliseksi luokiteltua juomaa, että sen saatavuutta on katsottu parhaaksi rajoittaa. Sille hintaan on lätkäisty päälle korkeampi hinnoittelukerroin kuin viinalle, niin vaarallista se on. Enhän kuitenkaan osaa käyttää sitä oikein, koska suomalaiset aikuiset eivät vaan osaa - meillä on viinageeni, emme pysty pitämään itsestämme huolta. 

Olen kuitenkin kaikesta huolimatta saanut luvan tämän nauttimiseen, sen myönsi Eestin hihhuliliiton Führer Piäv Räsäne, jolla vaikuttaa olevan merkittävästi valtaa myös Suomen hyvä veli verkostoissa.

Alkoholia tässä kansakuntamme alkoholin ikeeseen demonisoivassa juomassa on peräti 4,8%. Olen ilmoittanut ympäristöviranomaisille, Valviralle ja omalle äidilleni, että aion avata pullon perjantai-iltana noin klo 18.00. Näen lähialueita evakuoitavan ja palokunta on valmiudessa tuossa tien toisella puolella - jos kuitenkin jotain sattuu. Hetken mietin, miksei tämä aiheuta ongelmia Saksassa, mutta unohdan nopeasti ajatukseni. Kyllä valtiovalta tietää paremmin. Korkki auki tieteen nimissä ja kenties viimeisen kerran.


Kirkkaan kultaista olutta, jonka vaahto on valkoinen ja suurikuplaisen höttöinen. Vaahto laskee nopeasti jääden pieneksi kerrokseksi oluen pinnalle. Tuoksu on kukkainen ja sitruksinen. Lisäksi siinä on viljaista maltaisuutta ja kevyt diasetyylin häivähdys, joka tulee esiin voimaisena tuoksuna. Ehkä inan verran aromaattisemman hedelmäinen kuin ihan perus saksalaispils, mutta ei muuten mitään erikoista. Maku on aluksi pirteä ja raikas, mutta lopussa hieman kova ja metallinen. Siinä on kukkaista ja hieman sitrusmaisesti puraisevaa humalaisuutta, yksinkertaisen viljainen - pilsmäinen mallaspohja, ja lopussa kevyt katkero, joka saa ruohoisia sekä metallisia sävyjä. Jälkimaussa hieman pahvia ja astianpesuainettakin. Alku on varsin hyvä, mutta loppu on pettymys. Sääli, että huonompi maku jää suuhun pyörimään pitkäksi aikaa, se ei tiedä hyvää kokonaisuudelle. 

Alkoholisoiduinkohan nyt...? Toimiikohan porttiteoria? Seuraavaksi pakettiautolla pirtua Virosta? Tuskin. Kyllä tämä ihan oikeasti on täysin harmitonta juomaa. Ainut mikä oikeasti aiheuttaa harmitusta on tuo karkeahko maun loppupuoli ja jälkimaku. Miksi tämän myyntiä pitää silti rajoittaa? Sitä voi jokainen tykönään miettiä. Tarttis tehrä jotain.

Yhteenveto

Hyvä alku, karkea loppu - kehno lopputulos
ARVOSANA: 6½

Kotiolutta: Glebin Dubbel

0 kommenttia
 
Tammikuussa Lappeenrannasta ponnistava, Olutoppaastakin tuttu nimimerkki, Gleb lähetti minulle arvioitavaksi muutamia kotioluitaan. Silloin mukana oli myös tämä Dubbel, jonka valmistajan pyynnöstä säilöin kellariin kypsymään. Noin kuukausi sitten Gleb lähetti viestin, että Dubbel olisi maistelukunnossa, mutta mitään kiirettä maisteluun ei ole. Nyt valitsin tämän oluen kaverikseni UEFA Champions Leaguen finaalia seuraamaan. Olut on siis tyyliltään Dubbel ja alkoholia on 8,1%. Glebin kotipanimosta voit lukea tästä tammikuisesta jutusta lisää: Glebin Aurora Pale Ale.

 

Tummanruskea ja melko niukkavaahtoinen olut, joka on varovasti ilman hiivoja kaadettuna lähes kirkas. Tuoksu on miellyttävästi aidon belgimäinen - hieman anista, lakritsaa, belgihiivaa, kuivattuja hedelmiä ja jopa hieman sellaista kanelisen uuniomenan tuntua. Alkoholin lämpö huokuu sieraimiin myös, kuten asiaan kuuluu. Tyylipuhdas, hyvän perusdubbelin tuoksu. Ei kommervenkkejä, eikä ylimääräisiä sivuaromeja. Oikein miellyttävän makuinen, pehmeä ja täyteläinen - aidon belgin makuinen. Maltillisesti makeutta, kuivattuja hedelmiä ja belgihiivaa. Katkero on tyylille uskollisesti lähes huomaamaton. Jälkimaun lähestyessä mukaan tulee hieman anismaisuutta ja lakritsaa. Alkoholi lämmittää nielaisun jälkeen miellyttävästi. Kerrassaan maukas tuotos. Suutuntuma on täyteläinen, pehmeä ja hieman nielaisun jälkeen tahmaava. Tämä on perusdubbelia karvan verran vahvempi ja tuntuukin liikkuvan makujensa puolesta jossain dubbelin ja quadrupelin välimaastossa. Hiivojen mukaan kaataminen tukevoittaa olutta entisestään ja tuo samalla loppu- ja jälkimakuun runsaasti mausteisuutta. Tykkään kovasti - ei kovinkaan paljoa erilainen kuin pari viikkoa sitten fiilistelemäni Hertog Jan Grand Prestige.

Pisteytys Olutoppaan asteikolla:

Pisteytys
  • Tuoksu 7
  • Ulkonäkö 3
  • Maku 8
  • Suutuntuma 4
  • Yleisvaikutelma 16
Aistiarviot
  • Makeus 5
  • Katkeruus 2
  • Happamuus 3
  • Täyteläisyys 7
Kokonaispisteet: 38/50