Olutarvio: Schneider Weisse Tap X Mein Nelson Sauvin

Tap X Mein Nelson Sauvin

• Panimo: G. Schneider & Sohn (Schneider Weisse)
• Maa: Saksa
• Alkoholipitoisuus: 7,3% 
• Saatavuus: Ulkomailta
• Oluttyyli: Weizenbock

Tämä olut on pantu hollantilaisen ABT-olutravintolaketjun 25-vuotisjuhlan kunniaksi. Kyseessä on vehnäbock, eli normivehnistä vahvempi vehnis. Kuten nimikin kertoo, niin tässä on käytetty Uusi-Seelantilaista Nelson Sauvin humalaa, se on saksalaiselle oluelle saavutus jo sinänsä, mutta ei siinä vielä kaikki - tämä olut on nimittäin ensimmäinen, jossa Schneider-Weisse käyttää belgialaista hiivakantaa. Innovatiiviseksi ei ole kovin montaa, jos yhtäkään, näin isoa saksalaispanimoa päässyt aiemmin nimittämään.

Ei tämä silti ensimmäinen kerta ole kun Schneider-Weisse räväyttää, ilmestyihän panimolta toissa vuonna Tap 5 Meine Hopfenweisse, runsaasti humaloitu vehnis, jota sai viime keväänä Alkostakin. Hopfenweisse on yksi lempioluistani, joten odotukset tätä käsillä olevaa oluttakin kohtaan ovat melkoisen suuret. Tätä ei Suomesta toistaiseksi saa, ellei sitten jostain olutravintolasta, mutta keskustelupalstoilla on huhuiltu, että kenties jonkinlainen erä voitaisiin saada Alko Arkadiaan. Pullo on näyttävästi muotoiltu ja kruunukorkilla suljettu 0,75-litrainen. Hinta Saksassa noin kympin. 

Ensimmäinen lasillinen kaatuu tietysti vielä ilman hiivoja pullokoosta johtuen, mutta olut on silti sameahko ja väriltään kelta-oranssinen. Vaahto on vehnäoluelle tyypillisesti runsas. Nelson Sauvin ei hyppää tuoksussa heti esille vaan vehnäinen mallas ja banaaniesterit ovat etualalla, myös kuivahkoa, belgityylistä mausteisuutta ja happamuutta esiintyy. Maussa yhdistyy belgityylinen mausteisuus, kuiva Schneider Weissen normivehniksestä tuttu vehnäinen happamuus ja Nelson Sauvinin kirpeähkön marjainen hedelmäisyys, joka on esillä etenkin maun loppupuolella ja jälkimaussa. Toki tässä on myös hieman banaanisuutta ja purukumia. Scheider Weissen aiempaan tuotantoon nähden tämä on erilainen ja se on kehu, vaikka panimon muut tuotokset ovatkin omasta mielestäni kenties maailman parhaita vehnäoluita. Hopfenweissea tämä ei juuri muistuta, sillä pääpaino ole humaloinnissa. Tämä on eräänlainen hybridi saksavehniksen ja belgiwitin väliltä, ja päälle on vielä lyöty tujaus Uusi-Seelantilaista humalaa. Ei piekse Hopfenweissea kokonaisuutena, mutta ostan toisenkin pullon jos tätä Arkadiaan tulee.

Yhteenveto: Mielenkiintoinen hybridivehnis.   

Nautintasuositukset: Viilennettynä

ARVOSANA: 8½

Olutarvio: William Worthington's White Shield

White Shield

• Panimo: William Worthington's
• Maa: Englanti
• Alkoholipitoisuus: 5,6% 
• Saatavuus: Ulkomailta
• Oluttyyli: India Pale Ale

Pete Brown tarinoi tästä oluesta pitkät pätkät Hops & Glory kirjassaan, enkä sen takia epäröinyt tarttua tilaisuuteen kun aukesi mahdollisuus yhden pullon hankkimiseksi. William Worthington's White Shield on tätä nykyä megakorporaatio Molson Coorsin brändi, mutta sen historia on se mikä minua kiinnostaa. Se oli nimittäin yksi ensimmäisistä legendaarisen Burton upon Trentin India Pale Ale oluista, jotka runsaan humalointinsa ansiosta kestivät pitkän, usean kuukauden mittaisen laivamatkan Britanniasta Intiaan. Reseptin väitetään olevan yhä sama kuin vuonna 1830, voihan se ollakin tai sitten ei, mutta kiinnostava "olutreliikki" kuitenkin. White Shield ei ole kuitenkaan mikään hyllyissä pölyttyvä muinaisjäänne, vaan ainakin Wikipedian mukaan Worthington's on Brittien kolmanneksi myydyin ale-brändi John Smith'sin Tetley'sin jälkeen. Ison korporaation hyvin myyvää kamaa eli sen on siis pakko olla paskaa, eikö?

Kuparinen ja etiketin suositusta noudattamalla, eli hiivat pulloon jättämällä myös kirkas olut, jonka parisenttinen vaahto laskee pitsiä jättäen. Tuoksu on kukkainen ja pehmeästi sitruksinen, ei laisinkaan niin aromaattisen humalainen kuin uuden aallon IPA:t vaan enemmänkin maltaisuuteen painottuva, voimakkaan humaloinnin kuitenkin tuntee taustalla. Maussa maltaisuus näyttelee pääosaa, mutta kyllä katkeroakin on runsaasti. Tarkemmin eriteltynä löytyy hieman toffeista ja keksimäistä maltaisuutta sekä mausteista, terävän iskevää yrttistä humalointia. Hentoinen hedelmäisyys pääsee esiin vasta jälkimaussa, jossa katkeruus kestää pitkään. Suutuntuma on prosentteihin nähden täyteläinen ja keskiverrosti hiilihappoinen. Tykkäsin tässä oluessa runsaasta, pitkäkestoisesta katkerohumaloinnista, hedelmäisyyttä ei tässä juurikaan ole ja sen ymmärtääkin sillä aromihumalointi ei tainnut olla vielä niin kovassa suosiossa vuonna 1830. Tasapainoinen, hyvä olut ja tuotemerkkinä mielenkiintoinen, oli resepti sitten historiallisesti autenttinen tai ei.

Yhteenveto: Katkeran brittihumaloitu historiallinen IPA.  

Nautintasuositukset: Noin 10-asteisena ja tietysti lasista.

 ARVOSANA: 8

Olutarvio: De Molen Bloed, Zweet & Tranen

Bloed, Zweet & Tranen

• Panimo: De Molen
• Maa: Hollanti
• Alkoholipitoisuus: 8,1% 
• Saatavuus: Ulkomailta
• Oluttyyli: Savuolut

Bloed, Zweet & Tranen, eli verta, hikeä ja kyyneleitä, oli viimeinen viidestä viime kuussa maistamastani De Molenin oluesta (aiemmat arviot löytyvät tästä linkistä tai olutarvio sivun kautta). Tässä savuoluessa on käytetty sekä englantilaisia, että saksalaisia savumaltaita. Saksalaiset savumaltaat tulevat tietysti Bambergista, jossa sijaitsee myös legendaarinen Heller-Trumin panimo, joka tunnetaan erinomaisista Schlenkerla savuoluistaan. De Molen tarinoi kotisivuillaan, että he onnistuivat tässä oluessa luomaan rauhan englantilaisten ja saksalaisten savumaltaiden välille, mutta se maksoi verta, hikeä ja kyyneleitä, siitä siis nimi. Savuoluet maistuvat yleensä meikäläiselle hyvin ja odotukset olivat tälläkin kertaa korkealla.

Tumman ruskeaa, lähes mustaa olutta, joka vaahtoaa niin runsaasti, että kaato pitää suorittaa monessa osassa ja tosi varovaisesti. Tuoksu on runsaan, mutta pehmeän savuinen, kuivahko, puinen, paahteinen, kahvinen ja ruohoisen humaloitu. Varsin runsaan hiilihappoinen olut maistuu suussa miellyttävän savuiselle ja hieman paahteiselle. Ruohoista ja yrttistä humalaa tuntuu lopussa ja yleisilme on kuivahko. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja melko runsaan hiilihappoinen. Melko tasapainoinen ja onnistunut savuolut De Molenilta, kyllä tätä mielellään juo. Jos jotain muutosta voisi toivoa, niin suutuntuma saisi olla matalahiilihappoisempi ja täten pehmeämpi.

Tammikuun aikana nautitut viisi eri De Molenin olutta vahvistivat edelleen sitä perstuntumaa joka minulla panimosta oli jo aiempien maistettujenkin perusteella, eli kysessä on todella laadukas ja osaava panimo, joka valmistaa monenlaisia oluita useissa tyyleissä. Ei todellakaan mikään yhden hitin ihme. Toivottavasti De Molenia nähtäisiin joskus Alkon valikoimissakin.

Yhteenveto: Tasapainoinen ja pehmeän savuinen savuolut. 

Nautintasuositukset: Ei kannata turhan paljoa viilennellä.

ARVOSANA: 8½

Alkon oluiden hinnat pompsahtivat (taas)

Maahantuojilla, tavarantoimittajilla ja valmistajilla oli helmikuun alussa mahdollisuus muokata Alkolle toimittamiensa tuotteiden hintoja. Tällainen hintojen tarkistus on mahdollista tehdä kolme kertaa vuodessa, helmi-, kesä- ja lokakuun alussa. Edellinen hintojen muutos tapahtui vuodenvaihteessa, kun uusi korkeampi alkoholivero astui voimaan ja Alko pienensi katettaan. Vuodenvaihteessa ilmoitetut hinnat ehtivät siis olemaan vain kuukauden käytössä kunnes tänään taas julkaistiin uusi hinnasto. Olen tarkastellut tätä uutta hinnastoa oluiden osalta ja lopputulema on jälleen se mitä jo ounasteltiinkin, eli taas saa lompsaa raottaa enemmän, katteiden laskusta huolimatta.

Tammikuun ajan voimassa olleeseen hinnastoon verrattuna kymmenellä oluella laski hinta, kolmellakymmenellä pysyi samana ja 138:lla oluella hinta nousi. Kun otetaan vertailu viime vuotisiin hintoihin, niin tänä vuonna hinta on noussut 163:lla oluella. Alkon valikoimassa on uuden hinnaston mukaan (ilman Alkon 80v-juhlaoluita, joita on 10 kpl)  202 olutta, eli suurin osa oluista on nyt kalliimpia kuin vuonna 2011. Tsekkaa hinnastot vertailuineen Olutoppaan foorumilta (kiitokset nimimerkeille sayravai ja pfr!)

Näillä mennään, taas kesäkuuhun asti. Alkon juhlaoluista sen verran, että ne ovat tulossa myyntiin 6.2. klo. 9.00 kun Alkot aukeavat. Varauksia tai tilauksia ei oteta vastaan. Oluiden saatavuuksia voi tiirailla Alkon sivuilta.