Visiitti Ruokapuoti Lumoon Vanhan Rauman sydämessä kannattaa aina. Ellei löydy uusia tuttavuuksia, niin aina voi tarttua tuttuun H.O.D.A:an. Tänään löytyi jotain uuttakin, peräti useita, eikä mitään tusinakamaa vaan kolme kiinnostava single hop olutta, Stadin Single Hop Citra Pale Ale, Stadin American Simcoe Lager ja aito porilainen Beer Hunter's Single Hop Pasific Jade. Näiden lisäksi löytyi vielä Vakka-Suomen Panimon Hereford Pils, joka on pantu Suomen Hereford Ry:n juhlavuoden kunniaksi. En itseasiassa ole varma onko Stadin American Simcoe Lager single hop, eli vain yhtä humalajiketta käyttäen pantu olut, vai ei, mutta väliäkös sillä. Simcoe kuitenkin mainitaan nimessä, joten luulisin sen olevan isossa roolissa.
Vakka-Suomen Hereford Pils maksoi 4,50€, muut 5,20€. Lähes ravintolahinnoissa liikutaan siis, mutta onhan pienpanimoiden ja niiden oluita myyvien liikkeiden, kuten Lumon, saatava oma osansa. Valtio nyt ei tunnetusti ainakaan helpota tätä jaloa elinkeinoa harjoittavia yrityksiä.
Vakka-Suomen Hereford Pils (4,5%)
Uusikaupunkilaisen Vakka-Suomen Panimon Suomen Hereford Ry:lle valmistama olut, joka on etiketin mukaan sopiva murean pihvilihan kanssa nautittavaksi ja mikä ettei olisi, mutta tänään aion kuitenkin nauttia sen ihan sellaisenaan. Täyttä varmuutta ei ole, onko tämä oma reseptinsä vai Prykmestar Pils eri etiketillä, mutta etiketti ainakin antaa ymmärtää tämän olevan nimenomaan Hereford Ry:lle pantu olut. Jos jollain on varmaa tietoa asiasta niin pyytäisin pistämään kirjoituksen alle kommenttia.
Lasissa Hereford Pils on oljenkeltainen ja sen vaahto on niukahko. Tuoksu kertoo oluen olevan hyvin perinteinen saksalaistyylinen pils, se on puhtaan maltainen, raikas, hieman ruohoisen ja yrttisen humaloitu. Hyvin kevyesti diasetyyliä, eli voimaisuuttakin löytyy. Maku on myös hyvin perinteinen ja varman päälle vedetty. Maltainen runko on hyvin riittävä vahvuuteen (4,5%) nähden ja ruohoinen/yrttinen humalointi riittävän rapsakka tehden tästä mukavan juotavan. Muistaakseni Vakka-Suomen prykmestar, eli panimomestari on käynyt ammentamassa oluenteko-oppinsa Saksassa ja sen kyllä huomaa tästä. Hyvä ja laadukas pils, mutta niin perinteinen, ettei suuremmin säväytä. Nautin kyllä tämän juomisesta, ei siinä mitään.
Stadin Single Hop Citra (4,5%)
Helsinkiläisen (duh!) Stadin Panimon Single Hop pale ale, joka on pantu käyttäen uudehkoa muotihumalaa Citraa. Stadin oluita olen käsitellyt blogissa aiemminkin, tsekkaa juttu tästä linkistä. En ole oikein kunnolla (tietääkseni) citraa päässyt makustelemaan vaikka on sitä varmaan jossain maistetussa oluessa ollut mukana. Mutta nyt siis luvassa pelkkää citraa. On aika ottaa selvää mistä tässä citrabuumissa on oikein kyse.
Oranssihtava, valon sopivasti kohdalle osuessa hienosti hohtava. Vaahto on noin sormen vahvuinen, tiivis ja kestävä. Raikas tuoksu on runsaan aromikas, sitrushedelmiä ja greippiä. Ei pistävyyttä vaan pehmeyttä. Hieman myös ruohoisuutta. Maltaisuus on selkeästi taka-alalla ja sehän on single hopissa ja tässä tyylissä (pale ale) ihan ok. Makukin on raikkaan sitruksinen ja runsaan aromikas. Itseasiassa katkeroa ei ole hirveästi vaan tässä on ladattu paukut enimmäkseen aromihumaloinnin puolelle ja sitähän löytyy. Citran sitruksisuus tuntuu olevan pehmeää sorttia ja kieltämättä herkullista. Taka-alalla oleva maltaisuus on kevyen keksimäistä ja karamellista, hyvin tukee, muttei tunge aromikkuuden eteen. Jälkimaussa on hieman karkeutta. Suutuntuma on kevyt, muttei millään tapaa vetinen. Hiilihappoisuus keskiverto. Olipahan aromikas, kenties citra on hypensä ansainnut.
Beer Hunter's Mufloni Single Hop Pasific Jade (3,5%)
Porilainen panimoravintola Beer Hunter's voitti keväällä Helsinki Beer Festivalin parhaan oluen palkinnon Single Hop Simcoe oluellaan. Kirjoittelin siitä ja saman sarjan Amarillosta blogissa aiemmin, juttuun pääsee tästä linkistä. Oli muuten hauskaa lueskella uutissaittien kommenttipalstoilta "karhulippismiesten" kommentteja Single Hop Simcoen voiton jälkeen. Itse olut ei heitä tuntunut kiinnostavan, vaan huomio kiinnittyi sen alkoholipitoisuuteen. Sen epäiltiin olevan täysin munatonta ja mautonta, koska alkoholipitoisuus on vain 3,5%, voisivatko olla enempää väärässä. Siinähän hiljentyisivät kun ottaisivat Simcoen tarjoaman ibuhyökkäyksen kieltensä päälle, nuo penteleet. Tänään on tarjolla saman sarjan Pasific Jade, joka on uusi-seelantilainen humalalajike. En ole tätäkään humalalajiketta ennen tietoisesti maistanut, joten mielenkiinnolla ja lapsenomaisella innolla tulta päin.
Pasific Jade on kuparinen olut, jonka vaahto on runsas ja höttöinen. Selkeästi tummempi väriltään kuin Stadin Citra. Tuoksusta on esillä eksoottista hedelmäsyyttä, kiiviä ja hienoista pippurisuutta. Ei juuri maltaisuutta, mutta hienoista tunkkaisuutta. Ei masennuta siitä, tämä on humalien show. Maku on iskevän katkeruuden sävyttämä, nyt ollaan varmaan aika kaukana Citran ibulukemista (33 IBU). Beer Hunter's ei etiketissään lukemaa ilmoita, enkä minä toisaalta sillä tiedolla mitään tekisikään. Kielen adjustoiduttua vastaamaan Pasific Jaden haasteita katkeruuden takaa paljastuu eksoottista hedelmäisyyttä ja yrttisyyttä, hedelmistä selkeästi pystyn nimeämään ainakin kiivin. Ei liene mikään aivan yleisin humalajike, varsinkaan aromihumaloinnissa. Loppu on kuivan greippinen ja jälkimaku kestää pienen ikuisuuden. Todella iskevä ja napakka katkeruus. Men ny sääki Porrii! Mun ainaki tarttis men ja viäl pikapualii.
Pasific Jade on kuparinen olut, jonka vaahto on runsas ja höttöinen. Selkeästi tummempi väriltään kuin Stadin Citra. Tuoksusta on esillä eksoottista hedelmäsyyttä, kiiviä ja hienoista pippurisuutta. Ei juuri maltaisuutta, mutta hienoista tunkkaisuutta. Ei masennuta siitä, tämä on humalien show. Maku on iskevän katkeruuden sävyttämä, nyt ollaan varmaan aika kaukana Citran ibulukemista (33 IBU). Beer Hunter's ei etiketissään lukemaa ilmoita, enkä minä toisaalta sillä tiedolla mitään tekisikään. Kielen adjustoiduttua vastaamaan Pasific Jaden haasteita katkeruuden takaa paljastuu eksoottista hedelmäisyyttä ja yrttisyyttä, hedelmistä selkeästi pystyn nimeämään ainakin kiivin. Ei liene mikään aivan yleisin humalajike, varsinkaan aromihumaloinnissa. Loppu on kuivan greippinen ja jälkimaku kestää pienen ikuisuuden. Todella iskevä ja napakka katkeruus. Men ny sääki Porrii! Mun ainaki tarttis men ja viäl pikapualii.
Stadin American Simcoe Lager (4,5%)
Pohjahiivaolutta (eli lageria) Stadin Panimolta. Päätin hyttysinvaasion iskiessä siirtyä terassilta hämyisiin sisätiloihin ja laadukas foto jäi ottamatta, mutta selvittänee tästä pelkällä tekstilläkin. Olut on lasissa vaalean kuparista ja vaahto hyvin niukka. Tuoksu on makeahkon maltainen, eksoottisen hedelmäinen ja pehmeähkö. Aivan samanlaista iskevyyttä ei löydy kuin aiemmin maistetuissa pintahiivaoluissa, vaan jää hieman vaisuksi. Maku on pehmeästi eksoottisen hedelmäinen, hieman sitruksinen. Loppua kohti katkeruus kasvaa keskiverroksi, IBU-lukemaksi ilmoitetaan 40. Maussakaan ei ole aivan samalla tavalla aromikkuutta kuin kahdessa aiemmin nautitussa ja matalasta hiilihappoisuudesta johtuen suutuntumakin jää valjummaksi. Helposti juotava, laadukas ja maultaan hyvä olut kuitenkin, tässä seurassa vaan jäi Citran ja Pasific Jaden jalkoihin. Herefordiin tätä ei voi edes verrata, sen verran erityylisestä oluesta on kyse. Olisi tässä seurassa pitänyt nauttia ensimmäisenä, niin olisi saanut ansaitsemansa huomion.
Mielenkiintoiset iltamat. Hatunnosto ja tattis pienpanimoille (ja Ruokapuoti Lumolle), jotka kovalla työllä tuovat näitä kuluttajien saataville, Raumallakin.
