Olutarvio: Linden Mother's Milk

0 kommenttia
 
Linden Mother's Milk
Milk stout | 5,2% | Ohramallas, kaurahiutale, humala, laktoosi, hiiva, vesi


Musta olut kaunilla beigellä vaahdolla. Tuoksu on paahteinen, kermakahvinen ja hieman konvehtimainen. Suutuntuma on pehmeä, mutta ei makean tuhti vaan enemmän liukkaan luistava. Alkumaussa on paahteisuutta ja kahvimaisuutta, keskivaiheilla maltillisesti rakentuvaa katkeroa ja loppuvedossa edelleen maitomaista makeutta sekä hieman humalainen jälkimaku. Hillityn tasapainoinen suoritus ja pehmeänä sekä maltillisen hiilihappoisena myös todella miellyttävää juotavaa. Pienpanija Linden suurena Guinnessin ystävänä vaikuttaa tässä valmistaneen jälleen erittäin juotavan ns. "pubioluen", jonka irkkutyylistä nitrostoutia lähellä oleva suutuntuma tuskin on sattumaa.
 
Muchos bueno - huomenna ristiäiset, tänään Mother's Milk!

Arvioitu pullo saatu pienpanijalta lahjana lisääntymisen johdosta.

Olutarvio: Põhjala Reede Double IPA

0 kommenttia
 
Põhjala Reede Double IPA
8,5% | Sisältää ohramallasta ja vehnämallasta | NE yeast

Virolaisen Tupla IPAn etiketti kertoo humalaa käytetyn 26 grammaa per litra. Se on todella paljon. Itse olen kotona käyttänyt enimmillään noin 24 grammaa per litra ja luulin, että se oli jo överisti. Humalaa on siis ns. "tarpeeksi". 


Utuinen kultaoranssi olut, joka vaahtoaa IPA-lasissa odotetusti. Tuoksusta on aluksi vaikea saada otetta, sillä se tuntuu heti kaatamisen jälkeen sellaiselta sekahedelmäsopalta, ettei mitään yksittäistä tiettyä osaa oikein pysty erittelemään. Hetken asetuttuaan se avautuu kuitenkin hienosti pihkaisella ja sitrusmaisen hedelmänkuorimaisella tavalla ilahduttavaan west coast tyyliin! Mallaspohja toki näin tujussa oluessa on aika tuhti ja hieman toffeinen - niin tuoksussa kuin maussakin. Maku sen sijaan on kaikin tavoin voimakkaan humalainen. Hedelmäisyys kaartaa alussa ananaksen suuntaan, muuntuen sitten suuta supistavaksi sitruksisuudeksi. Näiden välillä koetaan moninaisten hedelmien kirjo. Katkero rakentuu hiljalleen, mutta nousee kohtalaisen korkeaksi ja kestää pitkään. Mallaspohja kantaa hyvin ja toffeemaista makeutta jää vielä loppuvetoonkin. Suutuntuma on todella täyteläinen ja humalaöljyinen. Ei oluen viskositeetti sentään aivan lusikoitava ole, mutta jännän tuhti kuitenkin. Olipas kerrassaan erinomainen olut. Toisaalta olen kyllä aina ollut "DIPA-miehiä". Nektarimainen makeus ja rajusti humalaa, niin avot!

Saatu maahantuojalta.
Myynnissä Alkossa (4,98€ / 0,33l).

Olutarvio: Saimaan Yakima Valley Double Hopped APA

3 kommenttia
 
Yakima Valley Double Hopped APA
4,5% | Maltaat: Pale Ale, Munich, Honey, Caramel | Keittohumalat: Columbus, Citra, Mosaic | Kuivahumalat: Cryo-Citra, Cryo-Mosaic

Humalamarkkinoiden uusin villitys on ns. Cryo humalat, joita tässä Saimaan APA:ssa on käytetty kuivahumaloinnissa. Internet kertoo:
"Cryo Hops are an innovative hop product that is made by separating the lupulin from the hop flower using cryogenic processing. The result is a product with twice the potency of T90 pellets, with reduced astringency and vegetative material."
 

Kirkkaan kuparinen ja pitsiä jättävällä vaahdolla varustettu olut. Tuoksu tarjoilee vehreän humalapellettimäistä mustaherukanlehteä ja hedelmänkuorimaista eksotiikkaa. On tosiaan ilahduttava huomata, että nyt Saimaan oluessa todella tuoksuu aromikas humala ja vieläpä suorastaan pellettimäisen vehreästi sekä raikkaasti. Maku toimii humaloinnin osalta myös hyvin ja mallaspohjakin kevyen karamellisena tukee kohtalaisesti, mutta jää kuitenkin lopulta hieman ohkaiseksi. Tässä on siis sellainen session ipan tyylinen kevyen rungon ja runsaan humaloinnin yhdistelmä, jossa ei tasapaino loksahda aivan kohdilleen. Joka tapauksessa Saimaalla vaikuttaisi nyt olevan oikeasti prosessi siinä kunnossa, mitä mainosprosyyrit ovat hehkuttaneet jo vuosien ajan. Muutos on todellakin siis huomattava. Poissa on tiskirätti ja tilalla on aromaattinen humala. Sitä edelleen ihmettelen, että miten panimo kuitenkin pysyi pystyssä ja jopa kasvoi, vaikka etenkin pintahiivaoluet olivat vuosikausien ajan tympeän tunkkaisia? Ehkä ne lagerit sitten myyvät riittävän hyvin.

Arvioitu tölkki saatu panimolta. Saatavilla kaupoista.

Olutarvio: Linden Hopeanuoli Wehnäolut

0 kommenttia
 
Linden Hopeanuoli Wehnäolut
5,2% | Ohramallas, vehnämallas, maissi, vesi, humala, hiiva

  
Asianmukaisesti samea ja iloisesti vaahtoava vehnis. Kaksi pulloa taas tarvitaan, että saa vehniksen koko komeudessaan vehnislasiin. En siis vehnäoluiden tapauksessa ole pienten pullojen kannalla, mutta ymmärrän toki sen, ettei pienissä panimoissa yleensä käytetä kuin yhtä pullokokoa ja nykyään se vaan on ennemmin pieni kuin iso. 

Tuoksu on neilikkainen ja hieman hedelmäinen, mutta ei juurikaan banaanimainen. Maku on myös keskivertovehnistä kuivempi ja ehkä hieman katkerampikin. Banaanimaista runsautta ei juuri ole, vaan mennään enemmän neilikkaiseen ja humaloinniltaankin kepeän mausteiseen sekä hieman sitrusmaiseen suuntaan. Monet kotona kuivahiivoilla valmistamani vehnikset ovat maistuneet hyvin samankaltaisilta - helposti juotavaa ja miellyttävän makuista, mutta se tietty syvyys kuitenkin jää puuttumaan. Plussaa vehnikseen sopivasta ja tyylinmukaisestikin siihen kuuluvasta normaalia runsaammasta hiilihapotuksesta. Se tekee oluesta raikkaan ja sopivan terhakan. Itse tykkään kuitenkin banaanisemmista (=perinteisemmistä) vehniksistä.

Ostopaikka: S-Market Kehätie, Rauma (3,75€ / 0,33l)

Olutarvio: Hangaround & Nobody 40250 American Pale Ale

0 kommenttia
 
Hangaround & Nobody 40250 American Pale Ale
5,5% | Humalat: Summit, Citra, Summer, Ekuanot ja Azacca

 
Jyväskyläläisen sopimuspanijakaksikon UG Breweryllä panema olut. Nimessä on Lohikoskella sijaitsevan kotipanimon postinumero. 
 
Sameahkon oranssinen ulkonäöltään. Voimakkaan humalainen tuoksu tarjoilee sitrushedelmiä ja runsaasta kuivahumaloinnista kertovaa vehreämpää pellettisyyttä. Suutuntumassa on hyvä kuohkeus ja riittävä katkerointi. Raikas maku tarjoaa sitrushedelmäisen kattauksen ja pitkä jälkimaku on miellyttävä. Paketti on hyvin kasassa - kaikki hyvän APAn ominaisuudet löytyy. Laadukas ja maukas olut!

Arvioitu pullo saatu.
Saatavuus: http://hnbrewing.fi/

Olutarvio: Laitilan Tuomas Hopfenweizen

0 kommenttia
 
Laitilan Tuomas Hopfenweizen
5,5% | Vesi, vehnämallas, ohramallas (Cookie, Pilsner, Golden Ale, Caramel Pale), humala (Aramis, Galaxy, Opal), hiiva



Olut on tehty yhteistyössä Olutliiton Hyvä Tuomas palkitun Mikko Salmen kanssa. Kaksi (näyte)pullollista täyttää kivasti vehnislasin. Tavara on asianmukaisen sameaa ja väriltään likaisen oranssihtavaa. Tuoksussa on uuden 5,5% Kukko Vehnän sävyjä, mutta huomattavasti voimakkaamman mausteisella ja kukkaisella ulosannilla - saksavehnän neilikkaisuutta unohtamatta. Suutuntuma on aluksi suuntäyttävän tuhti ja vehnämaltaisen makeahko, mutta voimakkaasti kielelle iskevä katkero vie nopeasti makeuden mennessään ja jättää pippurisen katkeran jälkimaun leijumaan nieluun pitkäksi aikaa. Nyt on kyllä jämäkkä esitys, makua ja humaloinnin kautta tulevaa ryhtiä piisaa. 

Arvioidut pullot saatu panimolta.

Olutarvio: Weihenstephaner Festbier

0 kommenttia
 
Weihenstephaner Festbier
5,8% | Vesi, ohramallas, humala, hiiva
 

Vieläkös oktoberfestit on käynnissä? Samapa tuo, sillä aihetta juhlaan on, kuten eilen uutisoin. "Maailman vanhimman panimon" juhlaolut on perinteinen oktoberfest-tyylinen, eli hieman normaalia vahvempi ja maltaisempi, lager. Viljaista ja hieman makean leipäistä maltaisuutta sekä lempeä ruohoinen puraisu lopussa. Aavistus hellesien kaltaista hedelmäisyyttäkin, mutta missään vaiheessa ei kuitenkaan käy epäselväksi se, että kyseessä on mallasjuoma. Laatutasosta ei nyt tarvitsisi edes mainita, koska perinteisten saksalaisten panimoiden osalta se kyllä tunnetaan - täyttä priimaa.

Ostopaikka: Alko (3,98€/0,5l)

Olutarvio: Saimaan Brewer's Special Rye IPA

0 kommenttia
 

Saimaan Brewer's Special Rye IPA
0,3% | Ohramallas, vehnämallas, ruismallas, maltodekstriini, humala, säilöntäaineet kaliumsorbaatti ja kaliumdisulfiitti sekä hiiva.



Alkoholittomassa ruis-ipassa humalina Cascade, Citra ja Centennial. Tuoksu on peräti voimakkaan havuinen ja ruismaisen mausteinen. Ihan olutmainen tuoksu, eikä ole edes tympeän tunkkainen vaan humala tuoksuu kohtalaisen aromikkaasti. 45 IBUn katkero soi jälkimaussa pitkään, mutta suutuntuma muuten toki kumisee tyhjyyttään - alkoholilla kun on se tietty rooli oluen maussakin. Olen huonompia session ipoja juonut ihan "kunnon oluiden" puoleltakin. Varsin kelvollinen alkoholiton siis.

Olut on saatu panimolta.

Kotiolutta: Niittykanta Orlov ja Willi Wäinö brettaoluet

1 kommenttia
 
Lohjalainen Perttu Maksimainen lähetti maistoon kaksi aika erikoista ja mielenkiintoista kotioluttaan.  Toinen on pelkällä brettalla käytetty Orlov ja toinen leipäjuurella ja brettalla käytetty Willi Wäinö, jossa on kolmea eri hedelmäsosetta mausteena. Nyt pitäisi siis taas villiä ja tiukan navettaista meininkiä olla tarjolla. Otetaan ensiksi Orlov.

Orlov Atheist Ale
~7% | EBC 9 | IBU 33 | Pullotettu 12.3.2018

Tekijän kommentit: 
Täysbrettavehnä. Ideana oli nähdä millainen maku syntyy, kun tehdään vaalea olut ja annetaan hiivalle tilaa. kuukausi meni käymisessa. Ekan viikon kävi reippaasti.
Maltaat: vehnä, pale ale, cara pale, kaurahiutale.
Humalat: Hallertau Herkules(katkero), Hallertau Saphir (aromi- ja kuivahumalana)
Hiiva: Brettanomyces Bruxellensis


Ei varmaan tarvitse erikseen mainita, että Orvalin etikettiä matkiva ja Orvalin seksisukkulapulloon liimattu etiketti herättää vahvoja tunteita. Kultainen ja läpinäkyvä olut väriltään. Happamille tyypillisesti vaahto katoaa oluen pinnalta nopeasti, miltei kohisten. Vain pieniä "saarekkeita" jää kellumaan oluen pinnalle. Tuoksu on tallia ja nahkasatulaa niittykukkaisen keväisellä vivahteella. Raikasta. Mielestäni tuoksu sisältää humalien kukkaisia ja hieman sitrusvivahteisia aromeita myös, vaikka pullotus onkin tapahtunut jo yli puoli vuotta sitten. Pääpaino on toki brettan tallimaisilla aromeilla. Olut laskeutuu kielen päälle sittenkin aika lempeän hapokkaana - maltaista makeutta on hieman jäljellä, eikä suuta supistavaa lambicmaista "iskua" pääse muodostumaan kuin hieman. Kepeää ja raikasta - oluiden kuoharia. Katkero on tuntuva ja jälkimakuun jää hieman kukkaisuutta ja yrttisyyttä humalista. Hiivat kun kaataa sekaan niin olut tulee hieman täyteläisemmäksi ja katkerokin ehkä korostuu. Kirkkaana hienosti esiin nouseva vieno hedelmäisyys jää tosin hiivan jalkoihin, joten kyllä tämä parempi on ilman. Hyvä bretta-ale, raikasta ja maukasta. Selkeät maut. Tykkäsin.


Seuraavaksi sitten maistoon Willi Wäinö, joka on tosiaan kutkuttavasti osittain leipäjuurella käytetty. Olen aiemmin päässyt maistamaan leipäjuurella käytettyä olutta myös Rabbit Street Breweryltä.

Willi Wäinö
 ~6,3% | EBC n. 20 | IBU 0

Tekijän kommentit: 
Syntyi kun ostin kaupasta mainiota hapanruisleipää ja kokeilin, että saako siitä tehtyä uuden juuren. Sehän onnistui ja parin leivänpaiston jälkeen tuumasin, että käyttäisiköhän juuri vierrettä. Tuumasta toimeen ja parin viikon kuluttua mulla oli litran verran hiivaa kasvatettuna. Maku ja tuoksukin oli lupaava, mukavan navettainen ja hapan. No siitäpä sitten olutta. 

Olut kävi aluksi vilkkaasti, mutta sitten käyminen pysähtyi käymisasteen jäädessä 65%. Tässä vaiheessa lisäsin Bonnen aprikoosi, mango ja passionpurettä jokaista 0,5kg. Hämmensin ja odotin kuukauden mutta mitään ei tapahtunut, joten lisäsin brettanomyces bruxellensista jolloin liemi jatkoi käymistä. Pullotettu 1.014 ominaispainolla samoin kuin Orlov, mutta tähän ei kuitenkaan muodostunut samalla tavalla happoja, mikä nyt jäi vähän mysteeriksi.
Maltaat: vehnä, pale ale, caramel sweet 75, crystal 100
Humalat: Ei humalaa
Mausteena: Bonnen aprikoosi-, mango- ja passionpurea. 


Kuparinen, jopa punertava ja miltei täysin vaahdoton olut. Pullo kyllä suhahti avattaessa, eli kyllä siellä pientä jälkikäymistäkin on tapahtunut. Tuoksu on nyt aiempaa selvästi eksoottisempi. Hedelmälihaa greippisen sitrusmaisesti ja jännää brettan tallimaisuuteen sekoittuvaa hopeatoffeeta karamellimaltaista. Jotenkin jopa jouluinen yleistunnelma tässä - kaneliomenaa ehkä. Maku ei kuitenkaan jännästi ole niin maltainen kuin aiemmassa vaaleammassa oluessa, vaikka sen luulisikin olevan. Hedelmäsoseet eivät nouse ollenkaan makean hedelmäisinä esiin, vaan niiden rooli jää maun puolella ehkä sittenkin taustavaikuttajaksi. Bretta se on tähänkin, yhdessä leipäjuuren kanssa, syönyt aika kuivan ja kepeän suutuntuman. Tuoksun hento toffeisuus ei maussa juuri esiin nouse, mutta kuivattuja hedelmiä on tarjolla. Katkeron puute tekee yleisilmeestä peräti siiderimäisen. Pidin edellisestä enemmän. Tämä jäi sen rinnalla jotenkin "hampaattomaksi". Hedelmäsoseiden vaikutus aromiin tuntuu selkeältä, mutta maussa vaikutus tuntuu vasta hiivojen lisäämisen jälkeen - hedelmänkuorimaisen sitruksisena, kuten tuoksussakin. Maukas siemailtava se oli tämäkin, mutta kyllä Orlov näistä minulle toimi paremmin. Ehkä hapokas puraisu siis omalla kohdallani kaipaa myös katkeron puraisua loppuun, ei paljoa, mutta edes vähän. 

Kiitoksia Pertulle kahdesta mielenkiintoisesta oluesta! Jännä juttu, että en ole yhtään kiinnostunut tekemään tällaisia erikoisuuksia itse kotona, mutta juon näitä kyllä mielelläni. Ehkä se on se arvaamattomuus ja pitkä kypsytysaika mikä itselleni näissä tökkii. Nykyään kun on pieniä lapsia perheessä, niin oluen tekeminen on kuitenkin aika harvinaista herkkua - silloin pelataan varman päälle ja tehdään sahtia tai tripeliä!

Bonus tripel: Bosteels Tripel Karmeliet

1 kommenttia
 
Toteutin aiemmin tänä vuonna "tripel saaga" nimellä kulkeneen hommelin, jossa maistelin 45 erilaista tripeliä. Saaga alkoi huhtikuun alussa ja päättyi elokuun lopulla Straffe Hendrikin ja St. Feuillienin maisteluun. Viimeisessä jutussa jäin harmittelemaan sitä, ettei legendaarista Tripel Karmelietia ollut kevään ja kesän aikana saatavilla, joten se jäi tästä hommasta ulos. Maahantuoja Servaali oli kuitenkin hereillä ja lähetti maistettavakseni kaksi pulloa tätä tripeliä. Kiitos Servaali ja Larkion Henkka!

Näytepullot saapuivat jo muutama viikko sitten, mutta odotin ensimmäisen maistamista yhteen tiettyyn hetkeen. Tuo hetki koitti viikko sitten, kun vaimoni synnytti meille meidän viidennen lapsemme. Palasin yöllä synnäriltä kotiin ja korkkasin ensimmäisen pullon juhlavissa tunnelmissa. Ajatukset vaelsivat silloin olutta suuremmissa sfääreissä, joten en edes yrittänyt pukea olutelämystä sanoiksi, vaan jätin arvion tekemisen siihen toiseen pulloon, joka on siis vuorossa nyt. 



Tripel Karmeliet
8,4% | Ohraa, vehnää ja kauraa | Pullossa jälkikäytetty

Kirkas, vaalean kultainen ja tiiviskuplaiselta vaahdoltaan kestävä olut. Tällaiseksi tripelin aina miellän, vaikka saagan edetessä moni variantti oli enemmän oranssiin kallellaan. Tuoksu on miltei taivaallisen hyvä, vaikkei trappist-oluesta kyse olekaan. Viljaisaa, hieman mausteista ja saisonin tyyliin pirskahtelevan hedelmäistä aromikkuutta. Erittäin raikas. Korianteria kenties menossa mukana, mutta tätä ei etiketti mainitse. Suussa Karmeliet on kevyt, melko runsaan hiilihappoinen ja kevyesti katkeroitu. Tuoksun raikkaus jatkuu maussa alusta loppuun asti ja jälkimakuun jää vielä leijailemaan hento yrttinen mausteisuus. Alkoholi on täysin piilossa, mutta lämmittää toki. Vähän sellaisia pehmeän pippurisia Duvelin kaikuja tässä on, mutta viljava maltaisuus ja maut muutenkin ovat runsaampia ja voimakkaampia. Kyllä tämä ehdottomasti yksi tyylin valioyksilöitä on - fiilispohjaisessa rankingissa ihan siellä terävimmässä kärjessä. Kenties jopa paras, mutta sitä on mahdoton sanoa, ilman kattavaa rinnakkainvertailua. Toki päivän fiiliksetkin aina vaikuttaa arvioon. Loistava tripel joka tapauksessa.

Olisi kyllä hienoa saada tämä taas takaisin Alkon valikoimiin ja vielä hienompaa olisi tietysti kauppojen hyllyille. Nykyään alkoholipolitiikkaa koskeva keskustelu alkaa olla jo sitä luokkaa, että todennäköisesti saan vielä senkin päivän elinaikanani nähdä. 

Kaikki tripel-saagan jutut:

Fiilispohjainen ranking:

Kärkipäätä: 
Gouden Carolus Tripel
Kapittel Watou Tripel Abt 10°
Oud Berseel Bersalis Tripel
St Idesbald Triple
Corsendonk Gold Tripel
Gentse Tripel
De Leite Enfant Terriple
De Dolle Dulle Teve
La Corne du Bois des Pendus La Triple
St. Bernardus Watou Tripel
Reinaert Tripel
De Koninck Triple d’Anvers
De Gouden Boom Brugge Tripel
Het Nest SchuppenBoer Jack Of Spades
Goliath Tripel
Chimay Cinq Cents Tripel
La Trappe Tripel
St. Feuillien Triple
Bosteels Tripel Karmeliet

Varsin jees: 
Tongerlo Prior
D'Oude Caert Tripel
Postel Tripel
Leffe Triple
Witkap Pater Tripel
Ename Tripel
Ter Dolen Tripel
Kasteel Tripel
Corsendonk Agnus Tripel
Val-Dieu Triple
Vicaris Triple
Petrus Gouden Tripel
Westmalle Tripel
Straffe Hendrik Brugs Tripel

Vähän kehnommat: 
Dronkeput Tripel
De la Senne Jambe-De-Bois
Adelardus Belgian Tripel
Moeder Overste Tripel
Affligem Tripel
Grimbergen Tripel
Kempisch Vuur Tripel  
Waterloo Tripel
En Stoelemings Curieuse Neus
Malmgård Emmer Tripel

Spesiaalit: 
Ardenne Triple (bretta)
Wilderen Kanunnik Tripel (överimausteet)
Schapen Kop (laatuvikainen, etikkainen)