Chimay Blue - vieläkö taika on tallella?

0 kommenttia
 
Chimayn sininen, "simee blöö", tuo Alkossa "aina" ollut ysiprossainen trappist. Se ei ole vielä HK:n sinisen kaltainen instituutio, mutta nimeltään ehkä jo Cordon Bleun tasolla. Ensikokemukseni tästä oluesta ulottuu vuoteen 2007, jolloin olutharrastukseni oli vielä alkutekijöissään. Olvin kolmosta tissuteltiin ja joskus eksyttiin oikein Alkoon ja sieltä lähti joku pullo tai kaksi jotain kiinnostavaa mukaan. Muistot vievät kesään 2007, jolloin minulla ei vielä ollut kesälomaa, koska olin vasta juuri saanut vakituisen työpaikan. Saman työpaikan, jossa olen nyt siis ollut jo yli kymmenen vuotta. 

Chimayn sininen oli siis tarttunut Alkosta mukaan ja silloisen rivitaloasuntomme takaterassilla oli grilli kuumana. Parin Olvin jälkeen kaatelin "sinisen" Carlsbergin logolla varustettuun pilsnerilasiin. Tummaa oli tämä tuju linimentti väriltään, eli heti aloittelijalle jotenkin erityisen jännittävää. Olut kaatui kielelle ilman ennakko-odotuksia, niitä kun ei ollut, koska en vielä tiennyt oluttyyleistä tai olutoppaasta saati ratebeeristä mitään. Ensivaikutelma oli huikea! Se löytämisen ja oivaltamisen riemu, kun suussa maistui runsas pehmeähkö hedelmäisyys, jopa banaanimaisuus ja jälkimakukin oli näin uskomattoman vahvalle oluelle täysin miellyttävä. Olut löi täysin ällikältä - mitä ihmeen nektaria tämä oikein on! Tähän löytämisen riemuun ei sittemmin enää oluttiettoisuuden lisäännyttyä ole paluuta ollut, koska jokaisesta oluesta on nykyään aina edes jotain ennakko-odotuksia. Ignorance is bliss... 

Tässä viimeaikoina on uutuusoluita maistellessa käsi pysynyt tiukasti erossa "sinisestä", mutta nyt viime reissulla kuitenkin nappasin putelin Alkosta mukaan. Ihan vaan nostalgisoimisen takia, kuten olette jo tästä alustuksesta saattaneet ymmärtääkin. Nyt siis selvitetään se, onko tässä vielä, yli kymmenen vuotta ensimaiston jälkeen edes jotain samaa taikaa jäljellä. Netistä voi myös lukea argumentteja, ettei Chimay ole enää olutbuumin tuoman suosion nousun jälkeen entisensä. Maistetaan nyt samalla se, että onko laatu tai maku oleellisesti huonontunut vuosien aikana. Tämänkertainen pulloni on vuosikertaa 2017 ja sen päiväys on 12/2022.



Chimayn Silja-Lineltä vahingossa vaimon käsilaukkuun tipahtaneeseen pikariin (sori nyt vaan laivayhtiö) kaatuu tutun tummanruskeaa ja iloisesti vaahtoavaa olutta. Vaahto jättää tiheäsyiset pitsit lasin reunoille. Kaunis olut. Tuoksussa on tutusti tummaa kuivattua hedelmää, rusinaa, hieman banaania ja belgihiivan mausteisuutta. Alkoholiakin nousee hieman. Aivan tutulta ja edelleen kurantilta vaikuttaa tuoksun perusteella. Olut on lasillisen alkupuolella suussa hieman turhankin vaahtoava, mutta asettuu myöhemmin paremmin aloilleen - tämäkin on tuttua aiemmilta maistoilta. Maussakaan ei valittamista ole. Tummat kuivatut hedelmät sekä mausteisuus ovat pinnalla ja alkoholin lämpö nousee asiaankuuluvasti nielaisun jälkeen kehiin. Jälkimaku on miellyttävän mausteinen ja rusinainen. Ei tässä edelleenkään ole mitään epämiellyttäviä piirteitä ja oluen tarjoamat maut ovat runsaita sekä intensiivisiä. Kyllä se vaan edelleen toimii ja olen erittäin tyytyväinen, että valitsin nyt tämän jonkin epävarman uutuusoluen sijaa. Klassikoille on aina paikkansa! 

Suosittelen tätä erityisesti aloitteleville harrastajille - testatkaa, niin tiedätte millainen on hyvä belgityylinen vahva ale.

Suomi vs Ruotsi: Kimito American IPA vs Omnipollo Zodiak IPA

0 kommenttia
 
Olen taas pitkästä aikaa sukeltamassa oikein perinteisen rinnakkainmaistelun melskeeseen. Vastakkain on asettumassa kaksi Alkon valikoimiin tullutta IPA-uutuutta, joista Suomea edustaa Kemiönsaarelaisen Kimiton American IPA ja Ruotsia edustaa olutfestareilla aina pisimmät jonot kartuttavan Omnipollon Zodiak IPA. Zodiak ei ole varsinaisesti uutuusolut, mutta toki uutuus Alkon valikoimissa. Kimiton American IPA sen sijaan on panimon uusinta uutta. Omnipollon olut on valmistettu Belgiassa "vuokrapanimo" De Proefilla, jossa myös suurin osa Mikkellerin oluista valmistetaan.

Siirrymme spekseihin. Molemmat oluet kellottavat 6,2% vahvuuden. Alkon mittauksissa Kimiton oluen katkeropitoisuus on 96 EBUa, Omnipollon 66 EBUa. Kantavierreväkevyys Omnipollo 14 platoa, Kimito 14,4 Platoa. Eli teoriassa Kimitossa olisi enemmän jäännössokereita ja se olisi myös huomattavasti katkerampi. Käytännössä aistiarviot ja teoria eivät tosin läheskään aina kohtaa. Huomattavaa on, että ruotsalainen irtoaa halvemmalla, mutta ei toki halvalla, maksaen 4,59€ per pullo, kun suomalaisesta saa maksaa 4,93€ per pullo.

IPAssa kiinnostaa erityisesti humalat. Omnipollo lyö tiskiin klassisen jenkkikolmikon; Simcoe, Citra ja Centennial. Näihin luotettuihin lajikkeisiin olut ei ainakaan kaadu. Kimitossa on enemmän variaatiota, kattauksen ollessa; Magnum, Chinook, El Dorado, Cascade ja Azacca.



Kimito pääsee kotiedun turvin Spiegelaun IPA-lasiin. Omnipollon sujautan Sori Brewingin logolla komistettuun Rastalin astiaan. Mieluusti pistäisin toki molemmat IPA-lasiin, mutta nyt on käynyt niin, että astianpesukone on syönyt Harrin toisen IPA-lasin, joten näillä mennään. En kuitenkaan usko, että IPA-lasin alaosan poimutetusta dildo-osasta on mitään maagista hyötyä oluen ulosantiin ja muutenhan nämä ovatkin suhteellisen samanmallisia. 

Pullojen ulkopuolelta tarkasteltuna Omnipollo on utuisemman samea ja Kimito kirkkaampi - IPAssa tämä ei suinkaan aina tarkoita hiivaisuutta, vaan kyse voi olla myös kuivahumaloinnissa irronneista humalaöljyistä tai esim. vehnää tai kaurahiutaleita sisältävästä mallaspohjasta. Omnipollon etiketti itseasiassa kertookin ohramaltaan lisäksi käytetyn myös juurikin vehnää ja kaurahiutaleita. Kimito luottaa pelkkään ohramaltaaseen. Kimiton päiväys on 13.4.2018 ja olut on Keikyblogin jutun mukaan pullotettu lokakuussa. Omnipollon päiväys on 19.9.2018 ja pullotus kenties vuosi sitä ennen? 



Omnipollo kaatuu lasiin sameampana ja enemmän oljenkeltaisena, kun taas Kimito on kirkkaampi, joskin silti utuinen, ja oranssihtavampi. Tuoksussa Omnipollo hyökkää tiukan sitrushedelmäisenä ja suorastaan pellettimäisen vehreänä sekä mentholimaisena. Kimiton tuoksu nousee lasista maltillisemmin ja pehmeämmän sekä kypsemmän hedelmäisenä. Omnipollossa on myös eksoottisemman hedelmämixin kaikuja. Kimito on tuoksultaan selvästi maltaisempi, itseasiassa varsin miellyttävän viljainen. Pidän kuitenkin enemmän Omnipollon iskevämmästä, klassista jenkki-IPAa hönkivästä tuoksusta. Jos pitäisi veikata, niin sanoisin Omnipollossa olevan huomattavasti enemmän kuivahumalaa. 

Kimiton maku on hyvä. Se alkaa viljavan maltaisena, vain aavistuksen makeana ja kääntyy sitten tiukan katkeron ja kukkaisen sitrushedelmäisyyden saattelemana kuivaan ja pitkäkestoisen katkeraan loppusointiin. Nyt on Arden sanoin "peräkärry kytketty" eli katkero-osasto toimii kybällä! Omnipollo on selvästi hedelmäisempi - tässä on sitä sitrusta, appelsiinia, ananasta ja melkein jopa minttumaisen mentholimaista "pellettimäisyyttä". Todella intensiivinen maku, jossa hedelmäisyys on mukana heti alkumausta asti, muuttuen vasta jälkimaun puolella enemmän yrttisen humalaiseen meininkiin. Katkeruutta on tässäkin riittävästi, mutta aistimus on Kimitossa hieman terävämpi. Kimito on hyvä, mutta Omnipollon kokonaisuus on parempi. Kimito kaipaisi voimakkaampaa hedelmäisyyttä.


Suutuntumaltaan oluet ovat molemmat keskitäyteläisiä. Kimito on hieman makeampi ja runsaamman maltainen sekä aavistuksen hiilihappoisempi. Omnipollossakin on purentaa, eli aivan nykytrendiin, eli mehumaisen hedelmäiseen yleisilmeeseen ei onneksi mennä. 

Olin hieman skeptinen Omnipollon hypen suhteen, mutta joudun nyt myöntämään, että Zodiak on erinomainen IPA. Miehitän silti olutfestareilla ennemmin Lammin Sahdin tiskiä kuin liityn Omnipollon suklaafudgejunaan - sen verran anarkistihenkeä sentään vielä löytyy. Jos Omnipollo on peräti kansainvälinen huippu, niin Kimitolla on siihen vielä matkaa, mutta Suomen tasolla heillä on tässä varsin hyvä IPA, jossa erityisesti katkerointi toimii ja viljainen, selkeästi erottuva maltaisuus ansaitsee myös kiitokset. Lisäksi tämä oli nyt ilmeisesti ensimmäinen keitto - eli kehityspotentiaalia löytyy! 

Ai niin! Älkäämme unohtako 50-50 miksausta. Oluet ovat toki jo hieman lämmenneet, mutta täytyyhän se kokeilla. Tuoksun hedelmäisyydestä säilyi sekoituksen jälkeen yllättävän suuri osa - se intensiivisyys vaan kestää, vaikka sitä blendaisi. Maussa sama homma - Omnipollon humalointi tuntuu kestävän hyvin ja nousee framille, mutta katkerokin on saanut uutta boostia ja jälkimaku hieman makeutta. Ei huono blendaus ollenkaan. Paransi Kimitoa, mutta ei toisaalta tuntunut juurikaan heikentävän Omnipolloa. 

Olipa mielenkiintoinen ja herkullinen tupla. Humalantarve tuli tyydytettyä sekä hamppukasvin maun, että aistivaikutuksen muodossa. Varsin rentouttavaa puuhaa.

Olutarvio: Vakka-Suomen Prykmestar Porter

0 kommenttia
 

Prykmestar Porter

Panimo: Vakka-Suomen Panimo, Uusikaupunki
Oluttyyli: Portteri
Alkoholipitoisuus: 7,5%
Saatavuus: Alko (3,89€ / 0,33l)

Yhytin Vakka-Suomen Panimon uutuusoluen Rauman keskustan Alkon hyllyiltä tässä taannoin ja otin oluen maistoon kotaolosuhteissa. Ulkona pikkupakkanen, hyvät tulet kodassa ja vahvuudeltaan tuhti 7,5% portteri lasiin, mikäs sen parempaa. Näin ainakin kuvittelin, mutta valitettava totuus oli kuitenkin se, että nyt ei aivan toiminut. Lue arvio alta.



Olut on väriltään tumma, valoa vasten kirkkaan punertava ja vaahdoltaan valitettavan niukka - vähäinenkin vaahtoa katoaa kokonaan melko pian kaatamisen jälkeen. Tuoksu on kahvimainen, tumman suklainen ja hieman alkoholinen. Yllättävän mitäänsanomaton - runsaus, uhkeus ja iskevyys puuttuvat. Maussa on makeaa maltaisuutta ja paahteista lakritsaisuutta sekä kitkerää suklaisuutta, mutta intesiteetti eli iskevyys ja voimakkuus, on jollain tavalla tukahdutettua. Kokonaisuudessa ei ole ollenkaan sellaista voimaa, jota näin tukevalta oluelta odottaisi. Yleisilme on makea ja portteriksi perin paahteetonkin. Humalatkin ovat unohtuneet. Kokonaisuus maistuu enemmän mitäänsanomattoman tylsältä bockilta kuin iskevältä balttiportterilta, valitettavasti. Harvinainen epäonnistuminen tältä luotettavalta panimolta.  

Yhteenveto

Vahvuuttaan kesympi portteri

Kotiolutta: BBHBC Kirsikkakölsch

0 kommenttia
 
Sain taannoin salibandyvuorolla kouraani kotioluen, joka on jo nimeltään varsin eksoottinen. Kirsikkakölsch, eli saksalaista hyvin lagermaisen neutraalia alea on lähdetty tuunaamaan kirsikoilla. Pohjilla on ihan peruskölsch, jonka käymisastiaan on sitten laitettu huomattava määrä kirsikoita. Tämä ei ilmeisesti alunperin ollut idea, mutta kun pöntössä sattui olemaan olut ja käsiin sattui kasa kirsikoita, niin yksi asia johti toiseen. Kirsikat menivät käymisastiaan ihan sellaisenaan keittämättä, saaden aikaan jonkinsorttisen käymisreaktion ja ilmeisesti pöntössä nähtiin välillä varsin eksoottistakin rihmastoa. Tästä syystä myös vahvuus lienee noussut kölsch-tyylin normia korkeammaksi, kellottuen lukemiin 5,75%.


Läpikuultavan punertava, vaahdoltaan ihastuttavan pinkki olut. Nyt on kyllä miesmäisen näköinen! Tuoksussa on yllätyksellisesti kirsikkaa - kuin Kriek Lambicissa, mutta ilman sitä Lambicia - eli varsin mehumaiseen tapaan. Hyvin neutraalit käymisaromit ja muu pohjaolut - tai ainakaan se ei nouse esiin kirsikoiden takaa. Happamuuttakaan ei juuri ole. Kölsch tietysti onkin perinteisesti maltillisen makuinen oluttyyli. Maussa on vähän tiukempaakin särmää, mutta kokonaisuus pysyy silti vielä asteikon pehmeämmässä päässä. Aivan aavistus sellaista hapokasta (villihiivaista) purentaa ja lopussa mukavasti kertyvää katkeroakin. Muuten maku on kyllä täyttä kirsikkaa, mutta puhtaasti ja aidosti. Ei mitään epämiellyttäviä piirteitä. Olisi varmaan särmikkäämpi jos pohjaoluessa olisi enemmän ytyä, esim. mausteisen saisonhiivan muodossa Moose On The Loosen Wildin tapaan. Onnistunut olut, siinä mielessä, että nimen perusteella  tällaista sopi odottaakin. Ei silti oikein mun kuppi teetä. 

Kotiolutta: Panimo Duuni Gruit

0 kommenttia
 
Jyväskylän tuottoisan kotipanotandemin Braumeisterilla keitettyjä namiskuukkeleita päätyy blogistin lasiin kerta kerran jälkeen. Nyt siirrytään taas hieman tuntemattomammille teille ja maistellaan Gruitia eli humalatonta yrteillä maustettua olutta. 

Gruit
7,9%, 0 IBU

Maltaat: Pale Ale, Munich, Red Ale, Carabelge, Crystal 100, Chocolate 
Humalankorvikkeet: Pujo (Artemisia Vulgaris), Siankärsämö (Achillea millefolium), Suomyrtti (Myrica Gale) 
Hiiva: WYEAST XL 1728 Scottish Ale

Tekijöiden kommentit: 

"Ideana oli tehdä old ale -pohja ja maustaa sitä yrteillä, niin että saataisiin sellainen wanhan makuinen olut. Suomyrtti on se, joka tuossa voimakkaimmin maistuu ja se on myös samaa yrttiä, mitä viikinkien berserkit laittoivat olueensa"



Läpikuultavan punaruskea olut, jonka vaahto on höttöinen ja riks raks poks tyylisesti oluen pinnalta hiljakseen laskeva. Ohut kerros elää oluen pinnalla kuitenkin pitkään. Tuoksussa on kaikuja Testowitin hapokkaasta sitruunaisuudesta, mutta kuitenkin selvästi maltaisemmin ja mausteisemman yrttisesti. Kesäistä kukkaniittyä ja vehreyttä. Maku on todella miellyttävä, hieman belgialemainen kaikessa mausteisuudessaan ja vahvuudesta huolimatta pirtsakassa hedelmäisyydessään. Maltaan makeus tukee hieman suuta supistavankin tiukkaa mausteisuutta hienosti ja jälkimaku on yrttistä toffeeta pullollaan. Katkeruuttakin mausteisuudessa tuntuu ja se kestää vielä nielaisun jälkeenkin kielen perukoilla humalan tapaan, mutta jotenkin kuitenkin eri tavalla. Ehkä jopa hieman terävämmin. Suutuntumaltaan olut on melko täyteläinen ja hiilihappoisuudeltaan hieman kirpeä, edelleen korostaen oluen mausteista olemusta. Onnistunut olut ja jälleen varsin tasapainoinenkin. Mausteita on runsaasti, mutta mallasrunkoa löytyy samassa suhteessa myös. Oli hyvä valinta käyttää Old Alen runkoa. Jännä, mutta miellyttävä kirpeys ja yrttisyys. Jokaisen oluen kohdalla tullaan aina lopulta siihen kysymykseen, että onko sitä miellyttävä ja mukava nauttia - ja se kysymys määrittää oluen hyvyyden tai huonouden. Tässä tapauksessa olutta on miellyttävä nauttia. Siinä on voimakkaita makuja, jotka ovat hyviä ja tunnistettavia. Epämiellyttäviä makuja ei ole. Kokonaisuus on kuitenkin niin voimakasmakuinen, että janojuomasta ei todellakaan ole kyse. Todella hienoa, että pääsin maistolle!